torstai 4. huhtikuuta 2013

What's going on

Alkaessani kirjoittaa tätä ajattelin, ettei elämässäni ole tapahtunut juuri mitään viime aikoina. Mutta kuulumisia olikin yllättävän paljon!
 
Pari viikkoa sitten oli sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla viides ja viimeinen sairaanhoitajakäyntini. Tämä kerta oli tähän mennessä tärkein: nyt sain itse lukea sairaanhoitajan kirjoittaman nelisivuisen tekstin, johon hän oli keskustelujemme pohjalta kirjoittanut pääpiirteittäin koko elämänkaareni ja muita ajatuksiani ja tuntemuksiani, ja minun oli määrä korjata tekstin asiavirheet. Yllätyin miten hyvältä teksti kuulostikaan, joten minun ei tarvinnut korjata kuin pari mitätöntä kohtaa. Luin tekstin kuitenkin monta kertaa huolella läpi, koska jos minun hyväksymääni tekstiin nyt jäisi jokin virhe (eli sairaanhoitajan väärä tulkinta), sitä varmasti käytettäisiin jatkossa minua vastaan kuin jossain oikeudessa konsanaan.
 
Tutkimusten ensimmäisessä osiossa eli sairaanhoitajavaiheessa kesti siis vain 2 kuukautta ja 1 viikko! Tosi nopeasti meni, kun otetaan huomioon, että jäljellä ovat enää lääkärin psykiatrinen kartoitus, psykologikäynti (tai parikin käyntiä?), käynti naistenklinikalla (eli jonkinlainen terveystarkastus ja arvojen mittaus) ja lopulta hoitoneuvottelu. Jossain välissä on myös omaistapaaminen, mutta se ei ole mikään edellytys tutkimusten edistymiselle. Kun muistetaan, että tutkimusvaiheen vähimmäiskestoksi on määritetty 6 kuukautta, niin minullahan on melkein 4 kuukautta aikaa selviytyä noista lopuista käynneistä, ja olisin silti vielä nopeassa aikataulussa. Transpoli tosin on koko heinäkuun lomalla, ja muutenkin tuleviin käynteihin lienee paljon pitemmät odotusajat kuin tavallisiin sairaanhoitajakäynteihin, mutta nyt näyttäisi kuitenkin olevan mahdollisuus, että projekti etenee aika vauhdilla. Viimeisin sairaanhoitajakäynnin jälkeen minut siis ilmoitettiin lääkärin psykiatriseen kartoitukseen, ja nyt odottelen kirjettä jossa saisin tietää käynnin päivämäärän. Optimistisesti sairaanhoitaja arvioi psykiatrin odotusajan olevan kuulemma "joitain viikkoja", joten hyvällä tuurillahan se on jo huhtikuussa!
 
Olen suunnitellut, että kesäkuun alussa siskoni ylioppilasjuhlien jälkeen (kun tekemisistäni ei ole enää juhlien ilmapiirille haittaa) vaihdan Facebook-profiilikuvakseni kuvan, jossa selvästi näytän naiselta. Itse asiassa ajattelin laittaa saman kuvan, joka minulla on nyt Blogger-kuvanani. Tähän mennessä olen pitänyt täysin pojalta näyttävää kuva, mikä on tuntunut tosi ankealta. Proffakuvan muutos olisi pieni mutta kuitenkin niin suuri teko - tämä kertoisi sukulaisilleni kuin salama kirkkaalta taivaalta, etten olekaan se 100% poika jona he ovat minua pitäneet. Varaudun tietty selittämään asiaa kyseleville sukulaisille, mutta aivan varmasti myös hämmentyneiltä perheenjäseniltäni udellaan asiaa. Täytyy toivoa että perheeni kestää… Vielä en ole tästä heille maininnut, mutta tulen kyllä mainitsemaan ennen kuin sen teen. Lienee sanomattakin selvää, että täysi-ikäisen pitäisi saada itse päättää, millaista FB-profiilikuvaa pitää, etenkin kun kyse on syvimmästä identiteetistä. Vanhempieni mukaan ”erikoisemmalla” profiilikuvalla varmistaisin nimeäni googlaavien työnantajien oudoksunnan, mutta kas kun en jaksa vaivata päätäni tuollaisilla luuloilla.
 
Samaisten juhlien jälkeen, kesäkuun alussa, ajattelin ottaa myös 50 sentin teippipidennykset hiuksiini! Samalla varmaan värjäisin hiukseni. Kesäkuussa otan myös ensimmäiset ripsipidennykseni, joita varten minulla onkin jo lahjakortti odottamassa. Myös ikääntymisen merkkejä poistavaan kasvohoitoon ja kulmien muotoiluun olen ostanut lahjakortin, jonka käyttöön olen varannut ajan huhtikuun loppuun. Tällä tavoin alan pikku hiljaa muokata ”poikamoodianikin” naisellisemmaksi! Mietin vain, miten esimerkiksi isoäitini sulattaa hiusten muutoksen. Vanhemmat eivät tietenkään halua prosessista kerrottavan vielä tässä vaiheessa sukulaisille, mutta kyllä pidennykset jo varmasti herättäisivät monissa kysymyksiä.
 
Parin viikon päästä tulee tilaisuus, johon on lupa laittautua todella hienosti, kun yliopistossa pidetään ainejärjestöni vuosijuhlat, joiden pukukoodina on ”cocktail-mekko tai pitkä iltapuku”. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa virallisesti käyttämään VANHOJENTANSSIMEKKOANI! Voin paljastaa, että kyseessä on ylivoimaisesti kaikkien aikojen hienoin asuni. Leveähelmainen unelmamekko boleroineen löytyi syksyllä 50 eurolla UFF:ista, ja pienen suurennoksen suorittaneen ompelijan jälkeen hinta tuplaantui 100 euroon ollen silti harvinaisen edullinen supernäyttäväksi prinsessamekoksi. Vähän aikaa sitten satuin ihmeellisellä tuurilla löytämään eräästä putiikista täsmälleen samanvärisen laukun, joka on kuin suunniteltu yhteen mekon kanssa. Viime päivinä olen vielä etsinyt asuun sopivia kenkiä, enkä ihmettele vaikka tällä tuurilla löytäisin jostain asuun mätsäävät kengätkin. Ajattelin käyttää mekon kanssa myös valkoisia pitkiä silkkihansikkaita ja runsasta hopeista kaulakorua. Suurinta päänvaivaa on aiheuttanut kampaus. Olisi paljon juhlavampaa mennä vuosijuhlaan hienoksi laitetuilla omilla hiuksilla kuin hieman muovisen näköisellä peruukilla. Olinkin ostanut juhlaa varten halvan hiuslisäkkeen eBaystä. Se saapui tänään, mutta tietenkään väri ei ollut aivan sama kuin tietokoneen ruudulla - lisäke kyllä erottuisi liian selkeästi omista hiuksistani. Mitä mieltä te olette, miten minun kannattaisi menetellä hiusteni kanssa tämän suuren juhlan suhteen: Käynkö kampaajalla omien nykyhiusteni kanssa? Jostain nopeasti uusi parempi (irrotettava) hiustenpidennys? Vaiko vain tylsästi peruukki ja siihen jokin kampaus?
 
Ilmojen lämmetessä kesäkin on tullut jo vahvasti ajatuksiin. Olen tilannut kesää varten jo pari ihanaa kevyttä mekkoa, joista toinen saapui tänään – ei voi muuta sanoa kuin IHANA! (Kuvia tulee sitten kesällä ;D) Tulevana kesänä aion olla taas entistäkin enemmän omana itsenäni eli naisena. Ajattelin esimerkiksi olla viikon menemättä kertaakaan poikamoodiin – se olisi hyvää totuttelua transprosessin tosielämäkoettakin varten. Esimerkiksi lähikaupassani olen tutuiksi tulleiden myyjien takia aina käynyt poikamoodissa, mutta nyt olisi korkea aika rikkoa tuokin rasite. Kesällä kierrän tietysti myös coneja, ja Japaniinkin olisi jälleen kova into. Tällä kertaa tekisi mieli tutkia muun muassa Japanin runsasta crossdressing-kulttuuria paremmin.
 
Loppuun vielä syvällisempi kysymys, jota olen pyöritellyt päässäni paljon koko prosessin tutkimusvaiheen aikana ja jo sitä ennen: mikä on ”tuntemisen” ja ”haluamisen” ero MTF-transidentiteetissä? Päällisin puolin määrittely tuntuu helpolta: ”tuntiessaan” henkilö kokee olevansa nainen ja ”halutessaan” vain tahtoo tulla naiseksi ilman että kokee olevansa sitä vielä. Asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Miten transihminen pystyy määrittelemään, että tuntee itsensä naiseksi? (Stereotypioidenko avulla? No ei.) Miltä edes tuntuu olla nainen? Jos henkilö on viettänyt elämänsä ennen hormonihoitoa miehen kehossa ja mieshormonien vaikutuksen alaisena, miten hän pystyy olemaan varma, että tuntee itsensä naiseksi? Ihmisen kokema sukupuoli on epäilemättä ensisijaisesti kiinni mielestä eikä kehosta, mutta uskoisin keholla olevan kuitenkin jotain vaikutusta – tietyt fysiologiset jutut vain toimivat koetusta naissukupuolesta huolimatta kuten miehellä, ja uskon näiden ainakin joillain vähentävän tunnetta naiseudesta. Tässä kohtaa astuu esiin halu – halu siihen, että nämäkin jutut olisivat kuten biologisella naisella ja sitä kautta myös tunne naiseudesta lisääntyisi. Myös transsukupuolisuusdiagnoosi F64.0 puhuu pelkästään halusta (”Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana”) mainitsematta ollenkaan sanaa ’tunne’. Kuitenkin niin sairaanhoitajat, lääkärit kuin mediakin tuntuvat usein retoriikassaan käsittelevän asiaa ensisijaisesti tunteen näkökulmasta: ”hän tunsi olevansa nainen miehen kehossa” jne. Pahoittelen epäselvää selitystä, mutta tajuatte varmaan pointtini: transidentiteetissa tunteen olemassaolo on tärkeää, mutta mielestäni tunnetta ei tulisi ylikorostaa, koska tuskin kukaan ihminen tuntee itseään 100% naiseksi. Mielestäni MTF-transihmisen on myös ihan ok tuntea itsensä joiltain osin mieheksi, koska niinhän monet biologisetkin naiset sanovat tuntevansa. Minusta olisi syytä muistaa, että myös halulla on suuri vaikutus ihmisen transidentiteetin määrittelyssä, kunhan varmistetaan, ettei halu johdu vääristä syistä (kuten fetisseistä). Ylenpalttinen tunteen korostus on saanut itsenikin välillä epäilemään transidentiteettini oikeellisuutta (”tunnenko itseni tarpeeksi transsiksi?”), mutta silloin on hyvä muistaa, että myös halulla on suuri painoarvo.
 
Tässä kaikki tältä erää!
 
(I’m so sorry, no English this time :c The text is kinda long to translate but if you want, I can do it later)

30 kommenttia:

  1. En osaa itsekkään sanoa mikä ero halulla ja tuntemisella on, mutta omasta kokemuksestani voin kyllä kompata tuota että ei sitä voi tuntea itseään täysin naiseksi mieshomoneilla. Ainakaan hormonien jälkeen ei se entinen aivotoiminta ole yhtään naisellisen tuntuista. Testosteroni estää kyyneleitä ja muutenkin on enemmän kontrollissa mitä näyttää ulospäin. Esim harvoin testosteronin alaisena tulee sellaista itkua jota ei voinut estää halun voimalla. Kyseessä piti olla suurinpiirtein ero puolisosta tai läheisen kuolema ettei selvinnyt vain palalla kurkussa. Nyt kun ei enää ole testopainotteinen hormonitasapaino, ei itkua voi estää. Jos tuntee surua edes vähän voimakkaammin, kyyneliä vain tulee ja vaikka kuinka yrittäisi käskeä niitä tahdon voimalla ei se toimi.

    Eli ei, tunnekontrolli sun muu ei mielestäni ole naisen ennen kuin hormonitasapaino on käännetty pois testoilta. Jolloin ei mielestäni voi tuntea itseään 100% naiseksi. Ainakaan minä en voinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla. Kiitos kokemuksen jakamisesta \o/!

      Poista
    2. Blogia jo pidemmän aikaa lukeneena olen monesti ajatellut, että varmaan sinulle selviää aika pian hormonien aloittamisen jälkeen tavallaan lopullisemmin/voimakkaammin se, oletko oikealla tiellä. Hormonithan kai vaikuttavat mm. tunneasioihin varsin nopeassa aikataulussa (fyysisiin muutoksiin verrattuna), ja silloin selvinnee onko se olotila sinulle henkisesti se luontevin. :)

      Itse olen tytöksikin herkkä itkemään vaikka en ole muutne mikään tyttömäinen tyttö. Ja se ilmenee helposti mm. vanhempien kanssa kinatessa/vakavista asioista puhuttaessa vaikka ei tavallaan edes itkettäisi eikä olisi mitään pätevää syytä - todella rasittavaa joskus. Mutta tukee täysin yllä kirjoittaneen anonyymin kokemusta, että kun se itku on tosissaan tulossa niin sille ei sitten mahda mitään. Myöskin olen huomannut että jos ei ole aikoihin itkenyt millekään, niin mitä typerimmät asiat leffoissa jne saattavat itkettää.

      Poista
    3. Kaikilla ihmisillähän on eriasteiset pitoisuudet näitä kaikkia hormoneja. Tuo emotionaalisuus näyttää olevan kytköksissä tunteiden näyttämiseen, siihen että osaako niitä tunteita olla näyttämättä vai meneekö ne aina ikäänkuin "läpi". Mulla on tosin vain ihan anekdotaalista tietoa aiheesta. Hormonipitoisuuksien erot ovat yksilöiden välillä merkittävämmät kui sukupuolitettujen ryhmien välillä joten sitten meillä on tunteellisia ja vähemmän näkyvästi tunteitaan näyttäviä ihmisissa kaikissa sukupuoliryhmissä.

      Poista
  2. tosta pidennysjutusta, niin värjää joko pidennykset tai sun omat hiukset:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos värjään molemmat (niin ainakin molemmat on sit ihan samaa väriä) :D. Ostan tarpeeks vaaleet pidennykset, niin niitä saa sitten helposti tummemmiks.

      Poista
  3. En halua pilata iloasi, mutta pukeutumisintoilijana (ja blogisi säännöllisenä lukijana :) )minun on huomautettava, että jos pukukoodi on ”cocktail-mekko tai pitkä iltapuku” ei todennäköisesti ole soveliasta pukeutua vanhojentanssimekkoon, koska ne tavallisesti ovat juhlapukuja. Varsinkin oma pukusi kuulostaa siltä, kun kuvailet sitä leveähelmaiseksi prinsessamekoksi. Oheisen linkin takaa löydät varsin hyvät kuvat ja kuvaukset siitä, millaisia ovat cocktail-mekko, iltapuhu ja juhlapuku. http://www.olivialehti.fi/strictly-style/2011/01/pukukoodit/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuollahan on tosi hyvät kuvaukset :). Hyödyllinen linkki, tuohon on hyvä palata jatkossaki.

      Itsekin mietin juhlamme pukukoodin nähdessäni, että onkohan pukuni aivan liian näyttävä. Niinpä otin yhteyttä yhteen juhlan järjestäjistä (eräs kaverini) ja kysyin pukuni soveltuvuutta kuvan kera. Ei kuulemma ongelmaa :) Kyseisessä juhlassa on aiemminkin käytetty vanhojentanssimekkoja, ja nytkin monet ovat suunnitelleet käyttävänsä sellaista. Meillä nuo koodit eivät ole ilmeisesti ihan niin tarkkoja.

      Mutta kiitos huomautuksesta, hyvä että etikettiin kiinnitetään huomiota :)

      Poista
  4. Hiusasiaa on vähän vaikea kommentoida, kun en tiedä miltä hiuksesi nyt näyttävät.
    Mielestäni peruukin käyttäminen ei suinkaan ole tylsää vaan päinvastoin! Peruukkiin saisi varmasti tehtyä jonkin hyvin sievän kampauksen. ^^
    Oli muuten kivaa taas lukea pitkästä aikaa mitä sulle kuuluu, hieno postaus. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukava kuulla ^^ Joop, peruukkilinjalle taidetaan tosiaan mennä, luotan että kaverini loihtii siihen jonkun sievän kampauksen (:

      Poista
  5. Oli ihanaa lukee taas siun postaus ^^
    Ja siitä hiuksista... Pidennykset ovat hyvä idea mutta voivat ehkä olla vaikeammat kuin peruukki, ainakin kampauksen suhteen. Mutta kyllä ne pidennyksetkin menevät hyvin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^ Joo, totta. Näyttää siltä etten edes ehtisi enää tilaamaan eBaystä uusia pidennyksiä ennen juhlaa, joten peruukilla mennään~

      Poista
  6. Miten olisi vaihtoehto aitohiuksinen peruukki? Jokin sellainen perus pitkä malli, johon saisi kivan kampauksen, sekä sitten arkenakin voisit käyttää sitä niiden muovisen sijasta. Aitohiuksisia peruukkia on todella hyvän näköisiä, joista ei huomaa edes ettei kyseessä ole omat hiukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, mutta ääh en taida enää ehtiä tilaamaan aitohiuksista peruukkia tähän hätään :C Täytynee vielä tämän kerran mennä vanhalla peruukilla...

      Poista
  7. It'd be nice with an English translation if you have time and feel like it :3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi ^^! I'll try and find time to make one in a few days!

      Poista
  8. Hei! minua on jo pitkään mietityttänyt, oletko kiinnostunut miehistä vai naisista? en halua loukata tai tunkeilla, mutta haluaisin vain tietää:)

    VastaaPoista
  9. Kiva postaus taas kerran! .:3
    Sellaista kyselisin, että ootkos tulossa kesällä Animeconiin? nwn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, tulossa ollaan ^w^ Ties millaisen ihanan asun sinne keksin~

      Poista
    2. Kiva, yritän sit bongailla sut sieltä! Ite cossaan Greliä, Kuroshitsujista:3

      Poista
  10. Oi, uusi postaus ^.^
    Minkäslainen tuo vanhojentanssimekko on? Olisi kiva saada kuvaa. :)
    Jotenkin tuli tosi hyvälle tuulelle tätä postausta lukiessa, ihanaa kun kaikki sujuu hyvin ja prosessikin etenee.
    Varmaan tosi vaikeaa miettiä noin vaikeita asioita, että mikä ero on 'haluamisen' ja 'tuntemisen' välillä... Kun ihan biologisena naisenakaan sitä ei oikein osaa määritellä, miltä tuntuu olla nainen. :D
    Ja loppujen lopuksi halu ja tunne nivoutuu varmaan aika paljon yhteen. Jos TODELLA haluaa olla nainen, tuskin sitten tuntee itseään kauheasti mieheksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ^^

      Vanhojenmekosta tulee kuvaa varmasti tuon tilaisuuden jälkeen, pysyköön yllätyksenä vielä sen aikaa ;) Siellä on ihan virallinen valokuvaajakin paikalla, että ehkä sitä kautta saan jonkin hyvän kuvan.

      Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta pitää toivoa että tutkimusvaihe menee loppuun saakka yhtä mukavasti. Tästä eteenpäin kysymykset vain vaikeutuvat, psykologiset testit alkavat jne. ... Kyllä tässä vähän jännitystäkin jo tulee.

      Juuri noin: halu ja tunne nivoutuvat loppujen lopuksi yhteen :)

      Poista
  11. Laitathan sitten kuvia susta siinä mekossa! :)

    Tohon johonkin sukupuoleen kuulumisen tuntemiseen/haluamiseen en osaa kyllä sanoa yhtään mitään. Olen itse biologisesti nainen, mutta en tavallaan tunne itseäni erityisen naiseksi tai mieheksi, en löydä itsestäni erityisemmin jommankumman sukupuolen henkisiä piirteitä joten en osaa esim. sanoa tuohon mitään tuntevatko naiset usein itseään pieneltä osin mieheksi tai jotain, mutta kaipa se on mahdollista ja sitä paitsi eihän sun kohdalla pääpointti välttämättä olekaan tunnetko itsesi 100% naiseksi vaan se, kumpana olisit onnellisempi, pääasiallisessa naisidentiteetissä vai miesidentiteetissä. Jos tässä nyt oli järkeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan toki :)!

      Mainitsemasi sukupuolten "henkiset piirteet" - mitä ne loppujen lopuksi ovatkaan? Mielenkiintoinen kysymys. Jos kehon ei anneta vaikuttaa, sukupuolen ja sille tyypillisten piirteiden määrittäminen tuntuu tosi vaikealta (ilman että ajaudutaan stereotypioihin). Juuri tuo onnellisuus on varmasti oleellisinta.

      Poista
  12. Hauska lukea sun kuulumisia. Kaikki uutiset kuulostaa positiivisilta.

    VastaaPoista
  13. Anteeksi olen uusi en ole vielä kauaa ehtinyt lukea mutta aloititko jonkin hormooni jutun ja oletko menossa johonkin sukupuoli leikkaukseen? Tavallaan toivoisin että et tekisi mitään sellaista mutta jos se tekee sinut onneliseksi niin sitten kaikki han on hyvin. (^u^) Mutta minkä ikäinen muuten olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! En ole aloittanut hormoneita vielä, ja mistään leikkauksesta en ole vielä varma. Käyn sellaisilla tutkimuskäynneillä, joilla selvitetään onko mun sopivaa mennä prosessiin vai ei. Asia selvinnee loppuvuodesta tai ensi vuonna. Olen 23-vuotias.

      Poista
    2. Okei leikkaukset vain kuulostaa aina mun mielestä niin pelottavilta kun niissä on niin suuri riski (OxO) mut nii kannataa tutkia tarkasti enne kuin aloittaa mitään :3 toivottavsti kaikki menee hyvin \(^u^)/

      Poista