sunnuntai 8. joulukuuta 2013

The Phoniatrist

Vaikka prosessini etenee tällä hetkellä jähmeästi (lähes minimaalisesti), jotain kuitenkin tapahtuu. Jospa sitä saisi edes äänipuolta vähän edistettyä! Viime perjantaina oli vuorossa foniatrikäynti, joka osoittautui mielenkiintoiseksi.

Pakko sanoa, että minulle osunut foniatri oli aivan mielettömän mukava herra! Hän suhtautui koko trans-asiaan mahtava pilke silmäkulmassa, eikä täten kummallekaan osapuolelle tullut ollenkaan vaivaantunut olo. Varmaan mukavimpia lääkärishenkilöitä joiden kanssa olen asioinut. En tiennyt yhtään mitä ja miten hän asioita tutkisi, joten yllätyin, kun hän kaivoi esiin Peppi-kirjan, jota hän pyysi minua lukemaan pätkän. Olipa yllättävä tilanne (toi mieleen ekaluokan), mutta yritin kuitenkin lukea ihan normaalilla äänellä, sujuvasti ja selkeästi. Tämä jälkeen hän pyysi minua lukemaan myös oikein kovalla ja hyvin hiljaisella äänellä. Näiden jälkeen piti huutaa huudahdus sekä tehdä eräänlaisia "ääniliukuja" alhaalta ylös ja päinvastoin. Vähän väliä foniatri kopautteli äänirautaansa ja hymisi, ilmeisesti selvittääkseen äänenkorkeuksiani. Lopputuomio oli (muistaakseni) se, että ääneni on "ylä-A:n ja ylä-G:n välillä" eli kuulemma aika tyypillinen miehen ääni.

Seuraava osio oli jännittävä. Menimme huoneeseen, jossa oli jonkinlainen näyttöpääte. Foniatri pyysi minua menemään istumaan eräänlaiseen mäkihyppääjämäiseen etukenoon asentoon ja työntämään kielen ulos. Näin tehtyäni hän ujutti pienen kameran syvemmälle suuontelooni kuvatakseen äänihuuliani, samalla kun käskystä päästelin lähes hullunkurisia äännähdyksiä. Näin saatiin noin puolen minuutin pituisia videoita äänihuulteni liikkeistä, joita sitten näyttöpäätteeltä tarkasteltiin. Oli mielenkiintoista nähdä omat äänihuulet tosi tarkasti siitä ruudulta! Valitettavasti minulla ei nyt ole näyttää teille kuvaa niistä, mutta ilokseni ne olivat ihan kunnossa. Olinhan etinyt jo pelätä, että ne olisivat jotenkin vaurioituneet, koska en pysty esimerkiksi tekemään tietynlaisia korkeampia ääniä, joita nuorempana muistan pystyneeni tekemään. Joskus olen miettinyt myös ääneni "narinaa" ja eräänlaista monotonisuutta, mutta foniatri ei ainakaan maininnut näistä mitään sanallakaan. Oli positiivista kuulla, että foniatrin mukaan äänihuuleni ovat ehkä hieman sirommat kuin miehillä yleensä - ei varsin paljon mutta edes vähän kuitenkin. Hän myös suositteli olemaan menemättä mihinkään äänihuulileikkaukseen, koska niiden tulokset ovat hyvinkin epävarmoja. Joo, eipä ole aikomustakaan mennä sellaisiin.

Tämä foniatrikäynti oli vain kertaluontoinen kokemus, mutta hän varasi minulle ajan ääniterapeutille, jonka luona käynkin sitten useammin. Oli rohkaisevaa kuulla, että foniatrin mielestä minulla on hyväkin lähtökohdat oppia naisellisempi ääni ja puhetapa. Hän sanoi, että musikaalisesta taustastani (haitarinsoitosta) on varmasti hyötyä, sillä harjoittelussa tarvitaan sävelkorvaa. Ensimmäinen ääniterapeuttikäynti on kuulemma vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta kyllähän tässä odottelee.

Ihan vähänlaisesti olen jo harjoitellut itsekseni naisellisempaa ääntä ja nauhottanut sitä tietokoneella, mutta ne ovat niin alkeellisia yritelmiä, että tuskin kehtaan niitä näyttää. Todennäköisesti jatkossa saan nauhoitettua parempia, ja jos haluatte, voin laittaa niitä kuulosteltavaksi tänne blogiinkin! ^^

***

P.S. Joku mainitsi asiasta jo viime postauksen kommenteissa, joten ilmoitetaan se nyt virallisestikin: pääsin puoleksi vuodeksi (6 kk) vaihtoon Tokion yliopistoon (10/2014 - 03/2015)!

27 kommenttia:

  1. Mahtavaa, onnea vaihtoon pääsystä! :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa että pääset hiomaan ääntäsi naiselisempaan suuntaan. Kun muuten olet niin naisellinen. L.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että olet päässyt prosessissa eteenpäin edes hieman :) Ja onnea vaihtoon pääsystä! (\^w^/)

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla, että prosessi on edistynyt noin mukavalla asialla! Paljonpaljon onnea myös vaihtoon pääsystä! n__n

    VastaaPoista
  5. Onnea vaan vaihtoon pääsystä ja hyvä että prosessi on edistynyt edes hieman :D toivottavasti viihdyt Japanissa

    VastaaPoista
  6. Heippa! Me ollaan tavattu Karavaanin vujuilla, mä oon Metti :) Ja opiskelen puheterapeutiks. Meillä oli foniatrian kurssi ja sä oot kuule ollu niin salee sillä samalla foniatrilla joka piti sitä kurssia, se oli supermukava! Vintturi, arvaanko oikein? Käytiin foniatrian polilla sen kurssin yhteydessä ja saatiin kuvauttaa omat äänihuulemme, se oli tosi jännää!
    Lisäks yks meidän opettaja, siis puheterapeutti, tekee kuulemma melkeenpä kaikki transasiakkaat pk-seudulla että salee oot menossa sen vastaanotolle. Piti vaan nyt jotain kommentoida kun liippaa niin läheltä. Oon lukenu sun blogia jo puolisen vuotta, on tosi hyvä blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Aa me ollaan tavattu, mahtavaa :D
      JOO! Ihan oikein, juuri hän se oli. Paras!

      Oi kiva, varmasti on sitten sama puheterapeutti *w*! Hänkin taitaa olla pidetty :)

      Kiitos paljon c:! (Nähdään muuten varmaan ensi vujuissa jos sellaiset pidetään x))

      Poista
  7. Jee kiva kuulla jotain positiivista! :) ja onnea vaihtoon pääsystä! Olis nii hienoa päästä Japaniin joskus käymään ;__;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! toivon että pääset joskus ><!

      Poista
  8. ootko tässä sinä: https://lh3.googleusercontent.com/-N_mQzNhHJOc/TxNA7jw1KfI/AAAAAAAAD5Y/cux-hfhnn58/s600/desucon-frostbite-12-15.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon :D ei kyllä mikään paras kuva mut kuitenkin :)

      Poista
  9. : ( missä postaukset?? : (

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pahoillani... Odottelen vielä kuvia yhteen postaukseen ja nyt oon Japanissa :( Mutta tulossa on!

      Poista
  10. Miten Japanissa suhtaudutaan transihmisiin? Palvellaanko hyvin vaatekaupoissa ja muualla? L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on vähän kimurantti. Joissain kouluissa transsukupuoliset lapset saavat mennä kouluun kokemansa sukupuolen koulupuvussa. Kaupungilla transsukupuolinen pärjää hienosti, koska japanilaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti "kasvojen" pitäminen ja tämän tavoitteen kunnioittaminen, mikä osaltaan takaa sen, että poikkeavamman näköisiäkään kaduntallaajia ei jäädä tuijottamaan (ihmisiä ei haluta saattaa kiusallisiin tilanteisiin joissa he voisivat menettää kasvonsa). Vaatekaupoissa ja missä tahansa palvelupaikoissa palvelu on aivan yhtä ensiluokkaisen kohteliasta kuin kaikille muillekin asiakkaille. Jos ei olisi, se olisi tällaiselle kohteliasta rekisteriä rikkovalle myyjälle itselleen luultavasti tosi huono juttu. Japanilaiseen palvelukulttuuriin ei ollenkaan kuulu sellainen, että käytös valittaisiin jotenkin asiakkaan mukaan. Karkeasti sanottuna: Japanissa palveluihmisille asiakas on kuin jumala.

      Transsukupuolisten hyväksyminen tosin ulottuukin aika pitkälti muodolliseen puoleen ja ihmisten ulkopuolisia kohtaan osoittamaan käytökseen. Kaupungilla transsukupuoliset eivät herätä tunteita, mutta jos omassa lähipiirissa paljastuisi olevan transsukupuolinen, se luultavasti olisi suuri hämmennyksen aihe. "Ei se mitään jos X, kunhan ei MINUN lapseni/mieheni/jne." Transsukupuolisten elämä on aika vaikeaa niin työnhaun, lainansaannin kuin monien muiden elämän tärkeiden osa-alueidein kannalta. Jotta saisi sukupuolensa virallisesti vaihdettua perherekisterissä, pitää täyttää hyvin tarkat kriteerit, paljon vaativammat kuin esimerkiksi Suomessa.

      Aiheesta voisi puhua enemmänkin, mutta tässä nyt jotakin. Ja kuten aina, poikkeuksia löytyy aina, joten yllä mainitut jutut eivät ole mitään 100% totuuksia.

      Poista
    2. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta noista transjutuista, mutta tulin ulos homona muutamalle japanilaiselle ystävälleni ja selitin siitä, miten olen huolissani LGBT-suhtautumisista Japanissa. Minulle kerrottiin, että heidän Tokiossa asuvan amerikkalaisen ystävänsä mukaan Japanissa on oikeastaan helpompi elää homona kuin Yhdysvalloissa. Japanilainen ystäväni myös kertoi minulle, että myös hänen serkkunsa on lesbo, ja että kun hän kuuli asiasta, hän vain ajatteli: "mitä sitten?". Ilmeisesti japanilaiset ovat huomattavasti kiinnostuneempia ihmisten luonteesta ja käytöstavoista kuin seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Se oli todella helpottavaa kuulla.

      Poista
    3. Oikeastaan ei liene kovinkaan suuri yllätys, että Yhdysvalloissa on vaikeampi elää transsukupuolisena tai homona kuin Japanissa. Kyllähän ilmeisesti joissain USA:n osavaltioissa aika varuillaan saa olla, ettei joutuisi esim. väkivallan uhriksi. Japanissa homouteen suhtaudutaan paljolti eri tavalla, kun ei ole rajoittavia syntikäsitteitä ja homous on ollut niin esillä maan varhaisemmassa historiassakin. Ei homous silti nyky-Japanissa toki ole täysin hyväksyttyä, koska kuitenkin sen saatetaan kokea rikkovan ryhmäharmoniaa joissain tilanteissa, ja joitain muitakin sosiaalisia syitä taitaa olla.

      Mainitsemasi tapaus on kuitenkin vain yksittäistapaus, johon ei kannata liikaa nojautua, mutta kenties asia on yleisemminkin noin. Minulla ei ole vielä kauheasti japanilaisia kavereita, joten en osaa sanoa tarkemmin.

      Poista
  11. Mitäs varten Japanissa olet? o:
    +oletko suunnitellut tulevasi Frostiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa ois parempi kysyä mitä varten EN olisi Japanissa :D! Siis tottakai olen aina kun mahdollista! Lomamatkaksi tätä voisi sanoa. Shoppailua, paikkojen katselua, paikallisten kanssa juttelua, ilmapiiristä nauttimista (uudenvuoden aikaan oli kivoja juttuja), mieluista ruokaa ja Mister Donutin herkullisia donitseja... aah haluan takaisin :c (palasin eilen)

      Frostiin oli jo lippu varattuna, mutta joudun perumaan sen yliopistoasioiden ja niistä aiheutuvan stressin ja kiireen takia. Valitettavasti näin tällä kertaa :( Mutta kesän coneissa tulen kyllä olemaan.

      Poista
    2. Tuo on kyllä täysin totta! xD
      itsekin tuskin maltan odottaa sitä päivää kun pääsen sinne ensimmäistä kertaa. :3

      Ja voi harmi ;-; minä en ole yhtä fiksu ja menen myös Yukiconiin, vaikka koeviikko on jo ovella...
      Tarmoa opiskeluusi; gambatte, ne? ヽ(*・ω・)ノ

      Poista
  12. Tuletko HelLoConiin?

    VastaaPoista