tiistai 1. tammikuuta 2013

The Chests (and something about Christmas and New Year)

Hyvää uutta vuotta kaikki Momochuu no sekain lukijat! ♥ Toivottavasti vuodestanne tulee mahtava. Kiitos myös kaikille menneestä vuodesta ja ihanista kommenteista ^^!

Happy new year to everybody reading my blog! ♥ I hope your year will be great. And thank you all for last year and all those lovely comments ^^!


Toivottavasti kaikilla oli mukava joulukin! Tässä pari kuvaa lolitapipareistani, jotka leivoin jo ennen joulua. Pikkusiskoni, joka leipoi minua vastapäätä, oli vähän hämmentynyt pipareistani ja kyseli, miksi leivoin "prinsessoja" ;).

I hope you alao had a very nice Christmas! Here are a few pictures of the lolita gingerbread women I made before Christmas. My sister sitting opposite of me was a bit confused and asked me why I was making "princesses" ;).


Mitä joululahjoihin tulee, sain Henriikalta ihanan rusetin ja korun.
 

As for Christmas presents, Henriikka gave me a bow and a necklace, both so lovely. 


Olen nyt siis viettänyt joululomaani vanhempieni luona ja olen täällä vielä ainakin muutaman päivän. Täällä ollessani onkin ollut hyvä tilaisuus ottaa kuvia muinaisista vaatekätköistäni - arkuista!

I've been spending my Christmas holiday at my parents' place and I think I will stay here at least for a few days or so. That means I've had a great opportunity take photos of my ancient cloth storages - the chests!


Tässä ne ovat, kolme vanhaa ystävääni. Nämä olivat luotettavat vaatekätköni silloin, kun vielä asuin vanhempien kanssa samassa kotitaloudessa. Mikäpä olisikaan parempi tapa pitää vanhemmat tietämättöminä naistenvaatteistani kuin lukolliset arkut. Kahta suurinta säilytin luonnollisesti sängyn alla ja pientä sinistä hyllyllä. Kaikkia minulla ei kuitenkaan ollut heti alussa, vaan ne kertyivät pikku hiljaa. Käydäänpä arkut läpi yksitellen, vanhimmasta uusimpaan.

Here they are, three old friends of mine. These were my trusty cloth storages at the time I was still living with my parents. What could have a better way to have my parents unaware of my womens' clothes than locked chests. The two big ones I naturally kept under my bed, and the small blue one was on a shelf. At first I didin't have all of these, though, but they came to me little by little. Let's go though the chests now, starting from the oldest one.


Vanhin ja muistorikkain arkkuni. Tämä oli ensimmäisen naistenvaatteeni, pinkin halterneck-topin säilytyspaikka. "Treasure Box" on nimensä mukainen - toppi oli oikeastaan suurin aarteeni niihin aikoihin. Arkku on mitoiltaan tosi pieni, joten kyllähän sen arvaa, että arkkuun survottu toppi meni nopeasti aivan ryppyiseksi (enkä tietenkään päässyt silittämään sitä missään vaiheessa).

This is my oldest and most memorable chest. In this chest I stored my first women's piece of cloth, a pink halterneck top. This really was a "treasure box" for me as the top was probably my most precious treasure at the time. The chest is very small so the top got really wrinkly (and I didn't have the possibility to iron it).


Sitten kuvioihin astui ensimmäinen "kunnon" arkku, vaikka melko pieni sekin. Sen sainkin todella sattuman kautta, nimittäin joululahjaksi tädiltäni (muistaakseni vuonna 2006). Heti arkun paljastuttua paketista tajusin sen lukemattomat mahdollisuudet: se oli entistä arkkua suurempi ja siinä oli numerolukko - siis täydellinen uusien naistenvaatteiden säilytykseen ja piilottamiseen! (Mutta mitähän tyttöilystäni tietämätön tätini oli alun perin tarkoittanut minun säilyttävän siinä...) Numerolukon ansiosta vanhemmillani on vaivaisen pieni 0,1% mahdollisuus saada se auki. Ilman tätä lahjaa en olisi ehkä koskaan itse tajunnut ostaa tällaista, enhän edes tiennyt näin kätevien arkkujen olemassaolosta. Arkun saaminen tarkoittikin sitä, että nyt minulla olisi taas tilaa uusille vaatteille, joten voisin huoletta mennä ostamaan lisää. Pian ostinkin Gina Tricotista ensimmäiset rintaliivini sekä pinkin tunikan, ja tämä arkun muistankin parhaiten juuri niiden säilytyspaikkana. Samoihin aikoihin ostin myös ensimmäisen peruukkini, jolle myös oli tilaa tässä arkussa. Jopa juhlamekon jouduin tähän arkkuun tunkemaan kaiken muun lisäksi.

Then I got my first "real" chest (which isn't that big either). I got it by chance as my aunt gave it to me as a Christmas present (in 2006 if I remember correctly). As soon as I saw it I realized its limitless possibilities: it was bigger than the blue one and there was a number lock in it - great for storing new womens' clothes! (It's interesting to think what my aunt had originally meant me to keep in a lockable chest like this...) Because of the number lock, the chance of my parents getting it opened was as little as 0,1 percent. Without this gift I might never have had the idea to buy a chest like this, considering I didn't even know about the existence of these things. Getting a new chest also meant I could buy more womens' clothes. Therefore, the next things I bought were my first bra and a pink tunic, and those are the things that first come to mind when thinking about this chest. Around the same time I also bought my first wig which I also kept in this chest. At one point I even had to tuck a long evening gown in there.


Kolmannen arkun ostin ehkä noin vuoden kuluttua edellisestä. Tädiltä saadusta arkusta ilahtuneena ymmärsin, että sellaisiahan olisi hyvä olla lisääkin, etenkin kun tila alkoi jo loppua. Jotenkin sain selville, mistä edellinen arkku oli ostettu, nimittäin korukaupasta. Niinpä menin samaan kauppaan, ja siellä arkkuja tosiaan oli useampaakin kokoa. Päädyin tietysti suurimpaan kokoon, mutta siinä oli avaimellinen lukko. Se on numerolukkoa kehnompi sikäli, että jos hävitän avaimen, en saa avattua arkkua itsekään. No, pikkujuttu. Kaikessa laajuudessaan tämä arkku ajoi hyvin asiansa, ja sinne päätyi esimerkiksi pitkä valkoinen hame, eräät mustat sandaalit ja pari paitaa.

I bought the third chest about a year after getting the previous one. There wasn't much room in it anymore so I was desperately in need of a new one. Somehow I got to know where my aunt had bought the chest: in a jewellery shop. Therefore, I went to the same boutique and saw a range of chests of different sizes. Of course I went with the biggest one even if it had a key lock instead of a number lock. If I lost the key, it would be all over. Anyway, this chest has been wonderful in its largeness, keeping inside for example a white long skirt, black sandals and a few shirts.

Onneksi en ollut kuitenkaan ihan pelkästään arkkujen varassa. Niiden lisäksi sain vielä yhden piilopaikan kirjoituspöydän kaapistani, kun jossain vaiheessa tajusin siitää kaikki lautapelit sen sisuksista muualle. Jostain kumman syystä siinäkin sattuu olemaan avaimellinen lukko, ja tälläkin hetkellä suurin osa vanhempien luona olevista naistenvaatteistani on turvassa siinä kaapissa.

Fortunately, the chests weren't my only hope. A part of my writing desk is a key-lockable closet, so at some point I removed all the board games from there and got a great new hiding place. Even at the moment most of my womens' clothes at my parents' place are hidden in this closet.

Nyt kun huoneeni asiat tulivat puheeksi, on aivan pakko näyttää vielä ihana julisteeni. Siinä on Kanon Wakeshima, jonka lolita-tyyliä (ja musiikkia!) ihailen kovasti. Olin hänen konsertissaankin Helsingissä 2011 marraskuussa.

Now that I started talking about things in my room, I absolutely have to show you my lovely poster. It features Kanon Wakeshima whose lolita style (and music!) I adore. I even attended her concert in Helsinki in November 2011.


Hmm, tämä ensimmäinen päivä tammikuuta herättää karvaita muistoja. Nyt on tasan vuosi siitä suuresta välienselvittelystä, jossa jouduin kynsin ja hampain puolustelemaan naiseksi pukeutumistani perhettäni vastaan. Tappiohan siitä tuli, kolme yhtä vastaan, ja sen jälkeen ei asiaa olla perheen keskuudessa käsitelty. Onneksi tämä vuosi ei alkanut yhtä dramaattisesti... tosin tänä vuonnahan on odotettavissa se todellinen pommi, kun ennen pitkää heille on pakko kertoa prosessistani - ja siinä sivussa varmaan blogistakin. Mutta sitä ei kannata vielä murehtia.

This date, January 1st, brings me sour memories. It's exactly one year since the big clash in which I had to defend my cross-dressing by all means against my family. Well, didn't stand a chance and lost miserbly, three against one. Since that day we haven't discussed the matter among the family. I'm happy this year didn't begin that dramatically... but oh well, later this year I'll have to drop the big bomb and tell them about the whole process - and maybe about this blog, too. But I shouldn't worry about that yet!

16 päivää jäljellä...
16 days to go...

43 kommenttia:

  1. ihana toi juliste, ja piparit :D kiva kuulla noista mysteeristä arkuista enemmän =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei mikään ajankohtaisin aihe, mut halusin nyt vaan kirjottaa noista "arkuista" :D

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta! :) Pieni kiitoksen sana sinulle myös, sillä blogiasi lukemalla sain kerättyä rohkeutta ja inspiroiduin itsekin aloittamaan bloggaamisen. Kiitokset siispä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WAU! Liityin salamana lukijaksesi! Ihana kuulla että blogistani oli jotain hyötyä rohkeuden keräämisessä :).

      Oikein hyvää uutta vuotta Sugarplum!

      Poista
  3. Mitäköhän vanhempasi kuvittelevat noissa arkuissa olevan! :D
    Onnea muuten tosi paljon jatkolle, prosessia ja siitä muille kertomista varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, sitäpähän saavat arvailla :D. Mulla muuten on yhdet korkkarit sängyn alla ihan vain muovipussissa, luulen että äiti on jo jossain vaiheessa saattanut nähdäkin ne...

      Kiitos paljon! :)

      Poista
  4. Oi että kun kivoja arkkuja c: Mutta ei ole sullakaan helppoa ollut D:

    Oikein paljon tsemppiä porukoillesi kertomista varten. Vaikka aluksi he saattavat pistää kovastikin vastaan, niin kyllä he ajan kanssa ymmärtävät, että tää on sulle paras ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ;__;! Kyllä mä uskon että he ajan kanssa tulevat ymmärtämään.

      Poista
  5. Aww, those chests must mean alot to you then, if you put all your woman's clothing there. Very smart to have kept it there, since nobody can open it.
    I wish you all the best and strength, when you need to tell your family about the whole process! This year will be your year, becoming the real you ♥ You can do it!
    Just 16 more days, exiting! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you dear ♥! I feel my mental strength is slowly approaching its maximum level :D. I think everything's going to be alright.

      Yeah, those chests are quite special for me ^^

      Poista
  6. nams mitä pipareita :DD <3
    tosi fiksui noi arkut, mut varmaa ollu rankkaa sulle. D: paaaljon tsemppiä tulevaa varten !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos! ♥ Oli se vähän rankkaa, mutta ei sitä rankkuutta enää oikeastaan jälkeenpäin ajattele c: Kaikkein rankimmat vaiheet alkaakin vasta sitten, kun kerron prosessista porukoilleni.

      Poista
  7. Onneksi tollaiset lukkojen takana piilottelu-aika on nyt osaltasi ohi:-) tsemppiä tulevalle vuodelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :D! Nykyään "hieman" rennompaa. Kiitos ja samoin sinulle!

      Poista
  8. Oikein hyvää uuttavuotta ja tsemppiä munkin puolesta! :3
    Ja tooosi söpöjä pipareita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, kiitos paljon ^o^!

      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  9. Ihana tuo Kanonin juliste, mistä olet moisen löytänyt? o.o

    Tsemppiä myös siihen, kun tulet pian kertomaan perheellesi tulevasta prosessistasi. Siitä tulee varmasti rankka, mutta sittenpähän on sekin kerrottu ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, löysin sen ihan vain eBaystä pari vuotta sitten :)

      Kiitos! Tässä on vielä monta kuukautta aikaa kerätä rohkeutta :3 Ja totta, kerran se vain kirpaisee...

      Poista
  10. The cookies are super cute^^

    greetings!
    http://mlle-opossum.blogspot.de/

    VastaaPoista
  11. Onnistuit kirjoittamaan arkuista näin mielenkiintoisen jutun :D Onnea ja hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiva jos se oli kiintoisa :D! Kiitos, hyvää uutta vuotta!

      Poista
  12. Mulla on täsmälleen samanlainen arkku kuin tuo oikeanpuolimmaisin, varmaan yhtä pölyinenkin :D Säilytän siellä kai rannekoruja joita en ikinä käytä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii jollain muullakin on :D! Tuntuu olevan suosittu arkku! Oho, en edes huomannut pölyä ennen kuin huomautit xD.

      Poista
  13. Mennyt elämäsi kuulostaa oikeesti kuin jostain dekkarista: Hirveesti salailua, piilottelua, valehtelua ja teeskentelyä. Miten uskomaton stressi sinulla onkaan mahtanut olla päällä vuosia... Hienosti olet kuitenkin jaksanut. Hatunnosto siitä. Arkut ovat oiva esimerkki siitä miten hätä keksii keinot. Olet ollut hyvin luova tämän kaiken kulissin rakentamisessa. Toivon sinulle kaikesta sydämestäni stressi-vapaata ja helppoa vuotta. Sinä jos joku olet sen ansainnut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii kiitos Ano ;__;! En kyllä tiedä voiko vuodesta tulla kovinkaan helppo, kun miettii että edessä on henkisesti raskas prosessi ja kaiken paljastaminen perheelle ja suvulle... Mutta varmasti kaikesta kuitenkin selviytyy.

      Hehee, aika osuva vertaus tuo dekkari. Etenkin Death Note -mangasta olen löytänyt yhtäläisyyksiä oman elämäni kanssa: salailuelämäni on samantapaista kuin Light Yagamilla, joka aluksi piilotteli Death Notea kekseliäästi huoneessaan ilman että vanhemmat saivat tietää ;D.

      Nostit esiin esimerkiksi teeskentelyn. Ennen teeskentely aiheutti mulle jotenkin huonon omantunnon, ja olemuksestani saattoi pahimmassa tapauksessa päätellä, että piilottelin jotain. Nykyään vanhemmille teeskentely on jo osa arkea - se tulee kuin itsestään eikä siihen enää kiinnitä edes huomiota.

      Kiitos vielä ja oikein hyvää vuotta sinullekin <3!

      Poista
  14. Kävin katsomassa YouTubessaKanon Wakeshiman videoita. En ihme että tykkäät hänen musiikistaan ja pukeutumisestaan. Aloin itsekin kiinnostua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, loistavaa :D. Hän vaan on jotenkin ainutlaatuinen artisti, jollaiseen ei kovin usein törmää.

      Poista
  15. ihanat piparit ♥ aww C:
    ja jänniä/mystisiä/mitälie arkkuja ö w ö'' onko ne siis kui isoja ku miu hahmotuskyky on aika huono :D...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Aika pieniä ne ovat: pienin on leveydeltään noin 11 cm, toiseksi suurin 25 cm ja suurin vielä viitisen senttiä leveämpi.

      Poista
  16. hyvää uuta vuotta sullekin <3 ja kysyn täs et ihan vaan ohimennen, onko ebaysta turvalista tilata lolita vaateita? anteeksi ihan outo kysymys mut olet tilailut sieltä kaikea joten ajatelin kysyä kun ehkä tiedät ja tää on eka kerta kun uskalsin komentoida, sulla on niin ihana blogi! <3

    terveisin kookis :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kookis :)! Hyvää uutta vuotta!

      Minulla ei valitettavasti ole kokemusta juuri lolita-vaatteiden ostamisesta eBaystä. Kannattaa ainakin tutkia huolella myyjän saama palaute sekä ostettavan kohteen kaikki tiedot ja tehdä päätös niiden perusteella. Yleisesti ottaen eBay-kokemukseni ovat todella positiivisia, mutta jokainen myyjä on aina oma tapauksensa, jonka luotettavuudesta kannattaa yrittää varmistua.

      Poista
  17. these lolita gingerbreads are sooo cute!!!

    VastaaPoista
  18. Oon seuraillu pitkän aikaa sun blogia ja pakko nostaa hattua rohkeudellesi kun pidät pääsi muiden mielipiteitä vastaan taistellessa ;_; Mielestäni olet myös hirmu sievän näköinen tyttöillessäsi. Toivottavasti transpolikäynti sujuu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niiiiin paljon! ♥ Musta tuntuu että se käynti menee hyvin :)!

      Poista
  19. http://www.ebay.com/itm/Fashion-New-style-Causal-Brown-Long-hair-Wig-Women-Lady-Full-Bangs-Cosplay-Wigs-/170969695192?pt=US_CSA_MWA_Wigs_Extensions&hash=item27ce9683d8

    vähäks ihana peruukki<3 tykkääks sä tollasista? sopiskohan toi sulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana!!! Tykkään mä tollasista :D Voisin jopa harkita tuon ostoa!

      Poista
  20. Tosi ihania nuo piparit. Saat tulla ens Jouluna leipomaa mulle pipareita ;DD
    Ja toi koru kelpais mullekkin!!!

    petripenna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No mikä ettei 8D! Tai sitten lähetän sulle pari postissa ;)!

      Koru on ihana!

      Poista
  21. Hei, oon aina satunnaisen säännöllisesti jäänyt lukemaan postauksias sieltä täältä(yleensä demin kautta blogiisi päätynyt) mutta sit aina hukannut tän. Joskin nyt menee kirjanmerkkeihin, että voin alkaa kunnolla seuraamaan... Kröhöm, oli mulla asiaakin, ja muutama kysymys, jos ei haittaa.

    Ensinnäkin, musta on aivan ihanaa lukea että oot päässy askeleen lähemmäs kohti unelmias. Vuosi 2013 taitaa tosiaan olla jotenkin maagisesti parempi kun edelliset, vaikka tilanteesi esimerkiksi perheesi kanssa ei olekaan niin hyvä, mutta hyvääkin on tapahtunut!(Itsellenikin jotenkin mahtava vuosi...Aloitella ensimmäistä vuotta masennuksen selättäneenä! Tuntuu hyvältä kun voi vaan hymyillä ja kiherrellä ilman syytä. Anteeksi, ei asialla ole sun kanssa mitään tekemistä, tuntuu vaan hyvältä sanoa. Jaarittelen hölmöyksiä.)

    Jotenkin susta huokuu pelkästään tekstin perusteella sellasta hyvää, positiivista energiaa. Vaikka kerrot huolistasi ja jännityksestäsi, niin silti jossain välissä pakko taas hymyillä. Oot jotenkin vaan... Ihana. Melkein surettaa kun en sua henkilökohtasesti tunne. Toivon vaan tosi tosi paljon sulle onnea matkaan, toivon että saavutat sen mitä tavoittelet.

    Sit vähän heittelisin epämääräisesti kysymyksiä ilmaan, yritän välttää valtavaa puheripulia mut se on varmaan vaikeaa. Oot sen verran mielenkiintoinen ihminen että voisin varmaan kysellä sulta asioita päivät pitkät.

    Käytkö kuinka paljon ulkona baareilun tai ravintolailtojen merkeissä? Pukeudutko silloin naiseksi ja miten yleensä suhun suhtaudutaan? Vietätkö kuinka paljon aikaa miesten vaatteissa, muuten kun vanhemmillasi ollessasi ilmeisesti?

    Miten suhun yleensä reagoidaan vaatekaupoissa kun ostat vaatteita? Ostat varmaan myös ihan alusvaatteet naisten vaateliikkeistä, niin ollaanko siellä ihan otettu normaalisti vastaan?

    Kuinka altis oot yleensä kertomaan uusille tapaamisillesi ihmisille sun tilanteestasi? Jos joku kysyy että oletko oikeasti mies niin mitä siihen vastaat?

    Entä sitten yleisesti kohteliaisuudet ulkonäöstäsi, miten sä ne otat vastaan? Jos joku sanoo että olet kaunis nainen, tai komea mies? Otatko molemmat kohteliaisuutena?

    Toivottavasti ei ollut mitenkään tyhmiä tai inhottavia kysymyksia, vaikka oikeastaan kaikki liitty pelkästään muiden ihmisten reagointiin. D: Anteeksi jos joihinkin kysymyksiin on ilmiselvät vastaukset tai olet johonkin jo vastannut tai kertonut tai sellaista. Tämmönen hassu höpö viesti tähän, anteeksi siitä ja vielä onnea taas jatkoon! :)

    (ps. sulla on upeet jalat)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superpitkästä viestistä :D! Heti alkuun onnittelut masennuksen selättämisestä, aivan mahtava juttu!

      Mukavan liudan kysymyksiä esitit, joten aletaas vastailla :3...

      Baareilu ja ravintolaillat ovat minulle tosi harvinaista ajanvietettä. Minulla ei ole niihin suurempaa hinkua, koska en oikein välitä alkoholista tai muustakaan ravintolatyyppisestä rahanmenosta, ja tykkään mieluummin sosialisoida muilla tavoin. Ehkä pari kertaa vuodessa päädyn kuitenkin viettämään jonkin kaverin synttäreitä ravintolaan, mutta siinäpä se. Niinä harvoina ravintolakertoina olen tähän mennessä tainnut olla aina miehenä, joten suhtautuminen on ollut "normaalia".

      Jos yleisesti puhutaan ajan jakautumisesta miesten ja naisten vaatteiden käyttämiseen, valitettavasti joudun kallistumaan ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Jos lähiaikoja mietitään, pukeuduin naiseksi viimeksi 30.11. (niin karulta kuin se kuulostaakin), jolta ajalta ovat blogini viimeisimmät tyttökuvat. Toki vaikutuksensa on ollut silläkin, että olen viimeiset kolme viikkoa ollut aika tiiviisti vanhempieni luona, jolloin naisten vaatteiden käyttäminen on väkisinkin nollassa. Kaiken kaikkiaan naisten vaatteiden käyttäminen on minulla aika vaihtelevaa - joskus pukeudun useamman kerran viikossa, joskus parin viikon välein, joskus kerran kuukaudessa. Viime vuoden blogipostauksistani saa aika hyvin osviittaa, sillä lähes aina kun olen naisten vaatteissa, postaan siitä jotain blogiin.

      Nyt olisikin aika myöhäiselle uudenvuodenlupaukselle: aion pukeutua useammin naisten vaatteisiin. Kuitenkin hormonit (mahdollisesti) saadessani ja tosielämäkokeen alkaessa tulen olemaan naisen roolissa ympärivuorokautisesti, joten haluaisin alkaa totutella siihen jo nyt. Nyt vielä miehenä ollessani minulla kuitenkin tuntuu olevan sellainen vaikeasti selitettävä suhde naisten vaatteisiin, että usein kun laitan niitä päälleni, alan jotenkin "inhota" peilikuvaani - sitä, miten miehekkäältä niissä kaikesta huolimatta näytänkään. Juuri tätä inhon tunnetta välttääkseni ei aina teekään mieli käyttää naisten vaatteita (vaikka toisaalta inhoan myös miespeilikuvaani :I). Päälläni olevat naisten vaatteet tavallaan juuri korostavat pääkopalleni sitä, että en ole vielä ulkoisesti nainen vaan mies, mikä on jotenkin ahdistavaa (vaikka sitä tunnetta voikin taidokkaalla meikkaamisella ehkä vähän lievittää). Mutta uskon että tuostakin tunteesta on mahdollista päästä yli, koska toisaalta kuitenkin _haluaisin_ käyttää naisten vaatteita tosi tosi paljon, koska tykkään niistä niin mielettömästi! Viimeistään hormonit saadessani uskon tuon ongelman jäävän historiaan. Pahoittelen jos selitys oli sekava. Pointtina on, että vaikka rakastan pitää naisten vaatteita, toisaalta taustalla (ehkä alitajunnassa) on tuo eräänlainen inho läpipaistavaan maskuliinisuuteeni.

      Naistenvaateliikkeiden reagoinnista: Tähän mennessä myyjien suhtautuminen on tuntunut varsin normaalilta. Shoppailuni ovat tapahtuneet lähes yhtä paljon miehenä kuin naisena. Miehenä shoppaillessani monet myyjät tietysti kuvittelevat, että ostan ne vaatteet lahjaksi, koska lahja-asioissahan useimmat miehet naistenvaatteita ostavat. Naisena shoppaillessanikaan en ole kokenut mitään kovin kummoisia reaktioita. Jos joku myyjä on vähän totisempi, niin helpostihan sitä itse kuvittelee, että se jotenkin paheksuu minua. Samoin joskus tulee ajateltua, että jos myyjä ei rupattele minun kanssani niin kuin muiden tyttöjen kanssa, paheksuuko hän minua? Suurimmaksi osaksi tällaiset luulot ovat varmasti vain omaa harhakuvitelmaani. Tuntuu, että vaikka joskus myyjät tajuaisivatkin, että en ole "aito" nainen vaan trans, he ovat silti ystävällisiä minulle ja jopa tarjoutuvat auttamaan. Mitä muihin asiakkaisiin tulee, niin tokihan siellä joku saattaa katsoa vähän pitempään, kun mies on ostamassa rintaliivejä, mutta en kiinnitä sellaisiin enää juurikaan huomiota.

      Poista
    2. Se, miten altis olen kertomaan tilanteestani uudelle tuttevuudelle, riippuu tilanteesta. Jos tutustun ihmiseen vaikka kouluprojektin merkeissä (huom. koulussa olen aina poikana), tilanteestani kertominen olisi siinä tilanteessa vähän epäoleellista. Jos taas näyttää siltä, että ihminen on tulossa kaverikseni, pyrin kertomaan hänelle mahdollisimman pian. Silloin tällöin käy myös niin, että tutustun johonkin ihmiseen livenä, jolloin puhumme milloin mistäkin, ja vasta jälkeenpäin (esim. Facebookissa) otan puheeksi tämän naisellisuusasiani. Näin asia ei tule kaverille täytenä järkytyksenä, joka voisi pahimmillaan tukahduttaa tutustumisen heti alkuunsa. Siinä livenä jutellessa ehtii myös muodostaa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten kyseinen ihminen paljastukseen todennäköisesti reagoisi. Ai niin, useinhan käy myös niin, että tilanteeni on tuttavuudelle selvä jo tutustumishetkellä, kun esimerkiksi olen naiseksi pukeutuneena jo tutustumistilanteessa. Tällöin kertomista ei tarvita, vaan live-näkymä puhuu puolestaan :).

      Valitettavasti parhaiden opiskelukaverienikin joukossa on vielä muutamia, joille en ole uskaltanut kertoa. He ovat kaikki miespuolisia, mikä ei ole sattumaa: miehille nimittäin on jotenkin vaikeampi kertoa tästä. Aihe on monille miehille kovin vieras, ja vieras koetaan helposti pelottavana tai outona. Heillekin aion kyllä jo pian kertoa tästä, ja olenkin jo alkanut vakuuttua, että he voisivat hyväksyisivät minut tästä huolimatta.

      Jos joku kysyy, olenko oikeasti mies... Riippuu oikeastaan siitä, tarkoittaako kysyjä ulkoista vai koettua sukupuoltani. On vain todettava, että fyysiesti olen mies, sisäisesti en juurikaan. Ei ole syytä valehdella että olisin oikeasti kokonaan nainen (vaikka kovasti ehkä haluaisinkin), koska vaatteiden, peruukin ja meikin alla on kuitenkin fyysiseltä sukupuoleltaan mieheksi miellettävä olento.

      Sitten kohteliaisuuksista :D. "Kaunis nainen" on minulle tietty todella imarteleva kohteliaisuus, ja tulen siitä tosi hyvälle mielelle (samoin sieväksi, söpöksi yms. kutsumisesta). "Komea mies" on taas vähän kenkku kohteliaisuus :/ Tokihan se on kivampi kuulla kuin "ruma mies", mutta en kuitenkaan haluaisi, että minua kutstuaan mieheksi. Siitä tuleekin mieleen isoäitini, joka usein toivottaa minulle tsemppiä sanomalla "Pidä ittes miehenä!". Hän ei siis todellakaan tiedä mitään naisidentiteetistäni, vaan ilmeisesti kyseessä on vain vanha sanonta, joka tarkoittaa kutakuinkin "Pidä huolta itsestäsi". Silti ei tunnu järin kivalta, että nykyistä fyysistä sukupuoltani korostetaan tällä tavalla toivotuksissakin.

      Siinä nyt jonkin verran vastauksia ja muutakin, toivottavasti ne tyydyttivät edes vähän :). Jos vaan puheripulia riittää, niin kysy ihmeessä lisää (jopa livenä :D?)!

      (ps. kiitos kaikesta ihanasta mitä sanoit ♥!)
      (pps. piti laittaa viesti oikein kahdessa osassa, kun tuli liian pitkä :P)

      Poista