Olen viime aikoina ollut tosi ahdistunut sen suhteen, ettei prosessini etene ollenkaan. Hormonit odottelevat edelleen kaapissa, vaikka transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta tulee syyskuun alussa kuluneeksi kokonainen vuosi. Ajan kuluminen on myös osoittanut sen, että haluni aloittaa prosessi ei katoa mihinkään. Aloittamisen esteet kuitenkin sen kuin pysyvät. Olen vähitellen tajunnut, että ei ole kovinkaan oleellista keskittyä kahteen vähäisempään "esteeseen" (eli vanhempiini ja hormonien riskeihin), koska niihin pystyy oikeastaan vaikuttamaan hormonien aloittamisen jälkeenkin. Sen sijaan asia, joka on pakko saada kuntoon ennen hormonien aloitusta, on sukusolujen pakastus.
Kuten blogiani seuranneet tietävät, sukusolujen pakastus on suurin murheeni. Pakastettujen sukusolujen avulla minulla olisi mahdollisuus joskus tulevaisuudessa saada oma lapsi (mikäli se myös kumppanilleni sopisi), onhan lapsen saaminen ollut selkeänä haaveenani niin kauan kuin muistan. Arvostan suuresti myös adoptiota, mutta oma lapsi on aina oma lapsi - minkäs sitä unelmalleen mahtaa. Kun en kerran raskaaksi pysty tulemaan, ainoa keino saada lapsi on miessukusolujeni avulla. Hormonien aloitus kuitenkin tuhoaisi sukusoluni todennäköisesti jo hyvin varhaisessa vaiheessa (enkä todellakaan halua laskea mitään sen varaan, että kuuluisin niihin harvoihin, joille lisääntymiskyky palaa takaisin vielä monen vuoden hormonienkäytön jälkeenkin, jos käytön lopettaa). Niinpä haluan sukusolut purkkiin ja hedelmöitysklinikan pakastimeen ehdottomasti ennen aloitusta.
Ennen kuin solut voi pakastaa, asianomaisen pitää saada ne jotenkin itse "ulostettua", koska lääketiede ei muitakaan luotettavia keinoja tunne. Useimmille transnaisille solujen ulos saaminen ei tunnu olevan minkäänlainen ongelma (mitä todella ihmettelen), mutta itsehän en saa niitä ulos omin voimin, vaikka kuinka haluaisin. Itsetyydytys ei houkuttele minua ollenkaan, mutta olen toki yrittänyt - tuloksetta. Eräällä hedelmöitysklinikalla yritin pitkään lähes pomminvarmaksi keinoksi povatun vibraattorin kanssa, taas tuloksetta. Seksuaaliterapeutti puolestaan antoi minulle (viimeisenä keinona?) jonkinlaisia eturauhasta rentouttavia sähköimpulsseja, mutta ei niistäkään hyötyä ollut - koin impulssit vain inhottavina ja halusin laitteesta äkkiä eroon. Tiedän kuitenkin, ettei minulla ole mitään fysiologista vikaa, koska mekanismi kyllä periaatteessa toimii: vuodessa ehkä puoli tusinaa kertaa sukusoluja tulee ulos, mutta vain yöaikaan minun nukkuessani.
Keinot tuntuvat tosiaankinolevan vähissä ja epätoivo alkaa vallata mieltä. Muille asiasta puhuessani olen usein kuullut neuvoja, kuten "opettele tuntemaan itsesi", "kokeile mikä tuntuu hyvältä" ja "sun pitää vain harjoitella", mutta ikävästi tällaiset vain lisäävät epätoivoani ja ahdistustani. En yksinkertaisesti keksi enää mitään asiaa, minkä voisin oppia tuntemaan itsessäni tai mitä voisin yksinäni kokeilla. Toimimattomiksi todettujen asioiden lisäharjoittelukaan tuskin auttaa. Niinpä olen alkanut ajatella, että ehkä ainoa keino saada sukusoluja tulemaan olisi toisen ihmisen avustuksella. Minulla on kutina, että kahdestaan se voisi onnistua paljon paremmin, kun kaikki huomioni ei olisi vain omassa sukupuoliristiriidassani. Tätä ajatustani vahvistivat pari heinäkuista blogikommenttia, joissa muutama anonyymi kertoi myöskin epäonnistuvasta itsetyydytyksestä sekä seksuaalisuutensa (tai miehensä seksuaalisuuden) heräämisestä kunnolla vasta kumppanin myötä. Niinpä kysyn nyt teiltä...
Olisikohan naispuolisten bloginlukijoideni joukossa joku täysi-ikäinen, joka haluaisi auttaa minua sukusolujeni ulos saamisessa?
Toivon tosiaan, etten nyt kuulosta todella oudolta. Tiedän, että ajatus toisen (jota ei ehkä ole edes tavannut) auttamisesta noin intiimissä asiassa tuntuu varmasti tosi jännittävältä. Ajattelin vain, että koska blogini kuitenkin tavoittaa suhteellisen suuren ihmismäärän (joka sentään tuntee minut kohtalaisen hyvin postausteni kautta), olisi tyhmää jättää tämä kanava kokonaan käyttämättä ja harmitella tilannetta vain omissa oloissa.
Auttajan tulisi olla valmis ja halukas fyysiseen läheisyyteen, mutta täysin auttajan ehdoilla mentäisiin. Haluan korostaa, etten todellakaan halua koko projektissa olevan mitään epämiellyttävää auttajalle, vaan kaikki perustuisi auttajan vapaaehtoisuuteen ja omaan tahtoon. Jos ajatus noin intiimin asian kanssa auttamisesta tuntuu liian jännittävältä äkkiseltään, voisimme tottakai tavata sitä ennen ihan vain juttelun merkeissä vaikkapa kahvilassa. En myöskään todellakaan haluaisi auttajan tuntevaan oloaan "kertakäyttöiseksi", vaan tutustuisin mielelläni ihan myös ystävyyden merkeissä (ellei auttaja toisin haluaisi). Asun siis Helsingissä, mutta olen valmis myös tukemaan pääkaupunkiseutua kauempaa tulevaa auttajaa matkakuluissa. Riittävän solumäärän tallettamiseksi näytteitä tarvittaisiin todennäköisesti kaksi (kuten klinikalla on tapana), joten yhdellä kertaa asiaa ei valitettavasti saataisi hoidettua.
Toivon, että kiinnostuneet uskaltaisivat rohkeasti lähettää sähköpostia, vaikka vähän ujostuttaisi. Nyt olisi mahdollisuus tehdä Momochuu äärettömän iloiseksi ja kiitolliseksi.
Tsemppiä, olet kyllä rohkea. Toivottavasti joku lukijoista rohkaistuu auttamaan! <3
VastaaPoistaKiitos Aintsu <3
PoistaToivottavasti löydät apua pian! :3
VastaaPoistaKiitoksia, kunpa tosiaan!
PoistaAuttaisiko se, että harrastaisit ihan normaalia seksiä tytön kanssa (koska tytöistä ilmeisesti viehätyt seksuaalisesti) ja tämän jälkeen kokeilisit taas itsetyydytystä? :) Voi olla vaikeaa löytää "vain runkkaajaa" ja tilanne voi olla kiusallinen tälle auttajalle vai oliko tarkoituksena harratsaa ihan seksiäkin auttajan kanssa?
VastaaPoistaEn usko että itse yrittämäni itsetyydytys onnistuisi missään vaiheessa, koska en yksinkertaisesti tykkää itsetyydytyksestä eikä se myöskään minulla tunnu toimivan. En ymmärrä, miksi se yhtäkkiä seksin jälkeen alkaisi toimia.
PoistaJonkinlainen seksi tässä mahdollisesti tulisikin kyseeseen. Riippuu ihan henkilön tahdosta ja siitä, mihin hänen kanssaan päädymme. On etukäteen niin vaikea sanoa, mitä sukusolujen ulos saamiseksi pitäisi tehdä. Olisi kyllä tosi kiva, jos henkilö olisi valmis kokeilemaan erilaisia juttuja.
Mainitsemasi kiusallisuus minua vähän mietityttääkin. Toivon todella, että löytäisin jonkun, joka ei kokisi tilannetta kiusallisena vaan mieluumminkin mukavana :( Ymmärrän tilanteen erikoisuuden, mutta minua ei kannata jännittää.
Lähinnä kiusallista olisi, jos auttaja olisikin vain tuollainen väline, mutta jos kyseessä olisi ihan seksi ja auttajakin ehkä saisi siitä jotain tyydytystä, niin sitten minusta se ei ehkä olisi kiusallista. :D Voin rehellisesti sanoa, että sinun auttamisesi ei tunnu minusta mitenkään oudolta ja jos olisin sinkku, niin voisin tarjoutuakin auttamaan :) En oikein usko, että poikaystäväni hyväksyisi/ymmärtäisi tätä... Olen nimittäin itsekin meinannut ehdottaa sinulle aikaisemmin, että pyytäisit apuun jotain tyttöä.
PoistaJoo eijei, en tosiaan halua että auttaja kokee itseään "välineeksi"! Oli se sitten varsinaista seksiä tai muuta, niin tärkeää olisi että auttajakin tykkäisi siitä eikä kokisi sitä yhtään kiusalliseksi :(
PoistaVoi, kiitos paljon ajatuksesta! Sääli vain että tilanne on tuo. Toivon hartaasti, että joku muukin haluaisi auttaa...
Kyllähän se suhtautuminen omaan seksuaalisuuteen muuttuu sen jälkeen kun harrastaa seksiä, tottuu siihen ja oppii jopa pitämään siitä. Itsetyydytys liittyy kovasti omaan seksuaalisuuten, ja kun se kehittyy, voi myös itsetyydys alkaa kiinnostamaan toisella tavalla.
PoistaUskoisin että intiimiys toisen henkilön kanssa auttaa asiaa enemmän kuin se että tapaisitte runkkausmielessä, samaa runkkaamista se on silloinkin, mukana on vain ylimääräinen jännitystekijä, joka saattaa jopa vaikeuttaa asiaa.
Itseäni ei ruvennut itsetyydys kiinnostamaan ennen kuin vasta vuosia seksin harrastamisen aloittamisen jälkeen. Mutta ihmiset ovat erilaisia.
Oikealla polulla olet joka tapauksessa, tästä se etenee!
Aa, aivan, voihan se noin toimia. Ehkä itsetyydyts voisi minullakin muuttua ei-niin-mahdottomaksi ekan seksikerran jälkeen, aika näyttää.
PoistaTosiaan "runkkausmielessä" en tätä juttua ajatellutkaan, vaan juurikin niin, että intiimin läheisyyden kautta saataisiin sukusolut kuin huomaamatta tulemaan - niin, että huomiota olisi mahdollisimman vähän siinä itse elimessä (jonka koen epämiellyttävän miehiseksi) ja enemmän jossain muussa.
Kiitos paljon, eiköhän tämä jotenkin etene! :)
Joo, muistan kun kerroit. Eihän tällaista melkein kellään muulla varmaan ole. Kiitos ajatuksesta!
VastaaPoistaKiitos paljon, toivotaan!
VastaaPoistaOnko mitään, mistä kiihotut? Alkaako sulla siis koskaan seisomaan? Onko sulla jotain fetissiä tai jotain, joka saa olon edes vähän halukkaaksi? Jos jotenkin onnistuisit stimuloimaan itseäsi ja saamaan itsesi oikeaan tilaan niin siitä se alkaisi. Ei ole heti pakko alkaa koskettamaan itseään. Oon ihan biologinen tyttö ja mun mielestä itsetyydytys oli pitkään vastenmielistä ja siinä meni aikansa, että koskin itseäni. Tätä ennen tuli vain katsottua kuvia.
VastaaPoistaOn kyllä joitain asioita, joista kiihotun (joskaan en niistäkään joka kerta) ja niiden vaikutuksesta mulla kyllä "alkaa seisomaan" joskus. Niin tämä mieskeho vain toimii, vaikka en haluaisi - inhottaa koko "seisominen". Mutta ongelma onkin juuri se, että "seisominen" on ihan maksimi, jonka jälkeen ei todellakaan tapahdu enää mitään. Mikään itseni koskettelu ei siinä vaiheessa auta lähemmäs sukusolujen ulostuloa vaan aiheuttaa epämiellyttävyydessään aivan päinvastaisen reaktion eli "seisomisen" nopeaan loppumisen. Sen sijaan jonkun muun ihmisen kosketus tuntuu ihan erilaiselta (jo ihan yleisellä, ei-seksuaalisella tasolla puhuttaessa), joten luulen että se saattaisi hyvinkin auttaa.
PoistaLuulen, että jos itsetyydytys olisi minua varten, niin olisin sen kyllä yli 24 vuodessa jo löytänyt.
Kyllähän sulla on jykevät mentaaliblokit päällä ja niiden avaaminen on aina aika vuorikiipeilyä. Mikäli tämä metodi lähtee eteenpäin, kyllähän se on ihan tekemisen arvoista. Epäilen, että silloinkin toki on kukkuloita ylitettävänä. Suosittelen myös puhumaan yo. viestin kaltaiset epäselvyydet ja ongelmakohdat etukäteen selviksi. Olen kyllä tavallaan odottanut, että tähän mennessä faniryhmästä olisi jo pari varsinaistakin tyttöystävätarjokasta ilmoittautunut.
VastaaPoistaPari lisäpointtia vielä: seksin ostamisen mahdollisuus on olemassa ja se työ on ilmeisesti puoliksi terapiaa jo normitapauksissakin. Mikäli sopivan tapauksen onnistuu löytämään, tuo olisi keikkana työntekijälle epäilemättä mukavammasta päästä.
Toinen on se (disclaimer mahdollisesti tympeästä maallikkoseksuaalineuvonnasta), että luultavasti blokkisi ovat sidoksissa kiihottumiseen, ja päästäksesi eteenpäin sinun olisi kyettävä jatkamaan inhoreaktion ja pelästymisen yli. Mikäli tuntee jotain, kuinkakin epämiellyttävää, niin hyvä. Sitten teet samaa uudestaan, hakien juuri sitä samaa epämiellyttävyyttä, yrittäen pitää sitä yllä. Varaa riittävästi aikaa.
Joo, mentaaliblokit ovat päällä ja taitavat johtua juuri sukupuoliristiriidasta. Yksi keino blokkien avaamiseksi tuntuisi olevan hormonien aloitus, mutta sehän on juuri se asia, jota EN saisi tehdä ennen siementen ulostuloa. (Mihin muuten viittaat tuolla "ongelmakohtien selviksi puhumisella", kelle siis puhuisin? Entä "metodilla"?)
PoistaTyttöystävää minäkin olen toiveikkaana odottanut, mutta näköjään odotus jatkuu aina vaan :(
Seksin ostaminen on käynyt mielessä, mutta jotenkin minulle on tullut siitä ajatuksesta huono omatunto. Ajattelin, että blogin kautta voisi löytyä joku, joka oikeasti pitäisi minusta edes jonkin verran, toisin kuin minua tuntematon seksityöläinen.
En ihan ymmärrä viimeistä pointtiasi. Mitä hyötyä epämiellyttävyyden ylläpitämisestä on, jos epämiellyttävän tunteen kautta en kuitenkaan saa sukusoluja tulemaan o.o?
(Mihin muuten viittaat tuolla "ongelmakohtien selviksi puhumisella", kelle siis puhuisin? Entä "metodilla"?)
PoistaSiis jos joku tarjoutuu avustamaan tämän blogientryn mukaisesti, ja viittasin tuossa kans klo 17.31 lähetettyyn viestiin "edellisenä viestinä". Mikäli joku tarjoutuu, puhukaa etukäteen huolella että mitä tarkalleen olette tekemässä ja millä odotuksilla.
Niihin tuntemuksiin taas, se kuuluu todellakin asiaan tuntea yhtä sun toista, ja ongelma lienee enemmän siinä miten niitä tuntemuksia tulkitsee. Samoin kuin maratonia tai mitään muuta projektia ei aloiteta maalista, ei siihen orgasmiinkaan pääse sukupuolesta riippumatta ilman kiihottumisvaihetta.
Vaikka tää epämiellyttävyys liittyisikin enemmän epäonnistumisen pelkoon tai omakuvan ja ruumiinkuvan väliseen ristiriitaan, silti kannattaa yrittää etsiä ja pidentää näitä tuntemuksia. Silloin opetat itseäsi kontrolloimaan niitä. Kun saat tarkoituksella niitä esiin, opit samalla mikä niitä oikeasti aiheuttaa ja voit kokemuksen kautta paremmin estää sen että niitä pomppaisi esiin silloin kun niitä vähiten haluat. Tulet myös sinuiksi sen tunteen kanssa kontrollin myötä, jolloin sen negatiivinen vaikutus laimenee huomattavasti.
Tämä on pitkälti se aiemmin mainittu kukkula, joka sinun minusta tarvitsee partnerinkin kanssa ylittää.
Ei seksin ostamisessa ole imo mitään väärää kunhan se, jolta ostetaan ja se joka ostaa ovat molemmat aikuisia ja tekevät sen täysin omasta tahdostaan. Seksin myyminen ja ostaminen on laillista Suomessa.
PoistaAno: Kiitos selvennyksistä!
Poista"- - ei siihen orgasmiinkaan pääse sukupuolesta riippumatta ilman kiihottumisvaihetta".
Tuon en uskokaan olevan ongelma, sillä kiihottumisvaiheeseen kyllä pääsen jotenkin - partnerin kanssa luullakseni jopa vielä todennäköisemmin kuin yksin. Ongelma onkin nimen omaan se, miten kiihottumisvaiheesta pystyy etenemään orgasmiin.
Epämukavuus johtunee pitkälti myös siitä, että elimeni on jostain syystä niin kosketusherkkä (negatiivisessa mielessä), että siihen koskemista mielellään välttää. Mitä tuollaisellekaan asialle mahtaa?
Kaichi: Totta tosiaan. Luulen vain, että mun olisi henkisesti helpompi olla blogiani lukeneen kanssa kuin jonkun tuntemattoman seksiä myyvän kanssa, joka ei välttämättä tietäisi minusta mitään.
Niin, mutta jos ei nyt ratkaisua tätä kautta tule niin sitten. Luulen että tuosta omasta tilanteestakin voi seksityöläisellekkin kertoa ja se näin ollen helpottaa tilannetta. Et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen, jolle tällaista käy. Seksiä myy ihan tavalliset ihmiset.
PoistaJoo. Jos nyt muuta ratkaisua ei tule, niin pakkohan sitten on kääntyä seksityöläisen puoleen.
PoistaTai sitten, jos mitenkään vain pystyt odottamaan hormonien aloittamisen kanssa siihen saakka, kunnes oikeasti löydät sen tyttöystävän, jonka kanssa se saattaisi onnistua... En tiedä, itse ainakin tunnen kuvottavaksi ajatukseksi minkäänlaisen seksuaalisen kanssakäymisen jonkun satunnaisen ihmisen kanssa, varsinkin seksityöläisen kanssa, joka tekee sitä niin monen kanssa.... Tietysti kaikki eivät ole sen suhteen yhtä torjuvia kuin minä :D (varsinkin niitä seksityöläisiä kohtaan kun minulla sattuu olemaan niin negatiivinen asenne, en vain näe sitä eettisesti oikeana yms. yms., mutta en nyt kirjoittanut tätä vastausta moralisoidakseni).
PoistaEi tästä maailmasta aika kesken lopu, vaikka toki ymmärrän, jos miehisyytesi ahdistaa sinua liikaa odottaakseesi enää pitkään.... Tietysti, jos apua tuohon tilanteeseen ei sitäkään kautta löydy, niin ei auta kuin odottaa tai unohtaa se sukusolujen pakastaminen.
Tietty tyttöystävän löytyminen olisi ideaalitilanne. Tuntuisi kuitenkin vähän kohtuuttomalta joutua odottamaan niin epävarmaa asiaa kuin tyttöystävän löytyminen, kun on kyseessä niinkin tärkeä asia kuin hormoneiden aloittaminen. Tyttöystävän löytymiseenhän saattaa mennä hyvinkin vaikka 10 vuotta - miten pystyisin "tuhlaamaan" vielä 10 vuotta elämästäni kehossa, jossa en haluaisi olla? Pystyisitkö itse? Jos hormonien aloittaminen olisi tyttöystävän löytymisestä kiinni, tyttöystävän etsimiseen tulisi entistäkin enemmän paineita.
PoistaValitettavasti ajan kulumisella on tässä suurikin merkitys. Toki hoidot voi aloittaa vanhempana, mutta karu tosiasia vain on, että mitä myöhemmin ne aloittaa, sitä hitaammin muutokset tulevat ja sitä pienempi vaikutus hoidoilla ylipäänsä on. Mitä kauemmin elän mieskehossa, sitä katkerammin mieshormoni lujittaa tiettyjä asioita, joita naishormonien on aina vain vaikeampi muuttaa. Tästä syystä lienee ymmärrettävää, että monetkaan transihmiset eivät haluaisi tuhlata aikaa yhtään enempää aikaa kuin on pakko. Toisaalta en kyllä halua unohtaa lastensaantiakaan, joten sinnittelen niin kauan, kunnes löydän (mielellään eettisestikin hyvän) ratkaisun.
Ai niin, olinkin unohtanut kokonaan tuon, miten paljon vaikutusta iällä on hormonien vaikutuksen suhteen, muistan sinun maininneen siitä blogissasi joskus aikaisemminkin. Nyt ymmärrän paremmin tuota kiirettä. Ja tietysti kyllähän se, ettei ole kotonaan omassa kehossaan varmasti laskee paljon itsetuntoa ja kun itsetunto on alhaalla, niin myös sitä tyttöystävää vielä vaikeampi löytää... Ja ennemmin etsii hieman pidempään löytääkseen sen, josta on oikeasti kiinnostunut ja josta välittää kuin, että ottaisi ensimmäisen ehdokkaan, joka vastaan kävelee :D .
PoistaJa hyvähän minun on neuvoa unohtamaan lastensaanti, kun se ei itselläni ole ikinä ollut ykköshaaveiden joukossa (vaikka ei minulla mitään sitä vastaankaan ole). Tiedän kuitenkin, miltä tuntuu, kun haluaa jotain oikein kovasti ilman, että on mahdollisuutta saada haluamaansa (tai se vaikuttaa epätodennäköiseltä). Enkä tarkoita tällä nyt mitään "Yhyy, vanhemat ei suostu ostamaan uutta iPhonea, mutku mä haluun" tyylistä. Itselläni on tällä hetkellä erittäin syvä ristiriita opiskelemani ammatin ja kutsumusammattini välillä. Allergiani estivät eläinlääkärihaaveet ja rahatilanne esti aloittamasta basson soittamista tarpeeksi ajoissa (tuo "ei tästä maailmasta aika kesken lopu" on se, millä yritän aina piristää omaa mieltäni, mutta samalla toiset samanikäiset ovat jo lähes ammattilaisia muusikoita ja minä vasta opettelen alkeita, kun edes ehdin). Kutsumus tuohon jälkimmäiseen unelma-ammattiin on niin vahva, että sen takia on viiden vuoden ajan vietetty silloin tällöin unettomia öitä ja luonnoskirjani täyttyvät hyvin surullisista lyriikoista, huolimatta siitä, että nyt opiskelemani ammatti on ihan kiva sekin. Yritän jatkuvasti vakuuttaa itseni siitä, että basson soitto on vain turha ylimääräinen asia, rahansa voi käyttää johonkin tarpeellisempaankin ja ehdin harrastaa sitä sitten, kun olen töissä ja minulla on rahaa, mutta toisaalta onko järkeä elää vielä toiset viisi vuotta tai pidempäänkin miettien joka päivä sitä, että haluaisi tehdä jotain ihan muuta (-,-) ...
Anteeksi tuo äskeinen avautuminen :,D . Tietysti sinun ongelmasi on vielä vakavampi ja oikeasti hankaloittaa elämääsi. Älä kiduta itseäsi samalla tavalla kuin minä, kun sinun kerta on mahdollista vaikuttaa asiaan :) .
Juuri noin, minulla ei ole tällä hetkellä kovinkaan kummoinen itsetunto. Etenkin itsetuntoani syö se häpeää aiheuttava fakta, että olen biologisesti vielä täysin mies. Olen varma että hormonit parantaisivat itsetuntoani, minkä ansiosta ehkä löytäisin tyttöystävänkin helpommin. Hieman olen kuluneen vuoden aikana saanut myös lievitettyä ikästressiä ja alkanut ajatella, että on minulla kaikesta huolimatta vielä paljon aikaa elämässä. Ja kun en valmiiksikaan ole (ainakaan kaverieni mukaan) mitenkään kovin miehekäs, niin uskon että hormonit tehoaisivat vielä tosi hyvin tässä (tai vähän myöhemmässäkin) iässä.
PoistaEipä mitään! Mielenkiintoistahan se on lukea muidenkin ongelmallisista elämäntilanteista. Ammatti ja siinä viihtyminen ovat kyllä nekin isoja asioita elämässä. Tilanteesi vaikuttaa kuvailemasi perusteella aika hermojaraastavalta :( Toivon, että nyt "ihan kivalta" tuntuva opiskelemasi ammatti muuttuukin syystä tai toisesta "tosi kivaksi" tai että pääset jollain konstilla sittenkin vielä bassonsoittajaksi, edes jonkinlaisena sivutyönä ;_;
Kiitos rohkaisusta!
Ehkä ongelma on siinä vehkeessä nimenomaan, että kun koet itsesi naiseksi, ei peniksen hipelöiminen tuo tyydytystä, koska se ei vähän niin kuin kuulu asiaan? En siis halua leikkiä psykologia tässä, mutta kunhan pohdin.
VastaaPoistaTodella harmillista, ettei meinaa onnistua, mutta toivottavasti löydät apua. (ja hyvä että olet niin rohkea, etä uskallat sanoa siitä blogissa, monilla ei varmasti ole rohkeutta)
En ole tosiaan ollut blogin lukija pitkään, mutta vaikutat mukavalta ihmiseltä, joten olisi kiva, että saisit toteutettua unelmasi :) Liputan ihan innoissani transsukupuolisten puolesta, vaikka itse olenkin ihan perushetero. Kaikilla on oikeus mukuloihin, itsekin haluan joskus lapsia keinolla millä hyvänsä.
Juuri niin :o Tunnen ja haluan tuntea itseni naiseksi, joten sen elimen hipelöiminen ei kuulu asiaan eikä tuo minkäänlaista tyydytystä.
PoistaKiitos kovasti tsempistäsi HuggyHare! On ollut todella ilo lukea kommenttejasi jo tämän lyhyenkin aikaa :)!
Hei! Löysin blogiisi sattumalta ja luin muutamassa päivässä blogin alusta loppuun. En ole ennen kommentoinut, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli. Vaikutat rohkealta, miellyttävältä, älykkäältä ja sievältä nuoelta naiselta. Monesti olen ihmetellyt, ettei kaltaisellasi ole jonoksi asti tyttöystäväehdokkaita! Toivon hartaasti, että löydät kaipaamasi avun sukusoluasiaan tämän avoimen blogitekstisi kautta! Jokaisesta sanastasi huokuu se, kuinka tärkeä asia sinulle on. Tsemppiä ja voimia haluan toivottaa, vaikka en itse tässä asiassa konkreettisesti avuksi voi olla. Jään seurailemaan blogiasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää <3.
VastaaPoistaHeii!
PoistaTeit minut niiin iloiseksi kommentillasi ;__;! Kiitos ihan hirveästi kaikesta. Kommentistasi huokuu, miten ihana ihminen sielläkin kirjoittelee. Kaikkea erinomaisen hyvää sinnekin <3
(En vaan osaa sanoa, mistä se tyttöystäväehdokkaiden puute johtuu :c Välillä olen kyllä itsekin miettinyt, että mikähän minussa on vikana.)
Kiitos kauniista vastauksestasi! Halusin vielä lisätä, että älä mieti, että vika olisi sinussa, ainakin minun lähipiirissäni tuntuu olevan yllättävän yleistä se, että nätit, kivat ja fiksut tytöt ovat jostain syystä tällä hetkellä vapaalla jalalla. Kaipa se vaan niin on, että nykymaailmassa hyvien tyyppien kohtaaminen on jotenkin vaikeampaa (en kyllä tajua miksi, siihen en osaa vastata, mutta näin tuntuu vain olevan) Mutta jos maailmasta kaikki oikeudenmukaisuus ei vielä ole kadonnut, hyvät tyypit eivät vietä koko elämäänsä itsekseen :) T: tuo edellinen anonyymi, tuttavallisemmin Venla
PoistaOi kiitos jatkokommentistasi Venla! Tosiaan yllättävää tuollainen, mistä ihmeestä se voikaan johtua. Mutta ehkei sitä kannatakaan miettiä. Sisimmässäni luotan kuitenkin vielä siihen, että tapaan sen oikean henkilön ennen pitkää :)
PoistaOnko sulla mitään vaatimuksia (iän ja sukupuolen lisäksi) auttajan suhteen?
VastaaPoistaEi mitään erityisiä vaatimuksia, mutta toki olisi hyvä, jos hän ei ehkä olisi mitään kovin vastakohtaista siihen verrattuna, mitä itse olen :)
PoistaRohkeasti viestiä vaan hei ^^'!
Mitenkäs se suomi24? Teet sinne profiilin heteromiehenä ja etsit sitä kautta seksiseuraa?
VastaaPoistaUuh, kuulostaa aika oudolta :s "Heteromiehenä" löytäisin korkeintaan heteromiehistä kiinnostunutta seuraa, mikä taas saisi minut tuntemaan itseni entistäkin enemmän mieheksi, eli ihan päin vastoin kuin haluan. En tiedä, saisinko mitään sukusoluja tulemaan sillä tavoin.
PoistaOon pitkään seurannut tätä siun blogia ja nytpä ajattelin kommentoida. :) Vaikutat tosiaankin hirmuisen rohkealta ja ihanan avoimelta ihmiseltä. Minusta tämmöiset kaikenlaiset psykologiset asiat ovat aina olleet kovin mielenkiintoisia. Minusta on aivan huippua miten itsevarma kuitenkin vaikutat olevan, vaikka asia on varmasti ainakin tietyillä osa-alueilla todella vaikea ja saa sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi.
VastaaPoistaSitten tähän toiseen asiaan. Minusta on jotenkin ihailtavaa, että haluat lapsia ja ajattelet asiaa näin vakavissasi. En tunne sateenkaariperheitä, mutta olisi mukava tuntea. Minulla itselläni on marraskuussa vuoden täyttävä tytär ja olisi hienoa opettaa hänelle pienestä pitäen erilaisia perhemalleja ihan arjessa.
Toivon että saat apua ongelmaasi ja tulevaisuudessa naisystävän ja toivomasi perheen. Mitään apua minusta ei ikävä kyllä ole, enkä osaa oikein ehdottaa mitään.
Kaikkea hyvää! :)
Itseasiassa unohdin kirjoittaessani kysyä: Oletko kokeillut esimerkiksi pelkkää mileikuvaharjoittelua? Viittaan tällä nyt siis siihen kun on olemassa näitä uniorgasmeja (myös naisilla!) ja ne toimivat pelkästään mielen voimalla. Tätä pystyy ilmeisesti ihan jokainen harjoittelemaan ja jotkut pystyvät saamaan orgasmin "ajatuksen voimalla". En osaa tarkemmin kertoa, mutta kannattaa googlettaa aiheesta jos et ole vielä yrittänyt. :)
PoistaTämän lisäksi mietin, että oletko kokeillut eri ruumiinosien stimulointia? Jos ongelma on väärä sukupuolielin ja sen koskettelu tuntuu oudolta niin entäpä muut herkät alueet? Hermopisteitä löytyy ihmisestä todella paljon muualtakin. Ensimmäisenä kun ajattelen tätä sinun tilannettasi niin mieleen tulee nännit. Ne saattaisivat tuntua naisellisemmilta kosketella kuin sukupuolielin. Tämä liitettynä mielikuvaharjoitteluun voisi varmaan ainakin edistää asiaa. :) Ja tätä kirjoittaessa tuli mieleen myös akupunktio! Kannattaa ehkä tutustua siihenkin googlen kautta.
Toivottavasti tämä antoi edes jotain apuja. :)
Hei!
PoistaJoo, vähän pakko ajatella lapsiasiaa jo tässä vaiheessa, vaikkei se todennäköisesti ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen. Hämmentävää, miten tässä hormonien aloitusvaiheessa tulee pohtineeksi koko loppuelämäänsä hautaan saakka o____o. Hormonit kuitenkin tulisivat määrittämään loppuelämääni niin radikaalisti.
Tosi mukava kuulla, että aiot opettaa sateenkaariperhemalleja lapsellesi!
Mielikuvista: täytyy sanoa, että itse olen todella huono luomaan mielikuvia, joilla olisi jotain seksuaalista voimaa. Jotenkin en vain pääse niin syvään mielikuvaan, että se pystyisi mitenkään kiihottamaan - palaan niin helposti "maan pinnalle" ja ajattelen, että "turhaa kuvitelmaa kaikki". Kaipaan jotain konkreettista. Mutta voin mä tuosta aiheesta googlettaa.
Aa hermopisteet, jännä idea. En ole kyllä huomannut, että minussa olisi mitään kovin herkkiä alueita. Nännejäkin olen joskus yrittänyt kosketella, mutta ei se harmillisesti kovin kummoiselta ole tuntunut. Pystyisiköhän siinäkin asiassa jotenkin kehittymään... Tuntuu, että kaikkien tällaisten keinojen oppiminen vaatiisi multa ihan mielettömästi (ajatus)työtä :( Vähän olen skeptinen akupunktionkin suhteen, mutta ei kai auta muu kuin tutustua siihenkin. Ykkösenä mielessäni ovat kuitenkin edelleen toisen ihmisen kanssa tehtävät jutut (eli tämän postauksen aiheeni), koska niiden uskoisin kaikkein varmimmin tehoavan. Toisen oikean ihmisen läsnäolo on vain niin eri asia kuin mikään muu.
Paljon kiitoksia kommenteistasisi Pinja!
Ehdottaisin sinulle kanssa rakkauden ammattilaisen palveluja mikäli muita tarjouksia et saa. Eihän siinä mitään hävettävää ole ja moni niitä palveluja käyttää. Äkkisiltään voisi tuntua aika oudolta lähteä jeesaamaan tuntematonta noin intiimissä asiassa, mutta tämä onkin vain minun mielipide. Niin tai näin toivottavasti asia etenisi nopeasti ja pääsisit aloittamaan ne hoidot, jos niin olet päättänyt. Ps. Tykkään blogistasi, koska puhut rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä mikään kaunistelematta. Olet rohkea ihminen ja toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin.
VastaaPoistaJoo, kyllä rakkauden ammattilainen tässä vaihtoehtona on. Pitää katsoa miten tämä nyt etenee.
PoistaKiitos tosi paljon hei! Pakko puhua asioista niin kuin ne on, ei sellaisesta pinnallisesta puheesta olisi mitään iloa. Oikein hyvää jatkoa sinullekin!
Itse myös ehdottaisin että käyttäisit maksullisia palveluita. Tätä ehdottaisin lähinnä siksi, että kyllähän tuo heteroseksikin tuppaa olemaan vaivaannuttavaa ja ujoa sähellystä uuden kumppanin kanssa eikä todellakaan aina jännityksen takia johda tulemiseen. :) Maksullinen lady olisi siinä mielessä hyödyllinen, että varmasti osaisi homman hoitaa homman hienotunteisesti ja kykenee ryhtymään temppuihin (esim. suuseksiin tai vastaavaan) mitkä saattaisivat uutta kumppania ehkä hieman ujostuttaa.
VastaaPoistaToivottavasti saat ratkaisun ongelmaasi! Olet mielestäni kaunis naisena, välillä huomaan itsekin biologisena naisena kadehtivani sääriäsi : D
Kiitos hyvästä näkökulmasta, harkitsen :) Eihän sitä tosin tiedä, mitä "temppuja" jotkut ei-maksulliset leiditkin osaavat. Seurailen nyt rauhassa sähköpostiani ja katselen sitten, miten tässä edetään.
Poista(Ja paljon kiitoksia kehuista <3!)
Oletko harkinnut Fleshlightia? Oon kuullut siitä paljon hyvää, ja toimii kuulemma myös silloin kun pitäisi vaan saada kassit tyhjäksi ilman sen kummempia nautiskeluja :) Ja niitä on paljon erilaisia! Seksilelun kanssa ei välttämättä tarvitse olla suorassa kosketuksessa sen miehisimmän ruumiinosansa kanssa.
VastaaPoistap.s. olisin erittäin mielelläni avuksi, mutta tässä siviilisäädyssä se ei ole ihan soveliasta. :)
Ohoh! Ekaa kertaa törmäsin tuohon nimeen, googlasin sen ja lueskelin hieman. Kieltämättä mielenkiintoinen laite, joka voisi mahdollisesti jopa toimia :o Mitään kokemuksia minulla ei tuontapaisista ole (paitsi siitä klinikan hyödyttömästä vibraattorista), mutta kehujen perusteella tuo vaikuttaa oikeasti toimivalta. Kiitos vinkistä! Edelleen etsisin mieluusti kuitenkin ihmisauttajaa, mutta viimeisenä vaihtoehtona tuokin tulee kyseeseen.
Poista(Ja lämmin kiitos ajatuksesta, ymmärrän kyllä tilanteen)
Kommentoin nyt anonyyminä ettei kukaan tunnista... Mä ihan oikeasti haluaisin auttaa sua tässä, oon seurannu tätä niin kauan ja toivonu koko ajan että pääsisit aloittamaan ne hormonit. Ainut vaan että asun aika kaukana, tosin viikon päästä jo vähän lähempänä kun muutan. En vaan tiedä että miten kiireistä aikaa tää syksy tulee olemaan, missä välissä ehtisin tulla Helsinkiin :/ Mua kiinnostais muutenkin kyllä tutustua suhun, vaikutat niin ihanalta ihmiseltä näin netin välityksellä :)
VastaaPoistaOi kiitos kommentista! Tutustuisin mielelläni suhun. Voisitko lähettää mahdollisesti sähköpostia? *-*
PoistaLaitoin viestiä :)
PoistaOlen varmasti maininnut tästä ennenkin kun asiasta on ollut puhetta, mutta tiedäthän että klitoris ja penis on sama elin? Myös tytöillä tuo sama elin seisoo, kun he kiihottuvat, suurin osa varresta on vain piilossa.
VastaaPoistaMiehenäkään sitä ei tarvitse kokonaan käteen ottaa, vaan voi "sormettaa" yhdellä tai parilla sormella hieroen läheltä kärkeä, ja unohtaa että se on hieman tavallista isompi. Eihän se varsinaisesti tunnekaan mitään, joten jos pitää silmät kiinni niin koko jutun olemassaolosta ei voi edes olla varma.
Mielestäni teet liian jyrkän eron sukupuolten välille, mutta toisaalta niin tekevät monet muutkin. Itse en pidä sukupuolierottelusta muutenkaan.
Joo, muistan asiasta mainittaneen. Ehkä olenkin tuonut tässä elinasiassa esille liian yksipuolisesti pelkästään sukupuolieron merkitystä. Asia tuntuu olevan kuitenkin myös niin, että vaikken erityisesti ajattelisi elintäni juuri miehen elimenä, niin en yksinkertaisesti vain saa sen koskemisesta mitään tuntemuksia. Esimerkiksi mainitsemasi kärki ei ole ollenkaan herkkä eikä reagoi kosketukseeni mitenkään erityisesti, vaikka elin olisi "seisovassa" tilassa. Epäilen vähän, että laukeamista eivät aiheuttaisikaan minulla välttämättä suorasti itse elimeen kohdistuvat toimenpiteet vaan jokin muu läheisyys/toiminta, jonka seurauksena elin voisi kuin "omassa rauhassaan" ulostaa siittiöt. Kuulostanee ihan järkevältä?
PoistaTässä on vaikea asettua sinun asemaasi, kun omat kokemukset ovat täysin päinvastaisia, joten ymmärrän jos ei päde sinuun. Tuo on niin pitkälle psyykkinen juttu, vaikka yleisesti luullaan muuta, että siinä mielessä jos toinen ihminen/läheisyys on sulle se juttu, niin voipi olla järkevää :)
PoistaSaattaa olla turha kysymys, mutta oletko puhunut tuosta tunnottomuusongelmasta asiaasi hoitaville ammattilaisille? Kuulostaa meinaan omien kokemusten perusteella (itse olen siis nainen) erikoiselta, ne muutamat miehet joiden kanssa olen itse ollut tekemisissä kiipeävät lähes seinille jos peniksen päätä jää hiplaamaan ylenpalttisesti :D Ei se ilmeisesti siis pahalta tunnu vaan "tuntuu liikaa" eli täysin päinvastainen tilanne.
PoistaYleinen syy tunnottomaan penikseen tuntuisi Mr. Googlen mukaan olevan ympärileikkaus - eihän satu siitä olemaan kyse? Ja olethan kokeillut stimuloida itseäsi riittävällä paineella (varsiosasta) ja käyttänyt liukastetta (esim. Ceridal-öljy)?
No huh, vai seinille kiipeävät *__* Jotain tuollaista olen kuvitellutkin, sen verran maagisena kohtana miehet sitä peniksen päätä tuntuvat pitävän. Itselleni moinen tuntuu tosiaankin aivan käsittämättömältä, enkä voisi turhautua enempää, kun minua pyydetään "koskettelemaan" elintäni.
PoistaOlen kyllä maininnut "tunnottomuudesta" henkilöille joiden kanssa olen eri yhteyksissä ollut tekemisissä, mutta asiaan ei ole sen enempää takerruttu. Osuit muuten aika lähelle tuolla ympärileikkausarvauksellasi - eräs (kokematon?) lääkärikin on nimittäin luullut minua ympärileikatuksi, vaikken sellainen ole. Periaate kuitenkin on sama, nimittäin minulla esinahka on jo murrosiässä jostain syystä vetäytynyt niin alas, että elimen pääosa on jatkuvasti aivan paljaana. Itsekin olen jo aikoja sitten alkanut ajatella, että siitä tunnottomuus johtuu: koska elimen pää altistuu kosketukselle _koko ajan_ koskiessaan esimerkiksi pikkuhousuihin, se on tullut siihen niin tottuneeksi (tavallaan "immuuniksi"), että kosketuksella ei ole enää mitään vaikutusta.
Paineella stimulointi kuulostaa kovin oudolta. Kokeilin kyllä ensimmäisellä pakastusyrityskerrallani klinikalla käyttää vibraattoria varsiosaankin - aivan turhaa puuhaa. Varsi nyt ei ainakaan tunnu mihinkään reagoivan. Liukastetta en ole kokeillut. Vaikea kuvitella liukasteella olevan kovin suurta vaikutusta, mutta kaipa sitäkin pitäisi kokeilla :I
Kiitos kun vastasit näin henkilökohtaiseen kysymykseen :) Tuo fyysinen piirre varmasti selittää osan ongelmasta, se tulee tosi selväksi kun aiheesta googlettelee. Esim. jenkeissähän ympärileikataan miehiä tosi paljon joten enkuksi löytyy hirveästi matskua. Ei ole tosiaankaan harvinaista, että ympärileikatuilla miehillä on kyllä mahdollista saada erektio, mutta sitten orgasmi ei onnistu koska penis ei "tajua/huomaa" stimulaatiota. Moni näyttää kuvailevan huomattavia vaikeuksia masturboinnin onnistumisessa/laukeamisessa joten ei ihme, että sinullakin on hankalaa.
PoistaKokeile sitä liukastetta, ja reilusti. Periaatteessahan niin perinteisessä penteraatioseksissä kuin esim. fleshlightissa on ideana se, että vaginan (tiukat) seinämät kohdistavat painetta penikseen, kun se työntyy vaginaan. Tämän vuoksi myös naisten lantionpohjan lihaksien vahvistamisen sanotaan parantavan sekisä, kun pystyy "puristamaan" penistä tiukemmin. Liukasteen avulla painetta on helpompaa liu'uttaa ylös-alas pitkin penistä ilman että iho meinaa lähteä mukaan - ehkä peniksesi luulisi olevansa "tositoimissa" ja suostuisi yhteistyöhön kanssasi että saisit ne sukusolut talteen. :)
Joo, se tosiaankin taitaa olla ongelman ydin (tai yksi ytimistä) .____.'
PoistaJospa sitä likastetta siis kokeilisi. Pitää vaan vielä googletella, mistähän moista liukastetta saisi ostettua. Ja samaten pitää katsoa, saisiko mahdollisesti myös sen Fleshlightin (varmuuden vuoksi) ostettua ihan jostain Helsingistäkin, koska postitoimituksien odotteluun ei oikein olisi nyt aikaa...
Liukastetta saa yleensä ihan mistä tahansa marketista, siinä kondomien kanssa samalla hyllyllä! Tavallinen kosteusvoide tai vaikka hoitoainekin käy hätätilassa mutta oikea liukastevoide on perempi, liukkaus säilyy pidempään. Kosteus ja liukkaus on ehdottoman tarpeellinen asia itsetyydytyksessä. Olen vähän huolissani, millaisia neuvoja olet saanut ammattilaisilta, jos he eivät ole tulleet kysyneeksi edes näin perusasiota? Ja Fleshlight on niin tavallinen juttu, että luulisi jokaisesta isommasta seksikaupasta valikoimista löytyvän.
PoistaToivottavasti vielä onnistut!
Kiitos paljon! Yritän saada hankittua nuo mahdollisimman nopeasti. Täytyy myöntää että itsekin olen vähän pettynyt ammattilaisiin, etenkin seksuaaliterapeuttiini.
PoistaKiitos tsempistä, onnistuminen on suurin toiveeni :(
Kyllä se siitä! Liukastetta saa tosiaan joka marketista sekä tietenkin apteekeista. Toivotaan, että kokemus liukasteen kanssa on ihan eri luokkaa kuin tähänastiset kokeilut :)
PoistaMutta kannattaa myös helpottaa itseesi kohdistuvaa painetta ja hyväksyä, että monilla tämän tunnottomuusongelman kanssa painivilla kuulostaa pikaisen googletutkimuksen perusteella olevan järkyttävän työn ja vuosien treenin takana että onnistuu edes itsekseen saamaan orgasmin (saati yhdynnässä) - esim. redditissä oli pitkä kirjoitus mieheltä, joka ei vuosienkaan jälkeen saanut edes oman rakkaan vaimonsa kanssa orgasmia vaikka erektiota kyllä piisasi. Siispä jossain vaiheessa sen kivesbiopsian voi joutua ottamaan takaisin pöydälle harkintaan. Tiesikö se ammattilainen, joka ei suositellut kivesbiopsiaa että sinulla on tämä tunnottomuusongelma ja oliko esim sitä elektrostimulaatiota jo kokeiltu siinä vaiheessa?
Ainakin naisten äläpääongelmien ja -kipujen maailmassa kallistutaan todella herkästi laittamaan pääkopan sisäisiksi asioita, jotka eivät sitä todellakaan ole. Epäilen, että tietoisuus transprosessistasi voi saada ammattilaiset alitajuisesti laittamaan psyykkeen piikkiin myös fyysisiä juttuja.
Kyse saattaa siis kuitenkin olla siitä, että ongelma painottuu fyysiselle puolelle enemmän kuin sinä tai asiantuntijasi arvaattekaan - älä siis suotta syytä itseäsi tässä kohtaa, jos homma ei lähde etenemään!
KÄY KELTAISESSA RUUSUSSA!! Sieltä saa Fleshlighteja! :) ja sen kanssa liukkari on sitten ehdoton, ID-liukkarit on hyväksi havaittuja (sininen pullo.) Varmaan nettikaupasta näkee vähän valikoimaa. Fleshlighteja saa tosiaan erilaisilla sisäkuvioinneilla, tiukkuus vaihtelee jne.
PoistaOnnea matkaan!
t. se eka fleslightia ehdottanut anonyymi :)
Kiitos molemmille tsempistä!
PoistaEka ano:
Itse en tunnottomuusongelmaan liittyviä kirjoituksia ollutkaan tullut lukeneeksi. Tosi lohduttomaltahan tuo mainitsemasi kirjoitus kuulostaa eikä ennusta minulle kovin hyvää tulevaisuutta asian suhteen. En muista tarkalleen, kuka se kivesbiopsiaa vastustanut henkilö oli, mutta ainakaan elektrostimulaatiota ei ollut siinä vaiheessa kokeiltu. Vaikka päätyisin biopsiaan, en kuitenkaan voisi olla jatkossa kovinkaan luottavaisin mielin lapsiasian suhteen, koska biopsiassa sukusoluja saadaan tosiaan parhaimmillaankin vain pieni määrä (ja jotenkin niiden laatukin on käsittääkseni huonompi, kun eivät ole tulleet "perinteistä reittiä"). Jäisi sellainen tunne, että "miksen vain yrittänyt kovemmin" sukusolujen ulostamista, kun se kuitenkin fyysisesti olisi ollut mahdollista (vaikkakin vaikeaa).
Joo, varmastikin näitä juttuja pidetään enemmän psyykkisinä. Muutamia kertoja olen maininnut joillekin ammattilaisille tunnottomuudestakin, mutta muistaakseni se on kuitattu aika nopeasti sillä faktalla, että voivathan ympärileikatutkin saada orgasmeja :/ Elintäni tutkineetkin henkilöt ovat vain todenneet, että "ihan normaalilta näyttää", ja tunnottomuusongelma on jäänyt aika lailla käsittelemättä.
Kiitos, en syytä itseäni. Harmittelen vain surullisena sitä, että sen typerän esinahan piti murrosiässä sillä tavalla vetäytyä aiheuttaen mulle tällaisen ylitsepääsemättömäksi muodostuneen ongelman.
Toka ano:
Kävin tuossa paikassa tänään... Fleshlight ja liukkari olisivat maksaneet yhteensä yli 100 euroa .___.' En vain uskaltanut ostaa kertarysäyksenä noin hintavaa settiä. Jos niistä ei ole sittenkään hyötyä, niin siinä menee taas rahaa tuhkana tuuleen. Pitää vielä miettiä vähän.
Liukkariksi käy ensi hätään vaikka joku rypsiöljy tai oliiviöljy jos haluat vaan testata, onko mistään kotoisin. Sitä kenties löytyy keittiöstäsi ihan erikseen ostamattakin :)
PoistaLöytyy :) Eniten tässä vaan mietityttää itse Fleshlightin hinta, noin 82 euroa... sitä itkun määrää, jos kallis laitekin osoittautuu ihan turhaksi :( Mutta riskejä kai pitää ottaa.
PoistaEi ole tuttu, ihan ekaa kertaa törmään! Hinnat tosiaankin ovat halvempia (vaikka noihinkin tulee kai päälle vielä postikulut). Pistän tämän ehdottomasti harkintaan, kiitos paljon. Tässä vaan alkaa aika käydä vähiin, joten vaikka vempain saapuisi postista suhteellisen pian, en välttämättä ehtisi enää saada 3-5 pakastuskertaa tehtyä ennen vaihtoni alkua (koska joka pakastuksen välillä pitää olla noin 3 päivää väliä)... ahdistavaa.
PoistaKiitokset myös tsempistä, myötäelämisestä ja kehuista ;_; Jotenkin ihmeellisesti se, että tietää jonkun myötäelävän tilanteessani, antaa minulle lisää uskoa siihen, että kaikki järjestyy jotenkin <3 Kaikkea hyvää sinullekin~
Tuli tässä vain mieleen, kun tuolla ylempänä kerroit, että esinahkasi on tosi alhaalla ja peniksesi näyttää ympärileikatulta vaikkei sitä ole. Mun ex-poikaystävällä terska oli esinahan alla piilossa (paitsi ollessaan täydessä seisokissa) ja hänellä terskan pää oli todella herkkä, siihen ei saanut melkeinpä edes koskea. Nykyisellä poikaystävälläni on taas samanlainen penis kuin sulla: näyttää ympärileikatulta, muttei ole. Hänkään ei tunne esim. hentoa kosketusta terskassa, eikä se kiihota, vaan esim. runkatessani häntä, mun täytyy käyttää TOSI paljon voimaa ja painaa sormilla penistä/terskaa todella kovaa, niin että alkaa jopa käteenkin välillä sattumaan kun tätä runkkaamista vähän pidempään jatkaa. :D
PoistaOlen bionainen enkä saa mielihyvää itseni koskemisesta. Pitkään ajattelin että kumppani saisi asian toimimaan, mutta toisin kävi. Vaikka kuinka haluaisi ja olisi kiihottunut, niin itse kosketus ei tunnu miltään. Toivon todellakin, Momo, ettet ole samanlainen kuin minä. Tämä vaiva syö itsetuntoa ja aiheuttaa hallaa parisuhteelle. :(
VastaaPoistaVoi, todella ikävä kuulla :( Saapa nähdä, osoittaudunko tosiaan samanlaiseksi. Toivon kovasti, että parisuhteenne pystyisi toimimaan myös jollain muulla tapaa tai että kosketukseen reagoiminen pystyisi muuttumaan ajan myötä... kaikkea hyvää sinulle!
PoistaHeti alkuun haluan sanoa että toivon hirvittävän paljon että saisit mahdollisuuden äitiyteen. Toivon etten loukkaa sinua seuraavalla.
VastaaPoistaOletko seksuaalisesti kokematon eli neitsyt (kamala sana)? Jostain syystä teksteistäsi välittyy hyvin kliininen tapa suhtautua seksuaalisuuteen, mutten kuitenkaan pysty oikein näkemään tilannetta jossa voisit antautua väärän sukupuolen biologisille toiminnoille, jotka tuottaisivat siittiöitä. Käsitän tuskasi lapsiasiassa, mutta pystytkö edes saamaan mentaalisia orgasmeja vai estääkö miesruumis myös ne?
Seksuaalisuus on niin paljon muutakin, niin monimutkaista, etenkin jos ei ole kotona kehossaan. Seksi on orgaanista ihojen kohtaamista, jännityksen ja luottamuksen välistä tasapainottelua, löytöretkeilyä... Opettele antautumaan omalle halullesi ja toiselle ihmiselle ennen kuin lähdet etsimään pakkolaukeamista, ennen kaikkea hanki hieman kokemusta oikeista naisista ennen niinkin suuria päämääriä kuin lasten saaminen. Näen samankaltaisuutta suunnitelmasi ja itsekeskeisen (ja ehkä todellisen ongelman silti sivuuttavan), biologisen kellon murjoman 40 v. naisen kanssa joka metsästää baarissa miesuhria jolle valehdella e-pillereiden olevan käytössä...
Käsitän että tilanteesi on tout simplement mahdoton ja mitä nopeammin pääsisit aloittamaan hormoneiden käytön, sen parempi. Mutta älä nyt hyvä nainen kohdista ensimmäiseen seksikertaasi lapsentekopaineita! Ihan jo feministisestikin ajateltuna pimeää.
Et loukkaa~
PoistaOlen neitsyt, ja olen itsekin tiedostanut, että kirjoituksistani valitettavasti välittyy tuollainen kuva. Mutta mulla on kyllä luottamusta, että pystyisin antautumaan väärän sukupuolen toiminnoille, koska onhan siitä tavallaan kokemusta, nimittäin yölliset purkautumiset. Ehkä silloin olen unissani saanut jonkin "mentaalisen orgasmin"?
Totta puhut, tiedän tosiaankin miten monimutkaista seksi on, vaikka varsinaista kokemusta ei ole. Mutta miten voin "opetella antautumaan haluilleni ja toiselle ihmiselle", jos en saa mahdollisuutta opettelemiseen, kun toista ihmistä ei ole? Juuri tuon opinhan voisin saada tässä samalla kertaa etsimäni auttavan ihmisen kanssa. En ihan ymmärrä "40-vuotias nainen" -vertausta, mutta kaipa tämä juttuni kuulostaa ulkopuolisen korvaan yhtä epätoivoiselta.
Eihän tässä vaiheessa oikeastaan vielä lapsentekopaineita ole. Lasten tekeminen pakastettujen solujen avulla on sitten ihan oma prosessinsa. Tässä ollaan yksinkertaisesti ottamassa kiinni samoja sukusoluja, joita monilla biologisilla miehillä tulee joka seksikerralla.
"Mutta älä nyt hyvä nainen kohdista ensimmäiseen seksikertaasi lapsentekopaineita! Ihan jo feministisestikin ajateltuna pimeää."
PoistaSiinä on kanssa yksi tasa-arvon kannattajan irvikuva. Mitä vittua oikeesti?
Feministisesti ajateltuna on ihan pimeää arvostella toista ihmistä siitä, että hän haluaa hyödyntää kehonsa tarjoaman mahdollisuuden hankkia tulevaisuudessa yhteisiä biologisia lapsia yhdessä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Eikö ihminen saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa (oikean ikäisen, halukkaan yms. kumppanin kanssa..), ihan mistä syystä haluaa? Sulkeeko tavoite lasten hankkimisesta jotenkin nautinnon pois aktista?
Mun mielestä tässä ei ole yhtään epätoivon makua. Momohan kertoo hyvin avoimesti tilanteestaan: hormonihoidon aloittaminen on oman hyvinvoinnin takia kiireellistä, mutta sen jälkeen siittiöiden keräämisen mahdollisuus on aivan häviävän pieni. On pelkästään järkevää, että siittiöt otetaan talteen, kun niiden tarve on tässä vaiheessa jo tiedossa!
"Näen samankaltaisuutta suunnitelmasi ja itsekeskeisen (ja ehkä todellisen ongelman silti sivuuttavan), biologisen kellon murjoman 40 v. naisen kanssa joka metsästää baarissa miesuhria jolle valehdella e-pillereiden olevan käytössä..."
Momon tilanteessa ei ole mitään samaa. Hän ei valehtele aktin tavoitteesta, eikä yritä huijata ketään lapsen toiseksi vanhemmaksi.
Tähän kommenttiin on helppo yhtyä. Kiitos ano, tuntuu tosi ihanalta että joku ymmärtää tilannettani noin hyvin <3
PoistaKiitos vinkistä, tosin oikeastaan olen kokeillutkin jo aika tehokasta eturauhasstimulointia. Nuo postauksessa mainitsemani seksuaaliterapeutin minulle teettämät sähköimpulssit nimittäin hieroivat eturahastani pitkään ja tehokkaasti. Olin toiveikas tämän metodin suhteen (hänkin mainosti metodia suhteellisen "varmaksi"), mutta siitä ei vain tosiaan tuntunut olevan apua :( En tiedä, olisiko manuaalisempikaan eturauhashieronta sitten sen hyödyllisempää. Ainakaan minua ei itse huvittaisi tunkea eturauhaseeni mitään, koska koen aina pientä epämiellyttävää tunnetta (kipua?) kun siihen suuntaan sörkitään :(
VastaaPoistaVälillä vaikutat kypsältä ihmiseltä, mutta toisaalta taas hyvin lapselliselta ja hyväuskoiselta, mutta kun ottaa ikäsi huomioon, niin eihän se ihme ole. Puolestasi jotenkin tuntuu kamalalta, jos menetät neitsyytesi vain sen takia, että pystyisit lisääntymään. Eka kerran kaikki muistaa oli se sitten mitä oli, mutta kuitenkin tulet muistamaan sen koko ikäsi. Toivottavasti eka kerta olisi rakkaudesta eikä suorituksesta, mutta sinä päätät tietysti itse.
VastaaPoistaKysymys kuuluu - kumpi on kamalampaa, neitsyyden menettäminen vai mahdollisuuden menettäminen lapsiin? Vaiko sitten "hormonillisen" elämän aloittamisen tuskallinen viivyttäminen, mahdollisesti jopa "aidon rakkauden" löytymiseen asti? Minkä ratkaisun ikinä teenkin, se on huono jostain näkökulmasta. Tilanne on käsittämättömän vaikea minulle itsellenikin. Mieluummin minäkin ekan kerran täysin rakkaudesta tekisin, mutta se vain ei ole tässä tilanteessa mahdollista. Jos löytyy sopiva henkilö, joka on valmis auttamaan minua minua tärkeässä asiassa ilman täyttä rakkauttakin, otan kyllä avun vastaan. Vaikkei ekaan kertaan liittyisi varsinaista rakkautta, ainakin vastapuoli saisi osakseen suuren suurta kiitollisuuden tunnetta minulta ;_;. (Enkä usko että vapaaehtoinen avuntarjoaja minua kovasti vihaisikaan).
PoistaOnko ammattilaisten kanssa asiasta keskustellessasi tms käyty mitenkä paljon läpi myös näitä lisääntymisen realiteetteja ja pakastettujen solujen käytön vaatimaa vaivaa? Pakastettujen sukusolujen käyttö ei meinaan ole ihan simppeli prosessi. Jos joskus löydät sen partnerin, niin oikeasti paljon helpompi (ja halvempi) vaihtoehto omien pakastettujen sukusolujen käytölle voisi olla se, että pyytäisi vain sitten joltain miespuoliselta hyvältä ystävältä "lahjoituksen" kuten monet muutkin lesboparit tekevät. :) Se olisi varmaan myös armollisempaa tyttöystävällesi, joka ei tällöin joutuisi käymään niitä kaiken maailman keinohedelmöityshoitoja läpi... ja lapsi olisi kuitenkin biologisesti sukua edes toiselle teistä.
PoistaOlen keskustellut puhelimitse hedelmöitysklinikoiden laboratoriohenkilöiden kanssa pakastettujen sukusolujen käyttöönotostakin, mutta ainakaan he eivät ole korostaneet prosessin vaikeutta. Jos sinulla on tietoa, kuulisin mielelläni, millaisia hankaluuksia keinohedelmöityshoito käytännössä tyttöystävälleni tuottaisi. Olen vain ymmärtänyt, että epäonnistumisia saattaa tulla, mutta siksi siittiöitä pakastetaankin kerralla niin iso määrä, jotta onnistumisen mahdollisuuksia olisi useampia. Raha ei näin tärkeässä asiassa olisi ongelma, olen todellakin valmis maksamaan lapsen puolesta. Tähtitieteellisistä summista ei sentään ole kyse. Tietysti miespuoliselta ystävältä saatu "lahjoitus" olisi helpompi tapa, mutta miksi elämän suurissa asioissa pitäisikään kiivetä matalimman aidan ylitse? Tietysti ymmärrän ehdotuksesi lesboparien kohdalla, joilla ei ole mahdollisuutta muihin kuin ystävämiehen siittiöihin. Monista muista naisista poiketen minulla kuitenkin sattuu niitä olemaan, joten kokisin niiden käyttämättä jättämisen todella kurjana tuhlauksena. Kuitenkin olen tähänastisen elämäni aikana yrittänyt pitää niistä tulevaisuutta varten suhteellisen hyvää huolta, joten sekin vaiva tuntuisi menneen täysin hukkaan, jos niitä ei koskaan käytettäisikään. En myöskään voisi välttyä ajattelemasta, että ystävämiehen avulla hankittu lapsi ei tuntuisi täysin omalta lapseltani. En halua kuulostaa itsekkäältä, mutta olisi vain niin ihana huomata, kuinka lapsessani olisi myös "pala minua" :( Onko keinohedelmöityshoito todella niin "armoton" kuin annat ymmärtää?
PoistaHedelmöityshoidot todellakin ovat raskaita hoitoja niin psyykkisesti kuin fyysisestikin juurikin tulevan äidin kannalta ja vaativat parilta valtavan sitoutumisen hoitoon. Tuleva äiti lääkitsee itseään hormonimonipistoshoidolla, joka valittavista lääkkeistä riippuen vaihtelee pituudeltaan. Tietenkin olennaista on myös hoitojen epäonnistumisten hyväksyminen. Keskimäärin inseminaatioita pitää naiselle tehdä 3-4 kpl ennen kuin onnistutaan saamaan edes jonkinlainen raskaus käyntiin. Puhumattakaan jos pitää mennä koeputkihedelmäityksen puolelle, josta puuttuu mm huonot siittiöt karsiva luonnonvalinta eli myöskin ne "ei niin hyvät" siittiöt saattavat päästä hedelmöittämään munasolun. Tutkimuksissa on todettu että sairastavuus on suurempi hedelmöityshoidoilla syntyneiden lasten keskuudessa kuin kantaväestön ns. "luonnollisissa" raskauksissa. Onhan siksi selvää että mitä normaalimmalla tavalla lapsi saadaan alulle sen paremmin luonto osaa hoitaa alkionkehityksen vaiheet virheettömästi, vaikka tämän puolen lääketiede on todella kehittynyttä ei vieläkään tiedetä kaikkea alkionkehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Inseminaatioista 10-15% johtaa raskauteen ja koeputkihedelmöityksistä noin 25%. Hedelmöityshoidoista on kuitenkin toki hyötyä tietenkin niille jotka eivät lapsia muuten saa ja tällöin hoitoihin ja tulevan lapsen ominaisuuksiin saa liittyä riskejä, jotka ollaan valmiita hyväksymään tavoitteen saavuttamiseksi, mutta kevyesti näitä asioita ei tule ottaa nykypäivänäkään - eihän tällaisiin ryhdyttäisi jos ei olisi pakko. Näistä riskeistä ja ongelmista tiedotetaan hyvin ennen prosessiin ryhtymistä eli tiedottomana ei tarvitse alkaa toimimaan.
PoistaKiitos perusteellisesta selvityksestä. Eihän tuo lupaavalta kuulosta :I Puhelut hedelmöitysklinikan henkilöiden kanssa antoivat minulle ehkä hieman liian helpon kuvan siittiöiden käyttöönotosta, joten en ole tullut esimerkiksi googlanneeksi aiheesta sen enempää. Ehkä olen myös hieman naiivisti halunnut uskoa, että kunhan vain saan sukusolut talteen, lapsen saaminen on jo lähes varmaa, vaikka näin ei kuitenkaan ole.
PoistaTekstisi sai minut pohtimaan, onko sukusolujen pakastus ylipäänsä kovin kannattavaa, jos muuttuvia tekijöitä on niin valtavasti. On vain niin vaikea hyväksyä, että joutuisin luopumaan joko naisellistumisesta tai lapsen/lasten saamisesta :/
Mä toivon että et luovu ajatuksesta pakastaa sukusoluja. Tietenkin asioilla on monta puolta, mutta ihan hyvin se raskautuminen ja muu voi onnistua helpostikin, ja lapsi voi olla täysin terve.
PoistaJos sun unelma on saada oma biologinen lapsi, niin pidä siitä kiinni. Ei tarvitse ainakaan vanhana enää miettiä että "jotain jäi tekemättä" tms.
Tsemppiä! <3 Olet mahtava tyyppi.
Velox: Kiitos niin paljon kauniista sanoista ;_; (Jospa tämä maailma sittenkin muuttuisi hyväksi paikaksi tuleville sukupolville esimerkiksi joidenkin mullistavien keksintöjen ansiosta - näin optimistina pitää uskoa)
PoistaAnonyymi: Joo... Vaikka tuosta vaihtoehdosta mainitsinkin, niin kyllä siihen todella paljon vaaditaan, että todella luopuisin ajatuksesta. Haluan pitää unelmistani kiinni. Valtavasti kiitoksia tsemppauksesta <3
Olisin saman tien sängyssäsi auttamassa, jos ikää olisi pari kuukautta enemmän. ;) Toivottavasti löydät apua!
VastaaPoistaVoi kiitos ajatuksesta <3 ;___;
PoistaMinusta on aika hämmentävää, ettei Sinulle ole klinikalla tarjottu mahdollisuutta kivesbiopsiaan. Lapsettomuushoitojen puolella se tuntuu olevan ihan "arkinen" toimenpide esim. silloin, jos miehen siemenneste on kovin huonolaatuista, ts. eläviä siittiöitä ei juurikaan ole. Toivottavasti asia nyt kuitenkin järjestyy, tavalla tai toisella :)
VastaaPoistaOn tarjottu (mainitsin siitä joskus ohimennen blogissa), mutta toisaalta minulle on myös sanottu, että se ei ole mitenkään varma tapa saada mitään, ja parhaimmillaankin sillä saadaan vain melko vähän siittiöitä. Lisäksi siitä voi aiheutua jotain vuotoja - ja olen lukenut sen myös sattuvan aika hurjasti. Minulla kuitenkin neste on todennäköisesti suht hyvänlaatuista, joten "perinteinen" tapa olisi kyllä ehdottomasti paras minulle asiantuntijoidenkin mielestä. Yhteenvetona kysäisinkin kerran joltain lääkäriltä, että "Minun ei siis kannata edes harkita kivesbiopsiaa?", mihin minulle yksiselitteisesti vastattiin, että ei.
PoistaKiitos joka tapauksessa :)
Ah okei :) Suht kivuliastahan se varmasti onkin, tosin kestää vain lyhyen aikaa. Jännä kyllä sinänsä, jos on sanottu, että "saanti" on ko. tavalla huono, kun sitä nimen omaan käytetään niissä tapauksissa, kun siittiöitä ei nesteen mukana juurikaan tule ulos. Mutta kaipa ne lääkärit paremmin tämän asian tietää :)
PoistaDeittailemaan *-*? Tosi mielelläni lähtisin muuten vaan treffeillekin. Voisitko lähettää mulle sähköpostia?
VastaaPoista(Viittaat "prosessilla" varmaan nyt pakastusprosessiin etkä transprosessiin? Joka tapauksessa en ole varma, olisiko heilläkään mitään neuvoja juuri minulle, koska en ole kuullut kenestäkään, jolla olisi vastaavaa ongelmaa...)
Voisitko vastata sähköpostiini jos se on tullut perille. Söpöliini <3
VastaaPoistaMinka
Vastasinkin jo eilen, mutta pahoittelut vielä pikku viiveestä :(
PoistaSähköpostia saa edelleen mieluusti laittaa, jos yhtään siltä tuntuu...
VastaaPoistaobsessional?
VastaaPoistaKiinnostaa että onnistuitko saamaan apua tätä kautta?
VastaaPoistaEn vielä, siksi tuossa kommenttisi yläpuolella juuri lisäviestejä kaipailinkin. Muutaman viestin olen saanut (kiitokset niistä vielä!), mutta valitettavasti kenenkään kanssa juttu ei ole toteutunut joko henkilön oman perumisen tai muun esteen takia :(
PoistaKurkkaa https://ylilauta.org/ansat/. Varmasti löytyy auttajaa ;)
VastaaPoistaToivottavasti tuo oli vitsi. Ylilaudasta minulla on pelkästään huonoja kokemuksia.
PoistaJotta tuo onnistuisi pitäisi siinä ainakin pientä "vink vinkkiä" ja kipinänpoikasta olla eikä voisi ottaa minkäänlaista painetta että itse tavoite välttämättä täyttyisi...pidän peukkuja!
VastaaPoistaJoo, oon kyllä samaa mieltä. Onnistumiseen selkeästi tarvitaan pientä kipinää, joten siksi pitääkin apuun tarjoutuvan kanssa aluksi vähän tutustua ja tunnustella, olisiko sitä kipinää olemassa. Kiitos peukuista :)!
PoistaKyllä minäkin olen vähän sillä kannalla että jonkinlaista kipinää, oikeaa mielentilaa ja tietoa omasta tavasta nauttia tarvitaan ennenkuin pystyy tekemään mitään, etenkään toisen kanssa. Pidän kuitenkin peukut pystyssä, sillä onhan tämäkin niin yksilöllistä ja ei ole kiveen kirjoitettu etteikö tämä voisi olla sun pelastus tässä asiassa. Tsempit! :)
VastaaPoistaSamaa mieltä olen itsekin. Kipinästä ehdinkin jo mainita tuossa ylempänä. Oikea mielentila muodostunee sitä kautta, että pystyy luottamaan toiseen ja siten olemaan täysin rentona tilanteessa. "Omasta tavasta nauttia" minulla on myöskin jonkinlainen käsitys, ja siihen liittyy selkeästi toisen ihmisen läsnäolo. Kiitos tsempeistä ^^!
PoistaMinun vinkkini: Tiedän, ettet ilmeisesti pidä yökerhoista, mutta kokeile käydä DTM:ssä lauantai-iltaisin (vasta) klo 1-3 välillä. Niihin aikoihin moni samanlaista seuraa etsivä tuntuu tanssivan siellä. :)
VastaaPoistaAa, kiitos vinkistä *-* Tosi kumma juttu että niin myöhään vasta tulevat tanssimaan. Pitääpä yrittää jaksaa olla siellä ensi kerralla niin pitkään.
PoistaEi voi olla totta.... Tuo laite olisi _täydellinen_ minulle *-* Kiitos tiedosta! Nyt vain aloin miettiä, olisikohan Japanissakin tuollainen, mä kun olen menossa sinne juuri vaihtoon...
VastaaPoistaHeitän muutaman ajatuksen omien kokemusteni pohjalta. Toivottavasti niistä on apua sinun todella vaikeaan ongelmaasi. Puhun asioista suoraan, sillä huomaan sinunkin tekevän niin.
VastaaPoistaItse koen siis olevani jotain miehen ja naisen väliltä. Nuorempana itsetyydyksessä ei ollut ongelmia mutta mitä enemmän olen tullut sinuiksi sukupuoli-identiteettini kanssa, sitä vähemmän miehistä seksuaalisuuteni on ja sitä enemmän naisellista. Se taas on muuttanut aiemmat menetelmäni toimimattomiksi.
Minulla on kokemusta ympärileikatun peniksen kiihottamisesta tilanteessa, jossa miehiset mielikuvat ja keinot toimivat huonosti. Olen saanut huomata, että kuten naisilla, koko kehon kohtaaminen esimerkiksi lantiota liikuttavalla tanssilla, siveleminen (erityisesti kyljistä ja sisäreisistä) ja kiihottaminen mielikuvatasolla ("tunnen itseni naiselliseksi ja olen 'tuhma tyttö' kun silittelen itseäni") auttavat paljon.
Kun pidän peniksen jalkovälissäni (sen pää napaa kohti, litteänä kehoa vasten, kumartuen eteenpäin), käytän liukastetta ja sivelen sitä vain päältä, on aika helppoa kuvitella se klitorikseksi. :)
Tuo sama temppu toimii myös heteroseksuaalisessa yhdynnässä. Kun kuvittelen, että minulla on vagina, homma sähköistyy ihan toisella tavalla. Se on yllättävän helppoa, sillä yhdynnässä osapuolten raja hämärtyy muutoinkin.
Edelleen, kuvittelen usein myös minulla olevan sisäänrakennettu vagina (jonka sisällä siis penikseni sisäpuoli on). Vaikka olenkin hetero, tämä kuvitelma toimii myös erinomaisesti.
Penistä ei kannata pitää esillä eikä käsitellä sillä tavoin kuin miehet yleensä penistä käsittelevät. Minua auttaa myös se, että se on tiukkojen pikkareiden alla tiiviisti kehoa vasten, jolloin minun on helppoa kuvitella sen olevan klitoris. Hieron sitä pikkareiden läpi jolloin en välttämättä tarvitse liukastettakaan.
Kuten nukahtamisessa, tärkeää itsetyydyksessä on olla kiinnittämättä huomiota lopputulokseen. Joten älä odotakaan mitään ensimmäisiltä kerroilta. Kokeile vain kuinka naiseksi pystyt itsesi kuvittelemaan ja kehitä sitä puolta eteenpäin. :) Olen itse saanut yllättyä kuinka pitkälle siinä voi päästä miehisillä vehkeilläkin!
PS. Valokuvissasi näytät kauniilta ja naiselliselta!
Kiitos todella paljon pitkästä viestistäsi! Suuret pahoittelut, että vastaus tulee näin myöhään ,__,
PoistaTosi mielenkiintoista. Puhut paljon tuosta vaginan kuvittelemisesta. Mutta mikähän siinä on, että mä en vain pysty kuvittelemaan sitä *-* Enkä mainitsemassasi tilanteessakaan pysty "helposti kuvittelemaan sen olevan klitoris" :( En pysty ajattelemaan hämäämään aivojani riittävästi, jotta ne pystyisivät unohtamaan pitkulanmuotoisen osan tai pitämään sitä jonain muuna kuin se on. Ei tässä kai auta muu kuin kehittää kuvittelupuolta. Siihen vain on niin vaikea löytää toimivia konsteja.
PS. Kiitos hurjasti <3