tiistai 12. maaliskuuta 2013

Random update

Elämän on jatkuttava vanhempien reaktioista huolimatta. Esittelen nyt muutamia vähäpätöisempiä juttuja viime ajoilta.
Life must go on despite my parents' reactions. Now I'll show you some nice little things from recent times.

Viime keskiviikkona minulla oli mahdollisuus päästä pieneen photoshootiin, jonka kuvaajana toimi Sanni. Onnistunein kuva näkyy tässä, kiitos Sannille!
Last Wednesday I had the opportunity to have a little photoshoot by Sanni. The best picture is below, thank you Sanni!


Tadaa, tässä nykyiset hiukseni! Tältä ne näyttävät 60 biotiinitabletin jälkeen. Yllättävän vähän ne kuitenkin kasvoivat kahdessa kuukaudessa. (Pahoittelen kuvan meikittömyyttä D:!)
Tadah, here is my current hair, after 60 pills of biotin! They still grew less than I expected in two months. (I'm sorry for no make-up D:!)


Tässä vielä parit kivat kengät, jotka ostin helmikuun alussa Spirit Storen alennusmyynneistä.
And here are a few lovely shoes I bought at Spirit Store at the beginning of February.


Nämä sopivat niin hyvin sen uuden sinisen mekkoni kanssa
These shoes fit so well with the new blue dress


Näitä en ole päässyt vielä käyttämään, mutta minusta ne ovat sievät :3
I haven't worn these shoes yet but I think they are cute :3

Täytyy vielä hetkeksi palata viime aikojen polttavaan aiheeseen. Äitini pyysi minua lukemaan löytämänsä tekstin, jossa eräs mies kertoo päässeensä eroon transsukupuolisuudestaan kristinuskon avulla. Tekstin perusteella jää kyllä hämäräksi, oliko kirjoittaja alun perinkään transsukupuolinen, koska hän korostaa sitä enemmän psykiatrin mielipiteenä kuin omana tuntemuksenaan. Pitkähkön kirjoituksen voi lukea täältä:


Mielestäni miehen ajattelutapa on hieman väärä - hän haluaa naiseksi, koska tuntee epäonnistuneensa miehenä: “If I'm a failure as a man, maybe I can be successful as a woman. Maybe I was always meant to be a woman!” Hän ei siis tunnu kuuntelevan aitoja tuntemuksiaan vaan ennemminkin havittelevan jonkinlaista pakoa todellisuudesta epämääräisten päätelmien yllyttämänä. Miehen lähtökohta prosessiin tuntuu siis olevan hyvin erilainen kuin minulla, joten on mielestäni hämmentävää, että minun halutaan ottavan oppia tällaisesta tekstistä.

Olisi kiva kuulla, mitä mietteitä teksti herätti teissä. (Jos joku jaksoi sen lukea :P)

(My mom strongly recommended me to read an article in which a man tells his story of getting rid of transsexualism. However, after reading the text, it remains unclear whether the man really was transsexual - he appears to talk about it as a condition set by his psychiatrist and not as a feeling of his own. The man also says: “If I'm a failure as a man, maybe I can be successful as a woman. Maybe I was always meant to be a woman!” Therefore, rather than hearing his true inner voice, he appears to be after some kind of an escape from reality. This man's mindset seems to be so different from that of mine that I find it a bit strange my mom wants me to take a leaf out of this man's book. Here is the text: The Man In the Mirror. Let me know what you think about it.)

56 kommenttia:

  1. Juurikin tuo motiivi tuohon prosessiin tuntuu itselläsi olevan kohdallaan ja näköjään äitisi sai tuon "todellisuuden paon" syyksi kirjoituksiinsa juuri tuosta. Enivei, yhä korostan, että voit olla ylpeä, että he kaivoivat edes jotakin tietoa asiasta ja ottivat asian niinkin hyvin kuin ottivat. Tai ainakin äitisi, isäsi kanta ei ole juurikaan kuulunut hänen kantansa alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näköjään useampikin äidin ajatuksista oli otettu melkeinpä suoraan tuosta artikkelista. Koska vanhemmillani ei itsellään ole mitään käytönnön kokemusta transsukupuolisista, he tuntuvat yleistävän artikkelin miehen ajatuksia vähän liikaa =__= Mutta toki on mahtavaa, että he ottivat vähän asioista selvää (tämän artikkelin lisäksikin) eivätkä tyrmänneet prosessiani sen vahvemmin.

      (Isäni kannassa ei ole oikeastaan mitään merkillepantavaa, hän lähinnä myötäilee äidin mielipiteitä :3)

      Poista
  2. No, ainakan tuota uskoontulemista yritetään "kaupitella", mutta se kun vaan on niinkuin rakastuminen, ei sitä voi tehdä toisen käskystä, eikä oikein omasta järjen päätöksestäkään. Oma sisäinen kokemus on oma sisäinen kokemus, ja neuvoisin sinua pitämään kiinni omastasi omana yksinoikeutenasi. Muista, ettei kukaan, ei vanhempi,ei lääkäri, ei pappivoi kertoa sinulle, ettet tunne, mitä koet tuntevasi. Kukaan muu ei voi täysin olla oman pääsi sisällä kuin sinä itse. Se, että joku kokee asiat, niinkuin tuo kirjoituksen mies, ei tarkoita, että oikeasti sinäkin kokisit näin. Jokainen on yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elfie. Aion edelleen pitää kiinni omasta kokemuksestani yksinoikeudella. Ja tuosta "uskoontulemisesta" - eihän sen pitäisi edes olla missään ristiriidassa transidentiteetin kanssa o: Suuri määrä transihmisistähän on jopa kristittyjä.

      Poista
  3. Totta kai uskoon voi hurahtaa niin, että se on tärkeämpää kuin mikään muu. Toiset leikkaavat hiuksensa tai peittävät ne katseilta uskonnon takia, itse en pystyisi. Toiset kieltävät itseltään asioita, jotka ilman uskontoa olisivat tärkeitä. Itse uskon Jumalaan omalla tavallani, opetan jopa pyhäkoulussa (xD), mutten usko melkeinpä mitään mitä raamatussa sanotaan. Hieno juttu, jos tuo tyyppi on löytänyt onnen tuota kautta, toiset löytävät sen toista kautta.

    Ja äitisi kommentteihin voisin vielä sanoa ainakin, että aika harva cis-nainenkaan on itseensä ja ulkonäköönsä täysin tyytyväinen. Minä en ainakaan! Mutta minunkin silmissäni tyttöystäväni on meikattuna ja naamansa ajelleena (ne chileläiset geenit...) paljon upeampi näky kuin esim. aamuisin kun turpakarvaa pukkaa. Voin vain kuvitella, miltä se näyttää omissa silmissään. Laserointi on onneksi kohta edessä, auts ;)

    Ja Erica olisi poikanakin minun mieleeni, ainakin pitkätukkaisena. Toisaalta miesten suhteen makuni onkin aika paljon laajempi, pelkkä tukka riittää =D

    Ihana kuva! Näytät tytöltä, ehkä vähän stereotyyppiseltä lesbolta vielä (sori) mutta hyvältä!

    Niistä fb-kamuista muuten, jotka eivät tunne sinua - jos hyväksyt nettituttujakin, niin Maaria Vikström ilahtuisi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita! Ja ihana kuulla että pidit kuvasta ♥! Sama se näytänkö tässä vaiheessa vielä stereotyyppiseltä lesbolta, kaikki tytöltä näyttäminen ilman peruukkia ja meikkiä on pelkkää voittoa ^3^!

      Poista
  4. En vielä ehtinyt lukea linkittämääsi juttua, mutta halusin jo tulla kommentoimaan, ettei Jumalaan uskominen välttämättä vaikuta transsukupuolisuuteen mitenkään. Jopa pappi voi olla transsukupuolinen:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Marja-Sisko_Aalto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin on! Koko perheemme olikin jo kuullut Marja-Sisko Aallosta (ja kristittyjä transihmisiä on valtavasti muitakin). Siitä huolimatta vanhempani ajattelevat, että jollain vielä syvemmällä uskon tasolla transsukupuolisuudestakin voisi päästä "eroon" - ilmeisesti he siis pitävät transsukupuolisia kristittyjä tapakristittyinä, jotka eivät kuitenkaan ole aivan täydellisesti uskossa.

      Poista
  5. Yritin lukea tuota, mutta mulla tökkii kovasti, kun viestinä tuntuu olevan, että kyseessä on perustavanlaatuinen sielun rikkinäisyys, jonka vain uskoontuleminen korjaa. Eli tällaista aslan/elämän vedet -lähestymistapaa, joka korostaa sitä, että kyse on epänormaaliudesta, se on kurjaa, väärin, ja siitä kärsii. Samoin homoseksuaalisuus ja sukupuolisuus niputetaan yhteen - "olin rikki kaikilla tavoilla". Kertomuksessa on paljon yksityiskohtia jotka olivat mielenkiintoisia ja herättivät minussa sympatiaa, mutta entä sitten se tilanne, että en löydä sieltä Raamatusta mitään, mikä koskisi seksuaalisuuttani tai sukupuoltani - onko se silloinkin yhä auktoriteetti minun elämässäni? Mulla ei vain natsaa. Ja vaikka mä pyrkisin empaattisesti kuuntelemaan näin sisäministerimmekin ääneen lausumia puheita siitä, että olen lapsuudessani vakavasti häiriintynyt, henkisesti rikki, seksuaalisesti rikki... En halua eheytyä, en halua muuttua paremmaksi ja hyväksyttävämmäksi seurakunnan silmissä, koska voin olla ihan tarpeeksi fine juuri näin. Ps. Toi gay church vaikutti olevan joku yhteiskunnallista hyväksyntää ja uskonnollista turvapaikkaa hakevien tyyppien mesta (vrt. Setan Malkus-ryhmät, jonne voi mennä, kun oma seurakunta käskee lähtemään, vrt maanantaina uutiset siitä ettei herätysliikkeissä ole homoille tilaa). Hirveä sääli että ne dumattiin.

    Mä itsekin lähden sivupoluille, koska tuossa on tuo homous pantu melkein yhtäläisyysmerkkeihin transsukupuolisuuden kanssa. Mutta artikkelin argumentit - tai argumentaatiovirheet ovat lähes samat kuin tilanteessa, jossa mä väittäisin homoseksuaalisudeen eheyttäneen mut heteroavioliittoni aiheuttamasta rikkinäisyydestä. (Eli silkkaa tuubaa...)

    Täytyy ihan pyytää anteeksi, että olen näin kielteisellä mielellä kommentoimassa sulle. Sulla on ihana blogi, joka huokuu myönteisyyttä niin teksteissä kuin kommenttiosioissa. Samalla mennään vain. Ja jotain tsemppiä toivottavasti isällesi, joka vaikutti olen kovin huolissaan epäonnistumisestaan isyydessään.

    Aurinko paistaa ja heijastuu lumesta. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään anteekseja :D! Päin vastoin, aivan mahtavaa kun laitat kommentteihisi aina niin paljon ajatusta mukaan! Tässäkin on taas niin hyviä mietteitä.

      Osuit asian ytimeen, juuri tuota ASLAN-terapiaa äitini minulle ehdottikin (en ollut aiemmin siitä edes kuullut) =.= Ei vain tunnu mitenkään oikealta lähestymistavalta.

      Sinäkin mainitsit tuon tahtoasian, "en _halua_ eheytyä". Sitä äitini on toitottanut: jotta muutos (mieheksi) voisi tapahtua, minun pitää ensin tahtoa sitä. Mutta mitä jos en yksinkertaisesti tahdo? En tahdo elämästäni pois asiaa, joka on suurimpia voimavarojani ja niin oleellinen osa identiteettiäni :c

      Isäni ei itse asiassa tunnu olevan niin huolissaan kuin kirjoituksestani ehkä saattoi olettaa. Ei hän koe olevansa epäonnistunut isyydessä, hänhän on ollut vain oma itsensä. Kukaan ei häntä siitä syytä, mutta vanhempani vain ajattelivat sen olleen yksi osasyy tähän identiteettiini ^^'.

      Kiitos rittis!

      Poista
    2. Ja lisäksi: nyt meillä on taas samanlaiset korkkarit.

      PLUS: selitäpä vähän tätä hiustenkasvatusravintolisää. :D

      Poista
    3. Taasko samanlaiset :DD! Kummat!?

      Söin siis pari kuukautta eläimille tarkoitettua Biotiini Fortea :). Tammikuun eräässä postauksessa vielä lisää infoa: http://momochuunosekai.blogspot.fi/2013/01/growing-my-own-hair.html

      Poista
    4. Mustat spirit storen korkkarit. Whii.

      Poista
  6. Tosi hienosti kasvaneet hiukset! Se on naisellinen kampaus jo nyt :)

    VastaaPoista
  7. I think your hair is already long, keep it up :D
    Nice shoes, can't wait to see them worn with a lovely matching outfit ^^ And I like the photo from your last photoshoot ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you dear ♥! I'm waiting for it too! ^^ And that's nice to hear!

      Poista
  8. Olin jo kirjoittanut valmiin kommentin jonka onnistuin hävittämään. Yritän parhaani mukaan pitää asiat edelleen ymmärrettävinä. ^^;
    Ensinnäkin, hiuskuvan meikittömyys ei ole pahoittelun paikka, päinvastoin! Toivon, että niin sinä kuin muutkin bloggaajat jotka esiinnytte omilla kasvoillanne rohkaistuisitte ottamaan enemmän meikittämiä kuvia. Luonnollisessa ihossa on sellaista itsevarmuutta ja kauneutta, mitä ei meikeillä saa jäljiteltyä! Enkä millään usko, että sinun tarvitsisi aina meikata. ;)

    Onnea hiusten kasvattamiseen! Omat hiukseni olivat pari-kolme vuotta sitten, kun päätin antaa niiden kasvaa, hieman pidemmät kuin sinulla. Nyt ne ulottuvat otsista lukuun ottamatta melkein kainaloon. En kylläkään ole syönyt ravintolisiä, mutta leuan linjan ylitettyään hiusten kasvu tuntui hidastuvan - varmaan siksi, ettei kasvojen alapuolella ole pieniä eroja osoittavia linjoja kuten kasvoissa.
    Mutta niin, onnea ja kärsivällisyyttä matkaan. n.n Saammeko mahdollisesti nähdä kivoja kampauksia myös lyhyemmän vaiheen aikana? Ilman peruukkia tietysti.

    Sitten itse asiaan. "If God didn't want me to be a woman - He must want me to be a man!" Tähän kohtaan tyssäsi, alkoi etoa liikaa. Tekstin muuttuminen huonosta imperfektistä preesensiin ja oletus yksittäisen asian - stereotypiaan mahtumisen, sukupuolen korjaamisen tai uskonnon - kaikenkorjaavaan vaikutukseen on minusta vain saarnaava ja täysin epäuskottava. Kuten sanoit, lähtökohta tuntuu olleen täysin erilainen mitä sinulla, mitä nyt blogisi kertoo. Hyväksyntä tuntuu olleen/olevan tekstin kirjoittajalle sukupuolta tärkeämpää ja kun hän ei saanut miehenä tuntea vetoa miehiin, hän ajatteli olevansa nainen. Ei se näin mene, yhtä hyvin voisi väittää ettei poika voi pitää pinkistä ja glitteristä. Se on rajoittava stereotypia.

    Ps. Minun piti kommentoida jo pariin edelliseen postaukseen, mutta en pysynyt kommenttimeren perässä. Henkilöt, jotka oikeasti välittävät sinusta välittävät sinusta sinuna itsenäsi eikä sukupuoli tätä muuta oli se mikä ja miten tahansa. Loppujen lopuksi sukupuoli on vain yksi osa ihmistä - kuten vaikka nimikin - ja muut näkevät ulkopuolisina vain kokonaisuuden.
    Anteeksi epäselvä selitys, toivottavasti ymmärsit pointin. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinunkin alkuperäinen kommenttisi puffahti bittiavaruuteen :( Ihanaa kun jaksoit kuitenkin kirjoittaa uuden ♥!

      Juuuh, eiköhän niitä meikittömiä kuvia tule jatkossakin! Kynnys ei ole enää niin iso, kun on pari kertaa jo niitäkin näyttänyt :D. Ennen minulla oli aika paljon finnejäkin, mutta nyt iho on mennyt jo parempaan suuntaan.

      Kiitos, kärsivällisyyttä tarvitaan :3! Olisi suuri voitto, jos hiukseni olisivat edes leuan linjaan asti - olisi niin kiva saada edes jokin naisellinen kampaus! Esittelen niitä tottakai sitten blogissakin, heti kun ne vain tulevat mahdollisiksi ^w^

      Joo, tuollainen fiilis minullekin jäi tekstistä. Tulee hieman mieleen hiljattain esitetyn Katujat-dokumentin toinen puhuja.

      Kiitos paljon Louis!

      Poista
  9. Hei, älä vähättele hiustesi kasvua! Todella hyvin ovat kasvaneet, ja muista että laatu korvaa määrän! Eli hiuksesi näyttävät olevan todella hyvässä kunnossa. :> Ja yllätyin hiustesi väristä, todella ihanan väriset hiukset! Oikein söpöt hiukset! :] <3

    Ja tuli mieleen, eli mikset voi aloittaa niitä pillereitä jo? Koska eihän ne nyt niin nopeasti vaikuta, aika kauanhan niitä saa popsia että alkaa vaikutukset näkymään ihan kunnolla. Kun ei siinä varmaan mitään peruuttamatonta ehtisi lyhyessä ajassa tapahtua (?) kun sun vanhemmat vissiin vielä pelkää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sarisu <3! En tiennytkään että hiukseni näyttivät niiin laadukkailta, kiva kuulla :]!

      Siihen aikaiseen aloitukseen liittyy yllättävän paljon esteitä :c Terveysriskit, hedelmällisyyden (mahdollinen) menettäminen ennen sukusolujen pakastusta, vanhempien mielenrauhan järkkyminen... Ehkä vaan parempi mennä virallisen prosessin mukana, niin asiat järjestyy varmaan paremmin (vaikkakin hitaammin).

      Poista
  10. Lukaisin tuon tekstin, lähinnä se oli ärsyttävä ja provosoiva. Transseksuaalisuus on aika monimutkainen juttu, ja jotkut potilaat saattavatkin "virheellisesti" käsittää itsensi transsukupuolisiksi, kun kyse on jostakin muusta. Useimmiten näin tuskin on, ainakaan enää siinä vaiheessa kun haetaan apua fyysiseen sukupuolenkorjaukseen. Vielä surkuhupaisimpaa oli se, että kaikki vuodet homoseksuaalina olivat vain jotakin "vääristymää", Jumalan luota harhautumista ja identiteettiongelmia. Kuulostaa melkoisen absurdilta. Jos teeskentelemällä heteroa tulee onnelliseksi, niin mikäs siinä. En silti laittaisi paljoakaan painoa ko. atikkelille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Absurdilta kuulostaa, mutta on pelottavaa miten tosissaan vanhempani kuvittelevat asian olevan niin o___o He ovat niin varmoja, että "virheellisesti" käsitän itseni transsukupuoliseksi... Mutta tuskinpa näin on. Kyllähän tämä virallinen prosessi sen ennen pitkää todistanee vanhemmille.

      Poista
  11. Hiuksesi ovat kasvaneet enemmän kuin minun viimekuukausina (on jo aika pitkät!) ja näyttävät hyvältä. Ylipäänsä, tuo kuva sinusta sivuprofiilissa on todella kaunis! Tarkoitan, näytät kuvassa mielestäni hyvin naiselliselta ja nätiltä! Uskon, että susta tulee ihana nainen! <3

    VastaaPoista
  12. Tämä nyt ei liity mitenkään aiheeseen, mutta tuletkos Animeconiin? :3

    VastaaPoista
  13. En lukenut tekstiä linkin takana, mutta kommentoin silti :D

    Noinhan äitisikin tuon edellisen postauksesi perusteella vaikuttaa ajattelevan - että olet ryhtymässä naiseksi, koska olet pettynyt suoritukseesi miehenä.

    Koska en tunne sinua ollenkaan, en voi lähteä kumoamaan äitisi ajatuksia vaikka niiden perustelut minustakin osin ontuvat. Sen sijaan haluaisin esittää pari huomiota, joita äitisi ei jostain syystä ole tullut ajatelleeksi tai ei ole halunnut tulla ajatelleeksi.

    1) Miksi heikon itsetunnon omaava mies keksisi sukupuolenkorjauksen pakotieksi tilanteestaan? Elämä on biologisena miehenä biologisen miehen kehossa aivan varmasti helpompaa kuin biologisena miehenä naiseksi korjatussa kehossa.

    2) Miksi äitisi olettaa, että mikäli jätät sukupuolesi korjaamatta, tulet automaattisesti jossain vaiheessa ymmärtämään tehneesi oikean ratkaisun? VAIKKA olisi etukäteen jotenkin osoitettavissa että ratkaisu olisi sinulle väärä, se että päättäisit toisin, johtaisi kaikista todennäköisimmin siihen että haikailisit päinvastaisen perään ikuisesti.
    Näin suurten asioiden ollessa kyseessä on ehkä vähän lapsellista vedota vanhoihin latteuksiin, mutta joka tapauksessa on niin, että ihminen katuu todennäköisemmin niitä asioita, joita ei tehnyt, kuin niitä asioita, jotka teki. Se että elämäsi olisi varmasti ulkopuolisen silmiin helpompaa miehenä miehen kehossa, ei ole minkäänlainen tae sille, että se olisi onnellisempaa - koskaan.

    Toinen ihminen ei ylipäätään voi koskaan arvioida kenenkään puolesta sitä, mitkä valinnat tekemällä onnellisuus olisi mahdollista saavuttaa. Ja siksi meistä kellekään ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin tavoitella onnellisuutta omista lähtökohdistamme, kulloinkin tiedossa olevien asioiden pohjalta, rohkeasti ja päättäväisesti. Yritän itse elää niin, että jos kuolisin seuraavan hengenvetoni jälkeen, voisin rauhallisena sulkea silmäni sen sijaan että yrittäisin kaikin keinoin pitää viimeisistä sekunneistani kiinni. Samaa suosittelen ja toivon muillekin.

    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ano!

      1) Niinpä! Vanhempani tietävät, että tiedostan kaikki prosessiin liittyvät riskit ja vaikeudet, ja _niistä huolimatta_ haluan sitä. Miksi ihmeessä "keksisin" jotain näin suurisuuntaista?

      2) Ehkä hän miettii joitain elämäni aiempia valintoja, joissa olen ollut kahden vaiheilla ja lopulta valinnut heidän kannattamansa vaihtoehdon - ja ollut ihan tyytyväinen ratkaisuun. Kerron esimerkin: kerran kaverini oli ostamassa minulle pientä lemmikkiä, ja olin innolla ottamassa sitä vastaan. Vanhempani kuitenkin muistuttivat minulle, miten "en ole yhtään eläinrakas" yms., ja niinpä tilanne kuivui kasaan (no, eihän asuntooni olisi edes saanut tuoda lemmikkiä ^^'). Loppujen lopuksi olin itsekin ihan tyytyväinen, etten ottanutkaan sitä lemmikkiä. --> Tällaisten elämän pienten päätöstilanteiden kautta vanhemmilleni on muodostunut selkeä käsitys, että "he minut tuntevat parhaiten" ja "tietävät, mistä tulen onnelliseksi ja mistä en". Mutta toisaalta: mistä sitä tietää, vaikka lemmikistä olisi ollutkin minulle paljon iloa? Voi myös miettiä, painavatko tuollaiset pienet valintatilanteet oikeastaan mitään tämän suuren prosessin rinnalla, jota olen kuitenkin miettinyt jo pääni puhki.

      Kuvailemasi elämäntapa on esimerkillinen. Juuri noin minäkin haluaisin elää.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  14. Itse olen aika paljon ateistin puolelle suuntautunut henkilö, juuri näiden asioiden takia. Eli ettei hyväksytä seksuaalivähemmistöjä, ja kyllä mä tiedän että on niitä suvaitsevaisia kristinuskoisiakin heppuja (niille jotka luulevat, että tarkoittaisin nyt kaikkia kristittyjä). Mun mielestä ihminen nyt saa olla mikä haluaa oli se nainen miehen kuteissa tai toisinpäin, jos on tyytyväinen itseensä, ja tasapainossa henkisesti terveydessään. Säälittävää niiltä, jotka eivät pysty kestämään ihmisiä, joilla on eri seksuaalinen suuntautuminen esimerkiksi. Tällöin se on muiden ongelma, että ei pysty olemaan avarakatseisempi.

    En ymmärrä vanhempiasi kunnolla, koska en heitä ollenkaan tunne. Tosin en yhtään ihmettele, että tuollaisessa shokkitilanteessa vanhemmat pyrkisivät lapsensa olemaan sellainen kuin heidän pikku päissään lapsensa ovat. Satuin ihan juttelemaan omien vanhempieni kanssa aiheesta, kun oli niin mieleenpainuva tuo edellinen postaus.

    Oma äitini sanoi, että kyllä hänkin yrittäisi saada minut pysymään vartalossa jossa olen nyt, jos tilanteeni olisi sama kuin sinulla, mutta uskon vanhempiesi pääsevän yhteisymmärrykseen edes jollain tasolla, jos siis muutoksen aiot tehdä. Ja tämä on sinun elämäsi, ja uskoisin, että kyllä ne vanhemmat sitten joskus ehkä hyväksyvät asiat, hitaasti mutta varmasti? :) Kaikki me olemme erilaisia, ja siinä on valitettavasti huonoja puolia mielipiteiden kohdalla, mutta onneksi niitä hyviäkin puolia. (:

    noniin ehkä on aika palata lukemaan omiin yo-paskoihin, huomenna. iiiik.

    check fivemanarmy.blogspot.fi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ihmettele että sinunkin äitisi oli sillä kannalla, se reaktio on yleinen. On havaittu, että läheiset käyvät sukupuolenkorjausprosessin kohdalla läpi samoja vaiheita kuin kuolemaa käsitellessä: kieltäminen, kaupanteko, viha, epätoivo, hyväksyntä. Lopulta hyväksyntä kuitenkin lähes poikkeuksetta voittaa. :)

      Kiitos kommentista :3! Onnea huomisiin yo-kirjoituksiin, hyvin ne menee ;)!

      Poista
  15. Hei, olen halunnut kommentoida jo pitkään, mutten ole uskaltanut. Näin ensiksi mielestäni olit todella kaunis Helloconissa, istuin takanasi parvella jonkun aikaa! Anteeksi jos häiriinnyit kun tuijotin (en tiedä huomasitko, minulla oli vaalea AP HNS mekko ja nuttura, jossa ruusuja), mutta olit niin nättinä.

    Ja sitten asiaan: Minusta vanhempasi käyvät läpi aika normaalia tällaisiin asioihin liittyvää reaktiota. Seurustelin aikoinaan transgender naisen kanssa, joka halusi olla mies ja hänen vanhempansa suhtautuivat asiaan melko samalla tavalla. En tiedä lohduttaako, mutta kyllä asiat paranevat. Se vie aikaa, mutta olen varma, että vanhempasi suhtautuvat asiaan vielä paljon paremmin tulevaisuudessa. Olen itse panseksuaali ja se on aiheuttanut minulle ja perheelleni paljon kitkaa. Mutta näin viimeisessä sadassa vuodessa vanhempani ovat alkaneet tottua asiaan hekin. Lisäksi yhteiskunnalla on ongelma uskovaisten ei-heteroiden kanssa.

    Minusta vaikutat ajoittaisesta epäröinnistäsi huolimatta erittäin varmalta naiseudestasi. Älä missään nimessä luovu unelmastasi sen takia, että vanhempasi ovat vielä vähän shokissa. Näin kliseisesti: usko itseesi. Suosittelen kuitenkin menemään prosessin rauhassa läpi, vaikka onkin malttamaton olo. Se voi tuntua vaikealta, mutta hiljaa hyvä tulee. Totesin tämän exäni kanssa. Siihen on syy, että prosessi on pitkä. Uskon silti, vaikken sinua oikeastaan tunne, että tämä prosessi on parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

    Tämän omituisen kirjoituksen jälkeen haluan vain ilmaista sinulle tukeni! Toivottavasti tapaamme joskus oikeastikin, olisi hienoa tuntea kaltaisesi ihminen. Muista, että olet mielettömän kaunis ja mukavan oloinen.

    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei! Tosi kivaa kun uskalsit laittaa kommenttia! En ole täysin varma muistanko sinua Helloconista (anteeksi ;__;), mutta ei minua mikään tuijotus häirinnyt! Ihanaa että pidit asustani ^^

      Olen varma, että siinä vaiheessa kun vanhempani huomaavat, miten onnelliseksi muutoksesta tulen, he hyväksyvät varmasti. Aikaa siihen voi mennä "sata vuotta", mutta en aio lannistua. Tää on mulle niin iso unelma (ja tosiaan parasta mitä voisi tapahtua), joten aion edelleen luottaa itseeni. Virallista prosessia pitkin nyt kai menen, vaikka hidasta onkin. Kai se on kaikkien parhaaksi, etten aloita omatoimisesti...

      Kiitos kaikesta tuesta S.! Tottakai voimme tavata oikeastikin! Vaikutat tosi mukavalta - minäkin tutustuisin sinuun mielelläni :) Ehkä voit laittaa minulle sähköpostia?

      (Vastaan kännykällä, ja kännykkäni pyyhkäisi tämän vastaukseni pois monta kertaa, joten täytyi pitää tämä nyt tarpeeksi lyhyenä vahingon välttämiseksi :3)

      Poista
    2. Hei, taidanpa laittaa sinulle sitä sähköpostia : ) Olisi hienoa tutustua!

      -S

      Poista
  16. Yäk, inhottaa ihan tuollaiset jotka yrittävät "käännyttää" missä tahansa asiassa ihmisiä kristinuskon tai minkä tahansa uskonnon avulla.. jos äitisi rupeaa johonkin jumalaan vetoamaan suosittelen sinua sulkemaan korvasi kokonaan häneltä! p.s. sun hiukset on kasvaneet hienosti! :D nättejä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos yritän sulkea korvani, niin he tietty sanovat että "en kestä/halua kuulla totuutta" yms. D: Uskontoon vetoavien kanssa on mahdottoman hankala toimia...

      Ps. Kiitos kiitos ^^

      Poista
  17. Ihan hirveää roskaa tuo teksti, kunnon jenkkikäännytyssontaa. Ja varmaan vielä valittu tuonne sivuille siksi, että se vahvistaa kaiken maailman stereotypioita siitä että transut ovat oikeasti homoja, jotka taas ovat homoja siksi että ovat hyvksikäytettyjä ja traumatisoituja, jne jne...

    Aika ankeaa jos tuo teksti on vanhempiesi mielestä hyvä. (Ja tilanteeseesi sovellettavissa... Tuolla tyypillähän oli ihan eri lähtökohdat olettaen etät vanhempasi eivät ole eronneet eikä sinua ole hyväksikäytetty jne.) Lähdekritiikissä ja maailmankatsomuksessa parantamisen varaa.

    Varmaan he luulevat tarkoittavansa hyvää mutta oikeasti kyseessä on vaan paniikki tyylillä MITÄ NAAPURITKIN AJATTELEE.

    Tukkasihan on kasvanut tosi hyvällä tahdilla, oikeasti pitkään tukkaan nyt vaan menee aikaa :) Tuo lumikuva oli tosi kaunis, myös valokuvana hienosti rajattu ja elementit tasapainotettu hyvin.

    Jatka omalla polullasi kaikessa rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, ankeaa todellakin :I Äitini mielestä teksti on kai erinomainen esimerkki - keskustellessamme hän ei edes jaksanut perustella kaikkia mielipiteitään vaan käski lukemaan "The Man in The Mirrorin". Voi voi... (Tosiaan, vanhempani eivät ole eronneet, mitään hyväksyikäyttöä ei ole tietenkään ollut, jne.)

      Vanhempieni huolenaiheena on kuulemma ainoastaan oma onnellisuuteni, mutta aivan varmasti naapuritkin on yksi paniikkia suurentava tekijä. Kuten myös suvun reaktioiden pelko ym.

      Kiitos, kyllä se tukka aikanaan tulee :) Lumikuva on tosiaan kaunis, enkä yhtään ihmettele, kun asialla on valokuvauksen opiskelija ;)

      Kiitos ano :)!

      Poista
  18. Hyväksyn täysin seksuaalisuuden ja sukupuolen eri ilmentymät, olenhan itsekin joutunut pohtimaan asioita varsin omakohtaisesti huomatessani nuorempana olevani biseksuaali. Toisaalta voisin kuitenkin kuvitella järkyttyväni ja hämmentyväni hyvin paljon jos minulla olisi lapsi ja hän haluaisi mennä korjauttamaan sukupuolensa. Se on yksi niistä harvoista varsin lopullisista päätöksistä, joita elämässään voi tehdä - pelkäisin varmasti valtavasti, ettei valinta olisikaan oikea. Tällaiset reaktiot ovat oletettavasti varsin inhimillisiä ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna katsottuna voin kuvitella, että päätöksesi on vanhemmillesi vielä valtavan paljon raskaampi, sillä heiltä puuttuu juuri se ymmärrys tämänkaltaisia ilmiöitä kohtaan.

    Anna vanhemmillesi aikaa ja pyri itse käyttäytymään asiallisesti, kuitenkin puolesi pitäen ja päätöksesi takana seisten. Joko he hyväksyvät sinut tai sitten eivät - varmaa kuitenkin on, että sinun täytyy kuunnella sydäntäsi ja olla juuri se ihminen kuin haluatkin. Muiden pelkojen ja odotusten mukaan ei voi eikä kannata elää. Silti kannattaa aina pyrkiä jollain tasolla ymmärtämään niitä pelkoja ja odotuksia, joita esimerkiksi vanhempasikin käyvät läpi. Mielestäni on aina tärkeää pyrkiä asettumaan myös sen henkilön asemaan, joka on täysin vastakkaista mieltä kuin itse on. Pyri näkemään ne syyt, jotka vaikuttavat vanhempiesi mielipiteiden taustalla. He ovat kulkeneet varsin erilaisia polkuja kuin sinä ja näkemällä ne polut, voit olla entistä vahvemmin juuri sellainen kuin olet ja samalla antaa vanhemmillesi anteeksi sen etteivät he vielä ole aivan valmiita kohtaamaan sinua naisena.

    Olet todella kaunis ja sinulla on ihana blogi. Pysy vahvana muutosten keskellä!

    Terkuin uusi lukija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, reaktio on ehdottomasti hyvin inhimillinen: on kyse juuri inhimillisestä väärän valinnan pelosta. Tietysti he haluavat valinnan olevan oikea, koska eivät halua lapsensa tulevan epäonnelliseksi väärän valinnan myötä. Minusta tärkeää on saada selville, mihin heidän pelkonsa perustuvat - epämääräisiin luuloihin vai tosiasioihin. Ymmärrän kyllä hyvin joitain heidän pelkojaan, koska monet niistä ovat samoja kuin itselläni. Jotkut kuitenkin tuntuvat perustuvan luuloihin tai tietämättömyyteen, ja niitä olenkin yrittänyt kumota kertomalla heille asioista tarkemmin, toki mahdollisimman asiallisesti. Tiedänhän kuitenkin transihmisten selviytymisestä elämässä paljon enemmän kuin he, jotka eivät ole koskaan edes jutelleet transihmisen kanssa.

      Mutta kiitos neuvoista. Yritän asettua vanhempieni tilanteeseen vieläkin syvemmin ja pyrkiä katsomaan asiaa entistäkin enemmän heidän näkökulmastaan. Kenties tajuan vielä jotain uutta.

      Kiitos paljon :)!

      Poista
  19. Heeeeei, sä muistutat yhtä mun tyttökaveria kun sun hiukset on kasvaneet ton pitusiksi :3 Söpö
    Jaksamisia sinne ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiiii kiva kuulla, kiitos ^w^!

      Poista
    2. kyllä ne kasvaa viel lisää!! ihanaat kengätt =)

      Poista
  20. Hei, äläpä yhtään vähättele hiustenkasvun voimaa. Näytin tota kuvaa kahdelle kaverille ja kysyin ootko nainen vai mies ja molemmat vasta että nainen=>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti?!? Tuo lämmittää mieltä ihan mielettömän paljon ;;____;;! Kiitos!!

      Poista
  21. Heippa! Luin sun vanhoja postauksia, yhdessä kysymyspostauksessa vastasit kysymykseen seksuaalisesta suuntautumisestasi että olet kiinnostunut naisista jotenkin tähän malliin: Oletko kiinnostunut miehistä/naisista? - "naisista. Hetero olen." Kuitenkin koet itsesti naiseksi. Jotenkin ristiriitaista? Koet olevasi nainen, olet kiinnostunut naisista, mutta olet silti hetero?

    Toinen asia mikä mua jäi mietityttämään, on se, että kerroit myös sinua häiritsevän jos tyttönä sinut tunnistetaan (äänestäsi) mieheksi. Saako tämä sinua välttämään puhumista yleisissä kanssakäymisissä- esimerkiksi kaupan kassalla? Oletko hiljaa ostoksia tehdessäsi, ettet paljasta itseäsi?

    Entä häiritseekö aataminomena sua? Voiko sitä saada mitenkään pienennettyä? o.o

    Oletko alkanut nyppimään sun kulmakarvoja? Joissakin vanhemmissa isoissa naamakuvissa vain oli aika paksut kulmakarvat sulla (varmaan sen takia että jouduit piilottelemaan tyttöilyä?) se olisi kuitenkin nopea + helppo tapa saada naisellisuutta kasvoihin (kannattaa vaikka antaa kosmetologin tehdä eka nyppiminen, niin saat ammattilaiselta oikean, sulle sopivan muodon niihin!:)

    + Kuvissa välttäisin kulmakarvojen nostelua / kuvakulmaa, jossa katsot kameraan ylöspäin jolloin kulmakarvat automaattisesti nousee ja muodostaa otsaan ryppyjä. Ne ei näytä oikeastaan kenelläkään ihmisellä hyvältä (oli nainen tai mies).

    Olitko ajatellut kokeilla ikinä classic/elegant lolitaa? Tunnetko ikinä itseäsi liian vanhaksi nykyiselle pukeutumistavallesi?

    Jahka meikkaustaitosi paranevat (jaksa vain opetella ahkerasti!) ja tukkasi kasvaa, tulee susta varmasti upea nainen ! Sussa on paljon potentiaalia!!! :) Lycka till!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeip!

      Jooh, heteroudesta olen maininnut joskus viime vuoden puolella. Niitä toteamuksia kirjoittaessani ajattelin vielä asiaa liikaa fyysisen sukupuolen kannalta - koska fyysisesti olen kuitenkin toistaiseksi mies, hetero-termi on tullut jotenkin luonnollisemmin. Mutta koska sukupuoli-identiteettiä ei määritä keho vaan mieli, oikea tapa on tietty puhua lesbosta, ja lesbona tykkäänkin itsestäni mieluummin puhuttavan. Pitää myös muistaa, että syksyllä hetero-väitteitä kirjoittaessani vielä jollain tapaa uskottelin itselleni, että en tuntisikaan itseäni niin vahvasti naiseksi kuin oikeasti tunnen.

      Äänen käyttämisestä: Juu, tuollaista on ilmennyt! Jos pystyn selviämään pienistä arjen tilanteista sanomatta sanaakaan, mieluusti teen niin, ettei minua luultaisi mieheksi. Onhan se tosi kurjaa jos joku vaikka avaa minulle oven, enkä sano edes kiitosta (olen sitten ainakin nyökännyt tai ynähtänyt jotenkin kiitollisuuden merkiksi). Melko usein kuitenkin päädyn sanomaan jotain, vaikka äänestäni saattaakin herätä tylsiä epäilyksiä. Esim. kaupan kassalla totaalinen hiljaisuus olisi niin epäkohteliasta, että kyllä siinä väkisinkin tulee tervehdittyä, sanottua "kiitos" yms.

      Aataminomena häiritsee vähäsen, mutta se ei ole suurimpia murheitani. Tietääkseni sitä ei voi saada ainakaan kovin turvallisesti pienennettyä (eli en edes harkitse sitä). Hormoneissa on kuitenkin se hyvä puoli, että rasva alkaa siirtyä eri paikkoihin, jolloin aataminomenan pitäisi myös hieman peittyä.

      Joo, oon nyppinyt! Aloitin vähän alle vuosi sitten, mutta olen nyppinyt aika maltillisesti. Kunnollista nyppimistä on estänyt juuri piilottelu. Mutta ihan pian oon menossa erääseen kasvohoitoon, johon kuuluu myös kulmien muotoilu :) Aion pyytää kyllä mahdollisimman naiselliset... mikäli näistä nyt saa sellaiset.

      + kiitos vinkistä, yritän välttää sitä! Tuntuu että mulla on niin raskaat silmäluomet, että mun on vähän pakko nostaa kulmia, jotta silmäni tulevat ollenkaan näkyviin sieltä kuopistaan. Mutta ehkäpä tähän löytyy joku toinen ratkaisu :3

      Hee, eikös mulla ole ollut jo muutamiakin classic-lolita-asuja? Ainakin näitä olen kutsunut classiciksi:

      http://4.bp.blogspot.com/-y5yvGbRJA8U/USVCcFU9CzI/AAAAAAAABd8/Qa3XX84Kwis/s1600/SAM_0457.JPG

      http://1.bp.blogspot.com/-sOCxk4i5u8k/UAA2XIDvj9I/AAAAAAAAArg/_NL5ZSkmheg/s1600/DSC02008.JPG

      Nykyään tunnun itse asiassa pitävän classicista jopa enemmän kuin sweetistä - minusta classic vaan jotenkin sopii minulle paremmin. En koe itseäni liian vanhaksi lolitaan (vaikka tietty sitä joskus haaveilee voivansa palata takaisin nuoruuteen~). Mielestäni lolita sopii hyvin minua paljon vanhemmillekin.

      Hmm, mitä meikkauksen osa-aluetta minun olisi mielestäsi syytä parantaa eniten :)? Tuntuu että olen saavuttanut jo tietyn rutiinimeikin, johon olen itse suht tyytyväinen ja jota en osaa oikein lähteä muuttamaan...

      "Upea nainen" - toivottavasti joskus ;__;! Kiitos tosi paljon ♥!

      Poista
    2. Kyllä se ihon pohjustaminen ja tasoittaminen ja erilainen varjostus, sävyttäminen jne taitavat olla sellaisia asioita joissa on melkein aina ja kaikilla kehittämisen varaa. :) Tietenkään sellaista meikkiä ei aina jaksa tehdä, mutta esim. Lisa Eldridgen videoissa on yleensä huomattavissa ihan mieletön ero (jo valmiiksi kauniidenkin!) mallien kasvoissa sitten kun kaikki peiteoperaatiot, varjostukset ja muut on tehty. Moni ei miellä tuota meikiksi, mutta oikeasti kun vaikka joku mies sanoo "tykkäävänsä jostain naisesta/näyttelijästä/mallista ilman meikkiä" niin näillä ihmisillä on todellakin ollut niissä kuvissa huomattava määrä meikkiä, se vain on ollut nimenomaan ihon siistimiseen ja meikin huomaamattomuuteen painottuvaa.

      Naisellisuuden korostamiseen erilaiset leukaperien, nenän sivujen yms. varjostamiset tekevät todella terää ihan meille alkujaan naisillekin :) Vaatii harjoittelua, mutta on erityisesti valokuvaustilanteissa todella ihmeitätekevä asia, "tosielämän photoshop".

      Poista
    3. Aah, thanks :). Pitää kiinnittää vieläkin enemmän huomiota pohjustukseen & varjostukseen.

      Poista
  22. Miten monta kertaa tuossakin artikkelissa mainitaan Jumalan rakkaus. Jumalan rakkaus on imo ihmisen tekosyy antaa itselleen anteeksi. Huono omatunto on tosiaan asia, joka ympäristötekijöiden kanssa ajaa ihmisen pimeyteen. En sano, että homoseksuaalisuus on osa sitä, vaan fakta, että hän loppujen lopuksi ei halunnutkaan olla ja pyysi Jumalalta apua ongelmaansa, sen sijaan että olisi kysynyt itseltään: mitä minä haluan oikeasti. Tämän jälkeen pysyen päätöksessään ja tehden itsestään onnellise, kun eivät vanhemmat voineet sitä tehdä.

    Sinusta välitetään ja sinut hyväksytään. Sinulla ei pitäisi olla mitään hävettävää eikä hätää ja olet pysynyt päätöksessäsi, koska se on omasi. Se on tärkeintä. Edelleenkin tee mitä haluat niin kauan kuin teet päätöksen itse ja pysyt siinä. Luja tahto on avain menestymiseen niin pienissä, kuin suurissakin asioissa. Ja nätit hiukset btw ;) No mut voimia!

    VastaaPoista
  23. Heyy, leuka pystyyn ja kuuntele ittees äläkä vanhempias! Oot tosi rohkee (: löysin äsken sun blogin ja liityin heti lukijaks.

    VastaaPoista
  24. Mietin sekunnin sadasosan kirjoittaisinko sulle kommentin vai en, noh päätin sitte kirjottaa.

    Yleensä anime- tai/ja manga-ihmiset saa mussa jotain negatiivisia viboja aikaan. Asennoidun niihin heti kielteisesti.. Oon tavannu aikalailla varmaan pahimmat ja sekopäisimmät manga-henkilöt, koska kun lueskelin sun blogia niin huomasin sun kirjottavan ihan älyttömän viisaasti ja kauniisti. Tuommosta tekstiä on todella mukava lukea :)

    Olen itsekkin transnainen, käyn tällä hetkellä vielä prosessia läpi aika alkuvaiheessa. Kasvon- ja kropan muodot minulla ovat todella sirot ja söpöt, joten en itse ole huolissani siitä "miehistynkö" liikaa. Vaikka olemmekin ihan eri maailmoista, omia kauneusidolini on aikalailla lähinnä Katie Price ja Gretchen Rossi, arvostan silti sinua jotenkin todella paljon.

    Vaikutat hirveän viisaalta ja vakaalta, mutta suosittelen "miehistymisen" pelosta huolimatta miettimään pitkään ja hartaasti. Mieti myös muita vaihtoehtoja, jos tämä ei välttämättä olekkaan se mitä halua? Mitä sitten teen? Hormonit on onneksi helppo pysäyttää/lakkauttaa, mutta korjausleikkauksia ei voi peruuttaa.

    Olet peruukilla ja mekolla todella naisellinen, näytät myöskin naiselta tuossa kuvassa jossa sinulla ei ole peruukkia tai meikkejä! :)

    Tsemppiä tulevaisuuteen! Ps. minkä kokoiset kengät nuo ovat? Lähinnä mietin vaan kun itselläni 43, enkä ole vielä suomesta löytänyt yhtäkään kauppaan jossa olisi tuon kokoisia korkokenkiä naisille.. Noh onneksi on ulkomaat! Ja seurapiiri-kaunottarella Paris Hiltonillakin on kengänkoko 43,5 joten jos koet olevasi "isojalkainen", niin älä siitä huoli :) Monilla naisilla on kengänkoko jopa 45!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että kirjoitit ^^! Kiitos oikein paljon kaikesta! Harkitsen edelleen rauhassa, viimeistään loppuvuodesta tuleva diagnoosi (?) selkeyttää asiat :)

      Paljon tsemppiä omaankin prosessiisi!

      Ps. Kengännumeroni on 40, joten kenkien löytämisessä ei ole kovin suuria ongelmia :)

      Poista