First time at DTM!

Hei taas! Nyt on käynyt niin harvinaisesti, että minä kävin yökerhossa. Tuskin uskon sitä itsekään. Jos laskuni pitävät paikkansa, olin viimeisten viiden vuoden aikana käynyt baarissa/yökerhossa tätä ennen 3 kertaa, ja noinakin kertoina olin ajautunut sinne käytännössä vain seuran vanavedessä. Nyt (viime lauantaina) oli kuitenkin kohteena DTM, "Pohjois-Euroopan suurin homobaari ja -nightclub". Pitihän jo ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, millainen tuo paljon puhuttu paikka on käytännössä.

(Voisi sanoa, että yhtenä syynä menemiseen oli myös [ainainen] yksinäisyys parisuhdemielessä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan tyttöystävää kotona istumalla, joten ajattelin nyt kerrankin tehdä jotain "repäisevää" ja uskaltauduin tottumusteni vastaisesti DTM:ään, jota muutamat olivat minulle suositelleet. Paikka on ilmeisesti lesbojenkin suosiossa, joten mistä sitä tietää vaikka siellä tutustuisi johonkin mukavaan ihmiseen.)

Asuksi ei alun perin pitänyt tulla ollenkaan tätä, vaan olin tilannut netistä erään toisen mekon. Se saapuikin sopivasti torstaina, mutta sovittaessani sitä en harmikseni kokenut sen sittenkään sopivan itselleni niin hyvin (leikkaus tuntui korostavan hartioitani vähän ikävällä tavalla). Todennäköisesti uskaltaudun käyttämään sitä kuitenkin joskus myöhemmin, mutta nyt valitsin päälleni tämän vanhan mutta aina yhtä mieluisan mekon.

Seurakseni DTM:ään lupautui ihana Jenni Pupunen, jolla olikin uusi upea vaaleanpunainen mekko käytössä. Hetken luonani rupateltuamme lähdimme kohti DTM:ää, minä ainakin aika jännittyneenä.

 
Keskiyön maissa saavuimme määränpäähän, ja Jenni esitteli minulle koko luolan. Ihan hieno (tosin väenpaljoudessa ahdas) huoneisto diskopalloineen kaikkineen. Pitkän aikaa olin vain hämilläni minulle melko vieraasta tilanteesta, mutta aikamme ihmeteltyämme päädyimme tanssimaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Minulla ei nimittäin koskaan ole ollut luontaista taipumusta tanssimiseen, joten omalta osaltani tanssi oli hyvin jäykkää ja väkinäistä. (Voisin kyllä kuvitella tanssivani, jos paikassa soitettaisiin lemppari-j-pop-kappaleitani...) Isohko laukkuni myös oli vähän tiellä tanssiessa, joten mahdollista seuraavaa kertaa varten hankin kyllä kätevämmän laukun. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin tanssissa jonkinmoiseen vauhtiin - viuhdoin menemään käsillä joka suuntaan - mutta Jenni totesi sen olleen jopa liioittelua... hups :D

Yleensä en tykkää juoda alkoholijuomia, mutta kun nyt kerran yökerhossa ollaan, niin kaipa drinkki kuuluu asiaan. Jenni oli superystävällinen ja tarjosi minulle. En tiennyt yhtään, mitä tilaisin, joten ilmoitin vain Jennille haluavani jonkin naisten suosiman drinkin - ja pian hän kiikutti minulle tällaisen Puuma-nimisen pirtelön. Usein olen nirso vieraiden juomien kanssa, mutta tämän makeankirpeän litkun sain kuitenkin kurlattua kokonaan.

Jenni lähti pois jossain vaiheessa yötä, ja itsekin päädyin suuntaamaan kotiin jo puoli kolmen maissa. DTM-käynti ei onnistunut lisäämään yökerhokiinnostustani: jotenkin vain tunsin olevani ihan väärässä paikassa, kuin kala kuivalla maalla, ja ylikova musiikki teki oloni vain levottomaksi. Kaikki olivat niin tiiviisti omissa seurueissaan tai vaihtoehtoisesti tanssin lumoissa, että uusiin ihmisiin tutustuminenkin tuntui vaikealta. En sitten tiedä, pitäisikö yökerhosta nauttiakseen olla kunnolla humalassa (tuon drinkin avulla en varmasti ollut ollenkaan), mutta ajatus humalassaolosta ei edes varsinaisesti kiehdo.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mielenkiintoinen, ja ei se kuitenkaan mahdotonta ole, että kävisin paikassa joskus uudestaankin.

Hollywood Princess!

Kuvaaja: Laura Oja

Tervehdys Hollywoodista!

... siis Hollywood-teemaisilta sitseiltä (=akateeminen pöytäjuhla), joille ihana Serina pyysi minua seurakseen. Perusidealtaan sitsit eivät niin innosta minua (en oikein välitä alkoholista ja juomalauluista), mutta innostuin lukiessani teemakuvausta, jonka mukaan "näistä juhlista ei kimallusta puutu" ja "tänä yönä kaikki on mahdollista" - tiesin, että nyt olisi upea tilaisuus käyttää vaaleanpunaista timanttikoristeista juhlamekkoani. Olin ostanut sen eBaystä vuoden 2012 loppupuolella (postikuluineen vain noin 70 eurolla!), mutta vielä en ollut päässyt käyttämään sitä kertaakaan. Juhlaan kehotettiin pukeutumaan joksikin filmitähdeksi tai elokuvahahmoksi, mutta en keksinyt itselleni ketään tarkkaa esikuvaa... samapa tuo! Kysyttäessä voisin sanoa olevani vaikka Tuhkimo!

Lähes kaikki asuun tarvittava minulla oli jo ennestään. Ainoastaan laukkua jouduin metsästämään vielä pari päivää ennen tilaisuutta, ja Haloselta löytyikin melko vaivattomasti tuollainen ihana ruusulaukku. Ostettuani HerStylerin suoristajan olin saanut kaupanpäällisenä viisi ilmaista kampauskertaa, joista nyt pääsin hyödyntämään ensimmäisen - ja se todella kannatti. Kampaaja kiinnitti pidennykset hiuksiini luonnollisemman näköisesti kuin itse olen koskaan osannut ja kiharsi hiukseni kauniille kiharoille. Täytyy myöntää, että kun kaikki oli valmista, tunsin itseni kauniimmaksi kuin pitkään aikaan.

Sitseille mennessäni kuulin kuitenkin harvinaisen selkeästi, kuinka kadulla metrin päästä ohitseni kulkenut tyttö sanoi kaverilleen, että "se on mies", mistä tuli vähän alakuloinen fiilis. En antanut sen kuitenkaan lannistaa, ja sitseillä tunnelma parani nopeasti. En tuntenut Serinan lisäksi ketään entuudestaan, mutta ne muutamat ihmiset, joiden kanssa tulin puhuneeksi, vaikuttivat oikein mukavilta. Eräät vieraat tulivat juttelemaan meille luullen Serinaa puolalaiseksi ja minua espanjalaiseksi!

Serina ja minä

Selfie juhlapaikan vessassa

Kaikkiaan sitseistä jäi tosi hyvä maku, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin - alkuruokana tarjoiltiin tapaksia, pääruokana hampurilainen kasvispihvillä sekä jälkiruoaksi juustokakkua. Seuraavat tämän tyyppiset juhlat taitavat olla jo ensi kuussa, kun oma ainejärjestöni järjestää taas vuosijuhlat. Jos päätän osallistua, lienee taas aika kaivaa samainen ihana mekko kaapista ;)

 (Tulipa hassun näköinen kuoppa kyynärpäähän!)

Prettied up?

Hei! Kävin tänään ammattimeikkaajalla etsimässä naisellisten piirteiden luomisen taitoa. Meikkaaja oli tosi kiva. Kun olin sanonut, että olen transsukupuolinen ja haluaisin oppia tekemään yhä enemmän naisellisuutta korostavan meikin, hän totesi, että "tehdään susta kunnon leidi"! Ensin oli vuorossa kulmien ja ripsien kestovärjäys (jes, pitkästä aikaa!), ja sen jälkeen siirryttiin päivämeikkiin. Tällainen siitä sitten tuli.

Ripsistäni meikkaaja oli aivan haltioissaan ja kehui niitä hirmu pitkiksi, mikä oli ihana kuulla - kivaa että kasvoissani on edes jotain tosi naisellista. Juhlavaksi silmämeikiksi hän suositteli minulle ja raskasluomisille silmilleni ehodottomasti smokey eye -silmämeikkiä, jota en ollutkaan tullut aiemmin ajatelleeksi. Nyt päädyttiin kuitenkin tekemään vaaleanruskea perussilmämeikki. Huuliin sipaistiin kevyt huulikiilto, mutta jatkossa hän suositteli kuiville huulilleni huulirasvaa pehmeyttämään niitä. Sängen peittämiseen hänellä ei ollut mitään erityisiä kikkoja, mutta arveli tarpeeksi laadukkaiden tuotteiden hoitavan asian. 

Kuten näkyy, meikistä tuli hyvin luonnollinen. Lopputulos on ihan miellyttävä, vaikka jollain tapaa sitä kaipaisi naamaansa vähän vieläkin enemmän naisellisuutta. Ehkäpä se vain on niin, että seuraavan naisellisuusasteen saavuttaisi sitten vasta hormoneilla.