Yliopistossa olen siis ollut "poikamoodissa". Jotain lohtua tuo se, että sekin moodi on muuttunut naisellisemmaksi - useimmiten minulla on päällä pinkki Superdry-huppari (tai Harajukusta ostetamani Minni Hiiri -huppari), ja ihan hiljattain ostin sellaisen mustan söpöhkön olkalaukun. Lookkini ei-naisellisemmat osuudet johtuvat mukavuussyistä - (miesten)farkut eivät purista ja kengätkin ovat käytännölliset pitkin kävelyihin (tosin söpömmän takin tarvitsisin). Pari päivää sitten yksi japanilainen mies piti minua eräässä tilanteessa selvästi naisena, vaikka olin edellä mainitussa lookissa ja ilman meikkiä. Tuollaiset tilanteet - joita on sattunut pari aiemminkin - ovat kyllä aina ehdoton päivän piristys. Kunnollakin tietysti olen toisinaan laittautunut (kuten aiemmissa postauksissa on näkynyt), mutta varjopuoliakin olen päässyt kokemaan: jokin Japanista ostetuissa meikinpoistoaineissa on tavallista enemmän ärsyttänyt silmiäni, ja nipin napin mahtuvat korkokengät ovat tehneet varpaistani muhennosta ja olleet mitä todennäköisimmin osasyynä eräänlaisen jalkasilsan syntyyn. Tämäntapaisista syistä "poikamoodi" on tullut kyseeseen useammin. (Vaikka poikamoodini onkin naisellisempi, niin jos vietän siinä liikaa aikaa, alan salakavalasti nähdä peilikuvassani yhä enemmän miehisyyttä ja "unohtaa" että pystyisin halutessani näyttämään kauniimmalta, minkä seurauksena ahdistun. Samaa ilmiötä on tietty Suomessakin, mutta täällä se on tainnut korostua, kun olen laittautunut tavallista harvemmin.)
Olen muuten miettinyt, mitenhän minun kävisi, jos yrittäisin ostaa elokuviin ladies' day -lippua. Tokiossa nimittäin tuntuu (ainakin lähes) joka elokuvateatterissa olevan käytäntö, että keskiviikkoisin naiset pääsevät elokuviin 1100 jenillä, kun normaalilippu on 1800 jeniä ja opiskelijalippu 1500 jeniä - melko suurikin alennus siis. Aluksi mietin, miksihän juuri naisia tällä tavoin kannustetaan käymään elokuvissa, mutta joku ehdotti, että sillä yritettäisiin houkutella kotirouvia teattereihin. Joka tapauksessa haluaisin muiden naisten tapaan hyödyntää tarjousta (koska Japanin leffavalikoima on minulle hyvinkin mieluinen, täysin eri planeetalta kuin Suomessa). Kysysiköhän lipunmyyjä/-tarkastaja henkilötodistustani ja eväisi minulta ladies day -lipun, vai tunnistavaisivatkohan he kysymättäkin minut naiseksi ulkonäköni perusteella? Kynnys ottaa selvää on iso, sillä mahdollisesta kieltävästä vastauksesta aiheutuva syrjinnän tunne olisi pistävä.
Samaa estetyksi tulemista olen pelännyt lesbobaarien suhteen. Shinjukussahan on kuuluisa homo- ja lesbobaarialue, jossa on muutamia (Internetin perusteella) hyviä lesbobaareja. Koska tyttöystävän löytyminen Suomesta on osoittautunut aika lailla mahdottomaksi, olen ajatellut, että minun kannattaisi täällä olla aktiivinen asian suhteen - ja mikäpä olisikaan parempi paikka tavata (trans)naisista kiinnostuneita naisia kuin lesbobaarit. Ne vain ovat kaikki Women Only. Jo lokakuussa kävin kyseisellä alueella vakaana tarkoituksenani mennä johonkin niistä, mutta kun Japanissa matkalla ollut naispuolinen kaverini joutuikin yllättäen perumaan tulemisensa, jäin yksin, enkä enää uskaltanutkaan yrittää sisäänpääsyä peläten tulevani torjutuksi esimerkiksi ääneni perusteella. Sen koommin en ole kyseiselle alueelle mennyt, koska en uskalla mennä yksin, eikä ole minulla täällä ketään naispuolista kaveria, joka voisi tai haluaisi tulla kanssani.
Seurustelu- ja rakkausaiheeseen liittyen täytyy toki velä kommentoida erästä Suomessa vähän aikaa sitten hyväksyttyä lakiuudistusta, johon liittyen olen seurannut tiiviisti uutisia täältä Japanistakin käsin. Upea juttu niin monille suomalaisille, olen iloinen heidän kaikkien puolestaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki saattaa joskus liittyä keskeisesti omaankin elämääni: mikäli saisin jossain vaiheessa muutettua virallisen sukupuoleni naiseksi, pystyisin myös menemään naimisiin naisen kanssa, mikä olisi tavattoman mahtavaa. Käytännössä olen kuitenkin ollut paljon kyynisemmällä kannalla. Kaikkialla hoetaan, että "rakkaus voitti" yms., mutta uskokaa tai älkää, itselleni koko rakkaus (perheenjäsenten välistä rakkautta lukuun ottamatta) on ilmiönä edelleen yksi suuri mysteeri. En käsitä, miten ihmiset pystyvät rakastumaan toisiinsa, ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että itse joskus kokisin aitoa rakkautta, vaikka se suurimpia unelmiani onkin. Niinpä olen loppujen lopuksi aika skeptinen sen suhteen, että laista kuitenkaan käytännössä olisi minulle henkilökohtaisesti mitään hyötyä.
 |
| Asuntolan joulukuusi |
Jouluaattokin on huomenna, ja yksinäisyyden tunteeni - vaihtarikavereista huolimatta - vain korostuu. Joulu on nimittäin Japanissa länsimaisen perhejuhlan sijaan parien ja rakastavaisten juhla, jolloin ravintolat täyttyvät heistä. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin yrittää unohtaa yksinäisyys joulukakkua syöden ja Joulupukin kuumaa linjaa katsoen. Sen erikoisempaa tekemistä en taida keksiä. Joulupäivänä olisi kuitenkin Harajukun eräässä pannukakkupaikassa ulkomaalaisten lolitojen järjestämä lolitamiitti, joka on ilmeisesti kaikille avoin. Se voisi olla mukava kokemus, jos vain tarkenen mennä sinne täältä ostamissani lolitavaatteissa. Tällä hetkellä olen aika 50-50 osallistumiseni suhteen.
Ostin muuten tällä viikolla jo viidennen (brändi)lolitamekkoni täältä. Vasta yksi, eli Josoconissa käyttämäni Mary Magdalene -mekko, on päässyt näytille blogissa, joten teillä on vielä paljon nähtävää ^___^! Ja tuskin mekkojen osto tähän edes loppuu. Vuonna 2015 ei siis varmaankaan tule olemaan sitä ongelmaa, ettei olisi mitään, mitä laittaa päälle esimerkiksi coneihin.
Mutta nyt on aika toivottaa riemuisaa ja rentouttavaa joulua kaikille teille ihanille lukijoilleni <3!
Voi pikkuinen Momo-kulta rakas! Toivon sulle kaikkea onnea ja hyvää elämässäsi ja tiedän että niin toivoo monet muutkin. Mun on helppo sanoo sua rakkaaksi koska olet hyvä ystävä ja kovin tärkeä, ja niin rakastettava. Kuka tahansa ihastuisi suhun ja pitäisi sua rakastettavana! Pohdit asioita paljon ja jaat ajatuksiasi ja tää blogi on tehnyt susta läheisen ja tärkeän monelle ihmiselle. Kaikki lukijat toivottavat varmasti rohkeutta sinne Japaniin asti ja odottavat sinun paluutasi.
VastaaPoistaKiitos noista käsittämättömän kauniista sanoista. Vastaavasti monista teistä blogini lukijoista on tullut minulle tosi tärkeitä niin kannustavien blogikommenttien kuin muun kanssakäymisen kautta <3
PoistaJa riemuisaa ja pannukakkuisaa joulua
VastaaPoista! <3
Voi kiitos, samoin sinne (tosin pannukakun voi korvata muullakin herkulla :'D)!
PoistaNyt on pakko kommentoida, että on aika itsekästä valittaa siitä, ettei tasa-arvoisesta avioliittolaista ole sinulle henkilökohtaisesti hyötyä. Itse olen kihloissa miehen kanssa, joten ei siitä minullekaan henkkoht hyötyä ole, mutta olen tavattoman onnellinen kaikkien niiden puolesta, joille siitä ON vihdoin, joidenkin parien tapauksessa varmasti vuosien, peräti vuosikymmenien pitkän odotuksen jälkeen apua! Se parantaa satenkaariperheiden, myös lasten, asemaa, kaikki parit ovat nyt lain edessä yhdenvertaiset. Kyllä musta on kivempi mennä naimisiin, kun tiedän, että kaikilla toisiaan rakastavilla pareilla sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta on samat oikeudet ja samat velvollisuudet, kuin meillä tähän asti etuoikeutetuilla heteropareilla. Tämän ansiosta Suomi on yhden pienen askeleen verran tasa-arvoisempi paikka kaikille meille.
VastaaPoistaJa mitä rakkauteen tulee, niin Momo-rakas, sinä olet vielä aika nuori ja sulla on vielä käytännössä katsoen koko elämä aikaa löytää se juuri sulle sopiva kumppani. Olisi ihan tyhmää luovuttaa tässä vaiheessa, eli häntä pystyyn vaan! Mutta se on myös ihan fakta, ettei rakkautta löydä kotona istumalla; ei ne ihanat naiset sun kotiovelle tule kolkuttelemaan. En nyt kehota aktiivisesti metsästämään rakkautta, koska mun kokemuksen mukaan se kuitenkin tapahtuu, kun vähiten odottaa, ja niin naiset kuin miehetkin kyllä vaistoaa epätoivon (eikä se ole viehättävää). Sen sijaan kehotan käymään aktiivisesti ulkona, aloittamaan uusia harrastuksia, tekemään mikä nyt hyvältä itsestä tuntuu, ja siis sellaisia juttuja, joista olisi ehkä mahdollista löytää samanhenkistä seuraa.
Loppuun voisin vielä todeta, ettei parisuhderakkaus ole mikään ainoa, totaalinen hyvän elämän mitta. Jotkut parisuhteet toimii ja toiset ei, ja huonoa parisuhdetta parempi vaihtoehto on olla yksin, sinkkuna. Ei pidä odottaa, että parisuhde korjaa kaiken, mikä on kurjaa. Ei parisuhde ole mikään maagisen onnen lähde, ja se voi toimia vain, jos molemmat osapuolet on jo valmiiksi kokonaisia.
Keittiöpsykologi Caramea kiittää ja kuittaa. ;D
Hear, hear. Caramea puhuu asiaa!
PoistaCaramea: Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus antaa itsekästä kuvaa. Mainitsinhan heti kappaleen alussa, että "upea juttu niin monille suomalaisille, olen iloinen heidän kaikkien puolestaan." Koska tämä on henkilökohtainen blogini, halusin vain lisäksi kommentoida lain konkreettista vaikutusta tai vaikuttamattomuutta mahdolliseen omaan avioliittooni todeten, ettei vaikutusta todennäköisesti ole rakastumattomuuden takia. "Mitään hyötyä" on ehkä liian vahva ilmaisu (koska kuten mainitsin, olen iloinen muiden puolesta), mutta halusin ilmaisulla vain tuoda selvästi ilmi turhautumiseni omaan tilanteeseeni.
PoistaTietysti on parempi löytää kumppani esimerkiksi 80-vuotiaana kuin ei milloinkaan, mutta kyllä siinä tilanteessa väkisinkin tulee ajatelleeksi, että eivätkö ne kymmenet vuodet ennen aitoa rakkaussuhdetta menneet enemmän tai vähemmän hukkaan. En oleta, että parisuhde olisi mikään maaginen kaikki ongelmat ratkaiseva asia, mutta minulla on vahva tunne, että olisin hyvässä parisuhteessa paljon onnellisempi kuin näin yksinään.
"En nyt kehota aktiivisesti metsästämään rakkautta, koska mun kokemuksen mukaan se kuitenkin tapahtuu, kun vähiten odottaa - -". Juuri noin olen itsekin ajatellut, minkä takia olenkin vähän höllännyt deittisivustojen suhteen. "- - niin naiset kuin miehetkin kyllä vaistoaa epätoivon". Mutta entä jos kyynisyys ja epätoivo on jo niin syvällä, että sitä on vaikea saada pois alitajunnasta? On vaikea tsempata itseään jokaiseen uuteen kanssakäymistilanteeseen, jos niistä ennenkään ei ole seurannut mitään.
"kehotan käymään aktiivisesti ulkona" --> Jos tarkoitat "ulkona käymisellä" baareja yms., niin niissä en ole loppujen lopuksi ollenkaan oma itseni, kun joudun esittämään, että viihdyn kyseisissä paikoissa, vaikken oikeasti viihdy (tosin olenhan nyt Japanissa pyrkimässä lesbobaareihin, vaikken voi olla varma, miten hyvin niissäkään viihtyisin). Vai mitä muita "ulkoilu"paikkoja voisin keksiä? Ulkona käymisen pitäisi kuitenkin olla hauskaa eikä kuumeista kumppaninmetsästystä.
"aloittamaan uusia harrastuksia" --> Pidän nykyisistä harrastuksistani ja haluaisin harrastaa niitä oikeastaan enemmänkin. Tuntuu vaikealta keksiä uutta harrastusta, johon minulla olisi riittävästi kiinnostusta ja vieläpä aikaa ja mahdollisuuksia toteuttamiseen. Ylipäänsä on vaikea keksiä harrastusta, jossa törmäisi mainitsemiisi samanhenkisiin, koska "henkisyyteni" tuntuu olevan sen verran epämääräinen. Esimerkiksi Japani-suuntautuneisuuteeni liittyen on ehdotettu, että ehkä coneista löytäisin tyttöystävän, mutta kuten tässä viiden vuoden conien aikana on käynyt valitettavan selväksi, ei Suomen coneissakaan ilmeisesti riittävän samanhenkistä seuraa ole - tuttavia, kavereita ja jopa ystäviä kyllä, mutta ei ainakaan toistaiseksi läheskään parisuhteeseen asti.
"tekemään mikä nyt hyvältä itsestä tuntuu" --> Juuri harrastukseni (mm. tennis ja pelaaminen) tuntuvat minusta hyvältä, mutta valitettavasti ne eivät ole juurikaan sellaisia, joiden parissa törmäisi uusiin ihmisiin - päin vastoin ne saattavat jopa edistää pakoa todellisuudesta. Lolitan parissa ehkä törmää, mutta piirit ovat pienet...
"- - parisuhde - - voi toimia vain, jos molemmat osapuolet on jo valmiiksi kokonaisia." Miten sitten on selitettävissä, että esimerkiksi masentuneet ihmiset ovat pystyneet löytämään toimivia suhteita? Kaveripiirissäni on myös henkilö, joka vasta rakkaussuhteen löydettyään sai itseluottamuksen tehdä itsestään "kokonaisemman" aloittamalla transprosessin kunnolla - eikö siis aivan vastaavasti voisi käydä minullekin? Tällaisten kokemusten perusteella tuntuu siltä, että parisuhde voi tosiaankin tehdä osapuolista kokonaisempia.
Pahoitteluni, että kuulostan näin negatiiviselta ja takerrun joka kohtaan :( Mutta paljon kiitoksia pitkästä kommentistasi Caramea, ja hyvää joulua!
En suinkaan "kokonaisella" tarkoittanut sitä, ettei _mitään_ ongelmia voisi olla. Olisin aika mäntti, jos olisin sitä mieltä, ettei esim. masentunut voi seurustella - tottakai voi, mutta tuskin se pelkkä seurustelusuhde jälleen kerran korjaa masennusta ilman ammattimaista hoitoa ja apua. Se voi olla askel parempaan, uusi kumppani voi kannustaa jne, mutta mikään maaginen parannuskeino mihinkään se ei ole. Ja tämä oli nimenomaan pointtini.
PoistaTarkoitin myös sitä, että et voi olettaa, että parisuhde automaattisesti tekee susta onnellisemman, ja sitä, että ei pidä ajatella itseään ikäänkuin puolikkaana, jonka parisuhteen toinen osapuoli täydentää, koska se ei ole niin. Jokainen ihminen, ihan jokainen, on kokonainen itsessään, vaikka välillä tuntuu, että olisi miten paljon ongelmia. Itse en ainakaan ajattele, että masentuneet tms. olisi mitenkään rikki. Masennus on sairaus siinä missä vaikka syöpäkin.
Miksi et voisi olla onnellinen myös yksin, nauttia elämästä "sitä oikeaa" odotellessa? Tosi kurjaa, jos ajattelet, että koko elämä - kaikki ihanat ystävät, matkat, kokemukset, elämykset, koulunkäynti, työ, harrastukset - on hukkaan heitettyä aikaa ilman parisuhdetta. Se on aika negatiivinen lähtökohta koko elämään ja tietenkään et voi nauttia elämästä, jos et itse anna itsellesi siihen lupaa. Joskushan sanotaan, että onnellisuus on tavallaan valinta. Kuten joku noissa myöhemissä kommenteissa sanoikin, niin asenteitaan voi muuttaa ja se, oletko epätoivoinen tämän asian suhteen vai et, on kyllä täysin itsestä kiinni - sitä ei kukaan muu voi sun puolesta päättää eikä tehdä. On myös aika kohtuuton taakka sälyttää uuden kumppaninsa harteille vastuu koko omasta onnestaan, vähemmästäkin säikähtää pois! Tämän vuoksi kunkin meistä pitäisi itse ottaa aktiivisesti vastuu omasta onnestamme.
Ja ulkona käymisellä en välttämättä tarkoita baareja, vaan ylipäätään sitä, että ei vain nysvää kotonaan vaan menee JOHONKIN. Ihan sama mihin, mutta jonnekin neljän seinän ulkopuolelle, koska edelleenkään kotiovelta ei elämän tosirakkaus tule noutamaan kuin Disneyn leffoissa.
Kommenttini ei ollut missään nimessä tarkoitettu loukkaamaan, vaan kannustamaan. Oman negatiivisen asenteesi vuoksi tulit ehkä lukeneesi sitä hieman, kuin piru Raamattua. Toistan uudelleen; häntä pystyyn, uskoa elämään ja menoksi! ;)
Kiitos kommentista! (Keskustelu jatkuikin jo toisaalla, joten en kommentoi tähän sen enempää c:)
PoistaKiva lukea kokemuksiasi ja tuntemuksiasi toiselta puolelta maailmaa. Kengistä voisin vinkata, että pitkiä aikoja jalassa pidettävissä kengissa kannattaa satsata laatuun ja myös tilaan. Kynsien sisään kasvu ja vaivaisenluut ovat varsin helposti muuten edessä. Lesbopaikat taas voivat vaihdella jossain määrin sen suhteen, kenet naiseksi katsovat. Asiaa voi varmaan tiedustella vaikka ennakolta.
VastaaPoistaMukavaa muukalaisjoulua joka tapauksessa! Jos yksinäisyys yllättää, eiköhän siellä suurkaupungin yössä ole jotain paikkaa, jossa voi kohdata muitakin ihmisiä.
Kiitos kommentista Anukatariina!
PoistaTäällä Japanissa kenkätilan suhteen vain on niin hankalaa - on vaikea löytää tarpeeksi isoja kenkiä (vaikka kengännumeroni on länsiasteikolla vain 39), jotka olisivat lisäksi söpöä tyyliä, josta pidän. Suurissa laatutavarataloissa vähän suurempiakin kokoja vaikuttaisi olevan, mutta moisissa kengissä taas tyyli ja hinta ovat vähän luontaantyöntävät. Kynsien sisään kasvu ja vaivaisenluut kuulostavat kuitenkin niin ikäviltä, että ei kai tässä muu auta kuin ostaa tarpeeksi tilavat kengät muista ominaisuuksista liikaa välittämättä.
Oikein antoisaa joulua sinullekin, kuoma! Yöelämä ei ole oikein ominta alaani, joten taidan mennä vain ajoissa nukkumaan huomisen (mahdollista) lolitamiittiä varten.
Pakko sanoa että olen täysin samaa mieltä caramean kanssa, erityisesti tuosta parin etsinnästä. Kukaan toinen ihminen ei tule maagisesti parantamaan ongelmiasi tai epävarmuuttasi vaan se sinun on tehtävä itse. Epätoivo, joka puheistasi monesti kuultaa, näkyy myös mahdollisille kumppaniehdokkaille. Kannattaa myös miettiä sitä, mistä oma skeptisyytesi rakkautta kohtaan juontaa. Monesti se juurikin johtuu omasta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Nämä ovat asioita jotka kannattaa hoitaa hyvälle mallille ennen kuin edes suunnittelee seurustelevansa. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista.
PoistaKirjoitinkin äsken Caramealle osoittamassani kommentissa vähän toisenlaisista kokemuksista - kuten siitä, miten eräässäkin tapauksessa parin löytyminen on toiminut lähtölaukaisuna "kokonaisemman" itsen rakentamiselle. Kun katsoo kaikkia ympärillä näkyviä pareja, joissa näkyy ihmisiä laidasta laitaan, tuntuu käsittämättömältä ajatella, että kaikilla muka olisi epävarmuus- ja itsetuntoasiat täysin kunnossa.
"Epätoivo, joka puheistasi monesti kuultaa, näkyy myös mahdollisille kumppaniehdokkaille." Jos epätoivoa ei yksinkertaisesti onnistu saamaan pois, niin onko sen näkyminen sitten ratkaisevan paha juttu? Onko kumppaniehdokkaan mahdoton nähdä muita ominaisuuksia epätoivon lävitse, vai onko epätoivo niin määrittelevä tekijä?
Kenties skeptisyyteni rakkautta kohtaan juontaakin ainakin osittain huonosta itsetunnosta. Mutta ainoa varsinainen keino, jonka keksin itsetunnon parantamiseen nykyistä paremmaksi, on transprosessin aloittaminen - ja se taas on mahdotonta tällä hetkellä. Tuntuu, ettei minulla koskaan voi olla maksimaalisen hyvää itsetuntoa tässä kehossa, sillä alitajuinen häpeä mieskehoa kohtaan on niin vahvasti juurtunut.
Siinäpä se, itse kun uskon että epätoivo ei koskaan ole niin syvällä, etteikö siitä voisi oppia pois. Mutta tämä on toki oma näkemykseni asiaan, ja ymmärrän täysin sen, että tilanteesi on monimutkainen ollessasi väärässä kehossa. Yritän varmaan tässä vain todeta, että oman tulkintani mukaan näytät junnaavan niissä negatiivisissa fiiliksissä, ja jos pääsisit niistä jotenkin yli, voisi tuo epätoivokin väistyä. :) tietenkin pahasta olosta ei pääse yli muuten kuin aktiivisesti yrittämällä, varsinkin jos ajatusmallit ovat jo tosi vakiintuneita. Mulle tulee monesti olo että murehdit liikaa, niin kuin itse tein aikanaan, ja siitä yli pääseminen vapautti ainakin mua tosi paljon. Sen jälkeen myös ihmissuhteisiin liittynyt epätoivo hälveni. Mutta voi tietty olla, että se vaatii aikansa kun et vielä voi prosessiasi aloittaa. :) tuli ehkä vähän sekava kommentti, pahoitteluni. Hyvää joulua :)
PoistaHyvä kommenttihan se oli :) Itsekin uskon, että epätoivosta voi päästä pois, mutta helppoa se ei ole. Yritän vähentää negatiivia fiiliksiäni ja murehtimista, vaikka tilanne väärän kehon suhteen onkin mahdottoman rassaava. Kiitos kommentista ja hyvää joulun jatkoa! :)
Poista"
Poista"Epätoivo, joka puheistasi monesti kuultaa, näkyy myös mahdollisille kumppaniehdokkaille." Jos epätoivoa ei yksinkertaisesti onnistu saamaan pois, niin onko sen näkyminen sitten ratkaisevan paha juttu? Onko kumppaniehdokkaan mahdoton nähdä muita ominaisuuksia epätoivon lävitse, vai onko epätoivo niin määrittelevä tekijä?
"
Itse seurustelin aikanani miehen kanssa, jolla oli itsetunto-ongelmia ja valitettavasti nämä vaikeudet lopulta kaatoivat suhteen. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi hyväksynyt ja rakastanut häntä sellaisena kuin hän oli, vaan siitä, että hän kokoajan koki itse olevansa liian huono.
Olin hänen mielestään liian kaunis ja liian fiksu olemaan hänenkaltaisensa ihmisen kanssa, ja suhteessa sai jatkuvasti vakuutella että hän on riittävä ja hyvä. Välillä hän saattoi vähätellä minua ja käyttäytyä älyttömän mustasukkaisesti, ja lopulta tämä kaatoi suhteen. Ei se, ettei hän olisi minun mielestäni ollut riittävä vaan se, ettei hän omasta mielestään ollut riittävä. Hänen oma epätoivonsa ja riittämättömyytensä tunne peittivät muut hyvät ominaisuudet.
On raskasta ja epäkiitollista toiselle osapuolelle joutua rakentamaan sinun itsetuntoasi suhteessa. Mikäli annat epätoivon ja katkeruuden olla määritteleviä tekijöitä ja oletat toisen ikään kuin "parantavan" itsesi, suoritat aika hyvin itseääntoteuttavaa ennustusta "kukaan ei halua olla tällaisen epätoivoisen kanssa."
En osaa kertoa sinulle, miten olla sinut kehosi kanssa, mutta jos joku näkee sinut ja pitää näkemästään, älä kyseenalaista jatkuvasti. :)
Kiitos kommentista!
PoistaTarkoitin tosin epätoivoa varta vasten kumppanin _etsimis_vaiheessa. Siis epätoivoa siitä, ettei kumppania löytyisi. Puhumasi suhteen aikana ilmenevä epätoivo on vähän erityyppinen juttu, enkä tarkoittanut että minulla sellaista olisi, päin vastoin: kun vastavuoroisen ihastumisen/rakkauden suhde on syntynyt, mainitsemani epätoivo mitä todennäköisimmin katoaa.
Voi kuule! Kuten muutkin on sanoneet sulla on onneksi vuosikymmeniä löytää itsellesi kumppaneita ja kyllä niitä löytyy, usko pois, kun on itsevarma ja tutustuu ihmisiin (jota näytät kyllä aktiivisesti tekevän). Ja tosiaan kumppanin harvemmin löytää etsien etsimällä deittitarkoituksessa, vaan useinhan juuri ihan kaverisuhteet edeltävät seurustelua. Etkö ole koskaan ihastunut kehenkään? Et kuitenkaan varmaan ole aromanttinen, koska haluaisit rakastua?
VastaaPoistaOlisiko noilla lesbobaareilla mitään nettisivuja/arvosteluja netissä mistä voisit katsoa kuinka "trans-inclusive" ne ovat? Luulisi kuitenkin että sellaisiakin löytyy, rohkeasti vaan käymään, ei siinä juuri mitään menetä :)
PS. meikithän voi ihan hyvin pestä vaikka jollain kasvovedellä vaan, kuten itse teen :D ei niitä tujumpia aineita välttämättä tarvitse.
PPS. älähän vähättele avioliittolakia ;) kyllä sinäkin varmasti pääset joskus naimisiin jos kovasti tahdot! tosin nyt olisi ehdottomasti translain kuntoon hoitamisen aika...
Kiitoksia kommentista ja kumppaninlöytymistsempistä :)
Poista(Ehdinkin jo kommentoida muutamia mainitsemistasi asioista aiemmille kommentoijille, joten en toista niitä nyt.)
Olen elämässäni kyllä ihastunut joitain kertoja, mutta ne muutamat kerrat olivat joskus peruskouluikäisenä ja kestivät kaikki melko lyhyen aikaa. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en siis ole tiettävästi ihastunut kehenkään. Kuten totesit, aromanttinen en kuitenkaan varmasti kaikesta huolimatta ole.
Muutamilla kyseisistä lesbobaareista on nettisivut, mutta mitään mainintaa transihmisistä ei ole. Arvosteluissakaan asiaa ei mainita. Enhän edes pysty todistamaan trans-statustani paikkojen porteilla, kun lääkäriltä saatu todistus on vain suomeksi (enkä siitä syystä ottanut sitä tänne edes mukaan). Ja vaikka se olisi japaniksi, en ole varma, miten paljon painoarvoa moisella eri kulttuurissa myönnetyllä todistuksella olisi. Kaikille avoimia gay clubejakin on, mutta ne vaikuttavat olevan enemmänkin paikkoja, joihin mennään tanssimaan riehakkaasti pauhaavan musiikin tahdissa eikä varta vasten tutustumaan ihmisiin. Nuo lesbopaikat olisivat olleet vähän sellaisia rauhallisempia, joissa olisi voinut rauhassa jutellakin ihmisten kanssa. Mutta pitänee vain jatkaa selvittelyä ja suunnittelua.
PS. Ostin varta vasten hellät aineet (kuten aina, koska tiedän silmieni olevan herkät), mutta siitä huolimatta tuntuu ikävältä. Itselleni kasvovesi ei kyllä riitä mihinkään. Meikkijämiä tuntuu aina jäävän etenkin silmiin, vaikka pesisi kunnon aineella.
PPS. En vähättelekään, laki on minustakin upea juttu. Blogitekstissäni yritin lähinnä ilmaista turhautumistani omaan tilanteeseeni. Kunpa naimisiinpääsy olisikin vain kovasta tahdosta kiinni - siinä tapauksessa olisin varmaan päässyt naimisiin jo aikoja sitten. Mutta ei kumppani pelkästään kovalla tahdolla ilmesty, vaan kyllä siihen taidetaan tarvita järjetön määrä tuuriakin. Mutta joo, translaki ehdottomasti kuntoon.
Hmh, musta tuntuu et ehkä lähtisit hakemaan seuraa väärästä paikasta jos menisit nimenomaan lesbobaariin. Tai okei, "väärä" on huono sana, mutta kuitenkin.. Pointtini on siis se, että lesbothan ovat kiinnostuneita naisista, etkä sä fyysisesti ole nainen, joten en tiedä, kiinnostuisiko lesbonainen susta, kun sulla on miehen kroppa.. Toisaalta oot kuitenkin nainen kroppaa lukuunottamatta, joten.. Niin, aika hankala tilanne.. :( Ehkä sun olisi parempi ettiä tyttöystävää jostain muualta kuin baarista. Tai sitten, jos baariin menet niin sitten jonnekin transbaariin? Mutta onhan varmasti lesbobaareissa myös bissejäkin tms jotka kiinnostuu ihmisestä sukupuolesta riippumatta...
VastaaPoistaNoh joka tapauksessa toivon todella että sä tuut löytämään jossain vaiheessa just sen sulle oikean! <3
Olen pohtinut tuota itsekin. Tilannettani ei tosiaankaan helpota se, että osa lesboista ei varmasti pysty kiinnostumaan mieskehoisesta. Mutta mieluummin lesbobaari kuin transbaari - ainoat transbaarit, joita tiedän täällä olevan, on sellaisia, joissa transsukupuoliset tai transvestiittimiehet tarjoilevat kävijäkunnalle, joka koostuu lähes kokonaan hetero- tai homomiehistä.
Poista"Ehkä sun olisi parempi ettiä tyttöystävää jostain muualta kuin baarista." On vain tosi vaikea keksiä sellaisia paikkoja täällä.
Kiitos paljon kommentista ja toivosta <3
Ootko miettinyt josko tyttöystävä löytyisi muuten vaan netistä (ei välttämättä deittipalveluista)? Esim. tumblrissa on ihan älyttömän paljon suomalaistakin 'sun henkistä' väkeä ja myös transihmisistä kiinnostuneita henkilöitä ja siellä on jokseenkin helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Ainakin uusia tuttavuuksia löytää varmasti.
VastaaPoistaSiellä Japanissa luulisin että jonkun tytön löytämismahdollisuudet ovat aika olemattomat, mutta täällä Suomessahan on periaatteessa vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja vaikka jollain pride-viikollahan on vaikka mitä tapahtumaa missä voi tavata ihmisiä, tosin siihen joudut vielä puoli vuotta odottamaan :D. Älä luovuta toivoa, et kuitenkaan niin "epätavallinen" ihmistyyppi ole todellakaan ettäkö en voisi kuvitella kenenkään ikinä rakastuvan sinuun. Oon kommenteissa täälläkin bongannut joitain kiinnostuneita henkilöitä välillä ;).
Kiitos kommentista!
PoistaOlen toki miettinyt (ja toivonut) netin mahdollisuutta, mutta hyvin epätodennäköistä se tuntuu, koska en vain törmää netissä riittävästi ihmisiin. Jos saa kysyä, mitä tarkoitat tumblrin "mun henkisellä" väellä (transihmisistä kiinnostuneiden lisäksi)? Japani-aihepiiriä vai mitä? Ilomielin saa myös linkata vaikka kyseisentyyppisten ihmisten profiileja minulle (vaikka sähköpostilla) c:
Tjaa, miksi mahdollisuudet täällä olisivat olemattomat? Onhan täälläkin paljon erilaisia tapahtumia (vaikkakin huhtikuun Tokyo Pride ehti jo mennä ohi), todennäköisesti enemmän kuin Suomessa.
"- - et kuitenkaan niin "epätavallinen" ihmistyyppi ole todellakaan ettäkö en voisi kuvitella kenenkään ikinä rakastuvan sinuun." Kiitos :) Ongelma vaan on se, ettei riitä, että joku joku rakastuu minuun - minun pitää myös rakastua häneen. Vastavuoroisen rakkauden kohdalleosumisen todennäköisyys tuntuu aivan häviävän pieneltä. (Ja jos kommenttiosiossa tosiaan on minusta _oikeasti_ kiinnostuneita henkilöitä, toivoisin heidän laittavan sitten myös jonkinlaista sähköpostia. Kynnys voi olla iso, mutta ei varmasti liian iso, jos on oikeasti kiinnostunut.)
Oon samaa mieltä, että netistä sä Momo voisit ehkäpä tyttöystävän löytääkin. :) Eiköhän netissä oisi useitakin tyttöjä, jotka tykkäisi susta ja haluaisi tutustua suhun ihan oikeasti. Mä ite itse asiassa voisin susta ihan hyvin kiinnostuakin. :D Yhtenä ongelmana ehkä vaan ikäero, jota meidän välillä on noin 7 vuotta...
PoistaKiitos luotosta!
PoistaMukavaa kun sanoit voivasi kiinnostua ^///^ Tosi harmi vaan tuo ikäjuttu (etkä ole ihan ensimmäinen kommentoija joka sanoo sen syyksi :c). Itselleni noin 7 vuotta tosin ei tunnu liian ongelmalliselta, mutta ymmärrän jos se sinulle tuntuu.
Ei todellakaan kivaa joutua kokemaan tuollaista :( Voimia Velo.
VastaaPoistaNiin no, ystävät on tärkeitä, mutta minusta on kyllä jo monta vuotta tuntunut siltä, että haluaisin sen tietyn henkilön elämääni. Kyllä mä niin sanotusti "pärjään" ilmankin, mutta pelkkä joten kuten pärjääminen ei ole ihan sitä, mitä elämältäni pitkällä tähtäimellä odotan. "Se kaikki, mitä tartteet, voi olla ihan sun käden ulottuvilla, vaikka olisikin näkymättömissä." En ole ihan varma, mihin viittaat (koska luulen ettei käden ulottuvilla olevasta kaveripiiristäni välttämättä tyttöystävää löydy), mutta toivottavasti pitää jollain odottamattomalla tavalla paikkansa :)
Mutta en luovu toivosta, älä sinäkään <3 Oli kiva saada pitkästä aikaa kommentti sinulta, hyvää loppujoulua ja kaikkea muutakin~
Hei,
VastaaPoistaKaunista Joulua sinulle <3 Rakkaus löytyy sitten kun löytyy, ja mitä pidempään sitä saa odottaa, sitä täydellisemmältä se tuntuu. Olet kaunis ja kärsivällinen, ja järkevä. Muuhun parisuhdehömppään en puutu tämän enempää.
Ihanaa Joulua, ja vielä ihanempaa Uutta Vuotta!
-Se joka näki unia
Hei,
PoistaKiitos järkevistä sanoista, toivotuksista ja kauniiksi sanomisesta ^^.
Parisuhdeasia pääsi nousemaan ehkä vähän turhankin korostettuun asemaan tässä keskustelussa. Loppujen lopuksi pystyn kuitenkin nauttimaan elämästäni kelvollisesti näinkin - kärsivällinen odotus siis jatkukoon. (Välillä vain ahdistus pääsee vähän purkautumaan tänne bloginkin puolelle, pahoittelut siitä.)
Toivottavasti myös sinulla oli ihana joulu, ja upeaa uutta vuotta!
Hei, toivottavasti joulusi sujui mukavasti! Olen jo aiemmin harkinnut tämän sivuston suosittelua, mutta olen päätellyt sinun jo varmaankin tutustuneen siihen. No, ei vara venettä kaada. Lyhyesti sanoen samaistun niin haluttomuus- kuin ihastumisvaikeuksiisikin, ja itse olen löytänyt paljon lohtua vertaistuen muodossa täältä http://www.aseksuaalit.net/
VastaaPoistaKiitos, jouluni meni ihan hyvin, toivottavasti sinullakin!
PoistaItse asiassa en ole tutustunut siihen aiemmin ^^' Vaikken varsinaisesti ole mieltänyt itseäni aseksuaaliksi, niin ehkä tuosta on minulle jotain hyötyä. Mielenkiinnolla ainakin tutustun. Kiitos!
http://punlich.tumblr.com/post/106673623188/i-started-transition-at-24-and-i-look-and-feel
VastaaPoista:)
Ihanan positiivinen juttu. Etenkin kohta "It doesn’t matter when you start - -" toi vähän lohtua mieleeni. Kiitos <3!
PoistaMomochuu,
VastaaPoistanäen sinussa samaa epätoivoa ja tuskaa kumppanin etsinnässä kuin minulla oli sinun ikäisenäsi. Sinulla on kuitenkin se etu, että olet tietoinen omasta sukupuoli-identiteetistäsi paljon paremmin kuin itse olin. Tietämättömyyteni vuoksi minun avioliittoni perustui valheelle - valheelle siitä, että olin (cis)mies. Sen valheen kumpikin uskoimme. Kunnes sitten paljon myöhemmin se nousi väkisin pintaan. Siinä vaiheessa suhde heteronaisen kanssa ei enää toiminut - ymmärrettävästi.
Koska sinun ulkoinen sukupuolesi ei ole nyt sama kuin sisäinen, saatat tiedostamattasi "pyydystää" vääränlaisen kumppanin. Toisaalta tämä voi olla juuri se syy, miksi alitajuntasi "sabotoi" pyrkimyksiäsi, etkä löydä ketään johon rakastuisit. Tämä ristiriita näkyy myös seksuaalisuudessasi, joka on jumissa. Parisuhteen ponnistuslauta on oma sukupuoli- ja seksuaalinen identiteetti, jotka sinulla hakevat voimakkaasti vielä omaa muotoaan.
Vaikka tuossa iässä aika tuntuukin pitkältä, pari vuotta yksin on paljon pienempi paha kuin vuosikymmenten yksinäisyys avioliitossa. Siitä minulla on kokemusta, ja kun lapset vielä pyörivät jaloissa, siinä on aika pahasti jumissa.
Siksi ehdottaisin, että tutustut ensin ja opit rakastamaan maailman tärkeintä ihmistä: sinua itseäsi. Kun tiedät kuka olet, "mainostat" (ilmaiset) sitä yrittämättäkin ja "houkuttelet" oikeanlaisia ihmisiä. Sinä olet jo nyt hyvin tasapainossa itsesi kanssa, mikä näkyy valokuvistasikin. Kirjoituksesi kertoo kuitenkin kipupisteistä, jotka osuvat nimenomaan intiimin suhteen alueelle. Ne eivät korjaudu suhteessa - eivät varsinkaan jos kumppani luulee saavansa jotain muuta kuin todellisuudessa saa.
Itse olen käyttänyt menneet lähes kolme vuotta eroni jälkeen itseeni tutustumiseen ja sukupuoli-identiteettini hakemiseen. Koko ajan olen kohdannut polulleni aina vain sopivampia ihmisiä, ja juuri siksi, että olen jatkuvasti enemmän sinut itseni kanssa.
Hyvinkin mahdottoman tuntuinen suhde voi toteutua kun sen edellytykset ovat olemassa. Itse tapasin nykyisen kumppanini jälkikäteen katsottuna hyvinkin epätodennäköisen ketjun kautta (esimerkiksi hänen piti osua tiettyyn autoon tietyissä juhlissa). Toisaalta voi myös ajatella, että intuitio ohjasi silloin kun järjellä ei ollut aavistustakaan ja juuri näin asioiden pitikin mennä. Kaiken lisäksi osuimme tapaamaan toisemme puolisen vuotta liian aikaisin, mutta kun olimme kumpikin ensin saaneet elämämme keskeneräiset langat päätettyä, olikin aika kohdata toisemme syvemmin.
Näen sinunkin elämässäsi suuren rakkauden, mutta sen aika ei ole juuri nyt. Tulet myös matkalla kohtaamaan monia mielenkiintoisia ihmisiä, ja yksi heistä nousee esiin, ehkä odottamattakin - kun sen aika on. Ole vain uskollinen omalle polullesi ja kulje sitä rohkeasti eteenpäin! Tutustu monenlaisiin ihmisiin (sitoumuksetta ja ystävinä), niin opit myös paremmin näkemään mitä etsit (parisuhteelta).
Kuulostaa järkipuheelta. Mainitsemassasi itsen rakastamisessa on kyllä minulla vielä paljon opettelemista.
PoistaSuuret kiitokset pitkästä ja ajatuksia herättävästä kommentista.
Yhdyn "muunsukupuolinen" kommenttiin. Se sisälsi monia asioita, joita olen itsekin omassa elämässä joutunut pohtimaan viimeisen vuoden aikana, jolloin kävin ehkä elämäni suurimman muutoksen; löysin oman itseni rakastumalla naiseen vaikka olin ollut lähes vuosikymmenen miehen kanssa. Se kohtaaminen oli elämäni paras tapahtuma; kaikki sattui täysin odottamatta, sattumalta, ja monien ystävieni mukaan kohtalon sanelemana. Vaikka nyt olen sinkku, koin elämäni parhaat hetket ihmisen kanssa jonka kohdatessani en osannut kuvitellakaan, miten paljon muutoksia tulisin käymään läpi, miten rakastetuksi ihminen voi itsensä kokea, ja ennen kaikkea miten elämä on kaikessa mystisyydessään ihanaa.
VastaaPoistaTiedän tunteesi parisuhteen kaipuusta, koska oma rakkauteni tähän naiseen oli jotain, mistä olin vain osannut uneksia. Ja monet menneisyyden varjot tuottavat minulle yhä pelkoa yksin jäämisestä, siitä etten voi löytää sitä onnea, jonka kerran koin ja joskus tulevaisuus jopa pelottaa. Mutta kuten "muunsukupuolinen" sanoi, elämässä asiat voivat tulla luoksesi juuri silloin kun et osaa niitä odottaa. Ja siihen minäkin haluan uskoa koska niin kävi jo kerran, ja uskon että niin voi taas käydä, kun sen aika on. Ja nyt tällä hetkellä minunkin aikani on keskittyä itseeni, tehdä itseni onnelliseksi, ja päästää irti niistä menneisyyden varjoista, jotka estävät minua elämästä täysillä ja itsevarmana.
Joten innolla kohti uusia seikkailuja elämässä ja avoimin mielin! Asiat järjestyvät varmasti meidän kaikkien elämässä, kun vain jaksamme uskoa siihen! <3
Kiitos paljon lohduttavasta kommentista <3 Kaikkea hyvää!
PoistaAjatuksia rakkaudesta...
VastaaPoistaOlet selvästi miettinyt näitä asioita paljon, kuten olen itsekin. Lyhyiden ja pidempien suhteiden kautta olen päätynyt siihen, että rakkaudelta odotetaan liikaa. Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja ihmisen vanhetessa toisesta hullaantuminen vaikenee, koska ihminen tuntee itsensä paremmin eikä luule toisen olevan täydellinen. Elokuvarakkautta on olemassa, mutta se tapahtuu lähinnä hyvin nuorille/naiiveille ihmisille tai on uuden ihmisen alkuhuumaa. Mitä rakkaus mielestäni sitten on? Se on HALU antaa rakkautta ja antaa toiselle hänen vikansa anteeksi ja nähdä hyvät puolet. Näillä edellytyksillä uskoisin, että itse voisin rakaustua moneenkin ihmiseen ajan kanssa. Sanon ajan kanssa, koska siten aito rakkaus syntyy, kaikki nopeasti tapahtuva on hormonien tuottamaa huumaa.
Neuvoni on siis, että ei kannata jäädä odottelemaan sitä yhtä ihmistä, joka jotenkin "pompsahtaisi" väkijoukosta esiin ja osaisi ensimmäisillä sanoilla jo soittaa sisäisen sielusi kieliä aivan eri tavalla kuin kukaan muu. Tällaista ihmistä ei välttämättä ole olemassakaan, koska olemme kaikki niin erinlaisia. En väitä että kehen vain voisi rakaustua, mutta väitän, että omantyyppisistä ihmisistä hyvin moneen se olisi mahdollista.
Nämä ovat kuitenkin vain minun ajatuksiani ja kokemksiani. Kaikkea hyvää jatkoon!
Mielenkiintoista ajatella, että pelkällä halulla olisi niin suuri merkitys. Mutta kenties sillä on. Vähintäänkin molemmilla osapuolilla pitäisi sitten olla yhtä iso halu. Mietityttävä kysymys on se, että millä perusteella valitsemme henkilön, johon kohdistamme halumme? Mainitsit lopussa "omantyyppisyyden". Itselläni ongelma on se, etten ole vielä törmännyt yhteenkään täysin "omantyyppiseeni" ihmiseen. Lieneeköhän kyse siitä, miten tiukat rajat omantyyppisyydelle asetetaan?
PoistaKiitos mielenkiintoisesta kommentista! Kaikkea hyvää sinullekin!
Minun mielestä kummallakin osapuolella pitää olla yhtä iso kalu. Mielenkiintoista ajatella että pelkällä kalulla on niin suuri vaikutus.
VastaaPoista