keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Two months to go!

NONIIN! Loppuviikosta tuli taas mieleistä postia!


Ensimmäinen transpolikinikka-aikani on nyt selvillä, ja se on 17.1.2013! Enää alle kaksi kuukautta, tarkalleen ottaen 57 päivää! 57 voi näyttää paljolta, mutta se menee varmasti nopeasti hitaasti. Kirjeen mukana tuli jonkinlainen mielialatesti, johon pitäisi vastata ennen käyntiä. Eka käynti ihan varmasti helpottaa oloani paljon, koska saan varmaan jo joitan vastauksia kysymyksiini sekä seuraavien käyntiaikojenivämääriä. "Vähän" jo jännittää (ja oi kuinka paljon tulen jännittämään siinä odotushuoneessa!), mutta onhan tässä nyt aikaa valmistautua henkisesti.

Kirjeen tulo sai minut taas ajattelemaan prosessia enemmän, kuinkas muuten. Pariksi viikoksi olin saanut asian jo mielessäni taka-alalle ja pystyin keskittymään paremmin arkipäiväisiin juttuihin, mutta nyt monet ajatukset vilistävät taas päässäni ja odotus on lähes sietämätöntä. Aina peiliin katsoessani mietin, miten mieskasvoni mahtavat muuttua prosessin alettua. Välillä jostain tietystä kulmasta katsoessani olen jopa näkevinäni vilauksen tulevaa naisminääni peilikuvassani.

Taas olen myös katsellut Youtubesta transition-videoita, vaikka ne saavat minut ahdistumaan: kun näen prosessin läpikäyneitä, upeiksi naisiksi tulleita ihmisiä, iskee sanoinkuvaamaton malttamattomuus. Tuntuu, että jokainen päivä miehenä menee hukkaan ja on pois naisena olemisesta. Ja kun katson alle 20-vuotiaana hormonit aloittaneiden videoita, iskee kauhea ikäkriisi ja epäusko omiin mahdollisuuksiin, vaikka tiedänkin olevani vielä suht nuori. Olisi hyvä pyrkiä pois kaikenlaisesta perfektionismista, koska siitä ei tässä prosessissa ole kuin haittaa ja ahdistusta. Pitäisi vain tyytyä omaan tilanteeseen, odottaa kaikessa rauhassa ja uskotella, että kyllä kaikki järjestyy hienosti. Mutta kun se on niin vaikeaa.

Pahoittelen, tästä ei ole tarkoitus tulla mitään valitusblogia, mutta suht alakuloiset tunnelmat tässä nyt tällä hetkellä on...

Kokoan pientä listaa prosessin hyvistä ja huonoista puolista (lista varmasti venyy vielä jatkossa):

+ saan naisellisemman ulkonäön (rinnat, pehmeämpi iho, lihakset pienenevät, karvat vaalenevat, muutoksia kasvoissa ym.)
+ hormonien vaikutuksesta pystynen ilmaisemaan tunteitani paremmin
+ laittautumisesta tulee hyväksyttävää
+ yhteiskunta alkaa kohdella minua täysin naisena (toivottavasti)
+ tunnen itseni onnellisemmaksi?
(+ mahdolliset muut leikkaukset jatkossa)

- huonot välit perheen/suvun kanssa?
- tyttöystävän löytäminen vaikeutuu?
- työpaikan saaminen vaikeutuu?
- hormonien terveysriskit
- ääneni ei muutu, joten se saattaa silti paljastaa miehisen alkuperäni (ellen onnistu treenaamisessa)
- en voi saada lapsia perinteisellä tavalla
- jotkut kaverit varmasti hylkäävät (mutta sittenpä eivät olleet oikeita kavereita)

Miinuspuolissa on elämän kannalta tosi isojakin juttuja, mutta toisaalta plussapuolissa on esimerkiksi niinkin oleellinen asia kuin onnellisuus (vaikka naiseksi pääseminen onkin vain yksi osa onnellisuutta). Toisaalta monissa jutuissa on perässä kysymysmerkki, mikä kertoo tulevaisuuden ennalta-arvaamattomuudesta. On vaikea aavistaa, millaista elämäni naisena tulisi käytännössä olemaan.

***

Mainitaan vielä, että eilen tuli pitkästä aikaa ostettua jotain kivaa eBaystä: kaksi peruukkia, molemmat vain noin 9 e/kpl ja ei postikuluja. Tuon olkapäihin ulottuvan väriksi valitsin "Dark Brown" ja lyhyemmän "Light Brown". Halusin välillä kokeilla vähän lyhyempiä peruukkeja.


English summary: I received a letter in which they told me the first date when I will meet my transition doctor: It will be on 17th January which means only 57 days to go! I'm very nervous. I've been watching transition videos on Youtube but somehow, they sadden me a bit. I'm also thinking about the various pros and cons regarding the transition. Yesterday, I bought a few wigs, both shorter than usually.

72 kommenttia:

  1. Nyt on pakko sanoa, että hyvin paljon onnea ja jaksamista sinulle. Tuo on varmasti hermojaraastava ja pitkä prosessi ja minä blogisi lukijana haluan kannustaa sinua. Joten, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! Kyllä tää täst ((:!

      Poista
  2. Onnee momo :> Tsemppiä hirveesti ja mulle voit aina puhuu jos pitää päästä purkaan tunteita. :P

    VastaaPoista
  3. Kuinka niin ääni ei muutu? Naishormoonit kyllä vaikuttavat siihenkin.

    Ja muistathan sen, että ennenkuin voit saada trans"diagnoosin", sinun on elettävä vuosi siinä roolissa täyspäiväisesti. Myös perheessä, koulussa, jne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wikipedian mukaan ääni ei muutu, mutta olen myös lukenut, että ihan pieni vaikutus hormoneilla saattaa olla äänihuuliinkin. Enemmän MTF:t tuntuvat kyllä korostavan harjoittelun merkitystä.

      Olen perehtynyt prosessin eri jaksoihin jo jonkin verran, ja täytyy korjata sen verran, että diagnoosin kyllä saa jo 1. tutkimusjakson päätteeksi eli ennen tuon täyspäiväisen "tosielämäkokeen" alkamista :).

      Poista
  4. voisiks tehä videopostauksen joku päivä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, nyt ei ole oikein mitään postattavaa ):

      100% varmuudella alan tehdä videopostauksia sitten kun/jos pääsen aloittamaan hormonit, mutta kyllä mä uskon että sitä ennenkin jo tulee jotain. (Mua myös jännittää kameran edessä oleminen vähän :D...)

      Poista
  5. Yay congratulations! :D I'm really happy for you. Haha I actually had to struggle myself through the Finnish text since I wanted to know all you had to write about this ^^. But again, congrats and you keep going strong! OuO

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Anmanda ♥! I'm so sorry for not posting a complete English version this time, either ;_; I'll try to be more accurate next time!

      Poista
    2. No problem ♥ It's fine by me even if you don't from time to time, after all I can read Finnish with a little effort ^u^ I can imagine it being really time consuming writing in two languages, so it's really amazing that you do it in basically every post anyway :3

      Poista
  6. Onnnee!!!! Ja voisin olla sun tyttis,vaikka pukeutuisit tytöks...
    Oot vaa niin ihana :D :3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih kiitos :D! ♥ Ai vaikka pukeutuisin, mut entä jos OLISIN tyttö xD...?

      Poista
  7. Tuun aina kauheen onnelliseks kun luen sun blogia! Siis sun puolesta, äh en osaa kuvailla, mutta anyways tykkään sun blogista hurjasti ja toivon et kaikki menee hyvin:::)

    VastaaPoista
  8. Yay onnee;D ootko muuten aatellu, et koska kerrot sun perheelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^! Ajattelin et vanhemmat sais ekaa kertaa kuulla vasta niiltä transpoliklinikan henkilöiltä. Kun tohon prosessiin kuuluu ilmeisesti sellainen läheistapaaminen, jossa henkilökunta selittää perheelle asioita. Eli joskus ens vuoden... jälkipuoliskolla?

      Poista
  9. Mie kuule uskon, ettei sen tyttöystävän löytäminen ole yhtään sen vaikeampaa kui nytkään. Sun ei kannata murehtia sitä, että joutuisit olemaan pitkäänkin yksin. (usko pois, saisit melkein kenet haluaisit. ;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta luotisade ;_;. Kunpa en joutuisikaan olemaan kauaa yksin. Mä niin toivon että löytäisin "sen oikean" mahdollisimman pian...

      Poista
  10. JOKO OOT KERTONU SUN PERHEELLE? :0 tai siis vanhemmille? Jos oot nii miten ne suhtautu? ;0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo :C Ajattelin että se hoitohenkilökunta sais kertoa asian mun perheelle sitten omaistapaamisessa. Ei siitä tulis muuta kuin riitaa jos itse yrittäisin kertoa :/

      Poista
  11. Paljon onnea ja tsemppiä!!! Minäkään en usko tuohon tyttöystävän löytämisen vaikeutumiseen. Jos ei henkilö ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, vaan täytyisi "leikkiä normaalia", niin se ihminen tuskin oli se kuuluisa oikea alunalkaenkaan.

    Vähän kummastelen, että mielialatesti on se ensimmäinen mitä kysellään. Mun on vähän vaikea ymmärtää, mitä tekemistä pelkällä mielialalla on asian kanssa. (Ei kai se hemputin perus-BDI...toivottavasti on edes jotenkin nimenomaan tätä asiaa kartoittava.) Onko masentuneet sitten liian hulluja, vai pitääkö asian ahdistaa tarpeeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Elfie! Olet oikeassa, sellaiseen "normaalia leikkimiseen" ei ole tietenkään mitään järkeä lähteä. Pohdiskelin vain, että useammalle on varmaan helpompi hyväksyä naisten vaatteisiin pukeutuva mies kuin kokonaan naiseksi muuttunut mies (tai siis nainen). Mutta jos ei ensin "rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan" (vai miten se sanonta menee), joten tuntuu että tämä prosessi pitää kyllä käydä läpi ennen kuin voisin edes olla onnellinen parisuhteessa. Täytyy vaan olla luottavainen, että se kuuluisa oikea löytyisi.

      Niin, itsekin yllätyin tuosta testistä (BDI 21), joka ei liity nimenomaan tähän asiaan, vaan taitaa olla juuri se perus-BDI. Kai sillä vain testataan, onko masennusta, ja jos on, niin se ehkä halutaan hoitaa pois ennen prosessin alkua? Ja kuten sanoit, asiaan liittyvän ahdistuksen määrää sillä varmaan myös mitataan.

      Poista
    2. http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html tuossa netti versio jos haluat "luntata" etukäteen tuloksesi. Tjaa olisipa masennus helppo vaan hoitaa pois, ja tuossa tapauksessa on minusta kaikin puolin järkevämpää ensin se hoitaa luonnollinen hyvä syy pois, ja katsoa sitten siitä tarvitaanko muuta. Jotenkin haiskahtaa ikävästi yritykseltä läntätä turhia MT-diagnooseja ja myydä lääkkeitä, mutta ehkä olen vain paranoidi hullu. Terveisin 40 pojoa ja isompi lääkekaappi kuin isoäidillä aikoinaan, joista seurannut hyvin vaikeita elämänkestäviä haittoja, mutta ei juurikaan hyötyjä.

      Poista
    3. Itse olen heteronainen, ja vaikkei kukaan mun mielipidettä kysynytkään, niin ainakin voisin kuvitella omalle kohdalleni että helpompi olisi nimenomaan hyväksyä (niin parisuhdemielessä kuin muutenkin) kokonaan naiseksi muuttunut mies kuin naisten vaatteisiin pukeutuva mies. Kokonaan naiseksi muuttunut mieshän on yksiselitteisesti nainen, ei mies. Naisten vaatteisiin välillä pukeutuvan miehen määritteleminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tosin viehätyn itse hyvin perinteisen maskuliinisista miehistä, joten vaikuttanee varmaan kantaani :D Mutta ajattelin kuitenkin osallistua keskusteluun!

      Jotenkin tuntuu että suurin osa ihmisistä ajattelee tästä asiasta kanssani samoin. Sinulla toki on varmasti parempi tuntuma asiaan, mutta toisaalta ajattelin, että todella subjektiivinen näkökantasi saattaa myös vääristää sitä, miten asian näet. Eli siis ehkä pelkäät asian olevan kannaltasi huonommin kuin se oikeasti on.

      Poista
    4. Mielenkiintoinen näkökulma! Minullakaan ei kyllä ole kovin hyvää tuntumaa asiaan, vaan kaikki on omaa pohdintaani :D. Olisi ihanaa ajatella, että asia tosiaan olisi noin. Sanoit, että "kokonaan naiseksi muuttunut mies on yksiselitteisesti nainen". Tuntuu, ettei transnainen kuitenkaan koskaan voi olla täysin yksiselitteisesti nainen miestaustansa takia. Mielenkiintoista on, miten naiset tähän seikkaan suhtautuvat: tekeekö se transnaisesta yhtään vähemmän naista, vai haittaako se sittenkin jotenkin?

      Helpottaisipa kummasti, jos olisi jo prosessin aikana tyttöystävä tukemassa :c Kavereidenkin tuki on aivan korvaamatonta, mutta tyttöystävä toisi siihen sen lopullisen varmuuden. Ei joutuisi pohtimaan, että "kelpaanko prosessin jälkeen enää kellekään". Mutta kaipa se tosiaan prosessin jälkeenkin tulee onnistumaan, kunhan olen luottavainen.


      Elfie: Kiitos! Tuon testin perusteella minulla ei olisi ainakaan masennusta. On se varmaan loppujen lopuksi ihan hyvä, että masennuskin aluksi testataan. Täytyyhän niiden saada hyvin kokonaisvaltainen kuva minusta ja mielestäni ennen diagnoosipäätöstä.

      Poista
    5. Sama Anonyymi kuin yllä täällä taas hei :)

      Mutta jos sulla olisi tyttöystävä prosessin aikana, joutuisi hänkin läpikäymään prosessin, ja sinä prosessin hänenkin kannaltaan. Se voisi helpottaa urakkaa, mutta myös tehdä siitä hirveän paljon raskaamman. Olet kuitenkin varmasti erilainen ihminen nyt kuin tulet "valmiina" naisena olemaan, joten toisaalta ehkä tiedätkin vasta rankan muutoksen jälkeen tarkemmin, mitä koko elämältäsi ja etenkin kumppaniltasi haluat.

      En voi sanoa Sen Oikean "varmasti vielä löytyvän", koska niin ei käy kaikille. Mutta mielestäni muutos jonka tulet läpikäymään ei ainakaan pienennä sitä todennäköisyyttä.
      Vai mitä mieltä oot itse: onko ihminen rakkaudelle alttiimpi keskeneräisenä vai valmiina? :)

      Poista
    6. Hei taas :D!

      Hyviä pointteja. Olin vain ajatellut, että minä prosessia läpikäyvänä saisin tukea tyttöystävästäni ja hän puolestaan ilahtuisi päivä päivältä enemmän edistyvästä naisellistumisestani, jolloin kummallakaan ei välttämättä olisi kovin raskasta. En tosin tiedä, onko tällainen mielikuva kovinkaan realistinen. Kai siihen välttämättä liittyisi jotain raskastakin. Naisellistumisestani huolimatta tulen kuitenkin olemaan sisimmältäni sama ihminen, joten siinä mielessä muutos ei välttämättä olisi niin suuri pala tyttöystävällekään.

      Mitä esittämääsi kysymykseen tulee, järjellisesti ajateltuna vastaus on helppo: rakkaudelle on alttiimpi "valmiina" - jos ei ole ensin itseensä tyytyväinen, on ehkä vaikea rakastaa muitakaan. Siitä huolimatta kaipuu tyttöystävään tuntuu olevan suuri jo nyt, keskeneräisenä...

      Poista
  12. Hyvä pointti, että jos nykyisistä kavereista joku hylkää, niin eipähän ollut kunnon kaveri. :)
    Voisin näin kahden naisen kanssa seurustelleena toivottaa onnea tyttöystävän löytämiseen ja sanoa että nyky-yhteiskunnassa varmasti huomattavasti helpompaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Välillä tulee miettineeksi, miksi joku naisista kiinnostunut nainen kiinnostuisi minusta, kun tarjolla on "syntyperäisiäkin" naisia. Mutta kai se on kuitenkin persoona joka lopulta ratkaisee.

      Poista
  13. Ihana postaus. Onnea ja tsemppiä hirveesti sulle :) Ja työn saannista sen verran, että jos mä olisin työnantaja, niin en todellakaan antais tollasen asian vaikuttaa työnsaantiin. Koska olet nainen, niin olet myös täysin samanarvoinen muiden naisten kanssa työnhaussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)! Niin, kyllä mua varmaan tultaisiin pitämään ihan muiden naisten arvoisena, etenkin jos en edes joutuisi paljastamaan työnantajalle transtaustaani. Ja vaikka työnantaja saisi sen selville, sen ei pitäis vaikuttaa mihinkään, koska sehän olisi sukupuolista syrjintää. (Toisaalta työnantaja ei välttämättä joudu mitenkään perustelemaan hylkäämistäni, eli oikeastaan asia saattaa kuitenkin vaikuttaa hänen mielessään, ilman että tulee ilmi sen olleen varsinaista syrjintää) Vanhempani ovat julistaneet mulle sellaista vääristynyttä kuvaa, että muka kaikki työnantajat olis transfoobisia, mutta se ei taida nykyaikana pitää enää juurikaan paikkaansa (?).

      Poista
  14. Just two more months of waiting! :D
    You're so lucky the waiting there isn't as long as here, I now have to wait for exactly one year of the waitinglist.

    I can imagine that you're nervous, but I'm sure everything will be alright and that there's nothing to worry about. ♥ And don't worry about your age, you're still young. Here it's more common to see older transpeople (above 30 and older) than early twenties (or younger). And better late than never. And you already look great as a girl now, so with the hormones you will look even better. The voice training will be a very difficult thing, I can imagine, since hormones won't change that. Good luck with everything! ♥

    And it's nice that you bought some wigs. Ebay is great for finding great deals, but also a bit dangerous for the wallet haha ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for everything ♥! I'm sorry for you having to use a translator to understand the text as I was too lazy to write it also in English :c.

      Yeah, I really am lucky compared to some other countries like yours. I wish you so much strength to endure the waiting time ;_;!

      And yes, eBay is really dangerous for my poor wallet ^^; - considering I also need money for the possible forthcoming surgeries, for example.

      Poista
    2. Oh it's ok, I could understand most of what you have wrote luckily ^^
      Thank you, I will just spend my waiting time on buying lots of clothing and training, and hopefully time will pass faster than it does. Oh yes, surgeries cost alot of money, I hope you will be able to save money for it@

      Poista
  15. Tuli randomisti mieleen, että kuulutko Setaan? Koska sieltä varmasti löytyy hyviö tyyppejä, ja mahdollisia tyttöystäviä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toistaiseksi kuulu. Mutta jotenkin musta tuntuu että ihan yhtä suurella todennäköisyydellä löydän tyttöystävän Setan ulkopuoleltakin kuin Setasta. :)

      Poista
  16. Eräs anonyymi hetero mieshenkilö täällä vain toivottelee onnea transpolikinikan pääsyn johdosta ja haluaa kertoa kuinka paljon ihailee rohkeuttasi olla oma itsesi enemmän ja enemmän, ja ylläpitää tämmöistä blogia. ^^ Eksyin tänne täysin sattumalta erään naispuolisen kaverini kautta, joka oli löytänyt blogisi ja maininnut siitä ohimennen. Hän kertoi miten paljon kadehti kauniita jalkojasi, poustaten samalla pari kuvaa, jolloin minulle välähti: "Hei, olen nähnyt tämän henkilön jossain!". Kuinkas ollakaan, olen nähnyt sinut tämän vuoden Traconissa ja muistin miten kauniiksi olit pukeutunut. :) Koska tämä sattuma oli näinkin suuri, niin päätin sitten mielenkiinnosta lukea blogisi kokonaan läpi ja pistää kommenttia tulemaan. Eipä kait tässä muuta. Kaikkea hyvää elämällesi, Momo! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^ Tuun tosi onnelliseksi tällaisista viesteistä!

      Poista
  17. Älä ajattele sitä niin, että olisit liian vanha tähän prosessiin, tai että alottaisit liian myöhään. :) Ajattele se niin, että saat elää koko loppuelämäs onnellisena ja nii, että oot tyytyväisenä omissa nahoissas. :) Koskaa ei oo liian myöhästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän sitä sais ajatella. On vaan jotenkin sääli, että jäi "naisen nuoruus" suurimmilta osin kokematta. Tietysti parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta silti se "menetetty" aika muistuttaa itsestään aina jossain alitajunnassa. Mut ehkä mä opin pikku hiljaa arvostamaan tätä edessä olevaa aikaa naisena, on/olisi sekin loppujen lopuksi aika upea juttu.

      Kiitos kannustuksesta. :)

      Poista
  18. Oi, oon niin ilonen sun puolestas! :) Älä turhia hermoile (no helpommin sanottu ku tehty, tietenkin), varmasti tuut vielä löytämään ihanan tyttöystävän naisenakin! Jotenkin tulee hirveen iloseks ku näkee et ihminen oikeesti uskaltaa olla oma ittes, vaikkei se sun tilanteessas voi olla helppoa. Ja muista, että enemmän sun perhees ja kaveris siinä menettää, jos niillä on ongelmia asian kanssa (ymmärrän kyllä hyvin, et pelottaa, ite en osalle sukulaisista vois koskaan kuvitella kertovani edes, että seurustelen tytön kanssa niin...). Niin en tiedä, vähän pointiton kommentti nyt, halusin vaan lähettää isot tsemppihalit, vaikken sua tunnekaan! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥!!! *hali*

      Ei tää tosiaan helppoa ole, tuntuu etten oo koskaan ollut näin sekaisin/ahdistunut/jännittynyt. Mutta tällaiset kommentit piristää enemmän kuin uskottekaan! Aionkin nyt kysyä Setasta jotain vinkkejä, miten minunlaiseni transnainen voisi mahdollisesti löytää tyttöystävän. :)

      Poista
    2. Suosittelen! :) Tyttöystävän lisäksi ainakin meidän kaupungin Setassa pyörii ihan mahtavaa porukkaa, joiden kanssa on helppo olla mitä on. Oon saanut joitain mun nykyisistä parhaista kavereistakin sieltä.

      Poista
    3. Kuulostaa lupaavalta! :) Odotan jo innolla.

      Poista
  19. mielenkiintoinen blogi kieltämättä (--: ! oli kiva lukea !

    ps tsekkaa mun blogi !
    pps demittäjät rules (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (:!

      Tsekkasin sun blogin ja tykkäsin, mukava lukea!

      Poista
  20. tosi paljon onnee sulle, oot tosi rohkee kun pidät tällästä blogii ja tätä on tosi mielenkiintosta seurata ! ihan varmasti tuut viel löytää jonku, tän blogin perusteel oot mahtava tyyppi. C: paljon tsemppiä ja haleja sulle !!! <<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos tiiA ;_;! Toivottavasti mun tuleva tyttöystävä (?) vaikka eksyis lukemaan tätä blogia joskus sattumalta.

      Poista
  21. Minäkin jäin miettimään sitä tyttöystävän löytymistä, jota en todellakaan pidä mahdottomana. Toivottavasti kukaan oikea lesbo ei suutu, kun akselin heteropäästä huudellaan, mutta näin minä ainakin omalla kohdallani järkeilisin: Minusta ainakin olisi lottovoitto löytää ihana nainen, jolla on kaiken lisäksi perimä tallessa ihan perinteistä koeputkihedelmöitystä varten ja mahdollisuus sekä tyttö- että poikalapsiin. Se voisi olla tajunnanräjäyttävää siinä vaiheessa, kun olisi identiteettinsä löydyttyä yrittänyt totuttautua ajatukseen, että ei voi saada biologisia lapsia kumppaninsa kanssa.

    Mitä taas työnantajiin tulee, naisena eläminen ja naisen hetu tekevät sinusta ihan tasavertaisen naisen, jonka taustasta kukaan ei sinänsä voi päätellä mitään, ja jota työnantaja sitten kohtelee ihan vain työntekijänä niin kuin muitakin. Ja hei, sovit naisen muottiin vieläpä paljon paremmin kuin moni muu syntyperäinen - voin niin paljon paremmin kuvitella sinut kuin itseni semmosessa ihanassa toimistolookissa, joka on ihan tehty tuollaisille upean pitkille ja hoikille mutta naisellisille naisille! :) Sun kroppasi on kyllä sellainen, että kunhan hormonit muuttavat piirteitä, ei ulkonäöstä voi arvata historiaa.

    (Ai niin, olin se satunnainen feisbatuttu, joka kävi aiemmin tsemppaamassa tunnistautumatta. Oot kuitenkin tullut laitoksella niin monta kertaa vastaan, samalla kurssillakin, että musta on vähän häpeällistä olla itse "piilossa". Moikkaan sua kun ens kerran törmätään!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkeilysi tuntuu ihan loogiselta. Ratkaiseva kysymys onkin, kuinka suuri osa lesboista sitten edes haluaa lapsia. Siitä minulla ei ole paljoakaan tietoa.

      Suurkiitos työelämäkannustuksesta! Alan jo itsekin uskoa, että työelämä saattaisi sujua ilman suurempia ongelmia. Kunhan vain hormonit muuttavat piirteitäni tarpeeksi.

      (Hienoa, odotankin jo innolla että salaisuuksien verho raottuu :D!)

      Poista
    2. miksi lesbot ei vois haluta lapsia? :--D logiikka hei

      toiseks tos kysymyspostaukses sanoit olevas hetero, koska tykkäät tytöistä. jos koet olevas tyttö ja tykkäät tytöistä et kyllä musta millään logiikalla oo tyttö :-D mieti nyt vielä et ootko oikeesti transsukupuolinen vai pelkästään transvestiitti

      Poista
    3. oo hetero! wooops

      Poista
    4. Eiei, siis tietty lesbot voi haluta lapsia :o. Ei lesbous ja lastensaantihalukkuus välttämättä sulje toisiaan pois mitenkään. Prosessin yhteydessä vain tulee miettineeksi kaikenlaisia (tyhmiäkin) kysymyksiä ja "mitä jos" -skenaarioita.

      Tuo hetero/lesbo-nimityskysymys on niin monimutkainen ja epäselvä. En ole yksiselitteisesti transvestiitti mutten transseksuaalikaan: En sovi transvestiitin määritelmään, koska haluaisin olla pysyvästi nainen. En sovi täysin transseksuaalinkaan määritelmään, koska minusta löytyy (tahtomattani, testosteronin aiheuttamana?) myös jonkinlainen miehekäs puoli. Vaikka viime aikoina olenkin kallistunut mietteissäni transseksuaalin puolelle, tästä ristiriidasta johtuen on kuitenkin hieman hämmentävää, kumpaa termiä minusta pitäisi käyttää. Tuntuisi ehkä hassulta sanoa minua lesboksi jo nyt, kun olen vielä fyysisesti miehen näköinen, joten siitä syystä päädyn useammin käyttämään hetero-nimitystä. Jos/kun saan aloittaa hormonit, nimityskin muuttuu luontevasti heterosta lesboksi.

      Poista
    5. Tämän kaskadin eka nyymi jälleen o/

      Itse olen nainen, en juuri välitä naisellisuudesta ja naiseuden korostamisesta, mutten kyllä koskaan ole halunnut olla mieskään. Silloin tällöin on ihan kivaakin tyttöillä (joo transutermi, mutta kun en normaalisti laittaudu ollenkaan), mutta toisaalta olen kevyesti myös yksi jätkistä. Eiköhän jokaisessa ihmisessä ole molemmat osat olemassa, eikä kai miehisen palasen olemassaolo sulje pois subjektiivista kokemustasi siitä, että todellisuus ei vastaa kehonkuvaasi.

      Poista
    6. Moi taas 8D!

      Niin, kai mä voin silti olla transseksuaali, vaikka mulla on se palanen olemassa. Mietin vain, onko minulla sitä osaa "liikaa" tullakseni luokitelluksi transseksuaaliksi.

      Poista
  22. Panisin sua kyl jo nyt :3
    Tosin jos haluat tyttöystävän niin et taida olla miehiin päin.
    Peniksen meinasit säilyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aijaa :D. Mutta en tosiaan ole miehiin päin...

      Jos poistaminen tapahtuisi helposti tuosta vaan, niin luultavasti se saisi kyytiä. Ehkä kuitenkin joudun säilyttämään, koska leikkaus tuntuu ainakin tällä hetkellä vähän pelottavalta. Toki prosessin edetessä ehtii tätäkin asiaa vielä runsaasti pohtimaan.

      Poista
  23. Koska uutta postausta? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jo tänään, jos vain saan järjestettyä ajankäyttöni oikein :)!

      Anteeksi hitauteni ):!

      Poista
  24. Hei mä näin tänää bussissa iha sun näkösen tytön! :D Sil oli ihan saman muotoinen nenä ja silmät myös samallaiset, väri ainoastaa vaa eri! :) Oli nätti tyttö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiih! Ehkä minäkin sitten hormonit aloitettuani näytän häneltä :).

      Poista
  25. Sä puhut aina miten jokanen päivä miehenä tuntuu susta haaskaukselta, mutta ootko miettinyt, että mitä jos et tosiaan koskaan olis ollut mies? Paljon hyviä puolia toki, ei tätä prosessia ja hyvät suhteet perheeseen, mutta! Mietippä kaikkia hienoja ihmisiä sun ympärillä. Niitä ystäviä, jotka on tutustunut suhun tietäen sun tilanteen, niitä jotka on tuntenut sut miehenä ja silti pysyneet ystävinä kun ovat saaneet tietää. Olisko sulla lainkaan tälläsiä välejä ihmisiin, lainkaan niin hyviä ja avoimia ystäviä? Olisitkohan sä koskaan naiseksi syntyneenä halunnut pukeutua naisellisesti, tai tutustunut lolita juttuihin? Itse naisena kuljen farkuissa, flanellipaidassa ja pipo päässä.

    Ajan takaa sitä, että jos et olis syntynyt miehenä ja "haaskannut" päiviäs naisena, et olis sinä. Sun ajatusmaailma olis ihan toisenlainen, et välttämättä hyväksyis transsukupuolisuutta ollenkaan. Myös se fakta, että oot tavoitellut tätä niin paljon saa sut haluamaan tätä lisää. Jos olisit aina ollut nainen, ei olis ollut tavoiteltavaa, ei muutettavaa. Vaan yks tyttö muiden joukossa. Ja olis sun seksualinen suuntautuminenkin luultavasti eri. Ei olis tätä blogia. Ei mitään. Et tuntis muakaan, vaikka nyt anonyymisti tän ajattelin pistää.

    Kun sä ajattelet faktaa, että oot vielä keholtasi mies negatiivisesti, ajattelet sillon koko minä olemustas negatiivisesti. Oo se kuka oot, sun sukupuoli ei määritä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Mulla tosiaan on aivan loistavia ystäviä - sekä sellaisia jotka ovat tuntenut mut alun perin miehenä että sellaisia jotka ovat tutustuneet muhun juuri tähän "ominaisuuteen" liittyen. En ehkä ole korostanut sitä blogissa tarpeeksi, mutta olen tosi kiitollinen näistä ystävistä ♥. Ilman teitä olisin tosi yksinäinen - en varmaan edes pärjäisi.

      On vaikea päätellä, miten erilainen olisin, jos olisin alun perin sytynyt tytöksi. On aivan mahdollista, että olisin silti tyyliltäni tyttömäinen, transukupuolisuuden hyväksyvä ja tytöistä pitävä - onhan sellaisiakin tyttöjä paljon. Tuntuu luontevalta, että jotkut ominaisuudet olisivat ihmisessä synnynnäisesti sukupuolesta huolimatta. Tätä voi kuitenkin vain arvailla. Eri sukupuolesta johtuen ystäväpiirini olisi saattanut muodostua erilaiseksi, enkä olisi ehkä koskaan tutustunut samoihin loistaviin tyyppeihin, joihin nyt olen tutustunut. Toisaalta tyttönäkin olisin saattanut olla ihan onnellinen siinä elämässä tapaamieni ystävieni kanssa, enkä olisi edes tiennyt "missaavani" nykyisiä ystäviäni olemalla sitä sukupuolta.

      "Haaskauksesta" puhuminen onkin ehkä ahdistuneesta olosta johtuvaa pientä kärjistämistä. Kun oikein mietin, on toki monia päiviä jolloin olen poikana kokenut hyvinkin onnellisia hetkiä erinäisissä tilanteissa. Kuitenkin tämä merkillinen sukupuoli-identiteettini on on tuonut elämääni niin paljon salailua, stressiä ja identiteettini kanssa painiskelua, että se tuntuu syöneen voimavarojani miehenä. Vaikka tyttönä olisin "vain yks tyttö muiden joukossa", ehkä sillä tavalla olisinkin juuri onnellinen? Voisin silti tehdä elämästäni ainutlaatuisen ja tavoitteellisen erilaisilla harrastuksilla, työuralla jne. Nyt tämä prosessi ja identiteettipohdiskelu tuntuvat vievän aikaa ja keskittymistä pois esim. opiskelulta, mikä ei taida olla kovin hyvä juttu tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta vähä vähältä lisääntynyt julkinen naisena oleminen ja elämästäni blogaaminen ovat tehneet minusta ihmisenä niin paljon rohkeamman, avoimemman ja itseluottavaisemman, että tuskinpa naisena olisin koskaan joutunut/päässyt yhtä opettavaiseen prosessiin.

      Yhteenveto: nykyisessä elämässäni on loppujen lopuksi paljon hyviä asioita, joista olisin syntyperäisenä naisena saattanut jäädä paitsi (kuten nykyiset ihanat ystävät ja rohkeuden lisääntyminen). Kuten mainitsit, naisena syntymisessä toki olisi ollut niin paljon hyvia puolia, mutta kuka tietää millainen ja miten onnellinen olisin siitä huolimatta ollut. Parasta olisi siis hyväksyä itseni juuri tällaisena ja olla tyytyväinen siitä, että päätin aloittaa prosessin juuri tässä vaiheessa. Vai mitä :)?

      Kiitos kun otit tämän mielenkiintoisen näkökulman puheeksi. Pahoittelen, etten osaa muotoilla ajatuksiani kunnolla sanoiksi, mutta toivottavasti tästä ei tullut ihan liian sekavaa.

      Poista
    2. Oletinkin, että oot puhunut miehisyydestä aika kärjistyneesti ja oon samaa mieltä siitä, että sun olis parasta hyväksyä tilanne. Ottaa huomioon, että sulla oli painavia asioita mietittävänä, etkä olis tosta vaan voinut alottaa sitä prosessia aiemmin. Sun piti saada ensin sun mieli, ajatukset, itsetunto ja ystävyyssuhteet tasapainoon. Mutta hirveesti tsemppiä sulle! Onneks yliopistossa voit kuitenkin hetken aikaa löysätäkkin ja opiskelut odottaa kyllä. Tai sitten yrität kerätä itsekuria ja käyttää tän odottelu ajan mahdollisimman hyvin hyödyksi opiskelun kannalta.

      Ps. olis kiva päästä Helsinkiin näkeen sua taaaaas ( -- : t. Sanni, hiiii se olin minä.

      Poista
    3. Kiitos tsempistä! Niinpä, hyväksyminen on ainoa _järkevä_ vaihtoehto, mutta mieleni ei aina suostu toimimaan niin järkevästi. Mutta nyt tilanne on ihan ok. On mulla sen verran itsekuria ollut, että opiskelut ovat jotenkin edenneet tässä odottelun ohessa. Tammikuun 17. päivä on aina vaan lähempänä.

      (Ai sinä se olit :D. Jep, ois tosiaan kiva nähdä!)

      Poista
  26. Mun on jo pitkän aikaa pitäny kysyä sulta paria juttua. Jos muistan oikein, luin jostain postauksesta, että oot käyny armeijan. Miten suhtauduit sen käymiseen ja kuinka pitkään olit siellä? Oliko armeijassa vaikeaa, kun ei voinut tyttöillä? Entäs nyt, kun käyt läpi tämän prosessin ja sukupuolesi vaihtuu, saatko vapautuksen kertausharjoituksista ja muista armeijan jutuista? Sori vähän tyhmiä kysymyksiä, mut mua kiinnostais vaa tietää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvinpä muistit :D! (Mun piti itse asiassa laittaa armeija yhdeksi faktaksi tuohon "8 faktaa" -postaukseeni, mutta se sitten jäi) Eihän noissa oo mitään tyhmää, vaan just mahtavia kyssiä!

      Olin armeijassa 362 päivää eli vuoden (heinäkuusta 2010 heinäkuuhun 2011). Tosi usein viikonloppuisin pääsi kuitenkin lomalle, mutta armeijavuosi oli silti elämäni rankin. Alkuaikoina tein kaikkeni vakuuttakseni henkilöstölle, että haluaisin olla vain puoli vuotta, mutta ilmeisesti kuntoni oli "liian" hyvä ja jouduin vuoden tehtävään, nimittäin panssaroidun sotilasajoneuvon kuljettajaksi. Alussa se oli hirveä sokki, mutta pakko siihen oli sopeutua jotenkin. Moneen kertaan itku oli kyllä lähellä, ja etenkin alkuaikoina meinasin jättää armeijan väkisin kesken.

      Tyttönä olemista oli kyllä monta kertaa ikävä. Onneksi silloin tällöin pääsin viikonloppuisin pukeutumaan tytöksi, mutta koska asuin silloin vielä vanhempieni luona, en voinut tehdä sitä kovin usein, kun he olivat kotona. Armeija on kyllä sellainen oma maailmansa, että siellä tulee mietittyä ja stressattua armeijaan liittyviä asioita hyvin suuri osa ajasta. Tuntuu, että useinkaan siellä ei edes "ehtinyt" miettiä tyttöilyä niin paljon, kun kaikki ajatukset oli vain siinä, että selviytyisi taas jollain konstilla seuraavaan päivään. On kyllä mainittava, että raskailla leireillä yksi suurimmista voimavaroista oli se, että kuvitteli itsensä tyttönä. Oli myös lohdullista ajatella, että armeijavuoden jälkeen pääsisin muuttamaan Helsinkiin ja sitten voisin tyttöillä niin paljon kuin ikinä haluan. Armeijassa oli yksi kaveri, jolle etäisesti tavallaan vihjasin tyttöilystäni, mutta muille sitä en siellä uskaltanut mainita.

      Nyt jälkeenpäin oon myös ajatellut, että olisin ehkä saanut vapautuksen koko armeijasta, jos olisin aloittanut sukupuolenkorjausprosessin jo aiemmin. Toisaalta ajateltuna sitä vuotta on kuitenkin alkanut arvostaa siinä mielessä, että se opetti minua itsenäisemmäksi ja sopeutumiskykyisemmäksi, ja sain testattua rajojani. Sen jälkeen normaali arki ei tunnu enää yhtään niin raskaalta.

      Luulen kyllä, että kertausharjoitusvelvollisuus ei poistu prosessin myötä. Armeijan alussahan kaikki vannoivat sotilasvalan, jossa luvattiin puolustaa maata hädässä, ja se velvollisuus ei poistu vaikka sukupuoli vaihtuisi. Pitää muistaa, että meneväthän jotkut naisetkin vapaaehtoisesti armeijaan.

      Oli kiva vastailla kysymyksiin, toivottavasti näistä oli apua. Kysy vaan ihmeessä lisää jos tulee mieleen jotain tai haluat tietää tarkemmin :).

      Poista
    2. Kiitos kattavista vastauksista. :) Tosi ikävää, että armeija-aika oli sulla niin rankka ja jouduit olemaan siellä niin pitkään, mutta varmaan ihanaa kun se on ohi eikä sitä tarvi enää miettiä. Tsemppiä tosi paljon sulle vielä tulevan prosessin kanssa. Ihailen sua ja sun rohkeuttas tosi tosi paljon :)

      Poista
  27. Voi muistan kun jätit kommentin minu lähes ensimmäiseen blogi postaukseen :3 nytpä tulin pitkästä aikaa taas käymään täällä! Sulla tuntuu elämä rullaavan hyvin :)

    http://yejenny.blogspot.fi

    VastaaPoista