***
Toukokuun puolessavälissä oli yläasteen luokkakokous - vanhojen luokkalaisten (tai osan heistä) jälleennäkeminen peräti 9 vuoden jälkeen. Toisin kuin pari vuotta sitten pidettyyn ala-asteen luokkakokoukseen, tällä kertaa uskalsin tietysti mennä oikeassa olomuodossani eli naisellisena. Perhosia oli kyllä vatsassa, onhan ulkonäkömuutokseni suuri yläasteaikoihin verrattuna. Kävi kuitenkin niin - hieman yllättävästikin - ettei kukaan sanonut ulkonäöstäni yhtään mitään. Muutamia tutkailevia (ja ehkä hieman hämmästyneitä) katseita vain. Olin tosin sen verran jännittynyt, etten saanut esittäytymiskierroksella edes sanottua mitään transasiaani liittyen, vaikka moni ehkä odotti. Jännitys kuitenkin laski illan mittaan, kun huomasin, että minuun suhtauduttiin niin normaalisti ja mukavasti. Kokous oli onnistunut.
***
Vähän yli viikko sitten osallistuin Naisten Kymppiin. Jostain syystä olen tykästynyt tällaisiin 10 kilometrin juoksutapahtumiin (jollainen myös viime elokuun Midnight Run oli). Olin harkinnut lenkkeileväni vähän rennommin, mutta lähdön lähestyessä kilpailuviettini heräsi tunnelman vaikutuksesta kuin itsestään. Lähdin juoksemaan heti aivan "kuuman ryhmän" kärjessä ja päädyinkin juoksemaan melkein koko matkan kovien juoksijoiden kannoilla. Lopulta tulin maaliin suureksi yllätyksekseni kolmantena, noin 44 minuutin ajalla.
Vaikka yritin vakuutella itselleni, että minulla oli yhtäläinen osallistumisoikeus kuin muillakin naisilla, "vääränlaisen" kehoni takia tunsin kuitenkin oloni jotenkin vilpilliseksi - vähän kuin dopingia käyttänyt naisjuoksija. Mieleni olisi ehkä ollut levollisempi, jos tapahtuman sivuilla olisi ollut vaikkapa pieni maininta siitä, että transnaisetkin ovat tervetulleita. Varmasti ihan tervetullut olinkin (varsinkaan kun kyseessä ei ollut mitenkään virallinen kisa), mutta aina näitä silti tulee miettineeksi. Ihanaa oli kuitenkin, kun niin monet katsojat huusivat minullekin "Hyvä tytöt!" -kannustushuutoja.
***
Ilokseni satuin pääsemään edes yhteen kesätyöhön, nimittäin vajaan kuukauden puhelintyöprojektiin. Mahtavaa saada edes jotain työtä, mutta identiteettini kannalta työn kontaktitilanteet tuntuvat hieman ikäviltä. Joudun esimerkiksi esittäytymään joka puhelun alussa poikanimelläni, koska uutta nimeänihän (josta muuten tullee Amanda) en ole vielä saanut vaihdettua. Muutenkin vastaajalle syntyy minusta varmasti mielikuva miehenä, varsinkin kun kuulee pelkästään ääneni. Eihän tällä periaatteessa suurta merkitystä ole - pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vain rahan tienaamisesta - mutta tuntuu silti kurjalta, ettei pysty välittämään ihmisille itsestään sellaista kuvaa kuin haluaisi.
***
Joku kommenttiosiossa vähän aikaa sitten kyseli, miten vanhempani nykyään suhtautuvat transasiaani. No, en ole puhunut siitä heidän kanssaan iäisyyteen, koska en ole uskonut siitä olevan mitään hyötyä. Pari päivää sitten mainitsin kuitenkin heidän seurassaan, että on tosi harmi, että vaikka diagnoosistani tulee pian kuluneeksi jo kaksi vuotta, en ole vieläkään saanut aloitettua hormonihoitoja. Tähän vanhempani sitten, että "se on hyvä vaan" ja "älä edes unelmissasikaan". Eivätpä heidän mielipiteensä ole mihinkään muuttuneet - mistä en toki yllättynyt ollenkaan. Mukavaa kuitenkin, etteivät he viime aikoina ole sanoneet hiuksistani ja joistain uusista tyttömäisemmän/naisellisemman tyylisistä tavaroistani mitään poikkipuolista.
***
Hormonihoidosta haaveilen yhä edelleen, mutta tilanteeni sen aloittamisen suhteen tuntuu aina yhtä masentavan vaikealta. Mielessä on väistämättä alkanut käydä niinkin jyrkkä ajatus kuin biologisesta lapsesta haavelun unohtaminen ja hormonien aloittaminen ilman solupakastuksia. Oman lapsen saaminen on kuitenkin ollut minulle melko pienestä pitäen elämän suurimpia odotuksenaiheita, enkä sen hylkäämiseen en ole vielä läheskään valmis. Samalla sitä miettii, olisiko sukusolujen talletus kuitenkaan edes kaiken vaivan arvoista, kun tyttöystävän ja vieläpä lasta haluavan sellaisen löytäminen seuraavan 10 vuoden sisällä (= sukusolujen maksimipakastusaika) tuntuu tällä hetkellä aika epätodennäköiseltä.
Ottaessani pitkästä aikaa transpoliin yhteyttä sain muuten tiedon hiljattaisesta uudistuksesta, jonka myötä kaltaiseni transihmiset voivat nykyään tallettaa sukusoluja Naistenklinikan kautta julkiselle puolelle (entisten harvojen yksityisklinikoiden sijaan). Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei heilläkään tietenkään ole sen ihmeellisempiä keinoja solunäytteen ottoon kuin muillakaan klinikoilla. Voi sentään.
***
Että tällaista.
(PS. Viikonloppuna minut bongaa jälleen kerran Desuconista.)
Hei,
VastaaPoistaKaksi näkökantaa tuohon sukusolu dilemmaan. En tiedä mitä tuo sukusolujen säilöminen itsessään vaatii, mutta jos päädyt tähän prosessiin olet ainakin tehnyt asialle jotain. Ihmisellä on taipumus piiskata itseään kovasti asioista, jotka on aikanaan jättänyt tekemättä. Kymmen vuotta on todella pitkä aika emmekä pysty näkemään elämäämme niin pitkälle. Rakastuminen on täysin irrationaalista emmekä pysty vaikuttamaan siihen milloin se tapahtuu ja parin löytäminen on yhtälailla sattuman kauppaa. Se voi tapahtua huomenna, ensi vuonna tai sitten vasta 20 vuoden kuluttua. Mutta jos päädyt säilömään sukusolusi ei asia ole ainakaan enää omissa käsissäsi.
Toisaalta ihmisen ei pidä turhaan antaa arvoa sille onko lapsessa omaa perimää. Kokemuksesta tiedän että lapsirakkaana ihmisenä sitä kiintyy helposti lapseen kuin lapseen ja pystyy huolehtimaan tästä kuin omanaan. Tietysti, jos lapsi on saanut alkunsa luovuttajan sukusoluista täytyy lapselle tietyn iän jälkeen kertoa hänen alkpurästään. Tunne että lapsen pitää olla omaa perimää on hyvin primitiivinen ja sinäänsä turha. Niin kauan kun tarjoatte tulevan partnerisi kanssa rakastavan kodin tuvalle lapsellenne ei hänelle ole mitään merkitystä sillä, että on saanut alkunsa kolmannen ihmisen sukusolusta.
Hei!
Poista"En tiedä mitä tuo sukusolujen säilöminen itsessään vaatii, mutta jos päädyt tähän prosessiin olet ainakin tehnyt asialle jotain." Pahoittelut, en selittänyt tässä postauksessa koko tilannettani. Ongelmani on nimenomaan se, että säilöminen (tarkemmin sanottuna näytteenotto eli sukusolujen kehosta ulossaanti) vaatii minulta käytännössä taikatemppua, jota en osaa tehdä.
"Rakastuminen on täysin irrationaalista emmekä pysty vaikuttamaan siihen milloin se tapahtuu - -" Tähänastisen elämänkokemukseni perusteella olen vain todennut, ettei Suomessa yksinkertaisesti tunnu olevan minun kanssani täysin samalla aallonpituudella olevia tyttöjä/naisia (tai sitten he ovat erittäin visusti piilossa). Edelleen haluan vimmatusti pitää toivoa yllä, mutta tällainen mielikuva nyt vain on muodostunut, ja siihen perustin postaukseni hieman pessimistisen lausahduksen.
"Toisaalta ihmisen ei pidä turhaan antaa arvoa sille onko lapsessa omaa perimää. Kokemuksesta tiedän että lapsirakkaana ihmisenä sitä kiintyy helposti lapseen kuin lapseen - -" Ei ehkä pidä, mutta jostain syystä tuo primitiivinen tunne on minussa hyvin vahva, enkä koe pystyväni sitä helpolla muuttamaan. Lapsirakkaita ihmisiäkin on näet erilaisia. Minulla ei ole mitään esimerkiksi adoptiota vastaan enkä halua kuulostaa itsekkäältä, mutta jos unelmanani on oma biologinen lapsi (kuten varmasti hyvin monella muullakin äidiksi mielivällä) ja minulla on sukusoluja olemassa, haluaisin kyllä tehdä kaikkeni unelman toteutumisen eteen. Toisaalta se, että edes harkitsen näin suuresta unelmasta luopumista, kertoo myös jotain halustani aloittaa prosessi.
Kiitos paljon viestistäsi!
Vau mahtava sijoitus Naisten kympissä! Oot taas kaunistunut hirveästi ;w; Tuun sitten Desussa juttelemaan taas, ihana nähä~
VastaaPoistaOnnea ja tsemppiä ja kaikkea hyväääää~!!
Voi kiitos paljon Natu ;u;! Ihana nähdä Desussa taas pitkästä aikaa!
PoistaKaikkea hyvää sinnekin!
Unohda vaikka nyt edes kesän ajaksi mielestäsi tuo lapsi asia ja käyt sen sijaan treffeillä ja katsot miltä se tuntuu. Ihanaa kesää!
VastaaPoistaMielelläni kävisinkin, jos vain treffikumppanin löytäisin :) Kiitos, ihanaa kesää sinullekin!
PoistaKaunis nimi tuo Amanda. Tiesitkin varmaan, että alun perin tulee latinan sanasta "rakastettava", mutta se sanahan sinuun sopii hyvin :-). Toivon, että vielä tulee se hetki, kun saat aloittaa hormonihoidot vapaana ympäristön luomista paineista. T. Venla
VastaaPoistaHirveästi kiitoksia ihanasta kommentista Venla <3!
PoistaKiitos! Nojoo, vähän vaihtelevasti mukavia ja ei-niin-mukavia juttuja ^^' Luokan reagointi oli kyllä tosi jees!
VastaaPoistaNiin, jotain tuollaista olen lukenut. Kuulostaa kyllä vähän liian varhaisessa vaiheessa olevalta menetelmältä, että sen varaan uskaltaisi tulevaisuuttaan suunnitella.
Kiitos ja jaksamista sinnekin! Odotus on jännittävää, mutta minusta tuntuu että diagno sinulle kyllä tulee~
Oletkos Qruiserissa kokeillut tyttöystävää ja/tai ihan "vaan" treffiseuraa etsiskellä? :)
VastaaPoistaItse olen poikamainen transgender, ja koen välillä vähän hankalaksi lähestyä kiinnostavia naisia tosielämässä voimakkaan kehodysforian takia. Eikä omaa, cis-sukupuolisten "valtavirrasta" poikkeavaa identiteettiä ole aina ihan helppo selittää sanoin heti kättelyssä.
Qruiserin profiilitekstissäni kuitenkin selitän muun muassa juuri tuosta sukupuolikokemuksestani niin kattavasti kuin vain osaan, että sekin asia on heti selvä mahdollisille uusille tuttavuuksille.
Uskon ja toivon, että löydät vielä ihanan ja samalla aaltopituudella olevan kumppanin, jonka kanssa perustaa perhe :)
Tsemppiä!
Ymmärrän hyvin kokemuksesi ja identiteetin selittämisen vaikeuden.
PoistaOlen toki kokeillut Qruiserissa, mutta eipä siitä hyötyä ole ollut (mistä johtuen aktiivisuuteni kyseisessä paikassa onkin laskenut paljon). Harva edes jaksaa vastata viesteihini, ja ylipäänsä en oikein tunnu löytävän sieltä henkilöitä, jotka esittelyosionsa perusteella vaikuttaisivat olevan tällä ns. samalla aallonpituudella. Oikeastaan suosisinkin paljon mieluummin ei-virtuaalista ensitutustumista, mutta eipä Suomessa sinkkutapahtumia (etenkään lesboille/biseksuaaleille) juurikaan järjestetä.
Joka tapauksessa tosi paljon kiitoksia tsempistä!
Jos et tuohon ikään mennessä ole keksinyt miten saat sukusoluja ulos itsestäsi niin voin kertoa että sinä tuskin edes tuotat niitä. Muutenkin aika ikävää levittää transgeenejä, vai toivotko samaa lapsillesi?
VastaaPoistaTuliko hyvä mieli, kun sait avautua meille kaikille kertomalla, kuinka tietämätön olet asioista, joista yrität viisastella?
PoistaMomo on kyllä kertonut aiemmin siitä, miksi hänelle sukusolujen tuottaminen on vaikeaa.
Toisaalta puheesi transgeenistä kertoo, että et ole asiasta ihan kartalla. Mitään transgeeniä ei ole löydetty, vaikka tietynlainen geneettinen yhdistelmä voi altistaa transsukupuolisuuteen, jos se yhdistyy raskausajan sille altistaviin olosuhteisiin. Suoraan geneettiseen poikkeamaan perustuva intersukupuolisuus on taas ihan eri asia
Ja toisaalta: Pitäisikö ihmisen harkita vakavasti oikeuttaan lisääntymiseen, jos hän on vaikkapa vasenkätinen tai kaljuuntumisen tai rintasyövän riskiryhmään kuuluva nainen?
Osuvasti sanottu, Anukatariina. Kiitos.
Poista(Ja on helposti todistettavissa että "tuotan" sukusoluja - ainoastaan niiden ulossaanti on äärimmäisen vaikeaa.)
Onpa sun hiukset kasvanu nopeasti! :)
VastaaPoistaTuli tuosta nimi asiasta mieleen yksi pätkä frendeistä en tiedä oletko nähnyt https://www.youtube.com/watch?v=BHrWXyCi3z8
Kiitos kiitos :)!
PoistaEn ollut nähnyt, mutta ei kyllä tuollainen "huumori" naurata ollenkaan.
Amanda, olet varmasti ajatellut sukusolujen talletusasian huolellisesti ja varsin pitkälti jaan kuvaamasi ajatusmaailman kanssasi. Biologisen lapsen hankkiminen yhdessä rakkaan ihmisen kanssa on varmasti hieno juttu jos sellaiseen tulee mahdollisuus.
VastaaPoistaEli tsemppiä vaan yritykseen jos se oikea tekniikka eri juttuja kokeilemalla jotenkin löytyisi. Kokeile erilaisia makuuasentoja, peittoja, pehmusteita, patjankulmia, kuvamateriaalia, videoita ja ennen kaikkea mielikuvitusta. No - ehkäpä olet kaikkea mahdollista jo kokeilut ja tämä on aivan turhaa neuvomista.
Mitä jos tekisit itsesi kanssa diilin? Sovit itsesi kanssa jonkin ajankohdan. Jos sukusolujen talletus ei tähän ajankohtaan mennessä onnistu, niin siirryt korjausprosessissa eteenpäin. Se tarkoittaisi että olet varmasti tehnyt parhaasi, mutta kaikki ei vaan ole mahdollista. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, lapsi voi olla rakas ja ihana asia myös ilman omaa biologista perimää.
En nyt turhaksi sanoisi, mutta valitettavasti mainitsemistasi keinoista ei ole apua omassa tilanteessani :(
PoistaTuollainen diili houkuttelisi, mutta luulen että olisi suuri todennäköisyys katua sitä. Tällä hetkellä biologinen lapsi tuntuu kuitenkin tärkeämmältä kuin prosessin hätäinen aloitus. Loppujen lopuksi hormonihoidon suurin vaikutus kohdistuu vain ulkonäköön, enkä ole varma, onko ulkonäkö kuitenkaan elämässäni niin tärkeä asia kuin vaikka biologinen lapsi. (Mutta ei pidä ymmärtää väärin - haluan hormonihoitoa silti ihan todella paljon. Siksi tämä onkin niin hankalaa.)
Kiitos kuitenkin mielenkiintoisesta ja tsemppaavasta kommentista!
Itse ottaisin sinun tilanteessasi käyttöön sen kivesbiopsiavaihtoehdon sukusolujen keräämiseen vaikka se ei varmaan mukava kokemus olekaan. Ihan varmasti saavat silläkin taktiikalla tavaraa talteen sen verran, että etenkin nykyajan jatkuvasti paranevan teknologian valossa voit siirtyä keksittymään siihen oikeasti tärkeään osuuteen eli "omaksi itseksesi" tulemiseen ja sen elämänkumppanin etsintään joka sitten kanssasi lapsen haluaisi. :)
VastaaPoistahttps://vauvaavailleisa.wordpress.com/2014/12/10/loytyi/
Poistahttps://vauvaavailleisa.wordpress.com/2014/12/11/mustelmilla-mutta-onnellinen/
PoistaItsekkin suosittelisin sinua vahvasti harkitsemaan kivesbiopsiaa niin pääsisit sen avulla prosessissa eteenpäin, edes "päänsisäisesti". Vaikka biopsialla saataisiin siittiöitä talteen vähäisempi määrä kuin "normaalisti", niin eikö se silti olisi parempi kuin ei mitään?
PoistaBiopsia on varmasti kivulias ja epämukava tilanne, mutta loppujen lopuksi kipu on toissijaista ja hetken kestävää. Uskoisin että kun saat sukusoluja talteen ja pääset prosessissa eteenpäin osa stressistäsi laskisi ja ihmisten tapailu kävisi hieman helpommin, ihan vain lähtökohtaisesti sen takia, että jokaiseen tyttöön jota deittailet ei tarvitsisi asettaa "paineita. Vai oliko biopsiassa jokin muu syy miksi et sitä halunnut kokeilla?
-Nyytti
Kiitos suositteluista molemmille.
PoistaBiopsian sivuuttamiseen on ollut yksinkertaisena syynä lausunto, jonka sain jo aikaa sitten eräältä asiantuntijalta ottaessani aiheen puheeksi vastaanotolla. Hän sanoi määrätietoisesti, ettei minun missään nimessä kannattaisi ottaa biopsiaa, muistaakseni etenkin juuri siksi, että sillä saadaan sukusoluja talteen hyvin vähän jos ollenkaan. Niinpä en ole sitä sen koommin harkinnut. Ensimmäisen anonyymin linkkaamat blogitekstit ovat kannustavia, mutta niistäkin käy ilmi kirjoittajan hämmästys siihen, että biopsia onnistui niinkin hyvin. Hänellä nimittäin kävi poikkeuksellisen hyvä tuuri. Mainitsemasi nykyajan kehittyvä teknologia kuulostaa varsin lupaavalta, mutta uskaltaakohan kehityksen nopeuteen luottaa ihan niin paljon. Ainakin olen ollut hyvin pettynyt lääketieteeseen ja/tai teknologiaan siinä suhteessa, ettei vielä 2010-luvullakaan pystytä saamaan ihmisestä sukusoluja ulos muuten kuin epävarmasti jollain biopsialla.
Nyytti: Mainitsit prosessissa "päänsisäisesti" eteenpäin pääsemisen, mutta itseni tuntien pelkään pahoin, että minulle biopsialla pakastaminen tuntuisi enemmänkin takapakilta kuin edistykseltä. "Vähäisempi määrä kuin normaalisti" saisi lapsensaannin tuntumaan niin epätodennäköiseltä, etten luultavasti pystyisi saamaan kunnon mielenrauhaa hormonit aloitettuani. Kipu on täysin toissijainen, se ei toki olisi mikään ongelma. Stressin laskemisesta ja sen vaikutuksista olet kyllä aivan oikeassa. ("Jokaiseen tyttöön, jota deittailet" tosin kuulostaa utopistisuudessaan vähän hassulta - tähän mennessähän en ole oikeastaan deittaillut vielä kertaakaan :'D) Lisäksi pienenä ongelmana on raha: en pysty maksamaan pariasataa euroa vain siitä, että _ehkä_ saadaan pari (tavallista huonolaatuisempaa) sukusolua ulos tai sitten ei :/
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että siirryn biopsiaan vasta absoluuttisena viimeisenä vaihtoehtona eli vasta sitten, kun kaikki muu on kokeiltu. "Muulla" viittaan etenkin viimevuotisen "Looking for help" -blogipostaukseni aiheeseen.
Olen ymmärtänyt että sinulla on tinder- sovellus, ja törmäsinkin profiiliisi siellä hiljattain. Olet siellä kuitenkin poikien joukossa, miksi? Potentiaalisia tytöistä tykkääviä tyttöjä sieltä lienee hankala löytää.
VastaaPoistaTokihan tuo menee facebookin tietojen mukaan, mutta ovat kai muutettavissa.
Tsemppiä prosessiisi, toivottavasti saat asiat järjestymään. Ymmärrän hyvin huolesi asiasta, mutta kuten aikaisemmat ovatkin sanoneet, olisiko aika ottaa "rajummat" konstit käyttöön tuon lapsiasian kanssa? Mukavaa kesää sinulle :)
Niin tosiaan, en ole tullut muuttaneeksi Tinder-asetuksiani niin, että näkyisin tyttöjen joukossa. Se voisi kyllä olla järkevää. Huomaa kyllä, ettei Tinderiä ole suunniteltu kovinkaan hyvin transihmisten käyttöön, kun transstatustaan ei saa siinä helposti ilmaistua.
PoistaTuossa yläpuolella olevassa kommentissa selitinkin jo vähän, miksen haluaisi ryhtyä "rajumpaan" konstiin (eli biopsiaan) aivan vielä.
Kiitos paljon ja ihanaa kesää sinullekin :)
Osta seksikaupasta tai esim kaalimato.comista tekovagina ja kokeilla sillä. Fleshlight on kallis merkki, halvempiakin löytyy! Liukkaria messiin ja sillä kokeilemaan.
VastaaPoistahttp://www.kaalimato.com/catalog/Vaginat%2C+Anukset+%26+Suut_c_158.html?m=1&p=1&grid=5&si=3&sd=-1 Täältä esim näin!
PoistaÄäh. Tuollaiset vekottimet tuntuvat vain korostavan sitä, mitä eniten kaipaan: oikean, _elävän_ naisihmisen välittämistä ja läheisyyttä :( Minun on edelleen tosi vaikea uskoa, että pelkistä mekaanisista laitteista olisi mitään hyötyä.
PoistaSuosittelisin edes kokeilemaan. Mielikuvitus messiin! Ymmärrän että se voi olla hankalaa kuvitella, mutta tämä saattaisi olla ratkaisu. Mieti jos tällä pienellä muovi palalla saisit sukusolut pakkaseen ja prosessin etenemään?
PoistaNiinpä, oishan se huikeaa. Niin lähellä mutta niin kaukana. En tajua, miten saisin mielikuvitukseni venymään niin käsittämättömältä tuntuvaan asiaan. Ajan saatossa olen tullut todenneeksi, että mielikuvitukseni riittää vain tiettyyn pisteeseen asti.
PoistaSä et halua masturboida, outoa. Oot ilmeisesti a-seksuaali kun ei kerta ole seksuaalisia haluja. Eihän tota mikään muu selitä.
VastaaPoistaHaluaisitko itse masturboida, jos sulla olisi sellaiset sukupuolielimet joita et halua?
PoistaNiinpä.
PoistaAseksuaaliksi en kyllä itseäni silti miellä, mutta itsetyydytys ei kiinnosta ollenkaan.
Hei, näin sut eilen pasilassa poromagiassa, tulit ilmeisesti pelaamaan korteilla, tai ainakin huomasin että liityit pelaajien seuraan? Kun huomasin sut olin ihan että aah, sinää ja oisin kovasti halunnut tulla moikkaamaan ja kaikkea mutta alkoi ujostuttaa. Toisekseen taisit olla poikamoodissasi niin en tiedä olisitko halunnut että sua tullaan "häiritsemään" sellasessa tilanteessa.
VastaaPoistaMutta olit silti tosi sievän ja siron näköinen ja täytyy sanoa et kun sut kuitenkin tietää tyttönä niin vähemmän tyttömäisistä vaatteista huolimatta näin sut vaan ihan tytön näkösenä, vaikka vaatteet eivät oiskaan sellaset missä sut on tottunu yleensä näkemään! Eli ei sun tyttöys selkeästi pelkästään vaatteista rakennu. :)
Heii! Olin tosiaan pelaamassa siellä, oli nimittäin Pokémon-korttipelin SM-kisat!
PoistaYmmärrän kyllä hämmentävän tilanteen, mutta minun puolestani olisit mieluusti voinut tullakin moikkaamaan. ^^'
Olin tosiaan nopeasti päälle laitettavassa poikamoodissa, koska tuona aamuna ja päivänä suuntasin kaiken energiani ulkonäköni sijaan itse kisaan liittyviin asioihin. Ja pakko myöntää - pelkäsin, miten eräät tapahtumaan osallistuneet henkilöt olisivat reagoineet, jos olisin laittautunut naisellisemmin. (Itseluottamuksenikin tuntuu menevän vähän vuoristorataa. Viime päivinä olen taas tuntenut itseni sen verran rumaksi, etten ole jaksanut edes yrittää kaunistautua.)
Mutta apua, kiitos todella paljon jos näytin mielestäsi silti sievältä ja sirolta ja näit minut ihan tytön näköisenä ;;___;; Piristit päivääni paljon <3
Ei oo kyllä reilua että mies joka on pukeutunut naiseksi menee ja huijaa naisten kisoissa
VastaaPoistaNyt tulee rankkaa tekstiä, pahoittelut jo etukäteen. Mutta mua jotenkin ottaa päähän tuo sun asenne. Kaikki ehdotettuja keinoja kohtaan tunnut olevan silleen "mutta kun..." etkä vaikuta edes halukkaalta kokeilemaan eri keinoja, vaikka niistä ihan hyvin saattaisi ollakin apua. Ja vaikka ei olisikaan, niin ainakin sitten tietäisit, että niin se on. Istumalla ja odottamalla ei ainakaan saa mitään tuloksia. Esimerkiksi tää Fleshlight-juttu ja jopa maksullisen seuran ehdotus kuulostavat minusta epätoivoisessa tilanteessasi varsin varteenotettavilta keinoilta, joita et vaikuta vielä kokeilleen. Ymmärrän että tilanne on hankala, mutta et vaikuta (anteeksi vaan!) tekevän asian eteen muuta kuin harmittelevan. Mitä jos kokeilisit noita yllä mainitsemiani keinoja vaikka tässä odotellessa Sitä Oikeaa, kun ei tää muuten näytä etenevän ollenkaan? Pystyn täysin symppaamaan tota, että epämiellyttäviä asioita vaan lykkää ja lykkää, mutta ei se tuota mitään tuloksia. Täällähän on vaikea kohta enää edes ehdottaa mitään tai tarjota myötätuntoa, kun vastaukseksi tuntuu tulevan vain "Olisihan se kiva, mutta..." "Ei se kuitenkaan onnistuisi" tms. Olen oikeasti pahoillani että kuulostan tältä, mutta tekee mieli sanoa suoraan. Mikset voisi kokeilla noita kokeilemattomia juttuja? Jos ne eivät tunnu kivalta, sitten vaan lopetat. Älä tule sanomaan että ne ei toimi, jos et ole edes kokeillut. Vilpittömästi onnea yrityksiin!
VastaaPoistaJa vilpittömästi kiitoksia kommentista!
PoistaNoiden kokeilemattomuuteen on hyvin yksinkertainen syy, joka johtuu pihistä luonteestani: raha. Sekä Fleshlightin että maksullisen seuran hinnassa puhutaan lähes sadasta tai jopa yli sadasta eurosta. Noin kalliiseen "kokeiluun" ei minun luonteellani ole helppo lähteä, etenkin jos on vahva aavistus aiempien kokemuksien perusteella siitä, millaiset asiat minuun tehoavat ja millaiset eivät. Minulla ei nimittäin ole varsinaista kiinnostusta vaginoihin objekteina (Fleshlight), enkä hyvin todennäköisesti pysty olemaan riittävän rentona täysin tuntemattoman naisen kanssa (maksullinen palvelu). Näistä syistä olen katsonut jopa järkevämmäksi vain istua ja odottaa Sitä Oikeaa, jos muita varteenotettavia keinoja ei kerran ole.
Hei, sama anonyymi tässä. Kiitos ystävällisestä vastauksesta! Ja ymmärrän täysin nuo perustelut, jotka ovat todellakin painavia syitä epävarmuuteen. Minun piti ehkä sanoa (mutta unohdin aiemmin), että tuntuu asian olevan sinulle niin tärkeä (ja sen tavoite onkin niin massiivinen kuin uuden elämän luominen), että puheistasi on saanut sellaisen käsityksen, että kaikki apu mikä vaan irti lähtee olisi korvaamatonta - myös rahallisesti. Ehkä tässä on vain tullut ulkopuoliselle sellainen käsitys, että haluaisit päästä tavoitteeseen eli solujen säilömiseen "keinolla millä hyvänsä", ja sitten syntyy turhautumisen tunne kun sitten joitakin ehdotetuista keinoista tyrmäät niitä yrittämättä.
PoistaToivottavasti pystyt kuitenkin elämään mahdollisimman mukavaa ja rentoa elämää vaikka tämä ikävä asia varmaankin varjostaakin sitä. Odottamisessa ei tietenkään ole mitään ongelmaa, jos sinulla ei kerta ole kiire tämän asian kanssa (niin kuin ei ilmeisesti ole?). Vaikea samaistua näin perustavanlaatuisiin murheisiin, jotka omalla kohdallani varmaan johtaisivat syvään masennukseen, mutta sinä sen kuin jaksat porskuttaa nauttimassa elämästä kavereiden ja tapahtumien avulla. Miten ihailtavaa :)
Anonyymi on hyvin esittänyt kysymyksiä mitä minäkin olen pohtinut ja meinannut kysyä. Ymmärrän että pidät sataa euroa isona rahana (iso se on minullekkin, toiselle opiskelijalle), mutta näkisin sen käytön myös sijoituksena, mahdollisuutena edistää omaa onneasi. Raha on loppujen lopuksi vain vaihtokaupan väline mitä saa töitä tekemällä, tai muista menoista pihistämällä lisää. Lolimekot-, meikit- tai muut vaatteet eivät kuitenkaan ole ihan halpoja nekään. Toki jokainen päättää itse omista kuluistaan mutta kuhan ajattelin heittää tälläisen ajatuksen ilmaan. Omalla kohdalla isojen hankitojen teossa on helpottanut valinta karsia muista menoista ja tehdä ylimääräisiä työvuoroja.
Poista"Minulla ei nimittäin ole varsinaista kiinnostusta vaginoihin objekteina " Siis ei leluina, mutta mites oikeilla ihmisillä?
Ja mitä "Istumiseen ja odotteluun" tulee, niin nyt Momo ihan aikuisten oikeasti, deittaile, lähetä viestejä deitipalvelussa, tinderöi, mene mamaan ja puhu tuntemattomille. Vain sinä itse voit asialle jotain tehdä, kotona istuminen ei edistä asiaa suuntaan tai toiseen. Tiedän etä se pelottaa ja tuntuu todella vaivaannuttavalta ja kiusalliselta, salaisuus onkin siinä, että lähes kaikille se on juuri sitä, myös niille ihmisille joihin otat kontaktia. "The scary thing about dating is that you are either going to marry that person or break up"
-Nyytti
Kiitos molemmille kommenteista!
PoistaPakko tähän väliin mainita, että postasin juuri uuden postauksen, joka ehkä auttaa ymmärtämään nykyistä ajatusmaailmaani paremmin.
(Vastaan näihin kommentteihin mahdollisesti paremmalla ajalla vielä lisää)
Löysin tieni sun blogiin jotenkin ihmeellisesti ja luin sen alusta loppuun about yhdeltä istumalta. Pakko pistää kommentti, joka on ehkä vähän offtopik tähän postaukseen, mut sä oot upea! Harmi toi sun vanhempien suhtautuminen asiaan kyllä, mutta toivottavasti ne ajan kanssa suhtautuu myötämielisemmin. Jos lohduttaa, niin ainakin meitä on miljoona muuta, jotka pitää sua kauniina, vahvana ja upeena naisena <3 ja ne jotka ei nää sitä, niin se on niiden ongelma. Hyvää jatkoa sulle, u go girl!
VastaaPoista