sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Visiting Alice Café & Yokohama

Tämä pikku postaus kuuluisi varmaankin vaihtoblogini puolelle, mutta koska näissä kuvissa ulkonäköni on kuitenkin suht keskeisesti esillä, päätinkin laittaa sen tänne~

Kuun alkupuolella jatkoin Tokion Liisa Ihmemaassa -kahviloiden tutkimista Ginzan versiossa, johon menin Klaudian kanssa. (Tässä vielä vanhat hiukset.)


Sääli, etten päässyt Alice-kahvilaan ylläni lolitaa (olisi sopinut tunnelmaan paremmin), sillä ostamani mekot ehdin jo toimittaa Suomeen.

Kaikki ruoat ovat Liisa Ihmemaassa -teemaisia. Tämä spagetti ei ole visuaalisesti edes näyttävimmästä päästä.

Viime keskiviikkona puolestaan kävin vaihto-oppilaskaverini kanssa Yokohamassa, jonka suurimpia nähtävyyksiä on yksi maailman suurimmista Chinatowneista.


Chinatownin suosituinta ruoka-antia. Sisällä oli keittomaista lientä, joka purskahti eli räjähti helposti ympäriinsä, ellei ollut varovainen.

Emme käyneet tässä ravintolassa - kuva on vain muodon vuoksi.

Maistuva kiinalainen munaleivos

Suurmaailmanpyörän lähistöllä

Muuten tosi antoisan Yokohaman-reissun (johon kuuluivat myös PokéCenter- ja nuudelimuseokäynnit) päätteeksi tuli taas kirvelyn muodossa todettua, kuinka silmäni eivät kestä kunnolla ripsiväriä - kuten eivät kunnolla ripsiliimaakaan (vaikken tällä kertaa irtoripsiä käyttänytkään). Jospa sitä keksisi jonkun meikkaustavan, jolla silmät näyttäisivät kauniilta ilman kumpaakaan, kenties pelkän luomivärin ja ripsien kestovärjäyksen avulla... vaikeaa, mutta kenties mahdollista.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Excellent job at hair salon

Alkuviikosta kiertelin ympäri Shibuyaa, Harajukua ja Ikebukuroa etsien söpöjä ja edullisia kampaamoita. Eilen päädyin lopulta Shibuya 109 -vaatekauppaparatiisin ylimmän kerroksen Excel Colorist -nimiseen luolaan, joka varsin yllättäin osoittautui yhdeksi vertailuni halvimmista. Onhan se upea sanoa, että on käynyt Shibuya 109:ssä kampaajalla!

Heti käynnin alussa sain kuulla mieskampaajalta kysymykseni, jota en olisi koskaan uskonut kuulevani: "Haafu desu ka?" ("Oletko puoliksi japanilainen ("half")?") En meinannut uskoa korviani! Kai puheeni oli sitten kuulostanut sen verran luonnolliselta, ja ehkä ulkonäössänikin oli ollut jotain (???) japanilaista. Joka tapauksessa olin otettu kunniasta!

Hei hei, entinen hiustyyli!

Blogikommenttien ja oman uteliaisuuteni yhteistuloksena olin päättänyt haluavani tasaotsiksen. Olin etsinyt netistä valmiiksi esimerkkikuvan, jota vilautin asiansa osaaville ammattilaisille. Sen sijaan väriä en ollut miettinyt kovin tarkkaan. Olin ajatellut vain jotain tavallista tummanruskeaa, mutta toisaalta se tuntui tylsältä. Kampaajan avatessa värikansion eteeni kyselin, mitkä värit ovat olleet suosituimpia. Sellaiseksi osoittautui esimerkiksi "pinkki", jonka sen pidemmittä mietintöjä päädyinkin ottamaan, kun kampaaja vieläpä sanoi, että sen kanssa ihoni näyttäisi kauniilta. Kyseessä on kuitenkin niin tumma pinkin sävy, että se näyttää lähinnä punertavalta tummanruskealta.


Kampaamo oli miellyttävä kokemus. Silmäänpistävää ja hauskaa oli etenkin kampaajien määrä yhden asiakkaan kimpussa: yksi leikkasi otsatukan, yksi laittoi värin ja yksi hoiti pesut sekä selkähieronnan. Siinä tunsi itsensä aika hemmotelluksi, juomaakin tuotiin vähän väliä (mukillinen jopa vaihtarikaverilleni). Kampaajat (joista suurin osa oli miehiä) myös juttelivat melko paljon ja kyselivät esimerkiksi lempimangoistani, Suomen ruuista ja kampaamohinnoista ja siitä, olenko jo käynyt Tokion Disneylandissa - jonne sanoin meneväni seuraavana päivänä (vaikken loppujen lopuksi mennytkään).


Noin parin tunnin jälkeen - liikkeen jo mentyä kiinni - kampaus oli valmis. Lopussa kampaajat itsekin ihastelivat uutta kampaustani sanomalla, että näytän kuin eri henkilöltä ja että hiukseni näyttävät peruukilta. Tässä se nyt on!


Tykkään kyllä! Ihan aluksi tunnelma oli vähän ristiriitainen (kun ajattelin että otsatukka peittää liikaakin kulmakarvoja), mutta viimeistään tänään kaupungilla kulkiessani ja siellä peilikuviani katsoessani havahduin, miten paljon feminiinisemmältä loppujen lopuksi näytän tällä kampauksella kuin entisellä. Tai no, kyllähän tänään joku samalla ovenavauksella minut ohittanut mies huudahti kuin kummituksen nähneenä, että "Gaijin no okama!" ("Ulkomaalainen transu/homo"!), mikä tuntui tosi kurjalta. Juuri kuin koin ulkonäköni menneen feminiinisempään eli parempaan suuntaan, väärä sukupuoli kuitenkin huomattiin alta aikayksikön. Toivottavasti kyseessä oli poikkeus. Ei kai noilta jättisuuressa kaupungissa voi välttyä. (Alkuviikostakin tosin sain ikävän paljon hihitteleviä katseilta eräältä ihmisryhmältä kadulla. Pistää miettimään, mikä nykyisessä ulkonäössäni sitten mättää - ei kai siinä niin selkeitä maskuliinisia piirteitä pitäisi olla, etenkään jos en puhu mitään...)


Tässä poseeraan vielä alennuksesta ostamani Lodispotto-brändin mekon kanssa~


Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia (hius)haasteita!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Replacement for hormones?

Odotellessani kaveriani satuin eilen sattumalta astumaan Ginzassa erääseen sekalaista tavaraa myyvään taxfree-kauppaan. Hyllyillä näin pieniä pahvilaatikkoja, joiden julkisivussa paistatteli rintava nainen. Hetkonen... ei kai nuo vaan...

Kyllä, nopea arvaukseni osui oikeaan: luontaisvalmisteita, joiden kerrotaan kasvattavan rintoja ja muutenkin lisäävän kehon feminiinisyyttä. Kolmen kuukauden kuuri, 5 tablettia päivässä, muutokset pysyviä (pakkauksen mukaan). Rivien välistä ymmärsi, että tabut oli tarkoitettu biologisille naisille, mutta kyllähän sen tietää, että näin niissä heti mahdollisuuden itselleni. Hormoneita en ole tunnetusti saanut aloitettua, mutta mitäpä jos saisin näistä väliaikaisen tai jopa hormoneja paremman ratkaisun, ajattelin innolla. Niitä nimittäin mainostetaan pakkauksessa täysin turvallisiksi (Thaimaassa tuotetut, mutta saaneet Japanin terveyssäätiön hyväksynnän), eivätkä ne sisällä varsinaisesti hormoneja. Myöhemmin sain selville, että kyseessä on fytoestrogeeni eli kasviestrogeeni, joka ei tosiaankaan kuulosta niin "pelottavalta" kuin hormonikorvaushoidon viralliset hormonit sivuvaikutuksineen. Ja jos niitä myydään Ginzan, Tokion hienostuneimman ökykaupunginosan juhlavassa taxfree-liikkeessä, ei kyseessä ainakaan huijaustuote liene, ei kai?

Avainkysymykseksi muodostui vain se, millainen vaikutus niillä olisi lisääntymiskykyyn. Kysellessäni myöhemmin asiasta kuulin muutamilta tahoilta, että kyllä niistäkin hedelmällisyys todennäköisesti menee - eihän oikotietä onneen voi olla olemassa. Kuitenkin kasvihormonien vaikutuksista on olemassa melko vähän tutkimuksia, ja nekin ilmeisesti usein ristiriitaisia. Jossain mielen sopukassani elättelen siis edelleen toivetta, että ne tuottaisivat minulle edes joitain myönteisiä vaikutuksia (edes vähäistä rintojen kasvua ja ihon pehmenemistä tms.) vaikuttamatta kuitenkaan negatiivisesti lisääntymiskykyyn. Kunpa tietäisin, miten mahdollinen (tai mahdoton) moinen yhtälö on. Pienikin kehon feminisoituminen olisi minulle upea asia, mutta hedelmällisyyden kustannuksella en täällä vaihdossa uskalla kuitenkaan todennäköisesti alkaa leikkiä - sukusoluja kun ei edelleenkään ole saatu pakastettua talteen.

Tällaista tällä kertaa. Todennäköisesti koko juttu kannattaa unohtaa pikimmiten, koska feminisoituminen ilman lisääntymiskyvyn menettämistä kuulostaa järjellisesti ajateltuna liian hyvältä ollakseen totta. Halusinpahan kuitenkin ilmaista innostukseni uuteen löytöön.

***

P.S. Blogini täyttää tänään kolme vuotta! Aika tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta ensimmäisiä postauksia katsoessa tuntuu, että niistä on jo ikuisuus. En olisi myöskään kolme vuotta sitten osannut mitenkään kuvitella, että blogillani koskaan olisi yli 600 (rekisteröitynyttä) lukijaa. Edelleenkin se tuntuu epätodelliselta. Suurenmoiset kiitokset teille kaikille, niin uusille kuin vanhoille lukijoille, jotka olette pitäneet blogiani edes jollain tapaa mielenkiintoisena ajoittaisista päivitystauoista huolimatta. Aion jatkaa bloggaamista tästedeskin - toivon mukaan entistäkin ahkerammin ja vähintäänkin seuraavat kolme vuotta ;) Myös joitain uudistuksia haikailen blogiini, ettei aivan tylsäksi käy.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Girl with her new dress~


Ostin uudenvuoden alennusmyynneistä Ikebukurosta tällaisen mekon (vaikkei alennus ollut kuin 10%, mutta kuitenkin) ^^' Ihan kiva vai mitä? Kengät (nekin alennuksessa) ostin sellaisesta kaupasta kuin Oriental Traffic, joka myy edullisesti kokoja peräti 26.0 cm:iin asti ollen varmasti monen länsimaisen naisen pelastus Japanissa.

Tällä postauksella ei nyt ole valtavasti sisältöä, mutta halusin vain ilmoittaa olemassaolostani~ En ole viime aikoina tehnyt paljoa mitään ihmeellistä, kun lukukauden lopussa suuri osa ajasta meni koulutöiden parissa (tai ainakin yrittäessä saada niitä tehdyksi). Vaihtoni viimeisellä osuudella, kahden kuukauden kevätlomalla, ehtii kuitenkin tehdä vaikka ja mitä. Olisi esimerkiksi ihana mennä pitkästä aikaa kampaajalle! Haluaisin ainakin värjäyksen (ehkä hieman tummemman ruskeaksi) ja lisäksi jotain pienimuotoista leikkausta - ehkä jopa se hiljattain kommenttiosiossa ehdotettu otsatukka o.o? Ehdotuksia otetaan vastaan!