sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Calm Mind?

Kuukauden hiljaisuuden jälkeen olen kyllä päivityksen velkaa. Tavattoman pitkästä postaustauosta huolimatta mitään kovin dramaattista ei ole tapahtunut, mutta kerronpa mitä kaikkea nyt kuuluu.

Viime postaus päättyi kimuranttiin tilanteeseen sukusolujen pakastuksen suhteen. Suunnitelmissani oli mennä heti lokakuun alussa pakastuksesta vastaavan hedelmöitysklinikan lääkärille juttelemaan ongelmastani ja kysyäkseni mahdollisen toisen vaihtoehdon, kivesbiopsian, järkevyydestä. Mutta koska olen sisimmältäni todella pihi, suunnitelma jotenkin tyssäsi siihen, että lääkärikäynti olisi tullut maksamaan vähinään 50 e. Lähetin myös sähköpostia eräälle seksuaalineuvojalle, mutta koska vastausta ei kuulunut, koko pakastusjuttu jäi ihan taka-alalle. Kuivui kasaan. Minulle usein ehdotettu omakohtainen itsetyydytyksen harjoittelukin tuntuu edelleen mahdottoman vastenmieliseltä, etenkin kun aivoni ovat 100% sitä mieltä, että se ei tule onnistumaan, ja kun siihen ei ole pienintäkään mielenkiintoa.

Syys-lokakuun aikana myös yliopiston kolmas vuosi on osoittanut haastavuutensa. Aivan liian löysäksi muodostuneeseen kakkosvuoteen verrattuna tekemistä on nyt aivan hurjasti, eikä aika tahdo mitenkään riittää kaikkeen. Japanin kielen opiskelun ja kymmen- ja taas kymmensivuisten akateemisten artikkelien lukemisten lisäksi nyt on pitänyt myös tosissaan alkaa miettiä maaliskuuhun mennessä kirjoitettavan kandidaatintutkielman aihetta. Sen suhteen olen onneksi saanut edes pienen kipinän: ajattelin jollain tapaa tutkia Japanin trans-ihmisiä ja heidän ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Japanissa on esimerkiksi länsimaisten "transvestiitti"- ja "transsukupuolinen"-kategorioiden lisäksi paljon omaperäisiä trans-kategoroita, kuten ニューハーフ ("New half") ja 男の娘 ("Otoko no ko"), joita voisi olla mielenkiintoista tutkia jotenkin. Alkuperäisenä ideana oli jopa tutkia, miten trans-ihmisiä kuvataan eri animesarjoissa, onko heidän kuvaamisensa muuttunut vuosien aikana, ja mitä trans-ihmisten näyttäminen ja tietynlainen kuvaaminen animessa kertoo yhteiskunnan ja animeteollisuuden asenteista. Tai jotain sensuuntaista. Saattaa kuulostaa ei-vakavastiotettavalta aiheelta, mutta kyllä tämänlaista tutkimusta nykyään tehdään, esim. eräs Cambridgen yliopiston tutkimus tutkii naishahmojen kuvaamista tietyissä anime- ja mangasarjoissa. Ties vaikka tosiaan päätyisin tähän animeaiheeseen. (Jos jollain on joku hyvä idea tähän aihevalintaan liittyen, saa mielellään kertoa!)

Lisäksi olen hakemassa Japaniin yliopistovaihtoon lukuvuodeksi 2014-2015. Myös hakemisprosessi on aiheuttanut paljon stressiä miettimisineen, opintosuunnitelmien laatimisineen ja motivaatiokirjeineen. Onneksi hakuaika päättyy pian, ja sitten vain toivotaan parasta.

Kaikki koulumaailman stressitekijät ovat vaikuttaneet paljon ajatuksiini ja ajankäyttööni. Olen alkanut miettiä, mikä arjessani on tällä hetkellä oikeasti tärkeää. Voisin kamppailla sukupuoliristiriidan kanssa päivästä toiseen ja sen varjolla jättää koulujutut hunningolle, jolloin todennäköisesti joutuisin syöksykierteeseen opinnoissa. Vaihtoehtoisesti voisin keskittyä kouluun, jotta saisin opinnot suoritettua kunnialla. Kuin huomaamatta kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sekä trans-asia että koulujutut aiheuttavat minulle stressiä, joten toinen oli karsittava (ainakin väliaikaisesti) pois mielestä. Tämä ei tuntunut tietoisesti tehdyltä päätökseltä, se vain tapahtui - mieleni ei olisi yksinkertaisesti kestänyt suurta sukupuoliahdistusta ja suurta kouluahdistusta samaan aikaan, joten kuin luonnollisena reaktiona toinen työntyi sivuun. Olen ollut jopa yllättynyt, miten vähän olen miettinyt sukupuoliasioita viime viikkoina. Voisi sanoa, että koulustressiä lukuun ottamatta mieleni on ollut hyvinkin tyyni. Toisaalta tämäntapaisia "kausia" on ollut ennekin, joten lienevätköhän tuntemukset mihinkään oikeasti kadonneet. Toisaalta voi myös miettiä, onko trans-identiteettini sittenkään riittävän pysyvä, jos saan näin "helposti", ilman sen suurempaa ahdistumista, sivuutettua asian elämästäni (ainakin suurimmilta osin) jopa viikoiksi.

Lopetin myös naisena olemisen koulussa jo viikkoja sitten, valitettavasti. Tulin huomanneeksi, että aamulla laittautuminen (ja illalla sen poistaminen) vei liikaa aikaa. Kun nukkumanmenoaikani tuppaavat muutenkin lipsahtamaan hyvin myöhäiseen, en vain jaksanut enää herätä aamulla yli tuntia tavallista aiemmin - tai sitten halusin käyttää sen aamutunnin koulujuttujen tekemiseen. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti enää tuntunut niin tärkeältä asialta kouluarjessa, että pystyisin panostamaan siihen opiskelun kustannuksella. Minullahan on selkeä periaate, että laittaudun joko kunnolla tai en ollenkaan. Jos laittaisin esimerkiksi vain pari naistenvaatetta enkä meikkaisi yms., näyttäisin todistetusti aika kummalliselta (varmaan muistatte sen hiljattaisen sovituskoppikuvan). Niinpä olen taas kokonaan "poikamoodissa", lukuun ottamatta hiuspinniä ja korvakoruja, jotka tuovat kuitenkin sopivasti naisellisuutta poikamoodiinkin. Jos aloittaisin hormonit, vähempikin laittautuminen riittäisi, kun naiseus alkaisi todennäköisesti käydä ilmi ulkonäöstä jo muutenkin.

Pääasian koulussa pitäisi kai olla opetuksen imeminen päähän, ja huomasin että naisena ollessa sekin vaikeutui. Vaikka opettajat olivat jo (kai) tottuneet ulkonäkööni, ja kaveritkin olivat asian suhteen erittäin positiivisia, luennoilla oli silti jotenkin todella itsetietoinen olo. Alkoi jotenkin kontrolloida ja tarkkailla omaa käyttäytymistään ja olemistaan niin paljon, että luennoilla harvoin pystyi keskittymään täysipainoisesti opetukseen. En myöskään etukäteen olisi uskonut, että pienet fyysiset häiriötekijät, kuten mm. hiostavien (teko)tissien alituinen kutiaminen ja ripsivärin kirveleminen (epäilen etteivät silmäni tosiaan tykkää mistään ripsarista...), voisivat muodostua niin suureksi rasitteeksi. Nämäkin syyt omalta osaltaan vaikuttivat päätökseeni siirtyä toistaiseksi takaisin poikamoodiin.

Kaikesta huolimatta en ole mitenkään radikaalisti muuttunut - tykkään edelleen lolitasta (vaikka ehdinkin loleilemaan nykyään tosi harvoin) enkä ole poissulkenut prosessin alkamisen mahdollisuutta. Yhteen sanaan tiivistettynä koulu (=yliopisto) vain on vienyt huomioni viime aikoina täysin muihin asioihin. Toinen tiivistävä sana olisi Pokémon - olen pelannut Pokémon X:ää nyt melkein 100 tuntia kahden viikon takaisesta lauantaista lähtien, eikä loppua pelaamiselle näy. Koulu ja Pokémon luonnehtivatkin lähes täydellisesti tämänhetkistä arkeani. Tarkoitus oli myös mennä Messukeskukseen kauneus- ja muotimessuille pari viikkoa sitten, mutta nämä kaksi asiaa pitivät huolen siitä, etten tullut menneeksi, vaikka olin sitä kauan suunnitellut. Harmi, sillä siellä olisi ilmeisesti ollut mahdollista saada jokin ihana pikakampaus...

Tässä kai oleellisimmat kuulumiset. Kuten tekstistä voinee päätellä, minulta ei ehkä ihan lähiaikoina kannata odottaa kovin runsaslukuisia postauksia, mutta toki aina silloin tällöin!

Otsikko muuten on viittaus sekä tekstin sisältöön että erääseen Pokémon-hyökkäykseen ;)

58 kommenttia:

  1. Sun kandinaihe on kyl järjettömän mielenkiintoinen, olen itse pohtinut samaa aihetta ja jos sen aiheesta teet, mua kiinnostaisi ainakin lukea se. :>

    Tsemii kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla c:! Pitäisi vaan saada aihe rajattua tarkemmin. Jos/kun työ joskus valmistuu, kaikki halukkaat saavat kyllä lukea sen ^^

      Kiitos paljon!

      Poista
  2. Pokemon on elämä, näin se menee. :---D ♥ Onnea kuitenkin koulutöiden kanssa ja muutenkin jaksamista joka suhteessa. Sä pystyt siihen!

    http://plastic-teacup-world.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ♥! Pokémon on ollut tärkeä osa elämääni jo 10-vuotiaasta lähtien ja tulee epäilemättä olemaan jatkossakin :)

      Kiitos paljon!

      Poista
  3. Aww, mulla tulikin se Pokemon liike tosta otsikosta mieleen, en tiennyt että pelaat haha :DD X/Y on ihan mahtavia, ~80h mullakin mittarissa...

    Enivei, aika rohkea veto että hait yliopistovaihtoon. Siinähän vaiheessa sun pitäisi jättää trans-asiat lähes kokonaan kesken vuodeksi, vai? Hienoa kyllä, että haluat silti panostaa kouluun, etkä keskity vain stressaamiseen sukupuolesta :) olen kyllä sitä mieltä että sun ei pitäis olla siitä huolissas josko sun trans-identiteetti on "pysyvää" sen perusteella että saat sen välillä sivuutetuakin mielestäsi, sillä sehän on ihan tervettä ja hyvä asia.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo heippa Amaura-fossiilipokemon ♥! Paljon olet sinäkin näköjään pelannut :D

      Hmm, en oikein tiedä miten trans-jutut menisi jos pääsisin vaihtoon. Jos aloittaisin hormonit sitä ennen, niin varmasti jatkaisin normaalisti niiden syöntiä vaihdossakin. Jos taas en saa aloitettua prosessia ennen vaihtoa, niin tuskinpa sitä Japanissa vaihdon aikana vieraassa ympäristössä aloitan.

      Niin, ehken mä sitten oo huolissani siitä :)

      Kiitos ^^!

      Poista
  4. Oot niin kiehtova, voi miksi löysin tän blogin vasta nyt<3

    VastaaPoista
  5. Kyllä sitä hölmömmistäkin aiheista yliopistossa tutkimuksia tehdään - tuohan vasta mielenkiintoinen aihe onkin! Ei se missään nimessä mikään turha ole.

    Ja tuosta ripsiväristä - luulen, että olet vain allerginen jollekin sen ainesosalle. Mitä merkkiä olet käyttänyt? Itse en voi käyttää jotain "allergisille sopivia" ripsivärejä, koska olen jollekin niissä olevalle allerginen, mutta sitten taas jotain muita voin ihan ongelmitta. Suosittelen tutkimaan mitä siinä ripsivärissä on ja kokeilemaan jotain, missä on eri ainesosia. Ei ripsivärin kuulu edes tuntua.

    Tsemppiä kaikkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiva jos se kuulostaa mielenkiintoiselta :)!

      Niin, hmm... olen tähän mennessä kokeillut aika monia merkkejä, jopa Isadoran herkille silmille tarkoitettua, mutta en huomannut siinäkään paljoa eroa aiempiin verrattuna. (Hui, toivottavasti ripsivärien käytöstä ei ole silmilleni pysyvää haittaa, ei kai niistä voi olla o.o...) Jos sen ei tosiaan kuulu tuntua _miltään_ silmissä niin sitten selvästi jotain on vialla. Ehkä pitäisi vielä lueskella niitä ainesosia sitten.

      Kiitos paljon c:!!

      Poista
    2. Voi olla vain, että silmäsi ovat herkät jollekin muulle aineelle kuin ne, mitkä ne ovat poistaneet siitä herkkien silmien versiosta. Mulla ainakin oli niin, että tosiaan juuri ne herkkien silmien ripsivärit ärsyttivät silmää. :D Tuntuu, että se herkkäsilmäisyysjuttu siinä on vain myyntikikka. Lisäksi joihinkin ripsiväreihin on lisätty sellaisia kuituja, jotka saattavat mennä vahingossa silmään ja sitten tuntuu kuin olisi roskia silmässä. Tai sittenhän siellä oikeastaan onkin niitä roskia. Suosittelen tosiaan perehtymään niihin ainesosiin. :)

      Poista
    3. Googletin tuon Isadoran ripsivärin ainesosat:

      Water, beeswax, copolymer, isododecane, PEG-20, Sorbitan Beeswax, glyceryl stearate S.E., wheat germ oil, magnesium silicate, kaolin, cetyl phosphate,carnauba, stearyl alcohol, panthenol, cetyl alcohol, xanthan gum, potassium sorbate, sodium dehydroacstate.

      Siinä myös on näköjään niitä kuituja, mitkä saattavat tuntua roskilta.

      Toivottavasti saat kirvelyn loppumaan!

      Poista
    4. Suuret kiitokset!! Näit paljon vaivaa *-*!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aihe sinulla tuohon kandiaiheeseen ^^
    Mihin päin Japania olet muuten hakenut vaihtoon, jos sinne pääset vaihtoon vuodeksi? o.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Hain kahteen yliopistoon Tokiossa, ja toisessa näistä valitsin, että jos en pääse vuodeksi niin puolen vuodenkin paikka kelpaisi.

      Poista
  7. Mielesi on niin täynnä ajatuksia, että on varmasti ihan järkevää sysätä osa niistä sivummalle. *hali* Voin vain kuvitella, millainen myllerrys päässäsi on.
    Aiotko saattaa trans-asiasi johonkin tiettyyn pisteeseen siinä tapauksessa, jos pääset opiskelijavaihtoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos + hali! Myllerrystä joo... tosin tuntuu että suurimmat myllerryksen vaiheet olivat tuossa syyskuussa. En haluaisi sanoa näin, mutta olo tuntuu vähän luovuttaneelta. Koko prosessijupakka on vienyt niin paljon voimia etenkin vanhempien kanssa taisteluineen, että sitä samaa rumbaa ei vain jaksa enää. Saa nähdä miten trans-asia etenee tästedes. En osaa yhtään sanoa missä vaiheessa se olisi silloin, kun olisin lähdössä mahdollisesti vaihtoon ensi syksynä.

      Poista
  8. Voi Momo-pieni!! Ihana kuulla taas vihdoin sun kuulumisias! Oli ihan jo ikävä ^///^

    Älä oo huolissas naisidentiteettis "katoamisesta", kyllähän me muutkin naiset aina välillä jätetään laittautuminen taka-alalle! Itsekin olen viime viikon lähes joka päivä talsinut isossa hupparissa täysin meikittä kouluun (mikä ei ole ollut tapaistani sitten 8-9 -luokkien angstikauden...) kun yksinkertaisesti ei kiinnostanut ja jaksanut tehdä mitään näyttääkseen fiksulta.

    On kyllä varmaan hyvä idea keskittyä enemmän kouluun, jos sekin avaisi hieman mieltäsi asioiden suhteen. Koita kestää sen koulun kanssa äläkä polta ittees puhki kiltti..

    Ja aihees on omaperäinen ja varmasti kiinnostaa sua, nii mikäs sen parempi aihe oliskaan ;D ota siitä kaikki ilo irti! Ja toivottavasti pääset sinne Japanin vaihtoon!!

    Voimia ja jaksamista ja i~so hali ^^

    Sophie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo Sophiee!! Ihana kuulla sinustakin pitkästä aikaa c:!

      Niin, ehkei tässä olekaan mitään syytä huoleen. Nyt vain on tällainen kausi. Yritän olla polttamatta itteäni puhki ;_;

      Kiitos kaikesta! Haleja ja mukavaa syksyn jatkoa! ^^

      Poista
  9. Sivuutan koko muun tekstin ja annan neuvoja kandista, koska itsekin painin kandin kanssa :D

    Tärkeintä koko hommassa on tutkimuskysymysten rajaus! RAJAUS rajaus rajaus. Jos sua kiinnostaa animen tai mangan transhahmot, tarviit ehdottomasti vaan tiukan rajauksen, mistä nakökulmasta lähet tutkimaan ja mitä tiettyä asiaa näissä transhahmoissa haluat tutkia. Tutkimuskysymysten määrittely on kandin vaikein osuus!

    Seuraavia tuli mulla mieleen

    Transhahmon status animessa? Transhahmon roolihenkilön muutos sarjan aikana? Kahden transhahmon vertailu? Japanin omat monipuoliset transkäsitteet? Miten ne näyttäytyy animessa? Trashahmo 1970-luvulla, transhahmo 2010- luvulla.

    Mun mielestä unohda yhteiskunnan ja animeteollisuuden asenteet tässä kohtaa, kanditutkielma on loppujen lopuks todella pieni tieteellisen tutkimuksen harjoittelu oikeastaan. Varaa henkilökohtainen keskusteluaika sun kandiohjaajan kanssa ja säätäkää ja tsuumatkaa noita tutkimuskysymyksiä. Toivottavasti tästä oli jotain apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiih hienoja vinkkejä! Oon kyllä ihan samaa mieltä, että rajaus on hankalimmasta päästä. Kandiohjaajani antoi muutamia kommentteja aihepohdinnoistani, ja hän oli sitä mieltä, että etenkin "transihmiset ja kata" olisi mielenkiintoinen aihe. "Kata" siis tarkoittaa tässä käsittääkseni sitä, miten Japanin transihmiset toteuttavat naisena oloa - millainen on heidän käsityksensä naiseudesta. Käyttävätkö he esimerkiksi naisten käyttämiä pronomineja itsestään jne. Ihan tällaista aihetta en ollut itse ajatellut, mutta pitää nyt miettiä vielä lisää.

      Oli kyllä apua, kiitos paljon!

      Poista
  10. En haluaisi kuulostaa negatiiviselta, mutta pakko nyt kuitenkin sanoa että sun kannattaa ehkä vielä miettiä prioriteettejasi ja että mitä todella haluat. Koska se että pystyt kuluttamaan satoja tunteja Pokémoniin, mutta tunnin laittautuminen on ylivoimaista kuulostaa kyllä vähän siltä ettei ulkonäkö ole tällä hetkellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Itse naisena herään joka aamu 1,5 tuntia ennen lähtöä valmistautumaan (suihku, aamupala, meikki, hiukset, asu) ja itselleni se on yksi tärkeimmistä arkijutuista joka tuo iloa ja itsevarmuutta päivään. Vaikka mulla onkin naisen keho niin ei se riitä ilman että siitä huolehtii ja vähän koristaa. Laittautuminen on kuitenkin suurelle osalle naisia osa naiseutta ja keino ilmaista itseään sekä saada hyvää oloa ihan itsellensä.
    Toivottavasti et pahastu tästä kommentista, halusin vain herättää ajatuksia siitä mitä todella haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut nyt vain itsestäsi - laittautuminen ei ole mikään pakollinen osa naiseudessa. Tottakai on kiva joskus laittautua, mutta ei se todellakaan ole joka päivä pakollista. Itse meikkaan joka aamu ennen kuin kävelen ulos ovesta, koska se tekee oman oloni itsevarmemmaksi, mutta tyttöystävälläni on tapana nousta 5 minuuttia ennen kotoa poistumista. Se vain vetää mekon päällensä ja kävelee ulos ovesta. Eikä se minusta tee meistä kummastakaan mitenkään vähempää naista, paljonko me aikaa laittautumiseen käytämme. Ja vaikka tykkäänkin meikata, tykkään silti Pokémonista! Minulla on tuossa tuollainen Pikachu-asu, johon ajattelin pukeutua Halloweeniksi. :D Ajattelin kyllä silloinkin meikata.

      Mutta mielestäni on vain hyvä asia Momolle, että hän on pelannut Pokémonia nyt ja saanut stressiään purettua johonkin asiaa jota ei tarvitse millään tavalla erityisemmin ajatella. Kyllä tytötkin saavat välillä näyttää "räjähtäneiltä" ja pelata Pokémonia.

      Poista
    2. Kiitos molemmille kommenteista :)!

      En toki pahastunut Ano, ymmärrän kyllä jotenkin tuon näkemäsi ristiriidan. En kuitenkaan ihan ymmärrä viestisi pointtia. Kehotat minua miettimään prioriteettejani ja että mitä todella haluan, mutta juuri niinhän minä tässä blogitekstissä teen - mietin prioriteettejani ja totean, että kouluun laittautuminen ei ole nyt yksi niistä. Kuten Lyra sanoi, noista prioriteeteista ei kuitenkaan voi päätellä mitään naiseudesta tai sen puutteesta.

      Poista
  11. Tuohon edelliseen anonyymiin verraten...Heh, varmaan kauhistuis jos näkisi minut viime keväältä, kun pelasin kipeänä wowia joka päivä ja niin paljon, että syöminenkin meni siinä ohessa. Hiuksiani en jaksanut harjata joka päivä ja olin koko ajan pyjamissa. Tätä jatkui noin parin kuukauden ajan. Todella naisellista, eikös? :D Viime syksyn periodi koulussa oli myös sellaista, että laittoi mitä nenään eteen tuli ja kouluun... ei jaksanu kuudelta mitenkään panostaa ulkonäköönsä.Toki nostan hattua niille, jotka joka päivä pystyy panostamaan itseensä, itse en jaksa enkä kykene. Mutta tuo 1,5 tuntia on minulle aivan liikaa...

    Ja Momo, vaikka koulu tuntuu tärkeältä, muista välillä pitää tauko, ettet pala puhki. :) Itse en viime syksyllä malttanut pysähtymään ja se sitten rankaisi. :/

    *Haleja* ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno esimerkki siitä, miten naisellisuus ei ole kiinni ulkonäköön panostamisesta :)

      (Aaa voi ei ;_; Mutta mahtavaa että pääsit takaisin jaloillesi!)

      Joo, pidän taukoja aina kun ehdin c:! Kiitos paljon ja haleja Sera ^^!

      Poista
  12. ^Aikaisempiin viesteihin viitaten...
    Mun mielestä se naiseus tulee kyllä sieltä sisältä, ei siitä kuinka paljon aikaa jaksaa päivittäin viettää peilin edessä. Kyllä mullakin on kausia jolloin en jaksa välittää mitä päälleni heitän ja sitten niitä kausia kun huolehdin tarkkaan ulkonäöstäni, mutta ei se kyllä silti sitä tarkoita, että olisin nainen vain puolet vuodesta...

    Se, ettei Momo koko ajan ajattele sukupuoltaan ja että hän pystyy keskittymään myös kouluun, on minusta ihan terve asia eikä se, ettei hän jaksa herätä aamulla hirveän aikaisin laittautuakseen koulua varten (huom! en minäkään jaksa) ei minusta kuitenkaan poissulje sitä, etteikö hän tuntisi ristiriitaa ulkoisen sukupuolensa kanssa.

    Mutta Momo, vaikka nyt sitten tulisitkin toisiin ajatuksiin (lykkäisit prosessia/jättäisit kokonaan väliin) niin älä liikaa välitä muiden mielipiteistä. Voi olla, että tämä blogi ja kaikki kommentit täällä vähän painostaa aloittamaan sen, mutta tee kuitenkin niinkuin itse parhaaksi näet. Vaikka päättäisit nyt keskittyä opiskeluun (mikä on ihan järkevää sekin), ei se poissulje mahdollisuutta aloittaa sitä joskus tulevaisuudessa. Jos taas mietit sitä, onko sukupuoliristiriitasi nyt 'tarpeeksi vahva' niin muista nyt kuitenkin että olet kuitenkin miettinyt sitä jo aika kauan ja sait diagnoosinkin jo. Koska niinkuin jo sanoin, se, että pystyt keskittymään muuhunkin on pelkästään tervettä. Se kertoo vain siitä, ettei sukupuolesi ole sulle pakkomielle (mikä ei kuitenkaan tarkota sitä, ettet ihan hyvin voisi kokea olevasi nainen)
    Mitä tahansa sitten päädytkin tekemään, ethän lopeta bloggaamista? : ) Tykkään kovasti sun blogista ja haluaisin kuulla susta jatkossakin. ^.^ Olit sitten mies tai nainen tai vaikka alieni ( : D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksen sanoista :)! Jos nyt vähän lykkään tätä aloitusta (niin kuin nyt näyttää käyvän...), niin toivottavasti en vaan sitten myöhemmin kadu, etten aloittanut aiemmin. No mutta kyllä asiat järjestyy!

      Ihana kuulla että joku haluaa bloggaamiseni jatkuvan ^.^ En usko, että lopetan bloggaamista. Tällä hetkellä postauksia vain näyttää tulevan harvanlaisesti, koska tässä elämässä ei nyt ole hirveästi uutta kirjoitettavaa, mutta varmasti tahti tästä vielä paranee.

      Kiitos paljon!

      Poista
  13. Moikka! Sulta varmaan on kyselty kokemuksia karvanpoistosta ja asia kiinnostaisi itseänikin paljon. Oliko naamakarvojen poisto kallis ja pitkä projekti ja oletko ollut tyytyväinen lopputulokseen? Missä kävit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkaa! Naamakarvojen poisto ei ole missään nimessä lähelläkään valmista, mutta nyt on takana kaksi kertaa. Olen käynyt kahdella yksityisellä laser-klinikalla ja hinnat olivat toisessa paikassa 200 e ja toisessa 165 e (+ vähän yli 10 e toimistomaksua/kerta). Ensimmäisellä kerralla lopputulos vaikutti paremmalta kuin toisella, koska se tehtiin ilmeisesti hieman paremmalla teholla. Poiston jälkeen karvat pysyvät poissa melko lyhyen aikaa mutta vähentyvät pysyvästi n. 10%/kerta, ja täysin pysyvän lopputuloksen saavuttamiseksi vaaditaan usein yli 10 kertaa. Diagnoosin ansiosta saan nyt mukavasti ilmaisia kertoja. Projekti on melko pitkä, kun uuteen poistoon voi mennä vasta n. 6 viikon kuluttua edellisestä (kun levossa olevat karvat ovat aktivoituneet).

      Kysy vaan lisää, jos unhodin sanoa jotain!

      Poista
  14. // aiemmille kommenteille:

    No on kyllä surullista, jos joku nainen kokee identiteettinsä riippuvan siitä, millä tavalla ehostaa itseään. Ihan oikeasti, siinä vaiheessa kannattaa miettiä, tekeekö muka oikeasti tämän kaiken itsensä vuoksi? Vai kokeeko ulkoisen maailman Velvoittavan tähän laittautumiseen?

    Itse harrastan aika extreme gyarua katumuotina. Peruukkeihin menee hirveästi aikaa, ja miittiaamuina laittautumiseenkin useampi tunti. Mutta, kuten Momokin, minulla on periaate 'kaikki tai ei mitään', etenkin jonkin näin visuaalisen asian kanssa.

    Toki myönnän, että ylä-asteaikoina kuvittelin laittautumiseni olevan Vain Itseäni Varten. Se, että heräsin kaksi tuntia ennen koulun alkua, paniikissa meikkasin ja laitoin hiuksia, ennen kuin romahdin täysin ripsivärin tippuessa pöydältä.. Oli minulla aika moni asia vialla. Laittautumisellani suojasin itseäni isolta joukolta ihmisiä. Sen tajuamiseen tosi meni aikaa.

    Nykyään en välitä lainkaan. Kuljen ilman meikkiä, isoissa onepieceissä jos siltä tuntuu - miksi välittäisin muiden mielipiteistä? Ja samaten, voin kulkea 15 cm koroissa, tekoripsissä ja järjettömän suuressa peruukissa - miksi pitäisin muiden mielipiteitä relevantteina?

    Kesti minultakin kauan, ennen kuin pääsin sinuiksi tämän asian kanssa. Ikävä kyllä, biologisena naisena koin pitkään, että oli minun velvollisuuteni olla esteettinen. Muuta maailmaa varten. (Ja jo tämä kertoo, että en vielä ollut löytänyt feminismiä tuolloin %D)

    + Pakko vielä todeta tähän kommenttiin:
    "Koska se että pystyt kuluttamaan satoja tunteja Pokémoniin, mutta tunnin laittautuminen on ylivoimaista kuulostaa kyllä vähän siltä ettei ulkonäkö ole tällä hetkellä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla."

    ... Mitäs helvettiä. Tämäkin kommentti kertoo aika hyvin, miten ~nainen~ nähdään, ja se, mihin hänen on hyväksyttävää käyttää aikaa. Minusta ainakin on ihan hyvä, että Momo ei pelaile Pokemonia vaikkapa koulunsa kustannuksella. Ihan oikeasti, minusta on paljon mielekkäämpää käyttää aikaa asioihin, joista pitää, eikä niihin, joihin kuuluu vain olevansa velvoitettu (sovinistisen yhteiskunnan vuoksi).

    Joo-o. Itsekään en ole tällä viikolla laittautunut yhtenäkään päivänä lainkaan. Koska ei ole huvittanut. Silti, en koe menettäneeni naiseuttani tässä ajassa. Oh well, tilannehan voi vielä muuttua. Raportoin sitten erikseen tästä kokeestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, tosi mielenkiintoista pohdintaa! Helpostihan sitä tässä yhteiskunnassa tulee kokeneeksi, että naisilla on jonkinlainen velvollisuus olla esteettinen, vaikka näin ei tosiasiassa oikeastaan ole.

      Joo, raportoi toki tuosta kokeesta sitten!

      Kiitos paljon kommentista *_*!

      Poista
  15. Älä paineista, jos ei huvita laittautua niin ei huvita, silloin on muita tärkeämpiä asioita. Ei se elämä tai mikään muukaan siihen kaadu. Ihmisellä on erilaisia periodeja.

    En muista aiemmista postauksista oletko kokeillut ripsien kestovärjäystä. Itsellänikään silmät eivät kestä ripsaria (edes herkille yms. tuotteita) ilman että alkavat kirvelemään ja kutisemaan iltapäivällä, mutta kestovärjäys ei aiheuttanut mitään oireilua. Toki, vaikka värjättiin kaikkein mustimmalla niin eroa ei paljoa ollut koska omat ripset niin mustat jo itsessään. En itse harrasta meikkailua melkein koskaan, mutta 2kk kestävää kestovärjäystä á 15e en näe kovin pahana sijoituksena, jos on meikkaavaa ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei se kyllä kallista ole. Kerran olen sitä kokeillut, mutta vähän samaan tapaan kuten sinulla, eroa ei ollut kovin paljon, joten silti oli tarve käyttä ripsaria.

      En paineista :) Kiitos paljon!

      Poista
  16. Sun kandin aihe kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja toivottavasti siitä kuulee vielä jossakin vaiheessa lisää :)

    Olen huomannut itsekin, että elämässä tulee erilaisia kausia. Joskus sitä jaksaa laittautua kouluun ja sitten tulee vuoden tauko kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitten alkaa taas joku hengellinen kausi kun tutkii itseään ja miettii mitä elämältään haluaa kuukausi kaupalla ja yhtäkkiä huomaa pelaavansa pokemonia tai lukevansa isoja kirjasarjoja läpi ajattelematta mitään muuta kuin tuota pelin tai kirjan maailmaa. Se on vähän kuin seurausta siitä, että on ehkä joutunut liikaa stressaamaan omasta itsestään ja elämästä, näin ainakin ajattelen :) Sun elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea (ainakin vaikuttaa siltä), että on vain hyvä että kuitenkin olet pystynyt käymään koulussa ja paneutumaan siihen; parempi mielestäni kuin se, että vain pohtisi omaa sukupuoli-identiteettiään. Ehkä sekin ajan kanssa vielä joskus selviää sinulle eikä sinun tarvitse enää pohtia mitä kannattaisi tehdä, kun valinnat tuntuvat itsestäänselviltä :) Tsemppiä kaikkeen! Toivon todella, että pääset Japaniin vaihtoon. Itse olin jokunen vuosi sitten Etelä-Koreassa ja se oli kyllä yksi parhaista kokemuksista ikinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, tuollainen "kausi"-ajattelu tuntuu sopivan tähän tilanteeseen aika hyvin :) Tällaiset erilaiset kaudet varmasti auttaa selkiyttämään mun ajatuksia.

      Ai sä olit siellä vaihdossa *-*!! Varmaan oli paras kokemus!

      Kiitos paljonn <3!
      (Joo, kandiaiheesta varmaan kirjoitan vielä myöhemmin ;))

      Poista
  17. Momo jos vielä suunnittelet lapsen hankkimista ja et saa sukusoluja itsestäsi saattaa kivesbiotopsia olla sinulle jopa ainoa vaihtoehto. En tietenkään toivo sitä, mutta koska runkkaaminen ja sillä tavoin sukusolujen olus saaminen tuntuu vaikealta.

    Ennen Japaniin lähtöä sinun tulisi päästä sopuun itsesi kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä vähän pelkäänkin. Luulen että ennen pitkää mun kuitenkin täytyy mennä juttelemaan siitä lääkärin kanssa, kun ei tuo solujen ulossaaminen ole ollenkaan helpottunut...

      Niin, pakko jonkinlaiseen sopuun on kai päästä ettei vaihtovuosi kärsisi sekavan mielen vuoksi :/

      Poista
  18. http://www.jeans.fi/euron-tuote-c-168.html
    Jos sua vaan sattuu kiinnostaan... siel oli irtoripsiä ja vaik mitä, eikä hintakaan kirpase ;) ja kaiken lisäks, suurinta osaa noista irtoripsimerkeistä olen itse kokeillut, että siitä vaan (:

    VastaaPoista
  19. Hei,
    Musta tuntuu, että saattasit saada gradunkin aikaan jo tuollaisesta kandin aiheesta. Kandi on kuitenkin aika pieni tutkimus ja siinä ei vielä tarvitse mitenkään kovin suurta tietoa olla. Usein kandista onkin helppo jatkaa graduun jos aihe on laaja. Ehkä siks kannattaakin ottaa joku kärki sieltä nyt kandia varten ja tutustua siihen. Tulee varmaa todella mielenkiintoinen tutkimus :)
    Mietin tuota sukupuoliasiaa ja eikö optiimissa maailmassa tilanne olisi se, että sukupuolta ja siihen liittyviä asioita ei tarvitsisi miettiä koko aikaa, jolloin se ei hallitsisi elämää, riippumatta siitä onko mies vai nainen. Eli arkisiin asioihin sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa mitenkään. Tämä ei tietenkään nyky-yhteiskunnassa vielä toteudu. Mutta varmaan yliopisto-opiskelijalla on hetkiä (kuten itsellä viimeisin tenttiviikko), jolloin yöt menevät myöhään lukiessa ja päivät yliopistolla säätäen ja aamulla heittää ensimmäiset vastaantulevat vaatteet päälle miettimättäkään meikkaamista ja säntää tenttiin. Eli on ok olla stressaamasta kaikesta kerralla ja edetä vähitellen.

    ps. Pokemonia takana vasta 20 h kun sain sen viime viikolla. Opiskelu vain häiritsee liikaa tällä hetkellä pelaamista kun yritän tehdä gradua loppuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo ihanko totta! Kunpa nyt vaan keksisi mikä se "kärki" olis, en vieläkään oo lyöny aihetta lukkoon kun niin monet osa-alueet tuntuu kiinnostavilta... Mut kiva että vaikuttaa mielenkiintoiselta :) Kyllä tämä todennäköisesti graduksi laajenee sitten joskus.

      Ps. Joo, mullakin opiskelu häiritsee aivan liikaa pelaamista... Onnea gradun raapustamiseen!

      Ps. Mull

      Poista
  20. http://m.iltasanomat.fi/viihde/art-1288618383827.html
    Oletko mahtanut lukea vielä ko. Artikkelia? Voisi antaa vanhemmillesikin ajattelemisen aihetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiitos! Oli mielenkiintoinen artikkeli! Voisin tosiaan näyttää vanhemmilleni.

      Poista
  21. Et vaan uskalla sosiaalisten paineiden takia viedä prosessia läpi = et tosissasi halua sitä = anna olla.

    VastaaPoista
  22. (Tää ei nyt suostu laittamaan kommenttiani vastaukseksi edelliseen, joten laitan tän nyt erillisenä kommenttina...)

    Miksi ajattelet, että sosiaaliset paineet olisivat minulle suurin este? Paljon enemmän tässä mietityttää lastensaannin epävarmuus ja terveysriskit. Tietenkään en edelleenkään haluaisi aiheuttaa perheelleni "ikävyyksiä" aloittamalla prosessin, joten toki siinä mielessä on pientä omantunnon kautta vaikuttavaa sosiaalista painetta olla aloittamatta prosessi, mutta on mieletöntä sanoa että sosiaaliset paineet olisivat jotenkin ainoa tai ratkaiseva este, eivät todellakaan. Liian monimutkainen juttu tiivistettäväksi tuollaiseen mielivaltaiseen johtopäätökseen.

    VastaaPoista
  23. lopetiks jo blogis .___. tarvis useemmi päivityksii kyl

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eei ei ei! En missään nimessä! Kirjoitinhan tuohon loppuun, että päivityksiä tulee ehkä harvakseltaan, mutta tulee kuitenkin (luultavasti ensi viikolla seuraava).

      Mutta kerronpa, että tän vuoden lopussa / ensi vuoden alussa on luvassa huikea juttu tai parikin, joten kannattaa pysyä kuulolla ;)!

      Poista
    2. Täytyy tunnustaa, että minäkin kuulun niihin, jotka odottavat kärsimättöminä päivityksiäsi, Taas huokasin kun joudutaan vielä odottamaan. :(
      Minusta on kiva lukea välillä loleiluistasikin vaikka kyllä tuo presessisi aidoksi naiseksi kiehtoo enemmän. Joskus on tullut mietityksi että jos minäkin olisin lähtenyt tuohon prosessiin. Mutta lopulta olen jäänyt vain satunnaiseksi tyttöilijäksi. MInäkin rakastan sitä tyttöä joka silloin tällöin kurkistaa peilistä... :) L.

      Poista
  24. Hei, haluaisin tulla vähän kommentoimaan. Olen anonyymi randomsurffailija, enkä enää muista mitä kautta blogisi löysin. Kuitenkin olen kiinnostunut siitä aika paljon, ja se on herättänyt runsaasti ajatuksia.

    Voisin kertoa muutaman seikan minusta siivittämään tätä kommenttia. Olen kolmannen vuoden biologianopiskelija yliopistosta ja suhtaudun seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin hyvin liberaalisti. Itse olen 21-vuotias heteronainen ja normien mukaan katsottuna hyvin tavallinen, jopa massaa. Kuitenkin minua inhottaa ja jopa raivostuttaa yhteiskunnan nuiva, hyvin kaksijakoinen suhtautuminen sukupuoli-identiteetin kysymyksiin ja käytäntöihin.

    Parhaillani opiskelen kehitysbiologian kurssia yliopistolla ja aiheeseen perehdyttyäni perinteinen jako naisellisiin naisiin ja miehisiin miehiin on hyvin kapeakatseista, ellei jopa hölmöä. Esimerkiksi maailman ihmispopulaation pituus, ihonväri, ruumiinrakenne jne. vaihtelevat liukuvalla jakaumalla, eli ei ole vain pitkää ja lyhyttä tai tummaa ja vaaleaa ihmistä, vaan on myös siltä väliltä. Sen pitäisi kaikista kuulostaa normaalilta. Sukupuoliominaisuudet kuuluvat myös samaan sarjaan, mutta tuntuu, että ihmiset eivät joko tiedä sitä tai kieltävät sen liian outona ajatuksena. Sukupuoli ja seksuaali-identiteetti määräytyy paljon muunkin kuin sen perusteella, onko soluissa X- tai Y-kromosomi tai mitä jalkovälissä on. Sukupuolen kehittyminen on itsessään jo hyvin monimutkainen biologinen tapahtumasarja, johon lisäksi vaikuttavat ympäristötekijät - sekä kohdussa että syntymänjälkeisessä kehityksessä. Jokaiselle ihmiselle kehittyy uniikki aineenvaihdunta, ja niin aivojen kuin sukupuolirauhastenkin toiminta on osallisena kaikessa seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyvässä toiminnassa: itsensä kokemisessa, fyysisissä ominaisuuksissa jne.

    En halua tästä luennoida enempää, joten anteeksi, jos kirjoitan hankalaa tekstiä. Minun on kuitenkin vaikea biologia faktoja selittämättä painottaa sitä, miten järjetöntä on lainsäädännöllisesti tunnustaa vain kaksi sukupuolta eli nainen ja mies. Siinä ignoroidaan paljon niitä ihmisiä, jotka eivät satu olemaan jakauman ääripäissä; naisellinen nainen ja miehinen mies mielletään normaaleiksi. Paljon sellaista, mikä ei ole jompaakumpaa edellisestä pidetään outona, vastenmielisenä tai jopa tabuna. Jos se olisi mahdollista, haluaisin että joka ikinen päättäjä perehdytetään sukupuolen biologiaan, sillä jos sulkee silmänsä siltä, ei voi ymmärtää kapeakatseisuuttaan.

    Kaiken tämän valossa toivotan runsaasti jaksamista ja tsemppiä sinulle. En aio sanoa, että on hienoa, että uskallat olla erilainen; sanon, että on hienoa, että ihan vaan olet olemassa. Sanon niin, koska on tyhmää luokitella sinut ja kaltaisesi ihmiset jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisiksi, koska ei satu olemaan massaa. (Jos kuitenkin ajattelet olevasi erilainen, sekään ei ole väärin! Yritän vain sanoa, ettei sinun ole mikään pakko luokitella itseäsi erilaiseksi.) Voin vakuuttaa, että sinussa ei biologian silmin ole yhtään mitään vikaa - asia mättää niiden kohdalla, joiden mielestä on olemassa vaan miehiä ja naisia.

    - Bidoof

    P.S. Täälläkin vaan höntsäillään sohvalla tukka sekaisin ja laittautumattomana pelaamassa Pokémon X:ää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. se on inhottavaa kun ihmiset luovat stereotypioita tällaisista asioista.

      Poista
    2. Wou! Älä mitään pahoittele, kommenttisi on loistava! Erittäin mielenkiintoista käsitellä tätä biologista näkökulmaa. Jotkut (kuten vanhempani) eivät vain oikein tahdo ymmärtää, että sukupuolisuus voi johtua muustakin biologiasta kuin pelkistä geeneistä.

      Kiitos tosi paljon!!

      Poista
  25. Hei. Olen nyt lukenut blogiasi ja se on ollut kiinnostava ja on herättänyt paljon ajatuksia. Kiitos siitä. Itse kamppailen samassa tilanteessa kuin sinä alkuaikoina, meinaan sukupuoli-identitettin kanssa. Toivottavasti pääset prosessissasi etenemään äläkä kuluta päätäsi puhki niiden kouluasioiden kanssa. Jaksamista. :D P.s. Oletko tulossa yukiconiin tammikuussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Eipä kestä, kiva jos olen onnistunut herättämään jonkinmoisia ajatuksia.

      Tiedän miltä sukupuoli-identiteetin pohdinta tuntuu... Kovasti tsemppiä siihen kamppailuun sinullekin!

      Kiitos paljon, yritän pärjätä!

      P.S. Kyllä vaan! Ostin juuri viikonloppuna rannekkeen :3

      Poista
    2. Kiitos paljon. yritän varmaan kanssa tulla sinne yukiconiin :DDDDD.

      Poista
    3. Joudun tässä ilmoittamaan, että myin sittenkin Yukiconin rannekkeeni pois :( Ei vain aika riitä coniin sittenkään, liikaa koulustressiä...

      Poista
  26. Jos päädyt tekemään tutkimustasi Japanin trans-ihmisistä ja eri alaluokista, niin olisin kiinnostunut lukemaan lopputuloksen. :) new half-henkilöt ovat käsittääkseni nousemassa koko ajan hyväksytympään asemaan, heitä esiintyy usein ainakin AV-alalla (ja muutenkin viihteessä) ja osa on jopa noussut idolin kaltaiseen asemaan. Ylläpidän AV-teemaista tumblria, joten käsitykseni on vain mututuntumaa siitä, mitä lukijani toivovat ja mitä löytyy paljon niistä paikoista, joista lähdemateriaalin etsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii! Lopulta aiheekseni muodostuikin Wandering Son -mangan tutkiminen - se, miten manga kuvaa transihmisten elämää ja ongelmia. En voi luvata vielä lopputuloksen näyttämistä, mutta mikäli työ onnistuu hyvin niin toki :)

      Käsityksesi tuntuu pitävän paikkansa. Viihteessähän erilaisilla trans-henkilöillä on jo pitkään ollut aika hyvä asema, mutta "tavallisemmassa" elämässä heihin suhtaudutaan vielä aika huonosti. Kuitenkin hiljattain esim. Kobessa yksi transsukupuolinen tyttö sai mennä kouluun poikien koulupuvun sijaan tyttöjen koulupuvussa, mikä tuntuu uskomattoman upealta edistykseltä Japanin käytännöissä. (http://ildaro.blogspot.fi/2012/08/japan-allows-male-to-female-transgender.html)

      Poista