Difficult discussion

Eilen kaarsimme vanhempieni kanssa eräälle ABC-asemalle lounaalle keskustelemaan ensimmäistä kertaa kasvotusten tulevasta (?) elämänmuutoksestani. Piti kuulemma valita joku kodin ulkopuolinen paikka, jottei pikkusiskoni kuulisi vielä asiasta (ja siten hämmentäisi mieltänsä juuri ennen ylioppilaskirjoituksia). Kolmituntisesta keskustelusta ei kuitenkaan tullut ollenkaan niin yksinkertaista kuin äidin aiemmat viestit olivat ehkä antaneet ymmärtää.

Heti aluksi vanhempani ilmoittivat, etteivät missään nimessä estä minua tekemästä omia päätöksiäni, mutta haluavat olla täysin varmoja siitä, että tekemäni ratkaisu tulee olemaan oikea, koska rakastavat minua niin paljon, etteivät halua minulle mitään kurjaa. Heidän pääpointtinaan oli, että nykyinen naisidentiteettini ei johdu geeneistä, joten sen täytyy olla kasvatuksen aiheuttama minäkuvan vääristymä, johon myös huonolla itsetuntonnollani on ollut paljon vaikutusta. "Tossun alla oleva" ja "tyttömäinen" isäni ei kuulemma ole antanut minulle oikeanlaista miehen mallia, ja kun tämän yhdistää "kaikki mulle nyt heti" -luonteeseeni, vääränlainen minäkuva muodostuu helposti. Heidän mielestään olen yksinkertaisesti kadottanut kyvyn pitää itsestäni miehenä ruokkimalla "väärää identiteettiä" ja uskottelemalla itselleni valheita. 100% varmana todisteena identiteettini vääryydestä vanhemmat pitävät sitä, että olin pikkulapsena täysin poika. Koska identiteettini ei siis johdu geeneistä, se on kuulemma myös korjattavissa esimerkiksi terapialla ja erilaisiin piireihin hakeutumisella. Ja jos kuitenkin päättäisin mennä prosessiin, vanhempieni mielestä minun olisi aivan ehdottomasti mentävä myös leikkaukseen, koska "nainen, jolla on miehen sukupuolielimet, on aivan luonnoton". Tottakai he olivat myös tulostaneet ohjenuorakseen erään leikkausta katuvan MTF-trans-ihmisen (joka "ei suosittele prosessia kenellekään") kertomuksen - "jos yhdellekin on käynyt näin, sinullekin voi käydä".

Keskustelun jälkeen äiti antoi minulle läjän papereita, joissa oli kommentteja alkuperäiseen paljastusviestiini liittyen. Tässä tärkeimmät kommentit, joista suurin osa tuli puheeksi jo keskustelun aikana:

"Ei sitä [onnellisuutta] pysty etukäteen tietämään itsekään, eli et voi etukäteen tietää, tuletko oikeasti onnellisemmaksi keinotekoisena naisena kuin luonnollisena miehenä ilman kaikkia hoitoja. Sukupuolen vaihdos voi aiheuttaa ihmisille erilaisia ongelmia, joista ei voi tietää etukäteen, ja paluuta takaisin ei ole, vaikka kuinka haluaisi."

"Se, että todellakaan et pienenä leikkinyt nukeilla tai halunnut tyttöjen vaatteita, todistaa sitä, että ainakaan geneettisesti et ole sisäisesti tyttö. Pikkulapsenahan ihminen on luonnollisimmillaan sitä mitä on, eli hän ei ole vielä ympäristön muovaama, kuten myöhemmin. Sinullehan ihan tyrkytettiin pehmoleluja ja nukkeja, kun tiesimme, ettei poikaa saa kasvattaa yksipuolisesti eli roolimallien mukaisiin "poikien leikkeihin" ym."

"Olimme kauhean noloja aina, kun joku toi sinulle lahjaksi nallen tai muun pehmolelun. Harmiksemme heitit ne heti siinä samassa lattialle. - - Muistat kai myös omat nukkesi Ollin ja Allin. Niillä et leikkinyt koskaan, vaikka meistä se olisi ollut hyvin tasapainottavaa kehityksellesi."

"Ainakin olet voinut itse miettiä erilaisuuttasi ja kärsiä siitä, kun et viihdy tyypillisten raisujen poikien kanssa ja siten jäit syrjään. Olet voinut vähitellen mielessäsi päätellä, että tyttönä olisi mukavampaa ja ehkä helpompaa, ja että olet väärällä tavalla erilainen poika - siispä oletkin tyttö!"

"Huono itsetunto on ihan takuuvarmasti vaikuttanut käsitykseesi itsestäsi. Ja olethan itsekin myöntänyt itsetunto-ongelmasi."

"Olen vakuuttunut siitä, että tämän ajan vaatimukset ja sosiaaliset paineet, jotka kohdistuvat nuoriin poikiin, ovat kauhistuttaneet sinua. Kun luodaan painetta seurusteluun ja sukupuolielämään, ja kun aloitteen teko on usein pojan tehtävä, niin olet kauhusta ja pelosta paennut tyttöilyyn."

"Tuo pukeutuminen tytöksi (tai monet muut omituiselta vaikuttavat jutut) murrosiässä ei ole mitenkään ihmeellistä. Sitä tekee varmaan moni tuon ikäinen ja vanhempikin. - - Kukapa noista salaisista touhuista toisille kertoisi. Jokainenhan luulee olevansa ainoa."

"Pukeutuminen ei tietenkään kadonnut, kun miehisyyttäsi vahvistavia asioita ei ilmaantunut (esim. tyttöä, joka olisi ihastunut sinuun juuri miehistä tai muita miehistä identiteettiäsi vahvistavia asioita). Pakenit itseäsi."

"Tyttönä elämisen haave on, sano mitä sanot, mielen pakoa todellisuudesta. Se on pelkoa miehenä olemista kohtaan ja toiveajattelua, että tyttönä olisit onnellisempi, kun et ole uskaltanut kohdata miestä itsessäsi."

"Vaikka tykkäsit "olla tyttönä" [viittaus cosplayhyn], niin, anteeksi vaan, mitään tyttömäistä sinussa ei luontaisesti sisältäsi löydy. - - Nyt olet jo varmaan oppinut (kaikenhan oppii, kun haluaa), mutta luontaista sisäistä tyttöä sinussa ei ole."

"Se että olet kiinnostunut tytöistä, osoittaa myös, että olet pikemminkin mies kuin nainen. Useimmat miehet, jotka haluaisivat olla naisia, ovat kiinnostuneita miehistä (toki eivät kaikki)."

"On olemassa sanonta, että kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Olikohan sinun tarkoitus antaa vain pikkusormi, mutta menikin koko käsi."

"Lisääntynyt "rohkeutesi" voikin olla myös sitä, että olet vaimentanut tai tukahduttanut sisäisen äänesi, joka yrittää väittää, että vieroksuvat katseet ja naurahdukset loukkaavat ja koskevat. Kestääksesi pilkan olet alkanut kovettaa itseäsi, mikä on surullista, kun ihmisen pitäisi saada olla tunteva ja loukkaantuvakin."

"Sitä paitsi äänesi ei välttämättä koskaan tule muuttumaan naiselliseksi. Tulet olemaan siihen aina tyytymätön, vaikka miten naiselta näyttäisit."

"Vaikka ei koe itseään mieheksi, sen kokemisen voi saada esiin niin, että hyväksyy kaikki sen puuttumiseen liittyvät ongelmat. Voi alkaa vahvistaa itsessään sitä miestä, joka tuntuu puuttuvan, eikä sitä naista, joka sekin oikeasti puuttuu."

"- - Ajattele (baletti)tanssijamiehiä tai taitoluistelijamiehiä: kapeat naismaiset vartalot, tyttömäiset liikkeet, mutta silti eivät koe itseään naisiksi. Jos itsetunto on kunnossa, niin minäkuva pysyy oikeana."

"Kun jo ensimmäiset varovaiset mainintasi suuntautumisestasi herättivät ymmärtämystä kavereissasi, niin huomasit, että tämä on hyvä keino saada ihailua ja itsetuntoa. Tällä tavalla pääset sieltä sivusta yhtäkkiä jopa niiden monien ihailemiesi rohkeiden tyyppien ohi. Teet jotain niin repäisevää, että saat kaikkien huomion ja jopa ihailua rohkeudestasi. Tällä tavalla saat itsetunnollesi kohotusta, jota se edelleen kipeästi kaipaa. Haluat näyttää itsellesi ja muille, että sinähän et takuulla ole ujo ja sivustaseuraaja, vaan varsinainen ihailun kohde."

"Mitäpä, jos kuitenkin olet pettämässä itseäsi? Mitäpä, jos kuitenkin olet noin varma asiastasi vain sen tähden, että et uskalla enää peräytyä, kun olet sen jo niin monille kertonut. Ei ole helppoa ottaa askeleita takaisin ja kääntää kelkkaa niin, että osoittautuisit pelkuriksi tai naurunalaiseksi. Tässä itsesi pettämisessä ei itsetuntosi ole kohonnut, vaan päinvastoin. Perääntyminen toisi vain huonomman itsetunnon. Syvällä sisimmässäsi olet mennyt yhä enemmän rikki etsiessäsi onnea. Petät itseäsi, kun luulet onnen löytyvän siitä, että muutat itseäsi naiseksi, miksi kuitenkaan oikeasti et muutu, kun kerran olet miehen kromosomit syntyessäsi saanut."

"Elämä ei ole ulkokuorta! Et mene läpi naisena, koska olet syntynyt mieheksi ja sellaisena pysyt. Keinotekoisella muuttamisella, luonnollisen hormonitoiminnan sekoittamisella ja sukuelimien silpomisella et naiseksi muutu. Nimittäin mikään tai kukaan ei voi taata, että mikään noista jutuista kohdallasi onnistuu."

"Olemme huolissamme sinun onnellisuudestasi vain siksi, että rakastamme sinua. Haluasimme, että tulisit onnelliseksi aidosti, et keinotekoisuuden kautta. Ja haluamme olla varmoja, että tekemäsi valinnat ovat varmasti oikeita."

"Täysi-ikäisyys ei istuta ihmiseen kypsyyttä, viisautta ja laaja-alaisuutta. Olet nuori ja elämää kokematon. Olet pohtinut asioita "huolella" yksin, mikä on vaarallista ja yksipuolista. Oma mielesi voi johtaa sinua harhaan, varsinkin kun tämä nykyaika on hyvin otollista tällaisille asioille. Nykyään mikään "normaali" ei enää ole muotia. Odotapas vaan, kun parin vuoden päästä monta ihmistä menee keskenään naimisiin tai sisarukset keskenään jne. Se, että olet pohtinut asioita Facebook-kavereiden kanssa, ei paljon paina. Ne kaverit eivät tunne sinua niin, kuin vanhempasi tuntevat. Heihin et voi luottaa niin, että varmasti tiedät heidän pysyvän rinnallasi silloinkin, kun sinulla on vaikeaa. Heidän tsemppauksensa on pinnallista, ei oikeaan, syvään ystävyyteen perustuvaa, vaikka he tällä hetkellä luotettavilta vaikuttaisivatkin."

"Emme vähimmässäkään määrin halua loukata sinua. Näemme vain heikon itsetuntosi ja vääristyneen minäkuvasi, ja niiden takia emme voi luottaa ratkaisusi oikeellisuuteen.

"Meille on aina tärkeintä oman lapsemme onni, eikä edes identiteetti. Jos tämän sukupuolen vaihdoksen myötä tulisit varmuudella onnelliseksi, niin suvun hyväksynnällä ei olisi mitään merkitystä. Koska vain me - eivät ystäväsi - tiedämme sinua aina vaivanneen huonon itsetunnon, tiedämme, miten ajatusmaailmaasi on vallannut pelko ja itseinho, jonka kautta minäkuvasi on vääristynyt."

""Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolinen suuntautuminen ovat kaksi aivan eri asiaa." Ehkä, mutta kovasti liittyvät toisiinsa. Nimittäin jos et uskalla kohdata omaa seksuaalisuuttasi miehenä, niin voit alkaa haluta suuntautua vastakkaiseen identiteettiin, jonka ei tarvitsekaan sitä kohdata."

"Valitettavasti et tule rakastamaan itseäsi yhtään enempää keinotekoisena naisena. Rakastat vain sitä luomaasi haavekuvaa, joka mielestäsi näyttää onnen perikuvalta."

"Ihminen valehtelee, uskottelee itselleen luontaisesti asioita, joihin on kiinnittynyt."

"Miten niin tiedät, ettet kuulu (hormonien) riskiryhmiin? En ensin ajatellut kertoa tätä, kun olet niin hermoheikko terveysasioissa, mutta tässä tilanteessa on pakko: kyllä meidän suvussa on aivoverenkiertohäiriöitä. - - (esimerkkejä) - - Luin näistä trans-asioista hiljattain ja vastaan tuli artikkeli, jossa sanottiin, että miehelle annetut naishormonit kasvattavat aivoverenvuodon riskiä." (Tämä minua pelottaa nyt aika paljonkin).

"Transsukupuolisuutta VOI muuttaa, vaikka kaikkialla toitotetaan, että ei voi. On tiedossa ihmisiä, joiden trans-taipumus on palannut "normaaliksi". Siihen saa apua. Kaikki on kiinni TAHDOSTA."

"Helpompi tie ja vähemmän rankka, joskin vaatii TAHTOA: oma sukupuoli vahvaksi."

***

Vaikka olen viime aikoina ollut hyvinkin päättäväinen ja varma prosessin suhteen, keskustelu ja etenkin jotkut äidin kommenteista saivat minut hyvin hämmentyneeksi ja ahdistuneeksi. Niin ahdistuneeksi, että itkin eilen illalla ja tänään päivällä, vaikka yleensä itken tosi harvoin. Monet äidin väitteistä on melko helposti kumottavissa (osa pistää melkein vihaksi), mutta osa on sellaisia, joihin minäkään en pysty sanomaan mitään. Kun väitteet ovat noinkin hyvin perusteltuja, sitä alkaa väkisinkin miettiä, olisiko niissä sittenkin jotain perää. Tuntuu, etten enää tiedä, uskallanko luottaa omiin tuntemuksiini - suoraan sanottuna en tiedä, mitä ihmettä minun pitäisi tehdä hormonien aloittamisen suhteen. Haluan prosessia edelleen enemmän kuin mitään muuta, mutta samaan aikaan monet äidin sanat piinaavat päätäni.

Tämän kaiken jälkeen voi olla vaikea sanoa mitään, mutta kuulisin silti mieluusti ajatuksianne. Taidan olla aika hukassa.

(Sorry, no English translation this time, right now I'm too confused to write one. It's all about how my parents try to convince I'm not a real transsexual but I'm just telling lies to myself)