keskiviikko 24. lokakuuta 2012

First step to WOMANHOOD!

Ajatus on kypsynyt: haluan naiseksi - pysyvästi.

Lukiessani viikonloppuna vastauspostauksen rohkaisevia kommentteja minulle vihdoin lopullisesti kirkastui, että minun täytyy tehdä elämässäni juuri niin kuin sisimpäni sanoo - välittämättä vanhempien, suvun tai muiden mielipiteistä. Vihdoin ymmärsin, että itse asiassa mikään ei estä minua tulemasta naiseksi, jos se vain itsestäni tuntuu oikealta ratkaisulta. Se nimittäin tuntuu.

Ajatus naiseksi tulemisesta ei ole mitenkään uusi, vaan se on ollut mieleni kätköissä jo useita vuosia. Olen kuitenkin jotenkin alitajuisesti "kieltänyt" asian ajattelun itseltäni. Voisi sanoa, että haaveeni on tähän mennessä automaattisesti kariutunut mielessäni näihin kolmeen asiaan:
1) perheen totaalinen suvaitsemattomuus
2) pelko kaverien ja muiden lähipiirini ihmisten reaktioista
3) ajatus siitä, etten olisi oikeasti transsukupuolinen (eli "nainen miehen ruumiissa")

Nyt olen pystynyt kumoamaan kaikki kolme estettä ajatuksen tasolla. Vaikka perhe ei todellakaan tule sulattamaan päätöstäni helposti, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua ajan myötä. Tietenkin suureen elmänmuutokseen tottuminen vie aikansa, ja se on luonnollista. Onneksi prosessiin kuuluu myös omaistapaaminen, jossa hoitohenkilökunta selittää tilanteen läheisilleni. Voin siis jättää asioiden selityksen ammattilaisten käsiin, mikä on todella helpottavaa, ja vanhemmilleni varmasti todella paljon uskottavampaa kuin jos yrittäisin selittää asiaa itse. Perheeni ei ehkä tule sulattamaan ratkaisuani koskaan täydellisesti, mutta jaksan uskoa, että he kuitenkin lopulta hyväksyvät minut.

Kavereista suurin osa on tullut tietämään tyttöilystäni (ja siten ehkä myös epäsuorasti halustani olla nainen) viime kuukausien aikana, kun olen laittanut tyttökuviani myös Facebookiin. Kaveripiirissä asia siis tuskin tulisi kovin suurena yllätyksenä, vaikka jotkut ovatkin tähän asti saattaneet ajatella naiseksi pukeutumistani vain jonkinlaisena "harrastuksena". Toiset kaverit ja tietenkään opettajat eivät asiasta tiedä mitään, mutta en jaksa antaa niin vähäpätöisten seikkojen enää estää itseäni. Odotan myös mielenkiinnolla sukuni reaktioita. En ole täysin selvillä heidän suhtautumistavoistaan, mutta arvioin joukossa olevan enimmäkseen vastustajia ja ehkä satunnaisia kannattajia. Joka tapauksessa odotan innolla (joskin hieman jännittyneenä) pääseväni heidän eteensä rohkeasti tyttönä kumotakseni heidän ennakko-oletuksensa. Ja sitten on nämä isovanhemmat. Äitini kerran sanoi, että isoäidilleni ei missään nimessä saa kertoa pukeutumisestani, koska "hän on vanha, ei häntä saa järkyttää". Tällaiset asiat tyypillisesti ovat vaikeita vanhuksille, mutta ymmärrystään voi toivon mukaan kehittää vanhanakin. Minä kun en haluaisi elää vain miellyttääkseni sukulaisiani.

Lopuksi tärkein asia: sukupuoliidentiteettini on alkanut selvitä vuosien ja kuukausien kuluessa. Aivan alussa pidin itseäni sairaana, ja myöhemmin luulin oppineeni ymmärtämään olevani transvestiitti. On kuitenkin selvästi alkanut tuntua siltä, että pelkkä naiseksi pukeutuminen ei riitä tekemään minua onnelliseksi saati tuntemaan oloani vapautuneeksi. Vaikka kulkisin naisten vaatteissa kadulla, niin esimerkiksi kun silmiini osuu naisia, tunnen välittömästi pienen ahdistuksen siitä, etten ole vaatteistani huolimatta fyysisesti nainen. Usein käyttämäni sana "tyttöily" on myös alkanut tuntua väärältä - se kun viittaa keinotekoisuuteen, siihen, etten olisi oikeasti tyttö vaan esittäisin vain. Kun todella mietin omaa identiteettäni unohtaen kaikki sosiaaliset paineet, ymmärrän että minussa tosiaan on jonkinlainen sisäinen nainen. Vaikka olisinkin tuntenut itseni usein pojaksi näiden vuosien aikana, uskon sen johtuvan vain siitä, etten ole sosiaalisen paineen ja pinttyneiden tapojen takia uskaltanut ja pystynyt päästämään sisäistä naistani vapaaksi. Tällä hetkellä tunnen ajatusmaailmani olevan jo hyvinkin naisellinen, ja ajattelen asioita yhä enemmän vain naisen näkökulmasta. Wikipedian mukaan "pitkään oli myös vallalla käsitys, että melkein kaikki transsukupuoliset ihmiset ovat kokeneet koko ikänsä kuuluneensa vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä ei nykytiedon valossa välttämättä pidä paikkaansa." (lähde: Riki Anne Wilchins: Denial, Dissociation, and Transsexuality as Incest) Tämän mukaan myöskään se, etten tuntenut itseäni tytöksi pikkulapsena, ei siis poissulje sitä ettenkö voisi olla transseksuaalinen. Mielestäni jo se, että minulla on valtava halu olla nainen, todistaa etten voi olla pelkästään transvestiitti.

***

Asiaan! Jo lauantaina tein päätöksen, että heti arkiviikon alkaessa ja puhelinlinjojen avautuessa soittaisin terveyskeskukseen varatakseni ajan yleislääkärille, jolta pyytäisin lähetteen "transpolille". Niinpä maanantaina heräsin aikaisin soittamaan, mutta pettymys oli suuri, kun sekä terveyskeskuksesta että terveydenhuoltosäätiöstä kerrottiin ensimmäistenvapaiden lääkäriaikojen olevan aivan marraskuun lopulla. Myöskään päivystyspoliklinikka ei tuottanut tulosta. Jouduin siis turvautumaan yksityiseen lääkäriin, joka oli vaihtoehdoista kallein. En antanut sen kuitenkaan haitata, sillä luonnollisesti asiani on hyvin kiireinen ja halusin saada lähetteen niin pian kuin mahdollista. Sainkin varattua lääkärin heti samalle päivälle.

Lääkärikäynti hieman jännitti, mutta sujui hyvin. Olin ilmeisesti kyseisen lääkärin ensimmäinen transpolille haluava, joten hänellä ei ollut tarkkaa käsitystä tällaisen tilanteen toimintatavoista. Päivän päätteeksi sain häneltä kuitenkin kauan odottamani puhelun, jossa hän kertoi lähettäneensä lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle! Tunnelma oli todella helpottunut. Näin prosessi vihdoin pääsi käyntiin.

Tällä hetkellä odotan transpolilta vastausta, joka saapunee parin viikon sisällä. Odottaessani olen katsonut Youtubesta paljon kaikenlaisia muuntumisvideoita (niin animaatioita kuin todellisiakin), jotka vain lisäävät innostustani ja jännitystäni! Tässä yksi niistä:


Miten naisellistumiseni siis käytännössä tapahtuisi? Kuudesta kuukaudesta ehkä noin vuoteen venähtävän tutkintaosuuden jälkeen alkaisi vuoden pituinen ns. tosielämän koe, jonka alussa alkaisin käyttää hormoneja. Jo niistä tapahtuu vaikka mitä: Rinnat alkavat kasvaa. Iho pehmenee naiselliseksi. Kasvoihin tulee naisellista pyöreyttä. Rasva siirtyy alavatsaan, takamukseen ja reisiin. Etenkin ylävartalon lihakset pienenevät. Karvankasvu hidastuu ja karvat pehmenevät ja vaalenevat. Tunteet tulevat näkyvmmiksi ja kyynelehtiminen lisääntyy, jne. Kaikkea tätä odottaessani mielessäni pyörivät kuitenkin myös hormonien sivuvaikutukset ja riskit, joita pitää todella pohtia tarkkaan. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ja sydänlaskimoveritulpan riski kasvaa hieman, ja osteoporoosiriski ilmestyy. Ilmeisesti myös maksa jotenkin rasittuu hormoneista. Kun transtutkimukseni alkaa, aion todellakin ottaa enemmän selvää kaikista riskeistä. Iso juttu on myös se, että hormonit aloitettuani en myöskään pystyisi enää saamaan lapsia, mutta onneksi on koeputkihedelmöitys.

Jostain syystä ikäni on alkanut stressata minua paljon tämän asian suhteen. Netissä yleisesti sanotaan, että mitä nuorempana aloittaa, sitä naisellisempi lopputulos. "Voi miksen aloittanut aiemmin" -surkuttelu on turhaa ja ahdistavaa, mutta se vain tunkee päähäni jatkuvasti. Sain siis lähetteen nyt 22-vuotiaana, ja tutkimukseni alkaa arviolta parin kuukauden kuluttua, jolloin olen jo melkein 23. Jos kaikki menee kuten tavallisesti, tutkimusosuus päättyy ehkä vuoden kuluttua, joten hormonit pääsisin aloittamaan ehkä juuri 24 vuotta täytettyäni. Hormonien vaikutukset näkyvät vähäisesti jo joidenkin viikkojen tai kuukauden jälkeen, mutta varsinaisesti näyttäisin naiselta ehkä vasta 25-26-vuotiaana. Jos silloinkaan. Hieman pelkään, että miehinen kehitykseni on edennyt jo niin pitkälle, etten pysty enää tulemaan täysin läpimeneväksi naiseksi (kiitos kaikille blogikuviani naisellisiksi kehuneille, mutta puhun nyt vielä syvemmästä naiseudesta, jota ei voi saavuttaa vain meikeillä ja vaatteilla). Mitä enemmän pääsisin naisen näköiseksi, sitä helpompaa elämän jatkaminen naisena olisi, kun ei joutuisi kokemaan syrjintää ja kaikenlaisia ennakkoluuloja. Toki minuakin paljon vanhempia prosessin käyneitä suht läpimeneväksi naiseksi tulleita on paljon, mutta jotenkin asia vain silti vaivaa omaa mieltä. Naisellistumisen aste riippuu myös geeneistä, eli huonolla tuurilla voisin kai jäädä näyttämään vain miehen ja naisen sekoitukselta. Erilaiset leikkaukset ovat toki myös mahdollisia sukupuolenkorjausprosessissa, mutta toistaiseksi olen keskittynyt miettimään vain hormoneja. Leikkauksetkaan eivät kyllä ole millään tapaa poissuljettuja omalla kohdallani.

Tästä lähtien blogini tulee siis kaiken muun ohella seuraamaan prosessin edistystä. Transtutkimus tulee pitkine odotusaikoineen olemaan raastava ja henkisesti haastava, mutta kai tästä selvitään. Ainakin ehdin pohtimaan asioita kunnolla. Kunhan tästä nyt tulisi jotain, ettei kaikki intoiluni olisi turhaa. Toivon mukaan loppu on onnellinen.

Tai siis että loppu on alku.


***

PS. Jostain syystä Blogger ei ole pariin päivään antanut minun vastata suoraan kommentteihin, joten sanon tässä yhteisesti. Sydämellinen kiitos ihanista viesteistä! Melkein liikutuin kyyneliin lukeissani niitä. Olen tosi onnekas, että olette kaikki puolellani. Noin kannustavien kommenttien saaminen on yksi ihanimmista asioista, mitä olen elämässäni kokenut, oikeasti.

(Sorry, no English this time either. To sum it up, I'm finally thinking about becoming a real woman and discussing the reasons of my decision, the start of the process as well as its pros and cons)

88 kommenttia:

  1. Oi, oon niin onnellinen ja etenkin ylpeä sun puolesta! Vau, millanen matka sulla on edessä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^! Toivottavasti tästä matkasta tulee onnistunut...

      Poista
  2. WAU! mäkin olen erittäin ylpeä sun puolesta. Huuuuu, jännitävä matka edessä tosiaankin, mutta kyllä sieltä upea lopputulos saadaan. Vaikka ottaisikin enemmän aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miraauh :)! Tästä tulee NIIN jännää! Jotenkin pitää saada aika kulumaan.

      Poista
  3. It was a bit difficult to read what you were saying when I translated everything, but I'm very happy for you! It takes alot of courage to say this, so you can be very proud of yourself. My partner and I are also transgender (I'm a FtM, and my partner MtF), so we understand how difficult everything is for you. I was already expecting this from you, but wasn't sure. So when you wanted us to ask questions about you it was the perfect opportunity fo me to ask. I'm sure you will look amazing as a girl, because you already do look amazing ♥ I wish you all the strenght and courage.

    VastaaPoista
  4. Tosi hieno homma ja tsemppiä paljon prosessiin <3 Käytkö missään mistä saisit vertaistukea, en tiedä paljon sivustoja mutta ainakin Qruiserissa monet käyvät läpi samaa kuin sinä. Ja voih yleensä sukupuolenvaihdos uskalletaan tehdä paljon vanhempana! Olet oikeasti siiä nuoremmasta päästä usko pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥! Täytyypä käydä tsekkaamassa Qruiser, näyttää hyvältä paikalta :o. En toistaiseksi ole käynyt missään, mutta mulla on muutamia MTF-kavereita, joten vertaistukea olen onnekseni saanut. Ja kiva kuulla! Tuntuu vain, että Youtubessa suurin osa on aloittanut hormonit viimeistään siinä 22-vuotiaana, ja itse tunnun jäävän jo tuosta kelkasta pois... mutta ei tässä pidä lannistua :).

      Poista
  5. Oon niiin ylpeä sun puolesta ja susta! Uskon että susta tulee varmasti kaunis nainen ^___^ Paaljon onnea matkaan ♥! :3

    VastaaPoista
  6. Oih. Tosi upeeta että uskallat tehdä tällasen ratkasun, enkä tosiaan ukso että se on sulle vielä liian myöhästä. Näytät varmasti upeelta ja jos kerran se on sun mielestä oikee päätös, niin se varmasti on, eikä kellään oo oikeutta sanoo vastaan.

    Paljon tsemppiä sulle! Ootko miettiny, että lähtisit rakentaan tyyliäs "normaalistikin" vähitellen tyttömäisemmäks? Mietin vaan, että varmaan lähipiirilles ja sullekin on helpompaa jos et heti ala käyttään loleja jokapäiväsesti, vaan etenet vähän kerrallaan :)) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma ♥! Toivotaan ettei oo liian myöhäistä :S!

      Joo, ajattelin sitten perheen ja suvun parissa pitää toki vähän "normaalimpia" naistenvaatteita, ja lolitaa vain silloin tällöin :). Mun tyyli koostuu kuitenkin monesta osasta, ja lolita on vain yksi (joskin iso) osa.

      Poista
  7. Tosi paljon onnea ja voimia ja kaikkea mahdollista hyvää tulevaa prosessia varten, sä olet ihan älyttömän rohkea! :-D

    VastaaPoista
  8. Oih Momo :D Tästä täytyy pitää piiiitkäät keskustelut kun on aikaa ;P Miljoonian kysymyksia siis luvassa taas kerran. Mutta hei onnee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitoos! ♥ Jep, jutellaan tästä oikein piiiitkäään kun taas ehdit!

      Poista
  9. Tsemppiä sinulle! Tämä vaati varmasti paljon rohkeutta ja voimaa tehdä niin kuin teet. Erittäin ihailtavaa. Toivottavasti asiat menevät hyvin ja tulet hyvin onnelliseksi. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sara! Niin pitää toivoa ^^'

      Poista
  10. Ooh, rohkea ja kunnioitettava päätös! Katsoin tässä vähän aikaa sitten dokumentin n. 16-vuotiaasta brittiläisestä tytöstä, joka muutti sukupuolensa pojaksi. Hän oli hurjan iloinen siitä, että sai viimein olla se, joka koki olevansa, mutta varjopuolena oli koulukiusaaminen. Sen takia ehkä onkin sosiaalisesti helpompaa tehdä tämä muutos vanhempana - lapset kun eivät välttämättä ole yhtä suvaitsevia ja ymmärtäväisiä ja järkeviä kuin aikuiset. Tämäkin poika sanoi, että nimenomaan ne pari vuotta nuoremmat syytivät eniten paskaa niskaan ja oman ikäiset ja vanhemmat ymmärsivät paremmin. Poika asui äitinsä kanssa ja olihan se ollut vaikea äidinkin hyväksyä, mutta oli kuitenkin lopulta poikansa tukena.

    Enkä usko että nyt on liian myöhäistä, on sitä tosiaan jotkut korjanneet sukupuolensa nelikymppisinä ja ylikin. Parempi että aloitat nyt kun jäät pohtimaan asiaa ja kuitenkin joskus kymmenen vuoden päästä toteat että nyt on pakko.

    Toivotan kyllä todella paljon tsemppiä sulle! Muista aina vaikeina aikoina, että me kaikki sun blogin lukijat ollaan sun tukena ja hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viesti, kiitos paljon Shieva ♥!

      Taidan tietää, ketä 16-vuotiasta tarkoitat. Muistaakseni hän oli nuorin transsukupuolinen, jolle tehtiin oikein leikkaus? (Tai sitten kyse on eri henkilöstä)

      Poista
  11. Minä ihailen sinua todella paljon. Olet niin rohkea ja niin ihana, todella loistava päätös! :) Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ♥! ;__; Onnea tässä tarvitaan, että kaikki menee hyvin, mutta ihanaa kun olette tukena.

      Poista
  12. Oi tulin niin iloseks kun luin tän postauksen! Oot tehny rohkeen ja mielestäni oikeen päätöksen. En löydä sanoja kuvaamaan miten hieno juttu tää mun mielestä on. Ihailen sua ihan valtavasti. Toivon sulle tsemppiä ja kaikkee hyvää tän asian kans! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavasti kiitoksia! Mäkään en löydä sanoja kiittääkseni tarpeeksi ;__; ♥

      Poista
  13. Onneksi olkoon! Todella hienoa, että olet saavuttanut tarpeeksi rohkeutta prosessin aloittamiseen. Kaikkea hyvää ja paljon tukea sinulle, tie ei tule olemaan helppo. Ihana kuulla, että sait hoidettua lähetteen kuitenkin näin nopeasti. Olen kuullut kaikenlaista transmatkasta, ja yleensä juuri nuo lääkäriajat venyttävät sitä kohtuuttomaksi. Tiedät varmaan jo joitain paikkoja joista saada apua ja tukea prosessille? Esimerkiksi Transtukipiste Helsingissä on tällainen.

    Olet upea nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Melissa! ♥ Mä niin toivon, että lääkäriajat pysyisivät kohtuullisina tällä kertaa. Jo pelkästään kolmen päivän odotus on tuntunut ikuisuudelta, mutta pitää vaan jotenkin saada kasata ajatukset. Ei kuukausia voi elää tuskaisessa odotuksessa.

      Joo, olen kuullut Transtukipisteestä, mutta toistaiseksi olen jutellut vain trans-kavereideni kanssa. Käyn varmaan Transtukipisteessäkin jossain vaiheessa prosessia, jos ja kun tarve vaatii :)

      Joskus... joskus ehkä todella olen aivan oikeastikin nainen. Uskomatonta.

      Poista
  14. Mahtavia uutisia! Tsemppiä : ) !!!

    VastaaPoista
  15. Ei voi muuta sanoa kuin mahtavaa ja paljon tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia ^^!! Kyl tää tästä!

      Poista
  16. Onnittelen sinua rohkeudestasi! Hieno ja oikea päätös minun mielestäni. Ja muista- elämä on lyhyt ja se tulee elää sellaisena millaisena on itse kaikkein onnellisin. Sinun elämäsi, sinun valintasi. Tule onnelliseksi kulta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tulen, kiitos ♥! Niin mä ainakin toivon! Elämä on harvinaisen lyhyt ja vuodet vierii aina vaan nopeemmin. Joskus tällaisia ratkaisuja pitää vaan uskaltaa tehdä. Jännää ajatella, että tää on ehkä mun elämän tärkein valinta.

      Poista
  17. Rohkea päätös, tsemppiä ja toivottavasti toi asia etenee nopeeta :)

    VastaaPoista
  18. Mahtavaa! Ihailen rohkeuttasi ja olen ylpeä sinusta c: Lupaathan kertoa prosessin etenemisestä blogissasi, olisin todella kiinnostunut kuulemaan siitä :o

    Tosi paljon tsemppiä, sinä pystyt siihen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo kiitos Poonamus! LUPAAN ♥! Itse asiassa en malta olla kertomatta sen pienimmistäkin vaiheista ja omista ajatuksistani asian suhteen ^^

      Poista
  19. Hienoa! Tämä mahdollisuus kävi kyllä varmasti monella lukijallakin mielessä vastauspostausta katsellessa - ainakin allekirjoittaneella. :) Ajattele positiivisesti: prosessin hitauden hyvä puoli on se, että saat pakostikin paljon miettimisaikaa eikä tarvitse murehtia teitkö hätiköidyn päätöksen. Lisäksi kun murrosikä on kuitenkin jo osaltasi ohi jne, niin tässä vaiheessa vuosi-pari tuskin merkkaa aivan hirveän paljoa lopputuloksen kannalta.

    Hormoneiden riskeistä voisi ajatella niin, että mitä se auttaa vaikka eläisi ikuisesti jos se on "jonkun muun elämä". Jos siis oikeasti haluat naiseksi, niin riski on varmaankin ottamisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajunnutkaan, että tämä paistoi vastauspostauksesta niin selvästi läpi - sitä kirjoittaessani kun vielä aika tiukasti kielsin prosessin ajattelun itseltäni. Pitää tosiaan ottaa hitaus harkinta-aikana, ei tässä muutakaan voi. Ja yrittää vielä "nauttia" tästä poikana olemisesta. Toivottavasti en muutu enää yhtään miehisemmän näköiseksi tässä seuraavan reilun vuoden aikana.

      Niin, eivät ne riskit lopulta niin isot kai ole, ja tulisin naisena varmasti olemaan onnellisempi. Kunpa vain tulisin näyttämään niin paljon naiselta, etten joutuisi kokemaan syrjintää trans-taustan takia.

      Poista
  20. Hienoa että uskallat tehdä lopullisen ratkaisun. Blogistasi seurattuani olen jo uumoillut että saatat päättää muuttua naiseksi kokonaan. Ainakaan kuviesi perusteella en ensimmäiseksi alkaisi epäillä tyttömäisyyttä.

    Paljon tsemppiä! Helppoa tuo muutosprosessi ei tule olemaan, mutta ei itsensä kieltäjänä eläminenkään helppoa ole. JOtkut asiat pitää vaan päättää ja samalla pitää päättää ettei kadu.

    VastaaPoista
  21. Onnea, että olet saanut näin mittavan prosessin käyntiin! Tsemppiä!

    Yksi asia vain pisti silmään tekstistäsi: "Iso juttu on myös se, että hormonit aloitettuani en myöskään pystyisi enää saamaan lapsia, mutta onneksi on koeputkihedelmöitys."
    En ole varma asiasta ja toivottavasti en puhu ohi suuni, mutta käsitykseni mukaan tämä prosessi steriloi sperman eikä munasolujakaan synny, jolloin koeputkihedelmöitys omilla geeneilläsi olisi mahdotonta. En tiedä mitä kys. lauseella tarkoitit ja pitävätkö ylläolevat olettamukseni paikkaansa. Korjatkaa vapaasti typerää, jos olen täysin kuutamolla. :D

    En tiedä oletko jo tähän 'blogiin' törmännyt mutta erään transsukupuolisen tarinaa löytyisi tuolta : http://chapter-xiv.livejournal.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hyvä huomio, tuota lausetta pitääkin selittää vähän tarkemmin. Tarkoitin siis, että ennen hormonien aloittamista siittiöitä voi ilmeisesti varastoida ns. spermapankkiin, jossa ne pakastettuina säilyvät parikinkymmentä vuotta. Niiden avulla olisi siis periaatteessa mahdollista saada lapsi omilla geeneilläni joskus tulevaisuudessa, vaikka olisinkin jo nainen. :)

      Kiitoksia blogivinkistä, jään seuraamaan :3!

      Poista
  22. Mahtava kuulla, että oot päätynyt tähän ratkaisuun!! Oon todella todella iloinen, ettet anna ulkopuolisten tekijöiden rajoittaa sua olemasta se kuka oikeasti olet!

    Tuli mieleen tässä onnen puuskassa, että voisit ehkä organisoida jonkun avoimen onnittelutilaisuuden, että sais ruudun takana sua tsemppaavat ihmiset tulla rutistamaan sua kunnolla! Ei tietenkään mitään takakireetä virallista kättelysettiä vaan tyyliin ilmotat, että X päivänä oot vaikka Ouncessa tai jossain klo 15->, tulkaa moikkaamaan. Vähän ku miitti, paitsi että juhlitaan sua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥! Ulkopuoliset jutut eivät mua enää rajoita, tärkeintä on vaan että saan karkotettua omasta mielestäni viimeisenkin epävarmuuden.

      Ihana idea! Mielelläni pitäisin jonkin juhlistamistilaisuuden, sitten jos/kun prosessi lähtee rullaamaan, eli hormonivaiheen alussa :). Mutta siihen on vielä pitkä aika, joten katsellaan ja toivotaan parasta!

      Poista
  23. Tulin TODELLA onnelliseksi tästä uutisesta, vaikken edes tunne sinua lainkaan, olen vain blogisi lukija. Olet uskomattoman rohkea, ja ihailen sinua valtavasti. Toivoisin, että itselläni olisi edes osanen rohkeudestasi. Muista, että elämäsi on VAIN JA AINOASTAAN itseäsi varten, elä se just niinkuin itse haluat :)
    Ja vanhempasi ovat sinua varten, ei päin vastoin. Heidän velvollisuutensa on hyväksyä ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet :)
    Toivotan sinulle valtavasti tsemppiä tähän prosessiin. Sinun on jo aika puhjeta kunnolla kukkaan.
    :)

    VastaaPoista
  24. Elämä on aivan liian lyhyt elää toisia varten. Usein juuri ne asiat joista saa eniten paskaa niskaan toisilta epänormaaliudesta, on itseasissa niitä parhaita asioita itsessä. (Kuten rohkeus olla oma erityinen uniikki itsensä.) Isot onnittelut ja onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Elfie! Juuri noin se taitaa mennä. Pitää vaan pysyä rohkeena, tässä kun saattaa tulla aika paljon vielä paskaa niskaan, kun tää asia alkaa selvitä suvulle ym...

      Poista
  25. Ihailen sua :) Muuten, kysyisin että miten voit olla kiinnostunut naisista? Tai siis jos oot tyttö, nii tykkäät sit tytöist? Et oot tavallaan lesbo? Tai, uskotko että alat tykkää pojista kun alat syömään hormoneita? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)! Jooh, tykkään tytöistä eli olen tavallaan lesbo. Hormonit saattaa muuttaa mua niin että alankin tykätä pojista (tai molemmista?), mutta sen näkee sitten.

      Poista
  26. Hyvä hyvä, että pääsit käymään edes yksityisellä, josta sait lähetteen eteenpäin, vaikka se noista kaikista kallein vaihtoehto olikin ^^ Tämä fraasi on kyllä hieman kulunut, mutta sanon sen silti: "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan" ^^ Vuodet vierivät nykyään, niin nopeasti, että kohta on jo se vuosi jolloin täytät 26-vuotta minä aikana on varmasti ehtinyt tapahtumaan paljon muutoksia ^^

    En tiedä mikä mun bloggeria vaivaa, mutta kun tuntuu etten saa tonne mun blogien päivityslistaan ollenkaan sun blogisi päivityksiä, vaikka olet mun lukulistalla kuitenkin :c Tämänkin teit, eilen mutten silti nähnyt mitään tuollaista otsikkoa nyt blogissani, hämmentävää :c

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doh, oli se siellä sittenkin.... Mun täytyy näköjään hankkia ne silmälasit, kun näkö alkaa tehdä tepposia jo tässä vaiheessa ikää XD

      Poista
    2. Kiitos Black_Rose! Joskus aika kuluu huiman nopeasti, joskus se vaan matelee. Heti lähetteen saamisen jälkeen aika on vain alkanut seisoa paikoillaan O__O. Ajan rakenne on muuttunut? Ehkä aika lähtee taas kulkemaan sen jälkeen, kun olen päässyt ekalle transpolikäynnille.

      Poista
  27. Oot tosi ihana ja rohkea. Älä murehdi vaan anna mennä täysillä, itsellesihän sä elät!
    Muista, että kaikki sun lukijat tukee sua! Oon itse tosi onnellinen tästä uutisesta, hyvä jos susta tuntuu oikeelta. Oon tosi ylpeä susta! <3
    Zemppiä tosi, TOSI paljon!

    xoxo, Oona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIIITOS Oona ^^! Mä yritän antaa mennä nyt niin täysillä kuin pystyn. Muistelen aina teitä lukijoita jos tuntuu vaikeelta ♥

      Poista
  28. Oon niin ylypiä susta ! :--)

    VastaaPoista
  29. Onnea uudelle alulle Momo! Jos tuo asia on Sinulle sisäisesti välttämätön, kysymystä ei voi enää asettaa niin, että voitko edetä siihen suuntaan, jos vanhempasi eivät sitä hyväksy. Siinä suhteessa et ole heille mitään velkaa ja heidän on tilanteesi hyväksyttävä. Todellisuus ei ole kuitenkaan aina näin suoraviivainen ja kaikenlaisia yllätyksiä voi matkalle ilmaantua. Kuuntele siis sisäistä ääntäsi ja etene rohkeasti sen suunnassa. Olet olemuksellasi voittanut puolellesi niin paljon sydämiä, että saat varmaan tukea isolta joukolta ihmisiä. Osa ei ehkä täysin ymmärrä, mistä kaikesta tässä on kysymys, mutta älä anna sen masentaa. Toisaalta tämä blogisi on ihana tapa jakaa omia tuntemuksiasi muille ja näin lisätä sitä ymmärrystä blogisi lukijoiden keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin ihana viesti *_*! Kiitos Anukatariina!

      Tällä hetkellä musta tuntuu, että olen sisäisesti 90% valmis tähän. Siihen epävarmuuden 10%:iin kuuluvat ennen kaikkea mietinnät lasten saamisesta/saamattomuudesta ja hormonien terveysriskeistä. Tuntuu kuitenkin myös siltä, että jos mä en tee tätä nyt, kadun sitä myöhemmin. Pitää tosiaan kuunnella sisäistä ääntä, ja päätös varmaan tulee helpommaksi, kun pääsen keskustelemaan transpolille kaikesta mikä vielä mietityttää.

      Poista
  30. Tärkeintä on se mitä itse tunnet ja haluat, sillä kukaan ei elä ketään toista vaan itseään varten. Onneksi maailma on nykyään ymmärtäväisempi tällaisia asioita kohtaan kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten.

    Kun tyttöilystäsi keskustellaan ja etenkin siitä kuinka vanhempasi suhtautuvat siihen, niin mieleeni tulee usein se uutinen, jossa pikkupoika halusi lähteä ulos mekkoon pukeutuneena ja tämän isä suostui siihen - ja vieläpä niin, että lähti myös itse ulos mekko päällä. Epäilen että monella vanhemmalla ei olisi kanttia siihen, mutta kuvat tuosta tapauksesta olivat kyllä niin suloisia ja isä sai minulta siinä vaiheessa kyllä täydet respectit. :) Toivottavasti et nyt loukkaantunut tästä, mutta ajattelin vain että yhtä hyvin tuon isän sijasta voisi olla myös joku muu henkilö, kuten vaikka se paras ystävä ja itsellesihän on myös käynyt niin, sillä olet hengaillut kaupungilla ystäviesi keskeen ja nimenomaan tyttönä.

    Vaikka vanhempasi eivät välttämättä hyväksy päätöstäsi, voivat he ajan mittaa sulaa sille ja hyväksyä päätöksesi vaikka muutos onkin iso ja ehkä vaikeakin heille käsiteltäväksi. Muista kuitenkin että olet aikuinen ihminen, jolla on oikeus tehdä omat päätöksensä ilman kenenkään lupaa. :)

    Ympärilläsi on kuitenkin paljon muita ihmisiä, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Tsemppiä siis kovasti, hienoa kun olet löytänyt oman itsesi ja tiedät mitä haluat tulevaisuudeltasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Inna! ^^

      En toki loukkaantunut, ymmärän mitä tarkoitat. Muistan itsekin tuon jutun, ja se oli aivan fantastinen tapaus :). Minulla tosiaan on ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voin mennä ulos tytöksi pukeutuneena - ja se onkin yksi ihanimmista asioistani elämässäni. Olen ystävilleni tosi kiitollinen siitä, että haluavat kulkea kanssani, kun olen tyttönä ♥.

      Mutta vaikka voisi mennä ulos parhaiden ystävien kanssa tyttönä, silti sitä jotenkin kaipaa olemiselleen myös vanhempien ja perheen hyväksyntää. "Kaikkea ei voi saada", mutta perhe on kuitenkin sellainen elämän perusyksikkö, ja perhesuhteet tuntuvat ainakin minulle olevan yllättävän tärkeitä henkisessä hyvinvoinnissa. Toivon siis suuresti, että hekin lopulta sulaisivat päätökselleni, koska sillä olisi minulle valtava merkitys. Äitini on myös sanonut minulle tyttöilyyn liittyen, että "et sä tuolla tavalla ainakaan tyttöystävää koskaan saa." Mutta jos sittenkin saisin joskus tyttöystävän (ollessani nainen), se olisi vanhemmilleni aivan loistava "näpäytys", josta he varmasti tajuaisivat, että olen sittenkin hyväksyttävä ihminen.

      Poista
  31. awws paljon tsemppiä! :) Sillonkun ekan kerran selasin sun blogia sun blogis alkuvaiheilla mulle ei tullut ees mieleen aatellat olisitko poika :D Näytit ihan normaalilta tytöltä ja yllätyin ihan kauheesti kun kerroit "tyttöilystä" hahah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja jos tulee vastoinkäymisiä ihmisten kanssa tai suvun, muista että tää on sun elämäs ja sun pitää elää se niinkuin se on sulle tarkoitettu :) älä välitä muiden mielipiteistä

      Poista
    2. Kiitos! ♥ Teen kaikkeni pysyäkseni rohkeena täs asiassa. (Ja voih, ihana kuulla että näytin jo silloin tytöltä ^^!)

      Poista
    3. Maailmassa on kyllä paljon asioita minkä takia katsotaan kieroon, mutta nekin poistuu kun tarpeeksi kauan kuluu aikaa.
      Kannattaa varmaan puhua vanhemmilles ihan totisesti asiasta, ja sanoa suoraan että olet, ja tuut aina olemaan se sama lapsi mitä oot niille ollukin, eikä asiat tuu muuttumaan millään tapaa paitsi että oot onnellinen (eikös jokaisen vanhemman toive pitäis olla se että lapsi on onnellinen?)

      Eikä se, miten tunnet olevasi syntynyt väärään kehoon, ole mitenkään vanhempiesi "syytä" tai mikään "perversio", vaan asiat ovat miten ovat.
      Oot kuitenki varmasti pitkään tuntenu olevasi väärää sukupuolta, ja uskallat myöntää sen, ja tehä jotain asian eteen, vaikka kuinka "sopimatonta" vanhan kansan silmissä saattaa olla.

      Vanhempiesi pitäis olla ylpeitä susta että uskallat sanoa julkisesti miten asiat on, ja olla oma itsesi vaikka et naispuoleinen (ainakaan vielä) ole.

      Tsemppiä ja toivottavasti vanhempasi ymmärtävät, tarvitset tukea jos lähdet tuohon projektiin mukaan ! :)
      Pahoittelen tekstiä, saattaa olla aika pullamössöä, vähän väsyneenä kirjoitettu.

      Poista
    4. Tuossa tulikin paljon painavaa asiaa.

      Oon ajatellut puhua vanhemmilleni asiasta sitten, kun prosessi on päässyt kunnolla käyntiin. Sitten, kun mulla on jonkinlaista "todistusaineistoa" asiasta, koska jos otan asiani puheeksi ihan tuosta vain, se kumotaan tuota pikaa roskapuheena, ja epätoivoinen mielenkäännytyshulabaloo on valmis. Vanhempieni luonnollisesti ajattelevat, että HE tietävät, mistä tulen onnelliseksi.

      Niin, eihän tämä mitenkään ole vanhempien syytä. Helposti he tosin luulevat tämän liittyvän jotenkin esimerkiksi kasvatustapoihinsa, mutta kun ei ole kyse siitä. Mä vain yksinkertaisesti satun olemaan tällainen. Ainakin 10 vuotta olen halunnut olla nainen, pikku hiljaa olen uskaltanut tuoda asiaa julkisemmaksi, ja nyt vihdoin ollaan tässä onnellisessa pisteessä, että jotain voisi pian alkaa tapahtuakin. Ikävää, jos joudun tuottamaan vanhalle kansalle pettymyksen, mutta siinäpähän tottuvat.

      Totta, mäkin toivoisin vanhempien olevan edes jollain tapaa ylpeitä musta, mutta toistaiseksi reaktiot on totaalisen päinvastaisia...

      Kiitos kaikesta tsempistä ♥!

      Poista
    5. Oletko ajatellut että vanhempasi ehkä oikeasti ovat sinusta ylpeitä ja rakastavat sinua, mutta heitä vain pelottaa? Pelottaa, miten muut ihmiset tulevat suhtautumaan sinuun, miten elämä tulee kohteleman sinua erilaisuutesi vuoksi ja miten asia ahdistaa sinua pään sisällä?
      Vanhemmat varmasti tahtoisivat suojella lastaa kaikelta pahalta, mutta väärään sukupuoleen syntyminen on yksi niistä asioista, mille he eivät voi mitään. Kieltäminen voi olla heidän tapansa reagoida niihin pelkoihin, joita kykenemättömyys suojella ja auttaa sinua aiheutavat.
      En sano, että vanhempasi toimivat oikein tai hyvin, mutta uskon että e pohjimmiltaan rakastavat sinua ja toivovat vain, että olisit onnellinen. Heillä voi mennä aikaa totuttauta ja on väärin, että heidän tunteensa heijastuvat sinuun niin pahalla tavalla, mutta ehkä kun he oppivat asiasta enemmän ja voivat puhua peloistaan, he muuttavat reaktiotaan-

      Poista
  32. Todella paljon onnea prosessiin.
    Jos itse olisin 20v nuorempi ja tietäisin sen mitä nyt tiedän niin olisin itsekkin hakemassa varmaan lähetettä trans polille.
    Mutta olen alusta asti seurannu blogiasi ja mitenkään yllätyksenä tämä ei tullut.
    Jotenkin luonnollinen jatkumo.
    Pidän peukkuja pystyssä että kaikki menee hyvin.

    T.Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Petra!
      Voi, kuulostat vähän surulliselta ):. Toivottavasti elämäsi on silti nytkin suht onnellista.

      Poista
    2. Hmm ei ollut mitenkään tarkoitus kuullostaa surulliselta sitä en meinaan ole.
      Olen oppinut iloitsemaan elämän pienistä asioista.
      Ja onnea kirjeestä merkki siitä että asiat lähteny rullaamaan eteen päin.

      XOXO Petra

      Poista
  33. Moi! Oon monesti halunnu sanoa sulle, että pidän tosi paljon blogistasi ja että sitä on mukava aina silloin tällöin lukea (oli kiva, että jaoit kerran linkin Facebookissa - sitä kautta tänne nimittäin löysin aikoinaan). Hehe, jätän vielä henkilöllisyyteni salaisuudeksi, mutta enköhän saa tilaisuuden vielä sulle kaiken tän sanoa ihan paikan päälläkin! ^^

    Toivotan sulle kaikkea hyvää tähän prosessiin! Sen läpikäynti tulee varmasti olemaan monellakin tapaa rankkaa ja voi olla, että jossain vaiheessa mieli vielä alkaa keikahtaa toiseen suuntaan. Siitä huolimatta toivotan sulle paljon tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja löydät lopulta tiesi tytöksi! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah moi :D! Kiitos paljon! Yritän selvitä prosessista kunnialla - ja naisena! ^^ Mutta mistä päätellen mieleni saattaisi keikahtaa :o?

      Nyt vain kovasti mietityttää henkilöllisyytesi XD! Toivottavasti tosiaan pääsemme puhumaan paikan päälläkin (ehkä jo ensi viikolla?) ^^

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi!! Ajattelinkin hieman, että voisit ymmärtää tuon kohdan jotenkin tavalla, jota en tarkoittanut, pahoittelen :/ En tarkoittanut, että olisi jokin tietty syy, mikä jostain syystä keikauttaisi mieltäsi takaisin (tai ylipäänsäkään, että mielesi saattaisi kokonaan muuttua!). Satun itse vain tietämään henkilön, joka käy läpi samanlaista prosessia ja hän vaikuttaa usein ailahtelevaiselta mielialansa suhteen. Prosessi voi olla rankka, varmasti erityisesti silloin jos ottaa ympäristön paineet liikaa huomioon. Mutta näen kyllä, että sinulla on vahva oma tahto tehdä tämä ja että olet selkeästi vakuuttunut haluavasi tätä - ethän muuten koko prosessiin olisi hakenutkaan ^^

      Toivottavasti vähän nyt selkiytti, en nimittäin tarkoittanut mitään muuta kuin, että kannattaa varautua kaikenlaiseen - kuten elämässä yleensäkin. ^^

      Hehe, katsotaan milloin uskaltaudun tulla ulos tästä anonyymisyyden kaapista!

      Poista
  34. http://www.youtube.com/user/princessjoules?feature=results_main

    Mun oli pakko linkata tää tyttö sulle, Julie on siis käynyt läpi koko tän prosessin. Ajattelin että kiinnostais, hehe. :) Sillä on videoita omasta matkastaan tähän päivään, ja kaikista hormoneista jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itekin oon kattonut Youtubesta eri henkilöiden kertomuksia, mut Julieen en ollut vielä törmännyt.

      Tyttö on ilmeisesti vasta 20 ja ollut hormoneilla jo suht pitkään, että sikäli vähäsen ahdistaa katsoa näitä kun monet on niin paljon itseä nuorempia :C... Tässä on siis noin neljän vuoden ero siihen, kun itse aloittaisin. Voin vain arvailla, olisiko lopputulokseni läheskään yhtä hyviä kuin Juliella...

      Poista
    2. Olet oikein hyvissä ajoin asialla, testosteroni ei ole ehtinyt tehdä vielä kauhean paljon tuhojaan tyttömäisyydellesi. Monilla juttu on onnistunut erittäin hyvin paljon vanhempanakin.

      Poista
    3. Kiitos Anukatariina! ♥ Lohduttavaa kuulla :<

      Poista
  35. Jo pitkään on pitänyt kirjoittaa miten paljon ihailen sinua, mutta en vain ole saanut tähän mennessä aikaiseksi :3
    Haluan siis sanoa olevani älyttömän ylpeä sinusta, uskon että kaikki menee hyvin~ Näin sut myös parin kaverini kanssa Traconissa kierrellessä, ja jo sen lyhyen hetken perusteella vaikutat todella mukavalta ihmiseltä ^w^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoosss! ♥ Kyllä kaikki varmasti järjestyy :)!

      Poista
  36. Oon vasta löytäny tän sun blogis ja tätä on ollu aivan ihana lukea. Oon ensinnäki tosi ylpee susta ja toivotan sulle hirveesti tsemppiä. Kaikki menee varmasti hyvin. Sä vaikutat tosi rohkeelta ja ihanalta ihmiseltä ja oot vielä tosi kauniskin :)

    Ja aivan varmasti sun vanhemmatkin osaa olla susta ylpeitä vielä jonain päivänä :) Tsemppiä ja voimia sulle tulevaa prosessia varten :)

    VastaaPoista
  37. Woah ! Oon todella ylpeä susta, onnea matkaan ❤! Ja mä todella uskon että prosessi onnistuu, koska monella vanhemmallakin on onnistunut, etkä oo edes vanha :) ja ole pelkästään ilonen siitä että sait päätöksen tehtyä nyt etkä vielä myöhemmin !
    Mutta hei, kaikki menee hyvin, mä ja moni muu uskotaa siihen❤ tsemppiä n-n!!

    :Leea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^!!! ♥ Mitä nyt netistä olen lukenut, niin vaikuttaisi siltä, että iällä olisikin paljon vähemmän merkitystä kuin geeneillä prosessin lopputuolksen suhteen. Sikäli tämä on vähän arpapeliä, mutta joka tapauksessa on ihanaa lukea noin positiivisia kannustuksia ^^!

      Eiköhän kaikki mee hyvin! ♥

      Poista
  38. Hei Momochuu. Olen vierailut täällä sinun blogissa jokusen kertaa. Olen ollut jo pidemmän aikaa siis tietoinen tästä mahtavasta blogistasi. Tiedän että tämä postauksesi on jo vanha mutta monelle varmasti ajankohtainen. Siksipä haluaisinkin kysyä sinulta. Jos se siis on OK sinulle niin tuosta askeleesta naiseuteen. Olen nyt itse jo tovin miettinyt että pitäisi hakea lähete transpolille mutta en ole uskaltanut tehdä sitä vaikka jo pienestä lähtien olen tiennyt etten ole oikeassa kehossa.

    Nyt kuitenkin viimeinkin 24 ikävuoden kohdalla olen saanut vakuutettua itselleni, että minä tulen hankkimaan sen pirun lähetteen vaikka mikä olisi. Kun kävit yksityisellä lääkärillä.. oliko hän mies ja miten hän suhtautui asiaan kerrottuasi miksi hakeuduit vastaanotolle. Vai oiko naislääkäri? itseäni vain mietityttää lääkärin reaktio ja se kummasta sukupuolesta ymmärtää esitettävän asian paremmin. Toki lääkärien kuuluu olla negatiivisia joten omia mielipiteitä yms ei saa näyttää potilaalle mutta kuitenkin.

    Tämä vähäpätöinen asia vain askarruttaa vaikka minun hyvinvoinnistahan tässä kyse on. Tiedän kyllä sen ettei lähetteen mahdollistava lääkäri tuskin sen enempiä asiaa mieti potilaan poistuttua vastaanotolta. Mutta pääkoppa ei vain sitä ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Minäkin mietin kovasti lääkärin reaktiota, ja halusinkin välttämättä naislääkärin, koska ajattelin hänen ymmärtävän paremmin. Kyseisen lääkärimestan nettisivuilta sai onneksi valittua juuri haluamansa lääkärin. Tämä naislääkäri suhtautui asiaan hyvin asiallisesti ja kuuntelevasti, mutta oli vähän pihalla siitä, minne minut pitäisi ohjata. Ilmeisesti olin hänen ensimmäinen trans-potilaansa, ja kannattaa varautua siihen että ehkä sinäkin tulet olemaan lääkärisi ensimmäinen. Mutta huoli pois, transpolin tutkimuksiin pääsy on lääkärin reaktioista huolimatta turvattu, varsinkin jos tulostat mukaasi Finlexin asetuksen:

      http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20021053

      Siinä sanotaan, että "kun henkilö hakeutuu hoitoon transseksuaalisuuden takia tai hänen sukupuoli-identiteettinsä muutoin vaatii selvitystä, hänet TULEE ohjata jatkotutkimuksiin toiseen edellä mainituista sairaaloista." (Ehkä tämän jo tiesitkin?) Lääkäriä voi myös lisätietojen saamiseksi pyytää soittamaan transpolille.

      Luulen, että ammattilaisina lääkärit ymmärtävät kumpaankin sukupuoleen liittyvän prosessin yhtä hyvin. Ei sitä kannata jännittää. Jos mietit, että se mahdollinen "ymmärtäväisyys" on pelkkää lääkärin ulkokuorta, niin sille nyt ei oikein mitään voi. Eihän kenenkään todellisia ajatuksia voi välttämättä tietää. Pääasia on se että saat lähetteen, ja sitten voit unohtaa koko lääkärin :)

      Paljon tsemppiä! <3 Kyllä sä sen lähetteen saat!

      Poista