lauantai 4. elokuuta 2012

An Ounce of pictures

Tässä yhtenä kauniina päivänä lähdin Ludmillan kanssa teelle the Ounceen.
One sunny day I went to the Ounce with Ludmilla to have some tea.




Ennen the Ounceen menoa oli kuitenkin asukuvien aika. Käytin ensimmäistä kertaa Sugarycottonilta ostamaani, hänen itse tekemäänsä ihanaa hametta. Kiitos Ludmillalle tämän söpön asennon ehdottamisesta (ja kuvien ottamisesta)!
Before going to the Ounce it was time to take outfit photos. For the first time I was wearing this lovely skirt made by Sugarycotton. Thank you Ludmilla for suggesting this cute pose (and for taking the photos)!


Teenjuontia the Ouncessa~
Sipping tea at the Ounce~


Ludmilla piirsi minut! Ensimmäinen kerta kun minusta piirretään muotokuva !
Ludmilla drew a picture of me! The first time somebody draws my portrait  ♥!


Onnistuneen päivän päätteeksi yhteiskuva hienon taustan edessä.
To conclude a successful day, a friend photo in front of a great background.

***

Viime aikoina on nyt tullut vähän niukasti blogimerkintöjä, mutta lähiaikoina teen taas tyttönä kaikenlaista, mistä aion sitten kirjoitella :)!

I haven't written that many blog entries recently, but in near future I'm going to do as a girl all kinds of things that I'm going to write about :)!

17 kommenttia:

  1. Toi eka kuva on kyllä tosi kiva ^__^ Asusikin on söpö :)

    VastaaPoista
  2. ajatko sun kainalo/jalka karvat?:)

    VastaaPoista
  3. Tosi söpö asu :) Ja hauska toi Ludmillan piirtämä kuva :>

    VastaaPoista
  4. Hehe, melkein kateus iskee kun poikakin onnistuu näyttämään mekossa paljon sievemmältä kuin minä :DD mutta juu, tosi nättejä nuo kuvat ja teillä oli varmaan tosi kivaa :> mukavaa elokuuta vielä sinnepäin ♥

    ~ Aoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥! Ihana kuulla että näytän sievältä :D! Superhyvää elokuuta sinulle, Aoi!

      Poista
  5. Puhutko tyttömäisellä äänellä silloin kun tyttöilet? Luuleeko ihmiset sua useimmiten tytöksi, jos liikut tyttönä esim. kaupungilla? Ja miten sulla riittää varaa noihin kaikkiin mekkoihin ja mistä ostat niitä? Ja miten alun perin innostuit tyttöilystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaanpa nyt oikein huolella...

      Puhutko tyttömäisellä äänellä silloin kun tyttöilet
      - Hmm, en. Olen huomannut, että tyttönä pyrin muuttamaan ääntäni hieman pehmeämmäksi. Oikeastaan itse ääni ei juurikaan muutu, ehkä vain äänensävy/äänenväri (vaikea selittää). Ero ei todellakaan ole suuri, ja etenkin pitkän päivän aikana ääni kyllä helposti lipsahtaa täysin samanlaiseksi kuin poikana. Ohikulkija ei siis pysty luulemaan minua tytöksi ääneni perusteella. Ääneni onkin usein se ratkaiseva tekijä, joka saa aikaan "Oletko sä poika?!" -kommentit.

      Luuleeko ihmiset sua useimmiten tytöksi, jos liikut tyttönä esim. kaupungilla?
      - Tähän on hyvin vaikea vastata varmuudella, mutta olen pohtinut asiaa paljon. Oletan, että jos ohikulkija ei katso minua pitkään, hän saattaa pitää minua tyttönä. Ja vaikka joku katsoisi pitkään, se saattaa johtua vain lolita-asun ihmettelemisestä eikä pojaksi epäilemisestä. Yleissääntönä varmaan pätee, että mitä kauempaa minua katsotaan, sitä helpommin luullaan tytöksi, kun esim. naaman yksityiskohdat eivät näy. Ihan viime aikoina olen kuullut esim. myyjien viittaavan minuun "tyttönä", mikä on todella mieltälämmittävää! Ihmisten ilmeistä on kuitenkin niin vaikea päätellä, luullaanko minua tytöksi vai ei. Toisaalta joskus naureskelevat reaktiot paljastavat heti, etten mennyt läpi. Illuusion ylläpitäminen on paljon myös itsestäni kiinni: joskus sitä yrittää käyttäytyä mahdollisimman tyttömäisesti, mutta toisinaan olen niin väsynyt ja huolimaton, että jotkin poikamaiset piirteet saattavat korostua (mikä on sääli).

      Miten sulla riittää varaa noihin kaikkiin mekkoihin ja mistä ostat niitä?
      - Rahaa riittää vaikka mihin, jos suunnittelee rahankäyttönsä oikein. Tyttöily on minulle tosi tärkeää, joten pakollisten menojen lisäksi käytän melko vähän rahaa mihinkään muuhun. Tähän mennessä ostamani vaatteet ovat olleet vieläpä edullisia verrattuna lolivaatteiden yleiseen hintatasoon. Kallein mekkoni on maksoi 170 e, mutta muut ovat olleet reilusti alle 100 e. Suurimman osan lolitavaatteistani olen yksinkertaisesti ostanut käytettynä muilta lolitoilta. Tavallisia naistenvaatteita taas ostan sieltä mistä naiset yleensäkin, eli tavallisista vaatekaupoista sekä UFF:ista.

      Miten alun perin innostuit tyttöilystä?
      - En kutsuisi sitä "innostumiseksi". Se on ominaisuus, joka on vahvistunut sisälläni ainakin murrosiästä lähtien (hetkittäin jopa aiemmin, muistan 5-vuotiaanakin haaveilleeni olevani joskus päivän prinsessana). Mitään yksittäistä alkuhetkeä on kuitenkin mahdoton nimetä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kunpa olisinkin xD. Mutta kiitos, nättimys ♥!

      Poista
  7. hei löysin blogisi ihan vastikkain
    olen itse 21v "sekaisin pukeutuja" :DD vai mikä lie

    on hurrjan kivaa huomata että löytyy ihmisiä jotka uskaltaa olla oma itsensä

    doh eipä mulla muuta ^^

    -kipinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ^^! Kiva kuulla että sinäkin uskallat olla oma itsesi ja "pukeutua sekaisin" :)!

      Poista
  8. näytät tossa ylimmässä kuvassa ihan tytöltä, jos en tietäis että oot poika niin en kyllä arvaiskaan! :)

    VastaaPoista