First time at DTM!

Hei taas! Nyt on käynyt niin harvinaisesti, että minä kävin yökerhossa. Tuskin uskon sitä itsekään. Jos laskuni pitävät paikkansa, olin viimeisten viiden vuoden aikana käynyt baarissa/yökerhossa tätä ennen 3 kertaa, ja noinakin kertoina olin ajautunut sinne käytännössä vain seuran vanavedessä. Nyt (viime lauantaina) oli kuitenkin kohteena DTM, "Pohjois-Euroopan suurin homobaari ja -nightclub". Pitihän jo ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, millainen tuo paljon puhuttu paikka on käytännössä.

(Voisi sanoa, että yhtenä syynä menemiseen oli myös [ainainen] yksinäisyys parisuhdemielessä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan tyttöystävää kotona istumalla, joten ajattelin nyt kerrankin tehdä jotain "repäisevää" ja uskaltauduin tottumusteni vastaisesti DTM:ään, jota muutamat olivat minulle suositelleet. Paikka on ilmeisesti lesbojenkin suosiossa, joten mistä sitä tietää vaikka siellä tutustuisi johonkin mukavaan ihmiseen.)

Asuksi ei alun perin pitänyt tulla ollenkaan tätä, vaan olin tilannut netistä erään toisen mekon. Se saapuikin sopivasti torstaina, mutta sovittaessani sitä en harmikseni kokenut sen sittenkään sopivan itselleni niin hyvin (leikkaus tuntui korostavan hartioitani vähän ikävällä tavalla). Todennäköisesti uskaltaudun käyttämään sitä kuitenkin joskus myöhemmin, mutta nyt valitsin päälleni tämän vanhan mutta aina yhtä mieluisan mekon.

Seurakseni DTM:ään lupautui ihana Jenni Pupunen, jolla olikin uusi upea vaaleanpunainen mekko käytössä. Hetken luonani rupateltuamme lähdimme kohti DTM:ää, minä ainakin aika jännittyneenä.

 
Keskiyön maissa saavuimme määränpäähän, ja Jenni esitteli minulle koko luolan. Ihan hieno (tosin väenpaljoudessa ahdas) huoneisto diskopalloineen kaikkineen. Pitkän aikaa olin vain hämilläni minulle melko vieraasta tilanteesta, mutta aikamme ihmeteltyämme päädyimme tanssimaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Minulla ei nimittäin koskaan ole ollut luontaista taipumusta tanssimiseen, joten omalta osaltani tanssi oli hyvin jäykkää ja väkinäistä. (Voisin kyllä kuvitella tanssivani, jos paikassa soitettaisiin lemppari-j-pop-kappaleitani...) Isohko laukkuni myös oli vähän tiellä tanssiessa, joten mahdollista seuraavaa kertaa varten hankin kyllä kätevämmän laukun. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin tanssissa jonkinmoiseen vauhtiin - viuhdoin menemään käsillä joka suuntaan - mutta Jenni totesi sen olleen jopa liioittelua... hups :D

Yleensä en tykkää juoda alkoholijuomia, mutta kun nyt kerran yökerhossa ollaan, niin kaipa drinkki kuuluu asiaan. Jenni oli superystävällinen ja tarjosi minulle. En tiennyt yhtään, mitä tilaisin, joten ilmoitin vain Jennille haluavani jonkin naisten suosiman drinkin - ja pian hän kiikutti minulle tällaisen Puuma-nimisen pirtelön. Usein olen nirso vieraiden juomien kanssa, mutta tämän makeankirpeän litkun sain kuitenkin kurlattua kokonaan.

Jenni lähti pois jossain vaiheessa yötä, ja itsekin päädyin suuntaamaan kotiin jo puoli kolmen maissa. DTM-käynti ei onnistunut lisäämään yökerhokiinnostustani: jotenkin vain tunsin olevani ihan väärässä paikassa, kuin kala kuivalla maalla, ja ylikova musiikki teki oloni vain levottomaksi. Kaikki olivat niin tiiviisti omissa seurueissaan tai vaihtoehtoisesti tanssin lumoissa, että uusiin ihmisiin tutustuminenkin tuntui vaikealta. En sitten tiedä, pitäisikö yökerhosta nauttiakseen olla kunnolla humalassa (tuon drinkin avulla en varmasti ollut ollenkaan), mutta ajatus humalassaolosta ei edes varsinaisesti kiehdo.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mielenkiintoinen, ja ei se kuitenkaan mahdotonta ole, että kävisin paikassa joskus uudestaankin.