keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Hyvästit hormoneille

Pitkä oli bloggaustauko, mutta pitkä aika on siitäkin, kun viimeksi laittauduin naisellisesti - yli kolme viikkoa.

Eräs syy laittautumattomuuteen on se, että turhauduin totaalisesti silmiini. Kolmea viimeisintä ripsiväriäni mainostettiin allergisille silmille sopiviksi, kahdessa viimeisimmässä oli lisäksi Allergia- ja astmaliiton logo, ja viimeisin oli ostettu peräti apteekista. Mutta ei. Silmäni ärsyyntyivät tuota pikaa, käytin niistä mitä tahansa. Myös muut silmämeikit ärsyttävät silmiäni, tekoripsistä puhumattakaan, joten käytännössä en voi käyttää mitään silmämeikkiä. Silmät ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeä elementti siinä, miten naiselliselta pystyn näyttämään. Aina aiemminkin olen tuntenut meikistä johtuvaa silmien ärsytystä, mutta olen vain ollut välittämättä siitä. Nyt havahduin kuitenkin välittämään, kun aloin miettiä syytä eräisiin näköoireisiin, joita olin havaitsevinani. Vaikkei ripsareista mitään pysyvää haittaa silmille aiheutuisikaan, olen täydellisen kyllästynyt jo pelkkään ärsytyksen tunteeseen. Niinpä minun ja ripsivärien välille on kehittynyt tässä viime kuukausien aikana ikään kuin näkymätön muuri - joka on salakavalasti pitänyt minut erossa muustakin laittautumisesta ja täten saanut minut ottamaan etäisyyttä koko transaiheeseen.

Ripsiväriasia kuvastaa tavallaan koko transprosessiani ongelmineen: kovasti yritetään löytää ratkaisuja, jota ei kuitenkaan löydy, ja lopulta ei jakseta tai haluta enää edes yrittää. Näin asia nimittäin on - transprosessiaikeet tuntuvat vääjäämättä kuihtuvan kasaan.

Ratkeamattomien ongelmien lisäksi myös prosessiin ja hormoneihin liittyvät plussat ja miinukset tuntuvat ajan mittaan selkiytyneen, ja vaikuttaa siltä, etteivät myönteiset asiat loppujen lopuksikaan ylitä kielteisiä. Mieluummin elän tulevaisuudessakin läheisissä väleissä vanhempieni kanssa murehtimatta ylimääräisistä sairausriskeistä ja kykenevänä saamaan jälkikasvua. Kyseisten asioiden merkitys on vain korostunut nyt kesällä perheen kanssa aikaa viettäessä, pienistäkin terveysmurheista stressaantuessa ja serkkujen viime vuosina syntyneitä pikkuihmisiä ihastellessa.

Faktahan on se, että prosessi vaikuttaisi pääosin vain ulkonäköön. Toki ulkonäöllä ja siitä välittyvällä sukupuolivaikutelmalla on vaikutusta moniin elämänalueisiin, kuten yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään, mutta toisaalta niihin on mahdollista vaikuttaa muillakin tavoin, ilman prosessiakin. Tässä elämäntilanteessa tuntuu vain jotenkin absurdilta ajatella, että ulkonäön muokkaaminen pystyisi mitenkään nostamaan kokonaisonnellisuuttani aiempaa korkeammalle tasolle, vaikka niin aiemmin halusinkin uskoa.

Transprosessiin haikaillessani olen pitänyt ulkonäön merkitystä itselleni kyseenalaistamattomana, mutta kysynpä nyt itseltäni: miksi ulkonäkö on niin tärkeä asia? Ja vielä tarkemmin: miksi koko sukupuoli on minulle niin tärkeä asia? Tarpeeksi vakuuttavia vastauksia en keksi. Onhan paljon elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät juurikaan vaivaa mieltään ulkonäöllään tai edes sillä, mitä sukupuolta ovat. Tuntuu, että tällaisen ulkonäöstä ja sukupuolesta "välinpitämättömän" mielentilan löytäminen saattaisi olla kaikkein paras ratkaisu minulle. Eikä se välttämättä ole kovinkaan mahdotonta.

Toki jos taikasauvaa heilauttamalla olisi mahdollisuus muuttua biologiseksi naiseksi, tekisin sen edelleen hetkeäkään miettimättä. Koska näin ei ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi prosessin läpikäyminen, mutta jotenkin vain tuntuu, ettei prosessin läpikäyneen ihmisen elämä ole minua varten.

Koskaan ei saa sanoa 'ei koskaan', mutta tällä hetkellä yksinkertaisesti tuntuu tältä.

79 kommenttia:

  1. Voi ei :(

    Älä kuitenkaan täysin kuoppaa tuota. Sukupuoli on kuitenkin todella tärkeä kokea omakseen, ja senhän takia se sulle onkin niin iso juttu. Jos koet olevas väärässä ruumiissa, se syö koko sun olemusta ja elämää, sillä et voi elää niin kuin todellisuudessa haluaisit elää.

    Tätä blogia pitkään lukeneena tuntuu sun puolesta pahalta, ettet välttämättä suorita prosessia loppuun vaikka oot jo näin pitkällä. Ymmärrän toki pelon lapsettomuudesta ja perheen menetyksestä, molemmat on aivan kamalia ajatuksia, mutta eikö väärä elämä ole ihan yhtä lailla paha asia? Eikö sun perhe oo vielä tänäkään päivänä tajunnut sitä, että sulla on paha olla?

    Tsemppiä kuitenkin jatkoon, teetpä asian suhteen mitä tahansa! Sulla on kuitenkin tän blogin lukijat tukena varmasti niin kauan kun blogi on pystyssä ja vielä senkin jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia myötätunnosta ja tsempistä <3
      Kuitenkin tuntuu ehkä liian karulta sanoa, että tämä olisi täysin "väärä elämä": tässä elämässä on kuitenkin paljon (mukaviakin) asioita, jotka pysyisivät hyvinkin samoina, vaikka prosessissa olisinkin. En myöskään aivan pysty sanomaan, että minun olisi "paha olla". Kuten sanottua, mieluummin olisin syntynyt tytöksi, mutta jollakin tapaa tuntuu, että pystyn nauttimaan tästäkin elämästä ihan hyvin, jos vain suuntaan energiani erilaisiin mieluisiin asioihin ja yritän saada vähennettyä sukupuolen merkitystä.

      Poista
  2. Todella surullista että laitat muiden onnellisuuden omasi edelle :( pelkäänpä että tämä päätös aiheuttaa suuria mielenterveyden ongelmia myöhemmin..sukupuoli kuitenkin on, halusi tai ei, yksi ihmisen tärkeimmistä identiteeteistä ja jos kokoajan joutuu olemaan väärässä kehossa, nakertaa se ihmismieltä sisältä pahasti! Ja miten luulet että saat koskaan niitä biologisia lapsia jos sukupuolielimesi ällöttävät sinua niin paljon? Ei silloin voi seksiä harrastaa koska usko pois, se oman kehon kuva tarttuu siihen vastapuolenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe, että laittaisin etusijalle vain muiden onnellisuuden, vaan tosiaan katson, että tällä päätöksellä voisi olla positiivinen vaikutus omaankin onnellisuuteeni. Nimittäin jos totta puhutaan, prosessissa olevassa transnaisena eläminen tuntuu loppujen lopuksi melko ahdistavalta ajatukselta tässä omassa tilanteessani, jossa kunnollisia ratkaisuja ongelmiin ei (tällä hetkellä) ole.

      Vaikka kehonikaan ei ole sellainen kuin toivoisin (eli biologisen naisen keho), en kuitenkaan pysty sanomaan sitä "vääräksi" - olenhan kuitenkin elänyt siinä koko elämäni ja tottunut siihen. Niinpä koen, että elämän jatkaminenkin tässä kehossa voisi olla mahdollista. Monia piirteitä tässä kehossa ei edes pystyisi muuttamaan, vaikka hormonihoidon aloittaisikin.

      Lapsien saamisenkin tuumin olevan mahdollista, sillä en usko, että lastenhankintatilanteessa kaikki huomio on sukupuolielimissä. Mieluummin vaikka itse kumppanissa. Tietysti jonkinlaista ahdistusta voi tulla siitä, että omat kehonpiirteet ovat niin kaukana kumppanin kehonpiirteistä, mutta tuskin se ylitsepääsemätön este on.

      Kiitos kommentista ^^!

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin mitä kaikkea käyt läpi parhaillaan. Olen itsekin reilu parikymppinen transnainen ja vanhemmillani on vaikeuksia hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Sulle on kasaantunut paineita kaikkialta ympäristöstä koskien monia asioita ja tuntuu kuin tie eteenpäin olisi noussut pystyyn. Kannattaa kuitenkin vielä miettiä eikä tehdä päätöksiä hätiköidysti. Susta varmaan tuntuu tällä hetkellä siltä, että luopumalla prosessista pääset eroon kaikista kasautuneista paineista ja ettei sun tarvii enää stressata näitä asioita. Kuitenkaan sukupuolidysforia ei jätä ikinä rauhaan ja vaikka nyt tämä päätös tuntuisi hyvältä niin se ei välttämättä tunnu siltä enää vuoden tai muutaman vuoden kuluttua. Sukupuolidysforialla on vain tapana jatkuvasti pahentua iän myötä ja monelle prosessista kieltäytyneelle on käynyt niin että myöhemmällä iällä pää ei enää kestä ja on vain pakko käydä prosessi läpi hinnalla millä hyvänsä. Voi käydä myös niin että ajaudut vuosiksi noidankehään, jossa dysforia pakottaa sinut aloittamaan prosessin aina vain uudelleen ja kasautuvat paineet lopettamaan sen sitten kesken.

    Kannattaa myös miettiä kenen takia teet tämän päätöksen. Teetkö sen itsesi vai vanhempiesi takia? Tämä on kuitenkin sinun elämäsi eikä vanhempiesi, joten älä anna heidän asenteensa vaikuttaa elämääsi. Jos lapsiasia vaikuttaa ylitsepääsemättömältä, niin ainahan on myös mahdollisuus adoptoida.

    Kaikesta huolimatta voimia sulle ja kiitos että pidät tätä blogia, joka on ollut itsellenikin voimaannuttava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tästä mieleen Bruce/Caitlyn Jenner, joka aloitti jo 80-luvulla sukupuolenvaihdoksen, mutta pakottautuikin olemaan mies avioliittonsa myötä ja sai sitten lapsia. Sitten kun lapset on suurin piirtein aikuisia ja ero vaimosta vireillä, kuusikymppisenä toteutti viimein vuosikymmeniä kestäneen unelmansa. Kukin voi itse miettiä kumpi on tärkeämpää, lapset vai oma itse, eikä siinä ole oikeaa vastausta jos molemmat on yhtä tärkeitä unelmia. En minäkään halua tehdä kompromisseja sen kanssa, että tahdon ehdottomasti sekä koiran että lapsia sitten kun elämäntilanne molemmat sallii.
      Aikalisän voi aina ottaa, mutta elämä kannattaa elää niin, että se on mahdollisimman mieluista itselle eikä ns. elää sitä toisille. Unelmista luopuminen saa ihmisen vain katkeroitumaan.

      Voimia Momolle, toivottavasti asiat vielä selkiytyy ennen pitkää ja vanhempasi oppivat hyväksymään sinut sellaisena kuin olet, transprosessin läpikäyneenä tai nykyisessä tilassasi. Meiän mamma sanoo aina, että ihan sama mitä tapahtuu, ollaan silti hänen lapsia ja sellainen ajatusmaailma pitäisi jokaisella vanhemmalla olla. Minä en haluaisi seurata sivusta ja katsoa kuinka omat lapset on onnettomia, jokaisella on oikeus onneen. :)

      Poista
    2. Kiitos kommenteista molemmille n___n!

      Eka ano: Niin, ympäristöstä on tullut paineita (etenkin perheen asenne), mutta täytyy muistaa, että kaksi muuta tärkeää asiaa (lastensaanti ja terveysriskien välttäminen) eivät ole ulkoapäin tulevia paineita vaan täysin omia toiveitani. Mutta tämä "päätös" ei siis tosiaan ole lopullinen - halusin sillä lähinnä ilmaista, että ainakin lähitulevaisuuden aion elää ilman ajatuksia prosessista ja katsoa miltä se tuntuu.

      HuggyHare: Unelmista luopuminen tosiaan aiheuttaa katkeroitumista, mutta toisaalta jos prosessista pidättäytyminen osaltaan auttaa muiden unelmien toteutumisessa, ehkei se olekaan läpeensä huono asia. Ehkä minulle parasta olisi hyväksyä vanha sanonta: "kaikkea ei voi saada".

      Poista
  4. mikä tahansa päätöksesi on, toivon, että tulet olemaan tyytyväinen ja onnellinen..! vaikka et hormonihoitoa aloittaisikaan, ei se tarkoita, että olisit epäonnistunut. toivottovasti asiat selkiytyvät pian. :-)

    VastaaPoista
  5. Ripsistä vinkkiä: käy laittamassa volyymi- tai muut tekoripset. Volyymiripsistä ainakin sanotaan että ovat tosi kevyet ja mukautuvat omiin ripsiin. Mullakin on just nämä ripset ja en enää parin päivän jälkeen edes huomannut että nää on tässä. Jos ne ei niin ärsyttäisi silmiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin moisia pari vuotta sitten, mutta poistatin ne parin päivän kitumisen jälkeen. Ongelma ei ole ripsien paino ja mukautuvuus vaan ennen kaikkea se liima, jota silmäni eivät kestä. Kiitos vinkistä kuitenkin!

      Poista
  6. Moi Momo! Olen blogisi pitkäaikainen lukija ja haluaisin kertoa sinulle tämän. Sinä olet nainen. Olet nainen siinä missä muutkin tytöt, joita kaupungilla näet ja ajattelet. Sinulla on täysi oikeus tehdä kehollesi mitä haluat. Toivottavasti muistat sen kaikissa päätöksissäsi. Ulkonäkö ei tietenkään ole kaikki kaikessa, mutta kyllä siitä voimaa saa, kun peilistä katsoo takaisin itseään miellyttävä heijastus. Olet sitäpaitsi tosi kaunis jo nyt. Luulen, että suorastaan hehkuisit, jos saisit prosessin loppuun ja kehosi itsesi näköiseksi.

    Ps. minullakin on tositosi herkät silmät. Nestemäiseen eye lineriin ne eivät kuitenkaan reagoi. Suosittelen kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi!
      Kiitos paljon kauniista sanoistasi.
      Muistan, että minulla on oikeus tehdä keholleni, mitä haluan, mutta tässä tilanteessa vain yksinkertaisesti (ja valitettavasti) katson järkevämmäksi olla tekemättä mitään :( Olet oikeassa, että mieluisalla ulkonäöllä on voimaannuttava vaikutus, mutta toivon sitten vain saavani voimaa muista asioista elämässä (ja siitä ajatuksesta, että olen tällaisenaankin ihan ok:n näköinen, ainakin ennen kuin testosteroni vaikuttaa kehossani enempää).

      Ps. Kiitos suosituksesta. Valitettavasti eyelineritkin ovat haitanneet silmiäni, mutta ehkäpä vielä joskus saan niiden suhteen toivon kipinän ja päädyn toiveikkaana kokeilemaan jotain uutta.

      Poista
  7. Olisiko ripsien värjäys sopiva vaihtoehto? Siinä olisi omat ripset mutta tummempina, ja lisäksi voit vielä taivuttaa ripset, jolloin ne näkyvät paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos maininnasta :) Pari kertaa olen niitä värjännytkin (ja kihartanut ripsipermanentilla), mutta vaikutus haihtuu yllättävän nopeasti eikä nättävyys ole läheskään samaa luokkaa kuin ripsivärillä, tekoripsistä puhumattakaan. Mukavaa kuitenkin, että edes värjäyksen silmäni ovat tuntuneet ihan hyvin kestävän.

      Poista
    2. Ripsien kestoväri, jonka kosmetologi laittaa, kestää 4 viikkoa. Itse teen näin, kun en kestä rapisevia ja tahrivia ripsivärejä. On myös olemassa omia ripsiä kasvattavaa ainetta, esim. Revitalash, joka on mulla toiminut hyvin.

      Mutta ymmärrän hyvin sen, että tämä ei ole se sinun varsinainen ongelmasi. Onkin hyvä välillä pitää hengähdystaukoa, ja miettiä, mitä elämältä oikeasti haluaa.

      Itse olen tullut kaapista ulos vasta kolmen lapsen ja avioeron jälkeen. Nyt ymmärrän, miksi avioliittoni oli tuhoon tuomittu ja miksi seksi ei siinä koskaan kunnolla sujunut. Minun osaltani olisi ollut parempi valita oma polkuni jo ennen avioliittoa. Mutta silloin maailma oli niin toisenlainen, eikä transtutkimuksia edes tunnettu. Muutaman transnaisen piti tehdä tee-se-itse -kastraatio ennen kuin alkoi tapahtua. :(

      Poista
  8. Momo, älä petä itseäsi yrittämällä uskotella itsellesi että on parempi vain pysytellä siinä sukupuolessa, joka ei ole sinulle oikea... Koska se olisi vain helpompaa, vanhempiesi, sukulaistesi, ehkä ulkomaailmankin kannalta. Olisi helpompi vain antaa periksi eikä yrittää taistella mennäksesi läpi oikeassa sukupuolessa...

    EI! ET ANNA PERIKSI!! Kuten aikasemmatkin kommentoijat ovat todenneet, niin jonain päivänä se tulee eteen... Kyllähän näitä historiaan mahtuu, jotka ovat yrittäneet vaientaa itsensä ja vain yrittäneet olla "niin kuin pitäisi", kuten juuri viimeisimpänä esimerkkinä Caitlyn Jenner, joka yritti vaientaa itsensä vuosia, vuosikymmeniä. Mutta se on tie, joka johtaa umpikujaan ennemmin tai myöhemmin.

    Sinä hakeuduit tutkimuksiin, lähdin prosessiin, SAIT DIAGNOOSIN! Eihän sinun välttämättä koskaan tarvitse syödä hormoneja, jos terveys ja lisääntymiskyky huolestuttaa, ovathan ne täysin ymmärrettäviä pelkoja, eivät kaikki transsukupuoliset halua samaa ja mennä loppuun asti, eikä tarvitsekkaan.

    MUTTA älä koskaan luovu naiseudestasi, älä koskaan yritä alkaa olemaan "mies" vain siksi että vanhempasi sitä toivovat. Lähde pois kotoa, koska lopulta tajuat, että vanhempasi eivät voi määrittää elämääsi, vaan alat elämään IHAN OMAA ELÄMÄÄSI. He hyväksyvät asian kyllä ajan kanssa, aivan varmasti, olet heidän lapsensa tapahtui mitä tahansa.

    Ja mitä siihen tyttöystävään tulee, niin tuolla jossain on ihminen, joka aivan varmasti tulee rakastamaan sinua.
    Et ole vain vielä löytänyt häntä, me kaikki ihmiset joudumme kompastelemaan, kipuilemaan, erehtymään, ihastumaan, rakastumaan, eroamaan, tekemään vääriä valintoja, tuntemaan itsemme riittämättömiksi, kuka mitäkin, jopa monta kertaa ennen kuin se oma löytyy.
    Ei se monestikkaan mene kuin elokuvissa, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kirjoitin "lähdin" prosessiin, kun piti tietenkin kirjoittaa lähdiT prosessiin

      Poista
    2. Kiitos suuresti tsemppauksesta, anonyymi!
      Mietin vain, onkohan media antanut vähän turhankin yksipuolisen kuvan transsukupuolisista kertomalla paljon näistä itsensä "vaientajista", jotka ovat päätyneet umpikujaan. Epäilen, että joissain tapauksissa vaiennus saattaa jopa toimia ja johtaa ihan yhtä onnelliseen elämään, etenkin jos henkilöllä sukupuolen merkitys yksinkertaisesti pienenee.

      En silti aio luopua naiseudestani :) Diagnoosia en tosin pidä oikein minkäänlaisena mittarina, koska tutkimusprosessin tutkimustavat ovat minusta melko puutteelliset. Ennemmin luotan vain omaan tuntemukseeni.

      Suhtautuminen vanhempiin on sikäli mutkallinen, että en voi ajatella pelkästään, että "elän omaa elämääni". Jos vanhempani ovat surullisia ja pettyneitä minuun, vaikuttaa se vahvasti omaankin mielialaani. Tiedän heidän ajattelutapansa, joten tiedän, etteivät he olisi tulleet hyväksymään tekoani (=prosessin aloitusta) edes ajan kanssa, valitettavasti.

      Poista
  9. Hei Momo!
    Minäkin toivon sinulle tsemppiä kaikessa mitä sitten päätätkin.
    Ps. Näin sinut Pridessä, kävelit söpönä kadulla vastaan ehkä 10 cm päästä minusta ja ystävästäni, olin ihan häkeltynyt. :3

    - Lukija Savosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ; ____ ; !
      Kuvista jälkeenpäin katsottuna tunsin näyttäneeni hirveän epäsöpöltä, mutta tosi mukava kuulla! Terveisiä sinne Savon suuntaan!

      Poista
  10. Tiedän erään jolla on kanssa tosi herkät silmät meikeille, ja hän opetteli valmistamaan tarvitsemansa meikit itse :) Tarkemmin en prosessista tiedä, mutta ei kauhean vaikealta ole ainakaan kuulostanut. Tietää ainakin tarkalleen mitä aineita naamaan laittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mahtaakohan esimerkiksi itse tehty ripsiväri vastata teholtaan kaupasta ostettua... hmm...

      Poista
  11. Oman kokemuksen pohjalta... aattelin vaan elää yks päivä kerrallaan ja mennä sen mukaan kun onnellisimmalta tuntuu. Sellasia pieniä asioita päivässä jokka tuntuu hyvältä. Loppujen lopuks kaikki menee sun ehdoilla, jos et oo valmis niin kukaan ei painosta, jos tuntuu paremmalta ottaa lomaa ajatuksesta tai vaihtaa sitä kokonaan nii siitä vaan. Tämmöset vaatii niin paljon ajatusten ja uskalluksen kypsymistä ja perhe on vaikee kohdata; ite en oo vielä pystyny. Mut ehkä joskus... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asian ytimessä! Minustakin tuntuu, että nyt on paras mennä vaan päivä kerrallaan ja tehdä pieniä hyvältä tuntuvia asioita murehtimatta näitä suuria kuvioita. Kiitos paljon :)!

      Ps. Tsemppiä perheen kohtaamiseen sitten jos/kun sen aika tulee ^^!

      Poista
    2. Kiitti ja tsemppiä sullekin ;;)

      Poista
  12. Oletko kokeillut luonnonkosmetikkaa? Löytyisiköhän sieltä joku ripsari, joka ei allergisoi.. Toivottavasti löytyy joku keino meikkailla silmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/11/mainio-refill-ripsivari/

      Tuossa ainakin yksi toimivaksi havaittu luonnonkosmetiikkaripsari. :)

      Poista
    2. Enpä ole kokeillut o.o Aika kallis, mutta kiitos vinkistä! Pitää vielä selvittää, mitä nuo luonnonripsarit mahtavat sisältää.

      Poista
  13. Hei Momo.

    Ripsivärin käyttö tai käyttämättömyys ei tee sinusta yhtään enemmän tai vähemmän naista. Toki se vaikuttaa ulkonäköön, mutta eivät monet naiset meikkaa jokapäiväisesti, eikä se ole mitenkään vaatimus naiseudelle.

    Mitä tulee hormonihoitoihin, en osaa oikein sanoa enää muuta kuin mitä ylemmätkin anot. Sukupuolidysforiasi tuskin tulee katoamaan, sillä saithan selkeän diagnoosin jo jonkin aikaa sitten. Se ei katoa sillä, että haluat sen katoavan. Suosittelenkin tämän kaiken uupumuksen keskellä rauhoittamaan mielesi, ja miettimään vielä kerran. Se, että vanhempasi ovat onnellisia, ei ole sen arvoista, että sinä olisit onneton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kommentista :)!
      Muistutan vielä, että ratkaisullani en mieti pelkästään vanhempieni onnea vaan ihan yhtä lailla myös omaani. Myöskään diagnoosille en halua antaa liikaa painoarvoa. Uskon pystyväni elämään suht onnellisena, jos vain vähennän sukupuolen ja ulkonäön merkitystä omassa elämässäni.

      Poista
  14. Moi Momo.

    Minusta kuulostaa hyvältä idealta että pistät ajatuksesi hetkeksi jäihin ja otat prosessiin ja siihen liittyviin ajatuksiin etäisyyttä, etenkin jos tällä hetkellä tuntuu siltä että et todellakaan jaksaisi koko asiaa. Vaikka et aktiivisesti asiaa pohtisikaan jonkinlaista ajatustyötä asian parissa kuitenkin tapahtuu. Sitten kun siltä tuntuu voit palata ajatushommiin uudella energialla ja puhtain mielin. Jos jonkin asian laittaa hetkeksi tauolle, niin eipä se automaattisesti tarkoita etteikö asiaan palattaisi paremmalla ajalla. Myös hienoa pohdintaa ulkonäöstä ja sen tärkeydestä itsellesi. Omia ajatuksia ja ajatusmaailaa kannattaa kyseenalaistaa ajoittain, se kehittää ja kasvattaa ihmistä mukavasti.

    Ja mitä ylläolevin kommentteihin tulee, niin suoraan sanoen ottaa pannuun aika monen anon kommentit, joista paistaa läpi se, että Momon omaa ajatusmaailmaa ei pahemmin kunnioiteta kunhan prosessi etenee jotta kansa pääsee nauttimaan sosiaalipornostaan. Momo on tehnyt melko selväksi koko bloginsa ajan että perhellä on erittäin suuri vaikutus hänen elämäänsä ja etenkin onnellisuuteensa. Jollekkin toiselle valintojen tekeminen perheen ja prosessin välillä varmasti voisi olla helpompaa, mutta tässä tapauksessa näin ei nyt ole. Minusta on todella julmaa sanoa että Momo asettaisi vanhempiensa onnellisuuden omansa edelle, sillä aiemmista postauksista ja kommenteista on tullut melko selväksi että vanhempien suhtautuminen ei ole pääesteenä hormoneiden aloittamiselle, vaan omien lapsien saaminen. Ja mitä nyt tekstistä saa irti, niin eipä Momo taida uskoa siihen, että tällä hetkellä prosessin aloittaminen olisi hänen omaa onnellisuuttaan edistävää? Tämä jos mikä on merkki siitä että tällä hetkellä prosessin eteenpäinvieminen ei tunnu järlevältä.
    Itsekkään en usko että sukupuolidysforia mihinkään katoaa, mutta varmasti tulee aika jolloin Momo kokee prosessin eteenpäinviemisen kannattavammaksi, tai oikeastaan aika jolloin Momo kokee että prosessiin on voimavaroja.

    -Nyytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aikalailla samat ajatukset kuin tuolla edellisellä anonyymillä. Haluaisin vielä lisätä, että vaikka sitten lopulta et päätyisikään enää viemään prosessia eteenpäin sen ei tarvitse estää sinua nauttimasta elämästä. Oli kehosi sitten miehen tai naisen, sinä olet sinä; ihminen kehosi sisällä on sama riippumatta ulkokuorestasi. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, sinun ei tarvitse yrittää saada itsestäsi kauniimpaa, koska olet jo kaunis niin sisältä kuin ulkoa. Mikäli vielä myöhemmin koet, että olet valmis jatkamaan prosessia ja viemään sen loppuun asti ja todella haluat sitä, niin siitä vain :) . Älä anna liian murehtimisen estää onnellisuuttasi (^,^).

      Poista
    2. Näihin ei ole mitään lisättävää - ymmärrätte hienosti ajatusmaailmaani. Kiitos paljon kommenteista!

      Poista
  15. Ei kannata tehdä mitään mistä ei ole täysin varma, varsinkaan jos siitä ei ole paluuta takaisin. Sulla on koko elämä aikaa ja voit viedä prosessin loppuun ihan missä vaiheessa elämää tahansa. Hanki vaikka lapset perinteisillä keinoilla eka ja sitten aloita hormonihoidot. Aina voit toteuttaa naiseuttasi laittautumalla ja ei siihen mitään meikkiä tarvita. Kunhan oot rehellinen itsellesi ja teet sitä mikä tekee sut onnelliseksi juuri sillä hetkellä, niin ei siihen muuta tarvita. Keep going!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I will ^^! Juuri noin olen nyt alkanut ajatella! Kiitos kommentista~!

      Poista
  16. Todella kunnioitettavaa, että uskalsit kertoa näistä(kin) mietteistä avoimesti. Tällaista harvemmin tosiaan otetaan mediassa esille - ehkä osittain ihan siksi, että mielenmuuttamistarinoista saisi varmasti kääntäen ja vääntäen hyvän lyömäaseen transihmisiä vastaan.

    Itselleni nousi ensimmäisenä mieleen sellainen käytännön asia, että aiotko käydä keskustelemassa näistä fiiliksistä transpolilla? Tuskin olet ensimmäinen moista ratkaisua miettivä, joten sieltä voisit varmasti saada tukea ja neuvoja esim. sen varalle, mikäli myöhemmin haluat jatkaa prosessia.

    Oman ulkonäkösuhteen pohtiminen on aina silloin tällöin toivottavaa itse kullekin. Ymmärrän, että transsukupuoliselle ulkonäköpaineet ovat varmasti aivan valtavia, mutta toki on hyvä muistaa että sisin olemus ja kokemus itsestä on aina se tärkein. Transtutkimushan sen todistaa: miehen keho ei tee ihmisestä välttämättä miestä, eikä naisen keho naista. Sinussa on jo tällä hetkellä se jokin, joka tekee sinusta naisen. Prosessin jälkeinen naisellinen vartalo voisi vahvistaa sitä kokemusta, mutta se ei ole naiseuden avain.

    Elämme kuitenkin näiden asioiden suhteen aika ainutlaatuista aikaa historiassa - sukupuolenkorjausprosessi on vielä niin tuore asia, että se on todella vahvasti pinnalla ja siten helppo nähdä ainoana oikeana ratkaisuna. Transihmisten ja sukupuolidysforisten onnellisuuden tutkimisen painolastina on vielä ihan varmasti se, ettei yhteiskuntamme ole loppujen lopuksi vieläkään kovin suvaitsevainen sukupuolien moninaisuutta kohtaan. Toisiko prosessi yhtä todennäköisesti onnen utopiayhteiskunnassa vai voisiko nainen miehen kehossa olla onnellinen sellaisenaan? En tiedä ollenkaan, mutta mielestäni tällainenkin on ihan pohtimisen arvoinen asia. Ja ei, en missään nimessä kyseenalaista prosessin tarpeellisuutta monille. Jokainen tilanne on kuitenkin täysin ainutlaatuinen ja siksi ratkaisutkin ovat yhtä ainutlaatuisia.

    Voimia jatkoon! Oli päätös kumpi tahansa, sen läpikäyminen tulee varmasti olemaan raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia kommentista! Tosi mielenkiintoisia aiheita nostit esille utopiayhteiskuntaan ja mediaan liittyen. Juuri tuollaisia on minusta erittäin mielenkiintoista pohtia.

      En kuitenkaan usko, että aion käydä transpolilla keskustelemassa. Tuntuu, ettei oikein ole mitään keskusteltavaa, koska olen aika lailla sinut tilanteen kanssa. Oikeastaan tilanteen läpikäyminen ei tunnu edes koin raskaalta - jotenkin vain iski tajuntaan, että nyt on paras jatkaa näin, ja sen tajuaminen on tuntunut oikeastaan aika helpottavaltakin (vaikkei se tarkoitakaan, että aihe olisi lopullisesti loppuun käsitelty).

      Poista
  17. Hormonikorvaushoidolla voi olla muitakin kuin ulkonäköön liitttyviä vaikutuksia: Kun hormonitasapaino vaihtuu vastaamaan koettua sukupuolta saattaa sukupuoliristiriidan kokemus vähentyä tai poistua.

    Tämä on koettava itse. Päätös on sinun. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan sillä tuollaistakin vaikutusta on. Omassa tilanteessani vaikuttaa kuitenkin järkevämmältä yrittää saada sukupuoliristiriidan kokemus vähenemään tai poistumaan muulla tavoin. Kiitos tsempistä!

      Poista
  18. Ripsiväreistä tuli mieleen, että onko mahdollista se, että silmille aiheutuva ärsytys johtuisikin osittain silmämeikinpoistoaineesta? Tämä ei ole maksettu mainos, itselläni on toiminut hyvin tuo (ent. Kanebon, nyk. ) Sensain +38 ripsiväri, jonka saa poistettua ihan vain lämpimällä vedellä. Muilla ripsareilla/silmämeikinpoistoaineitten kanssa lutratessa tuntuu siltä, kuin olisi jotain roskia silmissä.

    Mitä tuohon sukupuoliasiaan tulee, niin sinä olet juuri se, ketä sinä olet. Sisältä. Ulkopuolinen kuori on siitä vain yksi osa. Jos päätät elää ilman hormonihoitoja ja jatkaa eloa miehenä, joka nyt vain sattuu pitämään söpöistä ja naisellisista asioista, ei siinä ole kerrassaan mitään hävettävää tai pahaa. Jos päädyt hormonihoitoihin ja muokkaat ulkoista olemustasi vastaamaan sisäistä kuvaasi itsestäsi, tai siitä, millaiseksi itsesi koet, on sekin ihan yhtä hyväksyttävää ja luonnollista. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen ja uniikki yksilö, jonka kaltaista ei ole toista, päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meikinpoistoaineet ovat asia erikseen - neKIN nimittäin ovat usein ärsyttäneet silmiäni. Mutta kyllä tässä nyt on kyse juuri ripsiväristä. Mistään muu ei tule kyseeseen, koska ärsytyksen tunne tulee melkein välittömästi ripsivärin (tai muun silmämeikin) laittamisen jälkeen. Erästä lämpimällä vedellä poistuvaa ripsiväriä olen kyllä kokeillut perinteisin huonoin tuloksin, joten olisikohan Sensaista sen suurempaa hyötyä. Vaikea uskoa, jos peräti apteekkiripsarikin ärsyttää :(

      "Mies, joka sattuu pitämään söpöistä ja naisellisista asioista" kuulostaa omaan korvaani vähän vieraalta, joten mieluummin kutsuisin itseäni vaikka "ihmiseksi, joka pitää söpöistä ja naisellisista asioista" ^^'. Vaikka en prosessia aloittaisikaan, en varsinaisesti haluaisi korostaa biologista sukupuoltani. Mutta kiitos joka tapauksessa hirveästi tsempistä <3!

      Poista
  19. http://www.theguardian.com/world/2015/aug/07/my-life-without-gender-strangers-are-desperate-to-know-what-genitalia-i-have?CMP=share_btn_fb

    Hei Momo, tämä tuntui liippaavan jonkun verran läheltä joten linkkaanpa tähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, mielenkiintoinen artikkeli! Eroavaisuuksia on jonkin verran, mutta läheltä kuitenkin liippaa ^^!

      Poista
  20. Miksi et kirjoittanut Japanista mitään negatiivista? Esim Tokiossa Yakuzan valta on minusta hyvin pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkäs tämä edes liittyy aiheeseen o.o?
      Japanin-vaihdostani kirjoitin lähinnä asioista, joita itse koin. En kokenut yakuzan pelottavaa valtaa.

      Poista
    2. Olis hyvä mangan aihe, Momo taistelemassa lolimekossa yakuzan pelottavaa valtaa vastaan :D
      Anteeksi OT mutta naurattaa, ei kai Suomeenkaan tulevat vaihtarit nyt ensitöikseen mitään liivijengejä saati muuta rikollisuutta ala tutkia :D

      Poista
  21. Kuullostaa siltä kuin koko hormooni hoito vaikuttaisi vain ulkonäköön...
    Omasta kokemuksesta osaan sanoa että se auttaa saamaan pääkopan samalle aaltopituudelle kuin sen pitäisikin olla! Eräs tuttu aikanaan sanoi, että hormonihoito auttoi hirveästi ja tuntui hyvältä kun kropassa oli oikeanlaiset hormonit.

    Se on myös sisäinen ja henkine asia ottaa hormoneja. Sen muutaman kuukauden hullunmyllyn jälkeen se vain tasaantuu ja huomaa jokupäivä kuinka aidolta naiselta tuntee itsensä :)

    Myös Kuullostaa siltä että noista hormoneista tulisi älyttömästi jotain terveyshaittoja ja elämä olisi pilalla sen jälkeen...
    En ole kauheasti kuullut keneltäkään että valittasi jostain terveys haitasta jonka hormonit on aiheuttaneet..
    Onhan niissä se joku nimellinen 3% nouseva rintaayöpä riskin kasvu... Joka taitaa laittaa sut vaan samaan kategoriaan ihan perus naisten kanssa :)

    Ja mitä ne hormonit estää lapsen saantia, lopetat hormonit ja kokeilet onneasi muuttuneena ihmisenä! Jos et käy leikkauksissa niin siellähän ne siittiöitä tuottavat pallurat pysyvät, meneehän niillä varmaan tovi palautua hormonihoidosta. Kuitenkin ne on ne blokkeri lääkkeet mitä lopettaa sen sperman tuotannon ja jos ne pistäisivät sut kerrasta steriiliksi, niitä tuskin syötäisiin loppuelämää jos ei käy leikkaamassa kiveksiä pois :)

    Mitäköhän sitten käy jos et pystykkään saamaan lapsia nyky tilassasikaan?
    Kuullostaa tosi pakon omaiselta tuo lasten hankinta.. Mietin mistä se juontaa juurensa?
    Entäpä jos löydät mukavan kumppanin joka rakastaa sua sellaisena kuin olet, mutta ei halua lapsia tai pysty saamaan lapsia ?
    Tuo lastenhankinta tuo myös paineita toiselle osapuolelle, kun sun pitää löytää ihminen kuka haluaa lisääntyä sun kanssa. Se ei ole kovin luokseen vetävä treffi ilmoituksen otsikko.
    Et eikö sitä joka tuutista tule, elä eka oma elämä ja sit vasta niitä lapsia kun on omat juoksut juostu :)


    Sun vanhemmat on oma lukusa tässäkin, et en tiedä mikä on hyvästä ja mikä Jeesuksesta...
    Kun käytännössä vanhempien pitäisi olla lastensa tukena heidän elämässään, eikä lasten pitäisi mielistellä vanhempiaan ja elää elämää niinkuin vanhemmat haluavat. Kyllähän vanhemmat antavat avaimet onneen koko lapsuuden aikana, että sitten Aikuisena osaisi erottaa oikean väärästä.
    Tää Kuullostaa siltä, jos olisit tulossa kaapista ulos homona niin olisit silti tyttöjen kanssa koska voihan se mielimuuttua ja vanhemmat eivät pety lapseensa....

    Ymmärrän kyllä että haluaa että perheen välit pysyy hyvänä ja kaikki sujuisi kuin rasvattu.. Mut mikäs siinä jos tykkää noin olla :)


    Sit vielä mitä niihin sun siittiöiden saantiis, Eiks kohta oo se viimeinen keino käytössä?
    Että meet ottaa sillä "leikkauksella" sen talteen mitä saat ja sit ei enää tarviisi stressata aiheesta! Sä oot kuitenkin kokeillut jo kaiken ja mitään taikasauvaa ei ole.. Ja lapsen saatiinhan tarvii tietääkseni yhden hyvän siittiön :D

    Et kuten yllä sanottu ei se meikki naista tee :) on muillakin naisilla 100 varmasti samoja ongelmia! Ja hyvin nekin elää.
    Et sun ois aika lopettaa anteeksipyytely ja reilusti vaan luottaa itseesi! Epä varmuus kuitenkin näkyy ulospäin ja sen pystyy aistimaan.

    Koita saada nyt elämä kasaan, ettei se pyörisi tälläistä noidan kehää!

    Kyllä se siitä jokupäivä selkiää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tunnut nyt kyllä yksinkertaistavan asioita liikaa - esim. "siittiöpallurat" eivät todennäköisesti koskaan palaudu entiselleen, se leikkaus ei tosiaankaan ole täyttä mielenrauhaa ja varmuutta tuova ratkaisu ja hormonien osittain tuntemattomatkin terveysriskivaikutukset voivat näkyä vasta kymmenienkin vuosien päästä.

      Suuri kiitos kuitenkin pitkästä kommentista ja tsemppauksesta, Jessica! Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. Mitä tuohon noidankehään tulee, niin tuntuu, että juuri lopettamalla prosessista ja ylipäänsä sukupuolesta stressaamisen olen saanut lievennettyä noidankehää huomattavasti :)

      Poista
  22. En ole kovin paljon lukenut tätä blogia, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Joskus epävarmuuden hetkellä voi olla hyvä ottaa vähän takapakkia tai ajatella asioita toisista näkökulmista löytääkseen jotain uutta tai saadakseen varmuutta. Varmaan kaikki muutkin jotka joutuvat tekemään erityisen tärkeitä ja suuria tai vaikeita päätöksiä miettivät "Haluanko tätä oikeasti? Onko mitään muuta vaihtoehtoa?" joten mikset sinäkin, se on mielestäni ihan ok. Toivon sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan :) Tällainen asioiden jäädyttäminen on varmasti ihan ok, niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Kiitos paljon ja kaikkea hyvää sinullekin!

      Poista
  23. ootkos kokeillut näistä ripsiväreistä mitään? ainakin noista sanotaan, että sopisivat myös niiden silmille jotka ärtyy tavallisista ripsiväreistä --> http://www.biodelly.fi/52-ripsivarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mitään noista, mutta lupaus "sopii myös allergisille ja herkille silmille" on osoittautunut täysin huuhaaksi omalla kohdallani - niin on sanottu näistä kolmesta aikaisemmastakin, turhaan. Kiitos kuitenkin!

      Poista
  24. Miksi et mene Thaimaaseen leikattavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pitäisi leikata?

      Poista
    2. "Thaimaaseen" :DD

      Poista
  25. Taas on tasokasta keskustelua anonyymipuolella...

    En oo tähän mennessä oikein saanut mitään ajatusta, et mitä kirjoittaisin tänne, vaikka jotenkin tuntui, et haluun sanoa jotain. Mut nyt lähtee. Pidän tätä aikalisäpäätöstä hyvänä ja tuen sitä. Itsekin, - vaikka diagnoosin jo sainkin - pistin asiat syrjään, kunnes pääsen lukiosta eikä vanhempien välien poikkipistämisellä ole niin vakavia seurauksia. :) Jokaiselle prosessin käyminen on henkilökohtaista ja sitä on kai ihan ymmärrettävästikin hankala käsittää - varsinkin, jos on cis-sukupuolinen eikä tarvitse käydä mitään prosessia. Ei onnistu ihan kaikilla niin, että heittää vaan pillerit suuhun ja tadaa, happy day. ^^' Mahtavaa, että yrität vähentää sukupuolen merkitystä elämässäsi. Varmasti onnistuu sulta, kun vaikutat kuitenkin henkisesti tasapainoiselta. Yritän itsekin sitä tämän vuoden ajan, että jaksan olla. c: Toivon vaan, ettei dysforia kasva sinä aikana niin suureksi, että se repii sisältä rikki. Enemmän sinusta oon huolissani, kun sulla se odotusaika ei oo niin tarkasti määritetty. :( Optimistisena kuitenkin uskon, et ratkaisu kyllä tulee vastaan. Saatat ehkä olla jopa niitä transsukupuolisia, jotka kykenevät elämään elämänsä biologisessa sukupuolessaan. n_n Kiinnostaa kyllä tietää... Jos olisit saanut sukusolut pakastettua ilman ongelmaa, olisitko jo lähtenyt prosessiin?

    Ja ripsivärijuttua voisin kommentoida kanssa: Mä itse en arkena kehtaa vielä pistää meikkiä silmien alueelle, joten teen sellaisen ratkaisun, et pelkästään taivutan ripset. Lisää mukavasti feminiinisyyttä ulkonäköön, mut ei tarvii lutrata minkään aineen kanssa. x3

    Mä oon ainakin sun tukena, kuten varmasti moni muukin lukija, mitä ikinä päätätkään tehdä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aina yhtä ihana Velo :)
      Ikävä kuulla, että joudut pelkäämään dysforian kasvamista vielä jonkin aikaa. Kovasti tsemppiä!

      "Jos olisit saanut sukusolut pakastettua ilman ongelmaa, olisitko jo lähtenyt prosessiin?" Vaikea sanoa. Se olisi riippunut vähän myös siitä, mitä mieltä hedelmöitysklinikan työntekijät olisivat olleet niiden talteen saatujen sukusolujeni laadusta ja määrästä. On kyllä mahdollista, etten olisi aloittanut pakastuksen jälkeenkään, koska kaikki muut ongelmat ja ajatukset olisivat saattaneet kuitenkin pyöriä mielessä.

      Poista
  26. Tarkoittaako tää nyt, että lopetat tän blogin? :/ toivottavasti et...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lopeta, mutta koska olen nyt tietoisesti vähentänyt sukupuolen (ja myös lolita-harrastuksen) merkitystä elämässäni ja suunnannut energiaani asioihin, jotka eivät liity mitenkään blogin teemaan, en ole varma, miten paljon mielekästä sisältöä tänne aina keksin. Mutta ties vaikka tilanne jossain vaiheessa muuttuisi ja kaikkea tulisikin taas paljon aihetta blogata.

      Blogi ei siis katoa minnekään, mutta pyydän hieman kärsivällisyyttä postausten kanssa. Ainakin yhden postauksen aion laittaa jo ihan lähiaikoina.

      Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan ^.^!

      Poista
    2. Ei haittaa vaikka ei liittyisi teemaan. Olisi kiva lukea kaikesta mitä teet, ajattelet yms! :) vaikka niistä tavallisista arkipäiväisistä asioistakin.

      Poista
    3. Aa, kiitos paljon! Mainitsen ainakin seuraavassa postauksessa vähän niistäkin ^^

      Poista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava lukea, juuri noin olen ajatellut!
      Kiitos paljon ja hyvää syksyä!

      Poista
  28. Minusta tuo kuulostaa fiksulta päätökseltä. Monilla ihmisillä on elämässään pienempiä, tai suurempia ristiriitoja joihin ei vaan ole olemassa hyvää ratkaisua. Silloin ainut vaihtoehto voi olla se että hyväksyy tilanteen sellaisena kun se on ja jatkaa elämäänsä keskittyen positiivisiin asioihin. Se kuilu, minkä varmaan koet itsesi ja muiden naisten välillä ei välttämättä tule koskaan katoamaan, mutta ainakin voit antaa itsellesi luvan olla murehtimatta enää asiaa, jolle et mitään voi ja jonka hyväksi olet kaikkesi jo tehnyt. Ja mitäänhän et ole kuitenkaan vielä menettänyt. Hormonit voi aina aloittaa myöhemmin, jos siltä tuntuu.

    Itselläni on myös eräs "ongelma", jonka takia olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni tuntenut itseni ulkopuoliseksi, sekä murehtinut ja stressannut menenkö läpi "normaalista". Pakon edessä on täytynyt opetella hyväksymään itsensä vajavaisena ja keskittymään niihin hyviin puoliin. :)

    Vaikutat tosi mukavalta ja fiksulta ihmiseltä ja toivon kaikkea hyvää sinulle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voikaan olla niin samanlaista ajattelua kuin minulla :)! Kiitos paljon, ihanaa kun tilanteeni ymmärretään näin täydellisesti.

      Kiitos myös hurjasti mukavaksi sanomisesta *-*! Kaikkea hyvää sinullekin, ja toivottavasti pärjäät jatkossakin hyvin "ongelmasi" kanssa <3

      Poista
  29. Minäkin haluaisin kamalasti kuulla ihan arkipäiväisistä asioistasi, vaikutat ihan älyttömän mukavalta tyypiltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos tosi tosi paljon Emma!
      Ainakin silloin tällöin voin kirjoitella vähän niistäkin ^w^

      Poista
  30. Milloin on luvassa uutta postausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt aika kiireinen, mutta yritän laittaa edes pienen tilannepäivityksen tällä viikolla. Pahoittelut viiveistä :(!

      Poista
  31. Harvoin kommentoin (satunnainen lukija täällä), mutta täytyy sanoa että mustakin tuntuu että teet ihan oikean päätöksen tämänhetkisen elämäntilanteesi ja fiiliksesi pohjalta. Olin itseasiassa aika yllättynyt siitä että kun tulin kommenttiosioon ja iso osa oli kanssani eri mieltä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  32. Pakko kommentoida tänne, että näytät aivan täydelliseltä tossa kuvassa, joka oli jennipupusen askissa. Harvoin kehun ketään, mutta jos kehun, niin se on täysin vilpitöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi herätti mun mielenkiinnon ja oli pakko käyä kattoo millasta kuvaa tarkotat. :D Ja täytyy kyllä sanoo et oon täysin samaa mieltä! Momo näyttää tosi kauniilta kyseisessä kuvassa :)

      Poista
    2. Ää, kiitoksia hirveästi molemmille *-*! Ihan mukavaahan se on, kun edes joskus tulee onnistuneita selfieitä ^^

      Poista
  33. Mua tässä lapsensaantiasiassa hiertää suuresti se, että ei lainkaan ajatella, millaiseen tilanteeseen niitä lapsia ollaan tuomassa. Lapset on myös ihmisiä ja yksilöitä, jotka vaan valitettavasti eivät itse voi päättää, millaisessa elämäntilanteessa vanhempansa ovat. Jos epätoivoisesti haluat lapsia, niin oletko miettinyt, miltä heistä mahtaa tuntua, jos toinen vanhemmista elää itsepetoksessa vain siksi, että tekisi omat vanhempansa tyytyväiseksi? Jos lastentekoaikaan elät edelleen "miehenä", miten aiot selittää lapsillesi, kun isi ryhtyykin muutosprosessiin? Eikö olisi parempi, että elät reilusti niin kuin aidosti oletkin? Ei tulisi ylimääräistä selittelyä ja muutosta lastenkaan elämään. Tosin jos todella se aidoin ja sinulle paras olemisen ja elämisen tapa on, että seilaat miehenä ja naisena ja välimaastossa, niin sehän ei silloin ole keneltäkään millään tavalla pois, ja jos lapsia saat sellaisessa elämäntilassa jossa aiot pysyäkin, niin se on lapsille parasta. Ettei suunnitelma ole ensin vaan tehdä lapsia, ja sitten lähteä muutokseen miettimättä yhtään, miten se lapsiin vaikuttaa. Enkä nyt tarkoita että lapset eivät hyväksyisi muutosta, sillä lapsethan ovat ihmisistä avarakatseisimpia ja takuulla rakastavat sinua kutsuit sitten itseäsi millä nimellä tahansa ja käytit mitä vaatteita vaan. Risoo vain tuo ajattelutapa, että "lapsia on saatava" miettimättä yhtään sen kummemmin, että millaista ympäristöä ja elämää heille on tarjoamassa. Kehodysforiasta, masennuksesta ja pahimmilaan itsetuhoisuudesta kärsivä vanhempi ei usein ole hyvä vanhempi. Tasapainoinen, itsensä kanssa hyvin toimeentuleva ihminen on varmasti parempi. Eikä silloin ole väliä, mitä hänellä on jalkovälissään tai mitä hormoneja kehossaan.

    P.S. Useimmat naiset selviävät hengissä ja ilman terveyshaittoja naishormoneista ;)

    VastaaPoista
  34. Silmämeikistä tuli mieleeni; oletko kokeillut kestovärjätä ripsiäsi? Olen itse muutaman kerran niin tehnyt kotiaineilla kun ei ole huvittanut meikata esimerkiksi kesällä. Tietysti siinä käytettävä aine on äkäisempää kuin normaali ripsiväri, mutta ehkäpä ammattilaisella olisi mahdollista? Noh, kunhan pohdiskelin. :)

    VastaaPoista
  35. Paras kirjoitus mitä olen lukenut pitkään aikaan! Nykyisin ihmiset ovat liian ulkonäkökeskeisiä, melkein minne tahansa mentäessä. Sukupuoli, seksuaalisuus (aktiivisuus sekä suuntaus), asuinalue, koulutus, kehon rakenne yms. koetaan jotenkin vääränä ja pelottavana. Aina pitäisi olla jotakin muuta ollakseen onnellinen. Olen iloinen, miten seksuaalisten suuntausten ohelle on tullut suuri kirjo eri sukupuolimääritelmiä. Vaikka asenteet usein ovat vielä eilisessä, nettiä käyttävät kielitaitoiset (fiksut nuoret) muuttavat tilannetta pikkuhiljaa.

    Minne ikinä päädytkään elämässäsi, muista: teet päätöksiä itseäsi varten. Ota itsellesi aikaa, pohdi rauhassa. Puhu luotettaville ihmisille ja peilaa ajatuksiasi. Älä tee mitään, mitä et todella tahdo tai että "nyt on kiire ja pakko toimia". Olet säkenöivä ja mahtava juuri sellaisena kuin milloinkin olet. Tee asioita, jotka ovat mielekkäitä ja lisäävät hyvää ympäristössäsi. Olemalla se kuka olet, olet parhaimmillasi. :)

    VastaaPoista