New white dress

Ouncessa on ihana viettää teehetkiä ystävien kanssa. Vähän aikaa sitten olin siellä Tiian ja Katjan kanssa.

Having tea with friends at the Ounce is always a soothing experience. A bit time ago I was there with Tiia and Katja.

Sekä peruukki että mekko ovat uusia. Peruukin tilasin eBaystä, mutta ei se kyllä eroa paljoa aiemmista peruukeistani. Mekko on Fan+Friend-merkkinen, ja valitettavasti se on vähän "tavallisemman" näköinen kuin miltä näytti myyntikuvassa. Aivan ihana perusmekko se kuitenkin on :).

Both my wig and dress are new. The wig is just from eBay, it's doesn't differ a lot from the previous ones. The dress is by Fan+Friend, but unfortunately, it looks a bit more plain than in the sales picture. However, it's a nice basic dress :).

 Pitkästä aika tuore asukuva blogissa, viime kerrasta on peräti kaksi kuukautta!

It's been a long time (two months!) since I posted a fresh outfit picture!

Teen jälkeen päätimme mennä syömään kiinalaiseen ravintolaan. Uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen kertani kiinalaisessa!

After the tea we decided to go and eat in a Chinese restaurant. Believe it or not, this was my first time in a Chinese restaurant!

Tiian ja Katjan piti lähteä, mutta jäin vielä hetkeksi kauppakeskukseen. Siinäpä sitten leikin kameralla.

Tiia and Katja had to go but I decided to stay in the shopping mall for a little longer. Of course I had to play with the camera.

Olen pitänyt nenääni kauhean isona, mutta tässä sivuprofiilikuvassa se näyttää ihan siedettävältä :)

I always thought my nose was so big but in this picture it actually looks quite okay I guess :)

***

Vielä pari sanaa prosessistani! Nyt olen käynyt keskustelemassa sairaanhoitajan pari kertaa. Käynneillä ei ole tapahtunut mitään järin suurta ja ihmeellistä: sairaanhoitaja on kysellyt tuntemuksistani, kehoon suhtautumisestani, harrastuksistani, luonteestani, kavereistani, kouluajoista... viimeksi pääsimme yläasteen alkuun asti, mistä jatkamme nyt perjantaina. Oloni prosessin suhteen on tullut hieman varmemmaksi ja sairaanhoitajakäyntien jännitys on vähentynyt. Usein käynneillä unohtuu mainita joitain juttuja, mutta voihan niitä sanoa vielä jälkeenpäinkin. Käyntejä on kuulemma "yleensä alle 10", ja niiden jälkeen pääseekin sitten psykologille ja muualle. Sitä odotellessa!

Just a few words about my process! Now I've had two talking sessions with he nurse. There hasn't been that much interesting to tell about: the nurse's been asking about my feelings, attitudes towards my body, my hobbies, my characteristics, my friends, my times at school... last time we had to stop at 7th class so next Friday we'll continue from that. I feel a bit more confident about the process and not that nervous anymore. I often forget to mention things to the nurse, but fortunately, one can mention those things even afterwards. There should be "not more than 10" sessions with the nurse, and after that I'll get to go to the psychologist's, for example. Looking forward to it!

Surprising present & face mask!

Pari viikkoa sitten oli syntymäpäiväni, ja täytyy sanoa, että eräs vanhemmiltani saatu lahja yllätti minut täysin:

I had my birthday a few weeks ago, and one present from parents really took me by surprise:

PINKKI Samsung Galaxy Tab -suojakuori! Yleensä kun vanhempani ostavat minulle lahjoja, niiden värit ovat yleensä perinteisiä "poikien värejä". Mutta tällä kertaa olikin tosi yllättävää (ja ihanaa!) löytää lahjapaketista pinkki asia! Kaupassa oli kuulemma kaksi vaihtoehtoa, pinkki ja valkoinen, mutta valkoinen olisi kuulemma mennyt liian helposti likaiseksi käytössä. Toisaalta eihän heidän olisi ollut aivan pakko ostaa kumpaakaan, voihan tablettia käyttää ilman kuortakin. Aloin miettiä... mitäpä jos vanhempani halusivat tällaisella tavallista söpömmällä lahjalla viestittää, että he olisivat hiljalleen hyväksymässä naisidentiteettini? Tosin hehän luulevat sen olevan vain "transvestiitti-identiteetti" (eli satunnaiseen pukeutumiseen liittyvä), koska en vielä ole paljastanut heille mitään prosessista ynnä muusta. Joka tapauksessa lahja oli ihana, ja ehkä pienoinen merkki asennemuutoksesta :)

A PINK Samsung Galaxy Tab cover! Usually, when my parents buy me presents, their colours are always those traditional "boys' colours". Therefore, it was really wonderful to get a lovely pink surprise from them. They said there were two alternatives in the shop, a white one and a pink one, but they said they didn't choose the white one since it would've gotten dirty so easily. On the other hand, they didn't absolutely HAVE to choose either of them because you can pretty safely use a tab even without a cover. I have my thoughts about this... maybe my parents tried to indicate by this that they are slowly starting to accept my female identity? Well, they still think it's a "transvestite identity", as I haven't told them anything about the process yet. Anyway, this present was great, and maybe a small sign of a change in attitudes :)

Olen muuten vähän aikaistanut suunnitelmaani ja ajatellut, että kertoisin prosessista vanhemmilleni jo 2.3. - silloin menen seuraavan kerran heidän luokseen (jos 9.2. ei lasketa, mutta se olisi jo aivan liian pian). Toisaalta tekisi mieli lähettää jo sitä ennen vaikka äidille sähköpostiviesti, jossa selittäisin vähän asioita, koska sitten en livenä joutuisi aloittamaan ihan nollasta (menisin varmaan paniikkiin). Sydän hakkaa jo nyt, kun vain ajattelenkin paljastamista. Miten ikinä pystyn siihen?!? Viimekin "keskustelusta" (1.1.2012) jäi niin kammottavat muistot...

I've changed my plans a bit: I think I could make the revelation to my parents as early as March 2nd. That's when I'm going to go to their place next time (except for February 9th, but that's way too early). On the other hand, even before that, I'd like to send my mom an email where I could explain the situation a bit, so I wouldn't have to start everything from zero (I think I would panic). My heart is beating rapidly even when I'm just thinking about this. How can I ever do it?!? Even the last "discussion" gave me some really bad memories.

Nyt kuitenkin vähän kevyempään aiheeseen. Tammikuun alussa vihdoin aloitin säännöllisen kasvonaamioiden käytön. Kasvonaamiot ovat niin ihania, että oikein harmittaa, etten ole käyttänyt niitä aktiivisesti jo aiemmin. Ennen käytin silloin tällöin vain H&M:n yksittäispakattuja naamioita, mutta sitten löysin nämä todella kätevät Freemanin kasvonaamiot, joista riittää moneksi viikoksi. Vasta yhtä naamiota olen kokeillut (Avocado & oatmeal), mutta se on osoittautunut tosi hyväksi. Viikonloppuna äitini jopa kehui ja ihmetteli, olinko tehnyt jotain iholleni, kun se näytti niin hyvältä. "E-enhän minä" :D. Ostin myös tuollaisen verigreippi-kuorintajutun, jota olen käyttänyt vasta kerran.

But now about some lighter topics! At the beginning of January I started using face masks regularly. Face masks are so lovely that it's a bit sad I didn't start using them actively even earlier. Before I just used some single-packaged face masks by H&M, but they I found these really great products that last for many weeks: face masks by Freeman. This far I've only tried one mask (Avocado & oatmeal), but it's proven to be very good. In the weekend my mom even asked if I had done something to my skin as she thought it looked so good. "No, nothing" ;D. I've also bought that pink grapefruit peeling product which I've only used once.

Toinen on uusi ja toinen on rypyssä.

The other one is brand new and the other one is creased.

Tällaiselta sitten näytän ilman meikkiä, kasvonaamion kera.

This is how I look without makeup, wearing a face mask.

Äh, miten nämä kuvat ovat näin epätarkkoja, vaikka minulla on uusi hieno kamera... Kaikki tänä vuonna blogiin laittamani kuvat on otettu uudella kameralla, mutta ei niissä paljoa eroa huomaa aiempiin verrattuna. Pakko oppia käyttämään sitä paremmin.

How can all these pictures be so unclear even though I have a great new camera... In fact, all the pictures taken this year have been taken with the new camera, despite the bad quality. I'll really have to learn to use it better.

Transpoliasiaa (ja muuta) sitten lähipäivinä tulevassa postauksessa~
Impressions about transpoliclinic (and else) coming in my next blog text in a few days~

ONE YEAR of Momochuu no sekai!

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun Momochuu no sekai syntyi. Aika kuluu ihmeen nopeasti. Muistan vielä, kun kirjoitin ensimmäisiä postauksiani... Sananlaskun mukaan "joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään", mutta yritän suojata silmäni ja muistella vielä hetken mennyttä ihanaa vuotta.

Ensimmäinen postaus oli vielä melko jaarittelua, enkä oikein vielä tiennyt, millaiseksi blogini tie tulisi muodostumaan. Alussahan tuumailin kirjoittavani vähän yleisemminkin elämästäni, mutta hyvinkin pian linja vakiintui, ja aloin käsitellä lähes pelkästään tyttönä olemista ja siihen liittyviä asioita. Hyvä niin, paras keskittyä olennaisimpaan. Alkuvuodesta postailin enimmäkseen asukuvia ja kuvia uusista vaatteista ja meikeistä, joita ostin lolita-harrastuksen päästessä kunnolla vauhtiin. Vuoden mittaan alkoikin sitten tapahtua vaikka mitä: tanssiprojekti, coneja, muotinäytöksiä, shoppailua, ulkomaanmatkoja, hetkiä ystävien kanssa... ja loppuvuodesta itse trans-prosessi pääsi käyntiin. Suoraan sanottuna tämä oli tapahtumarikkain ja ehkä jopa paras vuoteni tähän mennessä. Alle olen vielä valikoinut muutamia kivoja kuvia ensimmäisen blogivuoden varrelta.

It's been one whole YEAR since I started writing this blog. It's unbelievable how fast time flies. I still remember when I was writing my first blog texts...

At the beginning, I still didn't exactly know what direction my blog would take. First I planned to write about my life and interests more in general, but pretty soon it went to writing only about being a girl. Well, it's good to focus on the essential! Early in the year, I mostly blogged just outfit pictures and pictures about new clothes and makeup, as I started to find my way as a lolita. Then, as the year went on, many things started to happen: a dance project, conventions, fashions shows, trips to other countries, shoppings, wonderful moments with friends... and lastly, the transition process. Put shortly, this was the most eventful and thus probably the best year in my life so far. Let's take a look at some pictures from around the year.

YEAR IN PICTURES ♥

Bloggaamista aloittaessani en mitenkään olisi voinut ajatella, että blogillani tulisi vaivaisen vuoden päästä olemaan huikeat 384 lukijaa... vau! Vuoden aikana blogissani on käyty yli 108 000 kertaa, joten ei voi kuin olla tosi kiitollinen, että elämääni on pidetty mielenkiintoisena. Postauksiani on myös kommentoitu tosi aktiivisesti, ja minua on tultu usein moikkaamaan coneissa ja jopa kaupungilla kulkiessani. Kommenteillanne olette kannustaneet, tukeneet ja rohkaisseet minua lukemattomia kertoja ulkonäköni, asujeni, ihmissuhteiden, prosessin ja monien muiden asioiden suhteen - välillä jopa tuntuu, etten mitenkään voi ansaita näin paljon tukea ;___; Olette piristäneet päiväni vähän väliä ja saaneet itseluottamukseni kasvamaan mielettömästi tämän vuoden aikana. Myös kaikesta palautteesta ja neuvoista olen hyvin hyvin kiitollinen. Vaikken tunne suurinta osaa teistä henkilökohtaisesti, tuntuu ihan siltä kuin olisin saanut satoja uusia kavereita! Olen tosi liikuttunut kuullessani, että jotkut ovat saaneet jopa lisää rohkeutta olla oma itsensä ottamalla esimerkkiä minusta. Itku meinaa tulla, kun ajatteleekin kaikkea tätä. Kiitollisuuttani ei pysty sanoin kuvailemaan, mutta...

KIITOS!!! ♥♥♥ Kiitos NIIIIIN paljon tästä vuodesta, kaikki rakkaat lukijani - niin nimelliset kuin anonyymit! ;;_____;;!

Innolla jatkan bloggaamista tästäkin eteenpäin ♥!

When I started blogging, it didn't even come to my mind I would have 384 readers after a single year... just unbeliavable! During the year, my blog has been visited over 108 000 times, and I'm very grateful for that you are interested in my life so much. You have also commented on my posts very enthusiastically, and some of you have even come to me to say hi at conventions or in the city. With your comments you've supported and encouraged me so many times, be it about my appearance, outfits, relationships, the process or anything else - it's even felt like I don't deserve that much support ;__;  You've made my day so many times, and you've made my self-confidence grow amazingly during the past year. Also, I'm super grateful about all the feedback and advice you've given me. Even though I don't know that many of you personally, it feels like I've made hundreds of new friends! I'm so happy to hear that some of you have even got more courage to be yourselves by following my blog. I almost feel like crying when thinking about all this. I can't express my thankfulness in words, but...

THANK YOU!!! ♥♥♥ Thank you SO much for this year everybody, both the registered ones and the anonymous!

I'll continue blogging with enthusiasm also from now on ♥!