Joulupäivänä Harajukussa pidetyssä lolitamiitissä (josta on tulossa omakin pikku postaus myöhemmin) satuin törmäämään puolalaiseen lolitaan, Klaudiaan, joka tekee perusteellista PhD-tason tutkimusta legendaarisesta Harajukun kaupunginosasta. Projektissaan hän haastattelee useita Harajukuun jollain tapaa liittyviä ihmisiä ja kyselee heiltä asioista pintaa syvemmältä. Miitissä hän kertoi menevänsä seuraavana päivänä haastattelemaan erästä aktiivista lolitaa, mutta harmitteli, että joutuu menemään yksin, koska on mielestään huono kuullunymmärryksessä. Vaikkei omakaan japanin kuullunymmärrykseni ole kaikkein parasta, tarjouduin mielelläni seuraksi. Niinpä sovimme tapaamisen tapaninpäiväksi keskelle Harajukun Takeshita Dooria.
Tapasin jännittyneen Klaudian sovitussa kohdassa puoleltapäivin, ja pian paikalle löysi myös haastateltava, Ai Akizuki. Hän ehdotti haastattelupaikaksi läheistä teepaikkaa, jonne suuntasimme mielihyvin. Tiesin Akizukista ennalta vain Klaudian lyhyesti kertomat faktat - että hän pitää esimerkiksi luentoja ja Youtube-kanavaa lolitasta ollen näin uraauurtava "lolitalähettiläs". Opin kuitenkin nopeasti lisää, sillä haastattelun alettua Akizuki kertoili itsestään ja mietteistään avoimesti ja pirteästi. Olin tullut haastatteluun Klaudian avustajana, mutta alusta lähtien keskustelu sukeutui kuitenkin vahvasti Klaudian ja Akizukin väliseksi - jäin lähes täysin sivustakatsojan (ja henkisen tuen) rooliin, kun Klaudialla ei ollutkaan juuri avuntarvetta kielen kanssa. Niinpä keskityin vain nauttimaan tästä mielenkiintoisesta haastattelusta, ainutlaatuisesta tilaisuudesta, johon en olisi vielä edellisen päivän aamuna mitenkään voinut kuvitella pääseväni.
Haastattelun sisältö oli hyvinkin monipuolinen. Ääninauhurin pyöriessä taustalla Klaudia esitti kysymyksiä niin lolitamuotiin, lolitan määrittelemiseen, japanilaisiin lolitoihin kuin Harajukun ja lolitan väliseen suhteeseen liittyen, ja Akizuki vastaili hymyillen. Näistä teemoista en kuitenkaan selosta tässä sen tarkemmin. "Virallisessa" haastatteluosuudessa kesti kai noin tunti, minkä jälkeen oli aikaa vapaamuotoisemmille kysymyksille. Tässä vaiheessa minäkin pääsin paremmin ääneen, sillä mieleeni oli tullut kysymys jos toinenkin.
Vapaa keskustelu meni nopeasti japanilaisen ja läntisemmän lolitakulttuurin (jota tässä edustivat Suomi ja Puola) vertailuksi. Kävi ilmi, että Suomessa ja Puolassa lolitan harrastajien tilanne on monilta osin hyvin samantapainen - tunnuimme Klaudian kanssa puhuvan kuin yhdestä suusta, ja toisen oli useimmiten helppo yhtyä toisen sanaan. Akizukille puolestaan monet mainitsemamme asiat tulivat yllätyksinä. Hän hämmästyi, kun kerroimme, että kotimaissamme lolitoja usein kasotaan oudosti ja heille sanotaan kaupungilla silloin tällöin outoja asioita, kuten kysellään polttareista ja naamiaisista, ja tietyissä tilanteissa koskemattomuuskaan ei ole itsestäänselvyys. Akizukin mukaan vastaavaa ei tapahdu ollenkaan Japanissa - hän ei kuulemma ole koskaan kohdannut juurikaan muuta kuin myönteistä "kawaiiksi" sanomista. Nostimme esiin myös lännessä esiintyvän ilmiön "elitistilolita", joka osoittautui Akizukille tuntemattomaksi. Selitettyämme merkityksen hän oli suorastaan tyrmistynyt, että jossain on moisia ihmisiä. Yhtä lailla hän piti pelottavana mainitsemiamme, usein pahansuopia
"lolita-secretsejä", joille ei hänen mukaansa (ainakaan tiettävästi) ole vastinetta Japanissa. Mutta on lännessä jotain positiivistakin - Akizuki nimittäin ihasteli etenkin Suomen lolitojen yhteisöllisyyttä, sillä hänen mukaansa Japanissa tyylin harrastajat pitävät yhteyttä toisiinsa paljon pienimuotoisemmin.
Kokonaisuutena keskustelusta ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi, miten räikeä ero Japanin ja kyseisten länsimaiden lolitakulttuureissa on Japanin hyväksi. Akizuki totesikin, että toisin kuin Japanissa, lännessä lolitat varmasti tarvitsevat paljon rohkeutta. Kyseessä ovat toki vain yksittäisen japanilaislolitan kokemukset, mutta ottaen huomioon Akizukin lähes elämänpituisen lolitauran, niille sopinee antaa kohtuullisesti painoarvoa.
Myös Akizuki kirjoitti tuokiosta lyhyesti
blogiinsa.
 |
| Klaudia, Akizuki ja pitkä minä |
Asunani oli haastattelun teemaan sopivasti juuri Harajukusta (Closet Childistä) ostettu Atelier Pierrotin mekko.
