The Chests (and something about Christmas and New Year)

Hyvää uutta vuotta kaikki Momochuu no sekain lukijat! ♥ Toivottavasti vuodestanne tulee mahtava. Kiitos myös kaikille menneestä vuodesta ja ihanista kommenteista ^^!

Happy new year to everybody reading my blog! ♥ I hope your year will be great. And thank you all for last year and all those lovely comments ^^!


Toivottavasti kaikilla oli mukava joulukin! Tässä pari kuvaa lolitapipareistani, jotka leivoin jo ennen joulua. Pikkusiskoni, joka leipoi minua vastapäätä, oli vähän hämmentynyt pipareistani ja kyseli, miksi leivoin "prinsessoja" ;).

I hope you alao had a very nice Christmas! Here are a few pictures of the lolita gingerbread women I made before Christmas. My sister sitting opposite of me was a bit confused and asked me why I was making "princesses" ;).

Mitä joululahjoihin tulee, sain Henriikalta ihanan rusetin ja korun. ♥
 

As for Christmas presents, Henriikka gave me a bow and a necklace, both so lovely.  ♥

Olen nyt siis viettänyt joululomaani vanhempieni luona ja olen täällä vielä ainakin muutaman päivän. Täällä ollessani onkin ollut hyvä tilaisuus ottaa kuvia muinaisista vaatekätköistäni - arkuista!

I've been spending my Christmas holiday at my parents' place and I think I will stay here at least for a few days or so. That means I've had a great opportunity take photos of my ancient cloth storages - the chests!

Tässä ne ovat, kolme vanhaa ystävääni. Nämä olivat luotettavat vaatekätköni silloin, kun vielä asuin vanhempien kanssa samassa kotitaloudessa. Mikäpä olisikaan parempi tapa pitää vanhemmat tietämättöminä naistenvaatteistani kuin lukolliset arkut. Kahta suurinta säilytin luonnollisesti sängyn alla ja pientä sinistä hyllyllä. Kaikkia minulla ei kuitenkaan ollut heti alussa, vaan ne kertyivät pikku hiljaa. Käydäänpä arkut läpi yksitellen, vanhimmasta uusimpaan.

Here they are, three old friends of mine. These were my trusty cloth storages at the time I was still living with my parents. What could have a better way to have my parents unaware of my womens' clothes than locked chests. The two big ones I naturally kept under my bed, and the small blue one was on a shelf. At first I didin't have all of these, though, but they came to me little by little. Let's go though the chests now, starting from the oldest one.

Vanhin ja muistorikkain arkkuni. Tämä oli ensimmäisen naistenvaatteeni, pinkin halterneck-topin säilytyspaikka. "Treasure Box" on nimensä mukainen - toppi oli oikeastaan suurin aarteeni niihin aikoihin. Arkku on mitoiltaan tosi pieni, joten kyllähän sen arvaa, että arkkuun survottu toppi meni nopeasti aivan ryppyiseksi (enkä tietenkään päässyt silittämään sitä missään vaiheessa).

This is my oldest and most memorable chest. In this chest I stored my first women's piece of cloth, a pink halterneck top. This really was a "treasure box" for me as the top was probably my most precious treasure at the time. The chest is very small so the top got really wrinkly (and I didn't have the possibility to iron it).

Sitten kuvioihin astui ensimmäinen "kunnon" arkku, vaikka melko pieni sekin. Sen sainkin todella sattuman kautta, nimittäin joululahjaksi tädiltäni (muistaakseni vuonna 2006). Heti arkun paljastuttua paketista tajusin sen lukemattomat mahdollisuudet: se oli entistä arkkua suurempi ja siinä oli numerolukko - siis täydellinen uusien naistenvaatteiden säilytykseen ja piilottamiseen! (Mutta mitähän tyttöilystäni tietämätön tätini oli alun perin tarkoittanut minun säilyttävän siinä...) Numerolukon ansiosta vanhemmillani on vaivaisen pieni 0,1% mahdollisuus saada se auki. Ilman tätä lahjaa en olisi ehkä koskaan itse tajunnut ostaa tällaista, enhän edes tiennyt näin kätevien arkkujen olemassaolosta. Arkun saaminen tarkoittikin sitä, että nyt minulla olisi taas tilaa uusille vaatteille, joten voisin huoletta mennä ostamaan lisää. Pian ostinkin Gina Tricotista ensimmäiset rintaliivini sekä pinkin tunikan, ja tämä arkun muistankin parhaiten juuri niiden säilytyspaikkana. Samoihin aikoihin ostin myös ensimmäisen peruukkini, jolle myös oli tilaa tässä arkussa. Jopa juhlamekon jouduin tähän arkkuun tunkemaan kaiken muun lisäksi.

Then I got my first "real" chest (which isn't that big either). I got it by chance as my aunt gave it to me as a Christmas present (in 2006 if I remember correctly). As soon as I saw it I realized its limitless possibilities: it was bigger than the blue one and there was a number lock in it - great for storing new womens' clothes! (It's interesting to think what my aunt had originally meant me to keep in a lockable chest like this...) Because of the number lock, the chance of my parents getting it opened was as little as 0,1 percent. Without this gift I might never have had the idea to buy a chest like this, considering I didn't even know about the existence of these things. Getting a new chest also meant I could buy more womens' clothes. Therefore, the next things I bought were my first bra and a pink tunic, and those are the things that first come to mind when thinking about this chest. Around the same time I also bought my first wig which I also kept in this chest. At one point I even had to tuck a long evening gown in there.

Kolmannen arkun ostin ehkä noin vuoden kuluttua edellisestä. Tädiltä saadusta arkusta ilahtuneena ymmärsin, että sellaisiahan olisi hyvä olla lisääkin, etenkin kun tila alkoi jo loppua. Jotenkin sain selville, mistä edellinen arkku oli ostettu, nimittäin korukaupasta. Niinpä menin samaan kauppaan, ja siellä arkkuja tosiaan oli useampaakin kokoa. Päädyin tietysti suurimpaan kokoon, mutta siinä oli avaimellinen lukko. Se on numerolukkoa kehnompi sikäli, että jos hävitän avaimen, en saa avattua arkkua itsekään. No, pikkujuttu. Kaikessa laajuudessaan tämä arkku ajoi hyvin asiansa, ja sinne päätyi esimerkiksi pitkä valkoinen hame, eräät mustat sandaalit ja pari paitaa.

I bought the third chest about a year after getting the previous one. There wasn't much room in it anymore so I was desperately in need of a new one. Somehow I got to know where my aunt had bought the chest: in a jewellery shop. Therefore, I went to the same boutique and saw a range of chests of different sizes. Of course I went with the biggest one even if it had a key lock instead of a number lock. If I lost the key, it would be all over. Anyway, this chest has been wonderful in its largeness, keeping inside for example a white long skirt, black sandals and a few shirts.

Onneksi en ollut kuitenkaan ihan pelkästään arkkujen varassa. Niiden lisäksi sain vielä yhden piilopaikan kirjoituspöydän kaapistani, kun jossain vaiheessa tajusin siitää kaikki lautapelit sen sisuksista muualle. Jostain kumman syystä siinäkin sattuu olemaan avaimellinen lukko, ja tälläkin hetkellä suurin osa vanhempien luona olevista naistenvaatteistani on turvassa siinä kaapissa.

Fortunately, the chests weren't my only hope. A part of my writing desk is a key-lockable closet, so at some point I removed all the board games from there and got a great new hiding place. Even at the moment most of my womens' clothes at my parents' place are hidden in this closet.

Nyt kun huoneeni asiat tulivat puheeksi, on aivan pakko näyttää vielä ihana julisteeni. Siinä on Kanon Wakeshima, jonka lolita-tyyliä (ja musiikkia!) ihailen kovasti. Olin hänen konsertissaankin Helsingissä 2011 marraskuussa.

Now that I started talking about things in my room, I absolutely have to show you my lovely poster. It features Kanon Wakeshima whose lolita style (and music!) I adore. I even attended her concert in Helsinki in November 2011.

Hmm, tämä ensimmäinen päivä tammikuuta herättää karvaita muistoja. Nyt on tasan vuosi siitä suuresta välienselvittelystä, jossa jouduin kynsin ja hampain puolustelemaan naiseksi pukeutumistani perhettäni vastaan. Tappiohan siitä tuli, kolme yhtä vastaan, ja sen jälkeen ei asiaa olla perheen keskuudessa käsitelty. Onneksi tämä vuosi ei alkanut yhtä dramaattisesti... tosin tänä vuonnahan on odotettavissa se todellinen pommi, kun ennen pitkää heille on pakko kertoa prosessistani - ja siinä sivussa varmaan blogistakin. Mutta sitä ei kannata vielä murehtia.

This date, January 1st, brings me sour memories. It's exactly one year since the big clash in which I had to defend my cross-dressing by all means against my family. Well, didn't stand a chance and lost miserbly, three against one. Since that day we haven't discussed the matter among the family. I'm happy this year didn't begin that dramatically... but oh well, later this year I'll have to drop the big bomb and tell them about the whole process - and maybe about this blog, too. But I shouldn't worry about that yet!

16 päivää jäljellä...
16 days to go...