perjantai 26. lokakuuta 2012

A letter

Odotin transpoliklinikan ottavan minuun yhteyttä viikon tai parin sisällä, mutta ihan näin nopeasti en uskonut sen tapahtuvan. Jossain vaiheessa iltapäivää huomasin, että postiluukusta repsotti yksinäinen kirje, mikä sai sydämeni hypähtämään. "Onkohan se...?" Kun kuoren päällä luki sen tulevan sairaanhoitopiiristä, pulssini kiihtyi ja asia varmistui: transpoli on huomioinut minut! Hyvin jännittyneenä avasin kirjekuoren, ja toivoa täynnä silmäni siirtyivät kahlaamaan tekstiä läpi. Kumpa ensimmäinen käyntini olisi pian!


"Olemme vastaanottaneet lääkärin lähetteen, jossa Teitä on suositeltu Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan tutkimukseen / hoitoon.
- -
Arvioitu jonotusaika on noin 3 kk.
--
Kutsu osastolle / poliklinikalle tulee myöhemmin kirjeitse / puhelimitse."

***

Kirje jätti ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta voin nyt olla levollinen, että minut on rekisteröity transpolin jonoon ja asiani edistyy. Toisaalta kolme kuukautta tuntuu aivan liian pitkältä odotusajalta tässä levottomassa mielentilassa. Kirje oli lähetetty 24.10., joten siitä kolmen kuukauden päästä olisi 24.1. - minun 23-vuotissyntymäpäiväni! Tarkka aika ilmoitetaan myöhemmin, mutta on kuitenkin tiedossa syntymäpäivälahja, jota todella odotan - vaikka mieluusti olisin voinut ottaa sen jo joululahjaksi. Kovasti toivoin, että prosessi olisi päässyt alkuun jo tänä vuonna, mutta ei voi mitään. Jotenkin tämä aika pitää kuluttaa, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin tuskaisen vaikealta. Tiedossa ovat ehkä elämäni pisimmät kolme kuukautta sitten armeija-aikojen.


Viikko siis alkoi lääkärikäynnillä ja päättyi kirjeeseen. Niiden välillä en pystynyt tekemään juuri mitään keskittymistä vaativaa, koska ajatukseni olivat niin tiiviisti kiinni kaikessa prosessiin liittyvässä - ja tulevat varmasti olemaan pitkään. Koko viikon olen vain kysellyt kaikkea mahdollista trans-kavereiltani, manannut omaa ikääni ja miettinyt suhtautumistani biologisten lasten saantiin ja hormonien riskeihin (suuria juttuja loppuelämän kannalta). Koska tänä vuonna pitäisi oikeasti vielä opiskellakin, pitää varmaankin pakottaa asia pois mielestä ja ajatella sitä tarkemmin sitten tammikuussa. No ei se kyllä mielestä lähde, mutta ainakin pitää rajoittaa kaikesta stressaamista.

Nyt kirjeen saatuani olisi ehkä hyvä tilaisuus kertoa koko jutusta myös vanhemmille. Mitä enemmän vanhemmilla olisi aikaa tottua ajatukseen naisellistumisestani, sen parempi. Toisaalta aikaa on ensi tammikuustakin lähtien vielä noin vuosi (nimittäin prosessin tutkimusvaihe), joten yhtä hyvin voin kertoa vasta joskus pitkällä ensi vuoden puolella. Pitää toivoa, ettei perheeni pysty vielä päättelemään olemuksestani mitään olevan tekeillä.

Tarkan käyntipäivämäärän ilmoitusta odotellessa...

(English summary: Today I received a letter from the Transsexual Identity Disorder Polyclinic, saying I'll have to wait for about 3 months for the process to begin. I have mixed feelings: it's great to hear the case is being taken care of but the 3-month-wait sounds terribly long to me. After 3 months, I will already turn 23. During this week, I haven't been able to do anything at all since I've only been thinking about everything related to the process. This might also be a good opportunity to tell my parents about the process, but I might as well wait a little longer as there will be a lot of time for that still during the examination period next year.)

32 kommenttia:

  1. Onnea vaan hirveästi rohkeudestasi raskaalla tielläsi. Mutta jokainen matka alkaa aina ensimmäisellä askeleella ja nyt se on otettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia :). Tästä se nyt lähtee, raskas polku. Enää 999 askelta...

      Poista
  2. Hei, huomasin facebookista uutisoinnin tästä kirjeestä, ja en oikein osannut siellä onnitella koska ajattelin, että se on ehkä hieman hassua sillä olen vain tuttu, mutta tahdoin kuitenkin onnitella. Olet ihailtavan rohkea ihminen ja toivon sinulle pelkkää hyvää! Toivottavasti kaikki etenee hyvin ja saat lopulta olla se kaunis nainen joka oikeasti olet. :) Voimia ja rohkeutta terveisin ujo feisbuuk-tuttusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei! Kiitos tosi tosi paljon >.<! ♥ Ihanaa ku pistit viestiä!

      (Toki olisit voinut Facebookissakin, ei se haittaa jos on "vain tuttu" :D! Mielellään juttelen FB-chatissa, olit sitten ujo tai et! ^^)

      Poista
  3. Tosi ihana tää sun blodi ! :)
    Pakko jäähä seurailee !
    Ja jos sua kiinostaa liittyä mun blogiin nii liity ihmeessä ;;
    http://nobodyloveme--mariasd.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tossa tuli kirjotus virhe, hups :o Blogi ** eikä blodi

      Poista
    2. Kiitos!

      Sun blogi on tosi pirteä :D!

      Poista
  4. Onnea prosessille ja porukoille kertomiseen! Kokemuksesta vanhemmat voi olla se vaikein pala, mutta onneksi sulla on kavereita joiden puoleen kääntyä :) Yhdyn ylempään, feissipäivitys oli ihanan rohkea, pisti todella hymyn omalle naamalle. (Ja kolme kuukautta menee ku aika eikä mikään! nimim. kesäloman taas porukoilla asuneena........)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon aikas varma että porukat tosiaan on vaikein pala. Onneks on kaverit, ei tästä muuten mitään tulisi :). Kiva kun pidit päivityksestä! (Kai tää aika tästä kuluu, ainakin kaikenlaisten esseiden lähestyvät deadlinet nopeuttaa ajan kulumista huomattavasti ;D)

      Poista
  5. Ei ehkä ennen joulua kannata, että säilyy joulufiilis, jos joku tuttavasi vaikka päättääkin vetää palkokasvit nenukkiin.

    Jaksamisia sulle, toivottavasti nämä pari kuukautta hujahtaa ohi kuin siivillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ehkä se joulufiilis pitää kaikesta huolimatta säilyttää. Tosin viime joulunakin olin usein perheen keskuudessa aika omissa maailmoissani, kun mietin tyttöilyä, ja vanhemmat kyseli: "Miks sä oot noin hiljainen?" Olispa tää mun viimeinen joulu poikana =_=...

      Kiitos :)!

      Poista
  6. Minäkin olen Facebookissa vain satunnainen tuttu, mutta tulin todella onnelliseksi siitä, että olet uskaltanut tehdä näin ison ratkaisun. On upeaa, että sinulla on näin vahva tukiverkko ystävistäsi, koska ainakin minua kauhistuttaisi tehdä paljon pienempiäkin päätöksiä ilman vanhempieni tukea. Tulevaa odotusajan myllerrystä ajatellen sinulla on onneksi upeita ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa kaiken asioiden etenemiseen liittyvän.

    Mikä tahansa tsemppaus tuntuu tässä laimealta. Odotus on varmasti tuskaisaa, ja energiaa täytyy riittää vaikka mihin muuhunkin, joten nääääin paljon voimia loppuvuoteen! \(^^)/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuttu, pistitpä ihanan viestin ♥! Niin, tukiverkko on aivan uskomaton, ja siitä on kiittäminen vain ja ainoastaan TEITÄ kaikkia!

      Tsemppaus oli kaikkea muuta kuin laimea, kiitos paaaaljon! ^^

      Poista
  7. Tällainen oudompi neuvo: käy tallettamassa spermaa spermapankkiin, niin jos joskus haluatkin lapsia niin saa ihan oman näköisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo on hyvä neuvo (eikä mitenkään outo :D)! Olin sitä pankkia jo vähän miettinytkin, mutta ollut aivan varma, miten toimiva tapa se on. Kuitenkin lohduttaa mieltä, että tuo vaihtoehto on olemassa. :)

      Poista
  8. Paljon tsemppiä sinulle! :)
    Uskon, että teit oikean päätöksen. Kuten itsekin sanoit, kyse on sun elämästäsi eikä olisi reilua sua itseäsi kohtaan jos eläisit sen muiden toiveiden ja oletusten mukaan.

    VastaaPoista
  9. Sait blogiis uuden lukijan :) tää on aivan mahtava!

    VastaaPoista
  10. Tämä oli päivän paras uutinen, oikein rittiksen jälki-halo-been-sunnuntain harmauden piristys! Hienoa, mahtavaa, tsemppii!

    VastaaPoista
  11. Hei! Huomasin sun blogin sattumalta ja jäin siihen koukkuun! :) Onnea sinulle oikeinn paljon ja tsemppiä! (: -tiina-

    VastaaPoista
  12. Hei!
    En tiedä, tiedätkö sinä vielä tästä, joten kerron silti: World Health Organization (WHO) vieläkin luokittelee transseksuaalisuuden psyykkiseksi sairaudeksi. Transgender-malli Jenna Talackova on perustanut adressin joka taistelee tätä harhaoppia vastaan; transseksuaalisuus EI kuulu tautiluokitukseen. Muutama hassu allekirjoitus vielä puuttuu. :3

    https://www.change.org/en-CA/petitions/world-health-organization-trans-people-aren-t-sick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei!
      Kiitos linkistä! En ollut vielä kuullut asiasta, ja heti allekirjoitin :3. Olisi niin mahtavaa saada transseksuaalisuus pois sairauslistalta.

      Poista
    2. Allekirjoitin myös! Tää kannattais mun mielestä ihan jakaa täällä blogissa, vois tulla pari allekirjotusta lisää.. :D 129 tuolla luki äsken että mitä vielä tarttee

      Poista
  13. Näin sut eilen Topeliassa (tai oikeastaan pihalla)! Ainakin oon ihan varma et se olit sä. :D Mut en uskaltanut tulla sanomaan moi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo! Se olin aivan varmasti minä :o! Näköjään mut tunnistaa poikamoodissakin... Varmaan bongaat mut joku muukin päivä, joten tule vaan sanomaan moi :D!

      Poista
    2. En usko että oisin muuten tunnistanut, mutta muistan kun laitoit sieltä Japanin-reissulta yhden poikakuvan, joten siksi tunnistin :D

      Poista
  14. Mun täytyy myöntää, et oon ihan koukussa tähän sun blogiis :D

    Mut aivan mahtavaa, että oot nyt saanu tehtyä noin tärkeän ja upean päätöksen. Ihailen sua aivan mielettömästi. Oli tosi hienoo lukea, että oot vihdoinkin täysin varma siitä mitä haluat. Sulla on pitkään ollut ihana unelma, jota vihdoin pääset toteuttamaan. Oo ylpeä itestäs ja päätöksestäs, äläkä anna minkään tulla sun unelmas tielle.

    Nii ja ootko muuten miettiny, et sitte ku jonain päivänä joudut kertomaa sun perheelles asiasta, ni näyttäsit niille tätä sun blogias? Tää blogi on nimittäin selvästi tehny vaikutuksen monee ihmisee ja auttanu monia ymmärtämään sua ja sun tilannettas. Sehän vois ehkä tehä vaikutuksen myös sun vanhempiiskin...

    Paljon onnea ja voimia sulle tulevaa varten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin iiiihana viesti, kiitos oi kiitos ;_;!

      Ahdistavaa, että mieleni sopukoissa en ehkä kuitenkaan oo vielä aivan 100% varma tästä päätöksestä. Tää on niin iso juttu, että varmasti jokaisella tähän ryhtyvällä on joitain asioita, joita hieman miettii ja jännittää. Toivon, että kaikki tästä selkiytyis parhain päin...

      Joo, oon miettiny! Vaikka aluks vanhempani saattavat todellakin kauhistua, että oon pitänyt oudosta "taipumuksestani" julkista blogia, luulen että he kuitenkin blogin avulla tajuavat, miten iso osa identiteettiäni tää naisena oleminen on. Näytän blogin varmaan siinä vaiheessa, kun prosessi on vähän pitemmällä ja he vaatii jotain todisteita siitä, että olen tosissani (eli joskus pitkällä ensi vuoden puolella).

      Poista