sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Finally - Josocon!


Paljon blogissakin mainostamani Josocon on nyt takanapäin, ja minulla on ilo kirjoittaa siitä raporttia, vaikkakin tyypilliseen tapaani viikon jälkijunassa.

Jännitin Josoconia niin paljon, että joka päivä kouluun mennessäni ja valtavaa pihalle pystytettyä "Days to go" -countdown-laskuria katsoessani pienet perhoset lentelivät vatsassa. En hermoillut niinkään kisan lopputulosta kuin paria muuta seikkaa: mitä ihmettä laittaisin päälleni ja miten välttäisin lavalla totaalijäätymisen?

Muutamia päiviä ennen kisaa päätin lopulta käyttää yhtä Japanista ostamistani classic lolita -mekoista. Kyseessä on Mary Magdalene -brändin vaalea mintunvihreä mekko, jonka ostin eräänä päivänä Ikebukuron Closet Childista. Ajattelin, että miksipä mennä lavalle arkimekossa, kun voisi kerrankin olla oikein kunnolla nättinä! Viimeisinä päivinä ennen kisaa oli vielä asuun sopivien asusteiden metsästystä. Tällaiset kenkien ja mekon väriin sopivat koristukset onnistuin löytämään:


Huonosti nukutun yön jälkeen festivaalin sunnutaipäivä sitten koitti, ja puoleltapäivin oli vihdoin aika mennä lavalle. Järjestäjien kanssa käyty tiivis sähköpostien vaihto kulminoitui tähän hetkeen. Olin muun muassa pyynnöstä tiedottanut heille, minkä kappaleen haluaisiin soimaan lavalletuloni taustamusiikiksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen olin keksinyt kappaleeksi Kanon Wakeshiman Princess Charlestonin, johon olinkin harvinaisen tyytyväinen. Laulu on ihanan pirteä ja sopii sanoineen kutakuinkin täydellisesti kisan teemaan. Kanon on myös ollut tunnettu lolita-tyylistään, joten siinäkin suhteessa kappalevalinta sopi yhteen asuni kanssa. Musiikin rämähtäessä käyntiin nousin lavalle tekemään lyhyen tervehdysniiauksen ja siirryin taakse riviin odottamaan. Katsojia näytti olevan ainakin yli 100!


Olen hämmästynyt, miten rennon oloisesti selvisin koko tunnin ohjelmasta. Hieman asiaa toki helpotti se, että show'n kaava oli minulle tuttu, sillä finalisteille oli annettu kisan käsikirjoitus etukäteen luettavaksi.

Aluksi oli lyhyt esittäytymisosio, jossa vain lyhyesti kerroin olevani Momo kaukaa Suomesta. Jo tässä vaiheessa kolme kisaajista esitti vapaaehtoisia (ja yleisön rakastamia) erikoisnumeroitaan - kaksi tanssi ja yksi harjoitti kalligrafiaa.


Kisan seuraava osio, talk show, olikin etukäteen ajateltuna ehkä jännittävin. Olin kuumeisesti miettinyt etukäteen, mitä sanoisin lavalla japaniksi, ja olen tosi yllättynyt, miten kommelluksitta se loppujen lopuksi menikään - en takellellut paljoa ja yleisökin tuntui ymmärtävän sanomani. Käsikirjoituksessa oli listattu liuta kysymyksiä (kuten "Mistä kaikki sai alkunsa?", "Huvittavia sattumuksia?", "Perheen ja kaverien reaktiot?", "Meikkaamisen opettelu?", "Tämänpäiväisen asun teema?" jne.), mutta aikarajan puitteissa niistä ehdittiin käsitellä yllättävän harvoja. Talk show oli siis ohi oikeastaan jo ennen kuin ehti alkaakaan. Alla olevassa kuvassa vastailen "asun teema" -kysymykseen kertoen asuni väristä ja vilauttaen korvakoruanikin.


Kolmas osio oli arvauspeli. Siinä jokaisen kisaajan piti esittää määrätty sana eleiden avulla muille finalisteille tarkoituksenaan saada heidät arvaamaan se. Tietysti etukäteen jännitti, sattuisiko omalle kohdalle tuntematon tai vaikeasti esitettävä sana. Turha pelko, sillä sanat olivat helppoja. Omani oli "omena" (jap. ringo), jonka elehdin yksinkertaisesti haukkaamalla kädessä olevastani ilmaomenasta palasen ja osoittamalla sitä sormella. Muiden esittämiä sanoja olivat esimerkiksi "Minni Hiiri", "kissa" ja "kana". Olin vähän yllättynyt tällaisista sanavalinnoista - etukäteen olin varma, että tässä osiossa pitäisi näytellä jonkinlaisia tunnetiloja. Toisaalta olin helpottunut, että selvisin näin helpolla.

Lopuksi yleisölle annettiin äänestyslipukkeet ja kisaajia pyydettiin poseeraamaan lavalla. (Poseerausten jälkeen oli itse asiassa vielä hetken talk show -osiota sillä aikaa kun tulosta laskettiin.)



Nettiäänestyksen ja paikan päällä tapahtuneen äänestyksen yhteistulos oli selvillä tuota pikaa, ja kärkikolmikon nimeäminen aloitettiin kolmanneksi tulleesta - joka satuinkin olemaan minä. Toiseksi tuli ruskeamekkoinen kisaaja, ja aivan ennakko-oletusten mukaisesti voitto meni hänen vieressään istuvalle valkoneuleiselle. Hän oli kerännyt eniten suosiota Twitterissä, teki lavalla upeaa kalligrafiaa, vastaili kysymyksiin hauskasti ja vieläpä näytti oikein kauniilta - ansaittu voitto siis! Voittaja taisi saada palkinnoksi ilmaisen aterian jossain ruokalaketjussa, ja muut finalistit saavat kuulemma jälkeenpäin Onna no ko ni naritai -kirjasen.



Kisa ei pettänyt odotuksiani - siitä tuli juuri sellainen ikimuistoinen kokemus kuin olin toivonutkin. Kiitos vielä hurjasti kaikille minua äänestäneille!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Josocon tomorrow!

Ei varsinaisesti liity postauksen aiheeseen, mutta tältä näytin vähän aikaa sitten ^^'
Josocon-kisa on huomenna ja olen niiin jännittynyt! Lavalla on talk show -osio ja eräänlainen arvuutteluosio, ja molemmissa olisi kiva pystyä puhumaan japania mahdollisimman hyvin. Olen ollut kovin hermostunut jo mennessäni lavalle lolita-muotinäytöksissä, mutta nyt ei riitäkään pelkkä kävely vaan pitää vieläpä pystyä muotoilemaan asioita japaniksi. Pitää vaan yrittää ottaa rennosti. Lolitasta puheen ollen - vaikka harkitsin myös yllä olevan kuvan mekkoa, päädyin valitsemaan huomiseksi asukseni lolitaa. Tulen siis käyttämään yhtä täältä ostamistani neljästä lolitamekosta. Asuni on suht yksinkertainen, mutta olen siihen melko tyytyväinen.

Lisää tunnelmia sitten kisan jälkeen! Äänestää voi vielä hetken aikaa *täällä* (ja oma nimeni on siis モモちゃん), vaikkei tällainen "kerran per päivä" -äänestys kovin järkevältä systeemiltä tunnukaan.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Halloween outfit

Tässä lyhyt Halloween-raportti paljon myöhässä. Yleensä en vietä Halloweenia mitenkään (jätän sen Suomessa oikeastaan täysin noteeraamatta), mutta koska Japanissa ja etenkin Tokiossa Halloweenia vietetään riehakkaasti, päätin itsekin tällä kertaa pukeutua. Lännessä Halloween-asut mielletään kai yleensä jotenkin "pelottaviin teemoihin" liittyviksi, mutta Japanissa tunnutaan olevan enemmän yleisellä naamiais- ja cosplay-linjalla (vaikka pelottavien teemojenkin asuja tietysti näkyy). Niinpä en itsekään ollut mitenkään pelottavassa asussa - päätin nimittäin olla meido (engl. "maid"). Ostin asuni Don Kihootesta (suosittu sekalaista tavaraa myyvä kauppaketju), josta valtaosa japanilaisista tuntuu Halloween-asunsa ostavan. Etenkin Shinjukun ja Shibuyan Don Kihootet olivat koko Halloweenia edeltävän viikon niin tungoksen valtaamia, että niissä liikkuminen oli vaivalloista.

Kuvaus & editointi: Stephen Kirk

Tällaiselta näytin mennessäni yliopiston Todai Global Interaction Friends -ryhmän järjestämiin Halloween-juhliin. Kuva on otettu aivan asuntolani vieressä ja kaikki kuvassa päälläni näkyvä on Japanista ostettu. Lokakuun puolenvälin paikkeilla Shibuya 109:stä ostamani Delyle Noirin takki (johon ihastuin heti sitä sovittaessani) peittää tehokkaasti meidoasuni, mutta aiempana päivänä otetussa sovituskuvassa se näkyy paremmin:
 
Katsoin parhaaksi peittää meikittömän naamani ^^' Yksi napeista kimmahti pois heti otettuani asun ulos pakkauksesta, enkä tässä ollut sitä vielä korjannut. (Kaverini Stephen kuvasi asuani takittomanakin, mutta vian takia kyseiset kuvat eivät ole nyt saatavilla, joten on tyydyttävä tähän huonolaatuiseen)

Lähinnä ruokailuun ja jutusteluun keskittyneessä Halloween-juhlassa oli myös pieni pukukisa. Yllätyksekseni vaihto-oppilaat äänestivät minut peräti kolmannelle sijalle, ja palkinnoksi sain hauskan origamien taittelua opettavan kirjan. Juhlasta positiivisena jäi mieleen etenkin se, miten monet eivät pitivät minua alusta alkaenkin naisena - biologinen sukupuoleni paljastui usein vasta avatessani suuni (mikä toisaalta on myös sääli).

Youtubeen ladattu Shibuyassa kuvattu Halloween-video kuvaa hyvin Tokion Halloweenin mieletöntä tunnelmaa. Ennen Halloween-juhlaani kävin nimittäin täsmälleen samassa paikassa aistimassa tunnelmaa ja näin osan videon asuista itsekin.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Josocon voting - START!

Kuten aiemmin kerroin, päätin pyrkiä Tokion yliopiston Komaba-kampuksen "koulufestivaalin" kilpailuun ("Josocon"), jossa biologisesti miespuoliset opiskelijat kisaavat siitä, kuka on söpöin tyttö. Nyt on alkamaisillaan kisan nettiäänestysvaihe!

Ensin kerron lyhyesti kisaan liittyneistä aiemmista vaiheista. Vähän ensimmäisen Josocon-postaukseni jälkeen minulle ilmoitettiin päivä, jolloin kisan esikarsintahaastattelu pidettäisiin. Sain tietää siitä alle vuorokauden varoitusajalla, joten mikä onni, että olin ehtinyt ostaa sopivan asun (sen vaalean kukkamekon) ajoissa. Jännitin vähän, miten pärjäisin haastattelussa japaniksi, mutta minulle kerrottiin, ettei sitä tarvitse jännittää, kunhan ulkonäkö on kunnossa.

Haastattelu pidettiin lokakuun alkupuolen viikonloppuna Komaban kampuksen kerhotalossa. Muutama järjestäjäpuolen opiskelija asettui istumaan tyhjään luokkahuoneeseen pitkulan pöydän ääreen ja minä istuuduin omani ääreen heitä vastapäätä. Minulta vain kyseltiin tyypillisiä asioita, kuten milloin aloin käyttää naisten vaatteita ja miten usein nykyään käytän niitä. Lievästi jännittyneenä jankkasin japania melko kankeasti, mutta sain kuitenkin asiani ilmaistua. Lopussa yksi järjestäjistä totesi, että luultavasti pääsen läpi karsinnasta, vaikkei muita ollut vielä edes haastateltu - sen verran vaikuttuneita he tuntuivat ulkonäöstäni olevan.

Noin viikon päästä haastattelusta sainkin tiedon, että minut on valittu pääkisaan. Samalla pyydettiin täyttämään informaatiolomake kisan nettisivuja varten sekä ilmoitettiin kuvauspäivä sivuille tulevien kuvien ottamista varten. Kuvaus järjestettiin pari viikkoa sitten lauantaina, mutta sen alkuosa oli vähän harmillinen. Paikalle oli nimittäin saapunut kisan virallinen kuvaaja, mutta jostain syystä hän jäi odottamaan toisen hakijan laittautumisen valmistumista, ja minua kuvaamaan lähetettiin järjestäjäpuolen henkilö, joka kertoi olevansa hieman heikko kuvaamisessa. Kenties tästä syystä nettisivuille päätynyt kokovartalokuva ei ole aivan parhaasta päästä. Kuvaussession lopussa kameramies kuitenkin liittyi onneksi seuraan, ja hänen ansiostaan minusta saatiin sivuille ihan hyvä lähikuva.

Josoconin tämänvuotisille nettisivuille pääsette allaolevaa logoa klikkaamalla! Eteenne aukeaa heti finalistien esittelysivu, ja kunkin finalistin tiedot näette pikkukuvia klikkaamalla.

http://utjosocon.sakura.ne.jp/candidates.html

Josoconin Twitter-versioon puolestaan pääsette *tästä*.

Esittelysivuni tiedot suomennettuina:

Nimi: Momo-chan (モモちゃん)
Jäsen: Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta, 4. vuosi (vaihto-opiskelija)
Ikä: 24
Lähtöisin: Suomi
Harrastukset: Tennis, blogin kirjoittaminen
Erikoistaito: absurdi huumori
Luonne: tyttömäinen, shimeyaka*
Vapaa-ajanviettotavat: Shoppailu, meikkaaminen
Viehättävin osa: Jalat
Lempiruuat: Jäätelö, pikkunaposteltavat, katsudon
Vapaa sana: Hiukset ovat naisen sielu ♡
Twitter: Ei ole
*shimeyaka = hiljainen, rauhallinen, tyyni; vakava, surullinen, murheellinen; naisellinen, hienostunut, hillitty, lempeä, sulava, viehkeä

Henkilökunta on näköjään pistänyt alle oman (hurjasti liioittelevan) kommenttinsa minusta, joka vapaasti suomennettuna kuulostaa pääpiirteissään tältä:

"Henkilökunta on vauhkona! Kaukaa Helsingistä on saapunut SSS-luokan kaunotar, joka saattaa Hollywood-näyttelijättäretkin häpeään ♪ Enkelin hiukset, läpikuultava lumenvalkea iho ja kauniisti kaartuvat hoikat jalat ovat todellakin Pohjolan synnyttämä ihme! Mutta nekin ovat hänen viehätysvoimastaan vain pienen pieni osa ♪"

Kisa koostuu kahdesta osasta, joista toinen on nettiäänestys ja toinen lavalla käytävä kisa 23.11. pidettävässä koulufestivaalissa. Ilmeisesti kuka tahansa saa äänestää, joten kun olette valinneet suosikkinne, voitte äänestää häntä helposti yhdellä klikkauksella täällä:


Hurjan söpöjä nuo japanilaiset kilpailijat! Kävipä "Pohjolan tytölle" miten tahansa, unohtumaton kokemus tulee varmasti~

Hyvää äänestysintoa!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Purikura, Episode 2

Eilen oltiin purikurassa Sarin ja Niinan kanssa! Etsimme Shinjukussa pitkään Club Segaa, koska siellä piti olla Dear Studio -niminen purikura, johon halusimme (ja jossa viime purikurapostauksen kuvatkin otettiin). Mutta kun Club Sega vihdoin löytyi, siellä olikin vain yksi purikura ja se oli tällainen Gyza. Mutta ihan kivoja näistäkin kai tuli!






Minä ja Sari ostimme myös söpöt talvikengät, tosin eri värisinä. Pitäisiköhän tehdä joku ostospostaus - en malta nimittäin odottaa, että pääsen esittelemään kaikkia ihanuuksia, joita olen ostanut! (Tai sitten ostokseni näkyvät kuvissa pikku hiljaa, sitä mukaa kun käytän niitä...) Saattaa olla, että saan ostettua täältä kokonaan uuden, söpön arkityylin Suomeen~