Hei kaikk'! Pitkään aikaan en ole postannut mitään kovin tekstipitoista, joten ajattelin tähän väliin kertoilla vähän kuulumisiani erinäisiin asioihin liittyen.
Transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta on jo 5½ kuukautta, melkein puoli vuotta. Aika on kulunut todella nopeasti, mutta hormonipaketit ovat edelleen avaamattomina kaapissa. Iankaikkisiin hormonien alottamiseen liittyviin ongelmiini ei edelleenkään ole löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja - negatiiviset puolet ovat edelleen liian kitkeriä nieltäviksi. Luotan vain siihen, että ajan kuluminen selkeyttää suuntani itsestään. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaisi vähän siltä, että en aloittaisi prosessia ennen kuin olisi aivan pakko, eli tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää olisi.
Hiukset ovat kasvaneet mukavasti. Aloitin kolmannen biotiinikuurin pari viikkoa sitten, jotta kasvuun tulisi taas vähän vauhtia. Noin sentin kuukaudessa nämä tuntuvat kasvavan, eikä biotiini kasvua kyllä kovin paljoa lisää. Joidenkin mielestä lyhyempi pituus sopisi minulle paremmin, mutta haaveenani ovat silti pitkät hiukset. Uskon, että niistä saisi kuitenkin tehtyä minulle sopivia kampauksia.
En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta laserkarvanpoistolla ylähuulen ja leuan alueelta ei ole ollut paljoakaan vaikutusta tähän mennessä. Laskeskelin, että ennen lähtöäni Japaniin vaihtoon ehdin käydä laserissa enää vain noin kolme kertaa, jolloin olisin käynyt siinä yhteensä kuudesti (laser-käyntien välissä tulee nimittäin olla aina vähintään kuusi viikkoa, ja kesällä toimenpiteitä ei voi tehdä rusketuksen takia). Hyvä lopputulos vaatii yleensä yli 10 kertaa. Olen kuullut monissa kuvissani havaittaneen pientä sängen varjoa meikin alta (vaikka olenkin sheivannut), ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin tottahan se on - jopa tämän postauksen alemmassa kuvassa sängen voi vähänlaisesti nähdä. Niinpä ostin Make Up Storelta hyvin runsaspigmenttisen peitevärin, joka vaikuttaa peittävän sängen varjoa hieman entistä paremmin, mutta ei sekään valitettavasti ihan 100%:sti.
Samaa tahtia lasereiden kanssa käyskentelen myös ääniterapeutilla. Terapeutti totesi, ettei koulutuksen puutteesta johtuen välttämättä tunne parhaita metodeja transihmisten ääniharjoitteluun, mutta ihan kelpo sessioita nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet. Tavoitteena olisi saada tänne blogiinkin mahdollisimman pian ääninäytteitä, jotka kuulostaisivat vaikkapa ainakin 80%:sti naisen ääneltä. Nyt vain pitäisi joka päivä jaksaa harjoitella vähintään 5-15 min.
Arjessa olen ollut naisen näköisenä vaihtelevasti. Viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa olin hieman alakuloinen ja välillä melkein luovuttanutkin ulkonäköni suhteen, ja tuntui, etten ilman hormoneja voisi enää kovinkaan helposti tulla pidetyksi naisena - varsinkaan, kun pikku hiljaa vanhenen ja piirteeni menevät luonnonlakien mukaisesti ehkä vieläkin miehekkäämpään suuntaan. Helmikuun aikana olen kuitenkin saanut taas hyvin lisää itseluottamusta, ja viime aikoina olen ollut entistä enemmän arkena ulkoisestikin naisen näköisenä - lukuun ottamatta käyntejä yliopistolla, jossa olen auttamattomasti ajautunut niin pahaan poikamoodikierteeseen, ettei siitä helposti pois pääse. Pikku hiljaa alan harjoitella myös naisääntäni tositilanteissa, kuten kaupan kassalla asioidessa. On muuten yllättävän vaikeaa saada suusta ulos oikeanlainen ääni, kun sanoo jonkin yksittäisen lyhyen sanan, kuten "moi" tai "kiitos". Pitempi lausahdus tuntuu jollain tapaa helpommalta, koska pitemmän puheen aikana äänen saa jossain määrin korjattua ja viritettyä oikeanlaiseksi.
Toisin kuin tuossa syksyllä, nyt ei pitkiin aikoihin ole ollut perheen kanssa nihkeitä tilanteita. Johtunee tietty siitä, ettei transprosessijutuista ole puhuttu varmaan viiteen kuukauteen. Välillä äidiltä vain tulee toive hiuksien lyhentämisestä, mutta ei kovinkaan tiukkaan sävyyn.
Lopuksi mainitsen, että transasioihin liittyvää kandidaatintutkielmaakin on kirjoiteltu. Lopulliseksi aiheekseni muodostui Hourou Musuko -mangan (engl. Wandering Son) transihmisten representaatio, eli tutkailen, miten manga heijastelee tosielämän transihmisten elämää ja ongelmia Japanissa. Reilut kaksi viikkoa on vielä aikaa kirjoittaa, ja vaaditun merkki- ja sivumäärän suhteen vaikuttaisin olevan aika loppusuoralla. Mielestäni laatu ei kuitenkaan todellakaan päätä huimaa, joten todennäköisesti en tule laittamaan raapustustani näkyviin tänne blogiin ^^'.
Hyvää viikonloppua, lukijat!
Ei mun mielestä sulla mitään sänkivarjoa näy edes tossa sen enempää kuin itselläni ja olen nainen. :D Ihanan kiiltävät hiukset sulla muuten! :) Haluatko valaista että mitä negatiivisia puolia hormonien alottamisessa sitten olisi, että menee positiivisen hyödyn edelle (muu kuin se lapsien saanti)?
VastaaPoistaTarkoitin vain tuota värieroa, joka näkyy ihan vähän, jos vertaa ylähuulen yläpuolella olevan kaistaleen väriä sen yläpuolella olevan ihon väriin. Tässä kuvassa sen tosiaan näkee huonosti, mutta kun eri valaistuksissa tai tietyistä kulmista katsoo peiliin, sen huomaa selkeämmin.
PoistaKiitos ^^!
Lapsien saanti ja perheen totaalinen masennuttaminen/suututtaminen (joka vaikuttaisi mielialaani tosi negatiivisesti) ovat suurimmat pääsyyt. Kolmantena sitten hormonien terveysriskit. Koska hormonihoito on suhteellisen tuore keksintö, lääkäreillä ei ole paljoakaan kokemusta siitä, miten ne vaikuttavat esimerkiksi 40 vuoden käytön jälkeen. Ei niistä varmasti moneen vuoteen olisi terveydelle mitään vaaraa, mutta pitkäaikainen käyttö pelottaa. Mahdollisia niistä tulevia sairauksia ja ongelmia on listattu valtavasti, mutta niiden saamistodennäköisyydet ovat aika hämärän peitossa. En pysty valheellisesti ajattelemaan, että "ei näistä mitään tule", jos tiedän, että riskit kuitenkin ovat olemassa ja mahdollisesti kuviteltua suurempina.
Ootko miettiny lyhyitä otsahiuksia? Ne vois ehken sopii sulle ja olla ihan söpöt. :)
VastaaPoistaVoisko :)? Oon miettinyt, mutta muutamia kertoja olen kuullut, että otsahiukset ei ehkä sopis mun kasvojen muotoon niin hyvin...
PoistaMonilla naisillakin kasvaa "viikset" joita ne sitten sheivailee. Tietysti asia korostuu sinun tapauksessa.
VastaaPoistaTotta tuo, mutta iso asia on se, että karvan laatu on yleensä erilaista. On tavallista, että naisilla kasvaa suht vaaleita karvoja, mutta biologisesti miespuolisilla, kuten mulla, ne karvat tuppaa olemaan usein tosi tummia ja siten paljon häiritsevämmin näkyviä. Lisäks ne kasvaa päivän aikana takaisin paljon nopeammin kuin naisilla. Tunnen kyllä miespuolisiakin kavereita, joilla karva on tosi vaaleaa (jolloin esim. laserpoisto ei tehoa siihen), mutta mulla se on valitettavasti tummaa. Mulle on jopa sanottu, että se sängen varjon erottuminen on yks ainoista esteistä siinä, etten aina mene läpi naisesta. Siks kiinnitän siihen aika paljon huomiota.
Poista^ Joo, kasvojen karvoitus on normaalia naisillakin. Tyttöystävälläni kasvaa leukaan paikoittaista partamaista karvaa ja "viikset" (hormonaalisia juttuja molemmat). Tyttömäinen äänikin on aika jännä juttu. Monilla naisillakin on aika matala ja ns. miesmäinen ääni, joten äänen korkeudesta ei kannata ihan kamalasti stressata. Kunhan tosiaan pientä yläsointia saa ääneen, että äänen vire kuulostaa enemmän naiselta kuin mieheltä, ei matalakaan ääni ole ongelma.
VastaaPoistaJoo. Tuo ylempänä oleva kommenttini pätee tähänkin. Ei mua sheivattava "viiksikarva" muuten haittais, mutta kun se on niin miesmäisen tummaa, nopeakasvuista ja tiheää >< Uskon kyllä että parin seuraavan laser-kerran jälkeen alkaa tulla helpotusta.
PoistaToi ääniasia on ihan totta. Mä en tuu koskaan saamaan ääntäni hirvittävän korkeaksi, mutta yritän tosiaan vaikuttaa etenkin äänen sointiin ja intonaatioon. Ei mulla niin paljon väliä ole sillä, millainen ääneni on, kunhan ihmisille ei tulisi siitä ekana mies mieleen.
Huh, voin vain kuvitella miten hankalaa tuo äänenmuuttaminen on! Hieman eri asia, mutta lapsena miunkin olisi pitänyt opetella sanomaan r sellaisella oudolla suhinalla joka olisi ilmeisesti ajan saatossa muuttunut "oikeanlaiseksi" ärräksi enkä pystynyt edes siihen, kun koko ajan olisi pitänyt ensin miettiä miten puhuu (terveisin ikuisesti puhevikainen). Mutta kuten joku totesikin, niin aika monilla naisilla tosiaan on matala ääni, että ei kannata liikoja stressata~ Sama viiksien kanssa, miullakin on muutama kaveri joka käy tietyin väliajoin vahauttamassa pois!
VastaaPoistaNäytät mielestäni tosi söpöltä ja tyttömäiseltä näissä kuvissa! Nuo pidemmät hiukset vaikuttaa miun mielestä tosi paljon parempaan suuntaan! : ) Olet suloinen kaikin puolin! ^^
Kokemuksesi kuulostaa tutulta. Se, että miettii koko ajan, miten puhuu, on yllättävän aika raskasta ^^'. Nyt harjoittelun alkuvaiheessa ääni vielä rasittuukin aika paljon. Mutta tää on mielenkiintoinen projekti :) En stressaa, luotan että ajan mittaan opin ihan mukiinmenevän äänen~
PoistaNaisilla on kyllä hyvä kun pystyy vahauttamaankin pois. Näihin muntyyppisiin karvoihin vahaaminen ei ilmeisesti tehoa, vaan pitää aina mennä siihen käryttävään laseriin :D
Kiitos kiitos tosi paljon ^^! <3
Oot varmaan saanut kuulla tätä monelta taholta, mutta mun mielestä sun kannattaisi oikeasti lopettaa murehtiminen muiden mielipiteistä hormonien suhteen. Totuus vaan on, että elät täällä itseäsi varten, et vanhempiasi/sukuasi. Itse olen myös hyvin miellyttämishaluinen ja välitän muiden mielipiteistä, mutta olen päättänyt silti tehdä niinkuin itsestäni tuntuu parhaalta. Oletko onnellisempi nyt, kun murehdit vanhempiesi mielipiteestä etkä käytä hormoneja, vai kun murehdit vanhempiesi mielipiteestä ja käytät hormoneja? Tiedän kyllä että asia on monimutkaisempi :/ (ja vielä sekin että luultavasti elät vanhempiasi pidempään; jäisikö hormonien aloittamattomuus aikaisin kaduttamaan sinua vanhempiesi poismenon jälkeen)
VastaaPoistaJa haluan sanoa että ymmärrän kyllä huolesi hormonien terveysvaikutuksista: samasta syystä en itse halua käyttää hormonaalista ehkäisyä. E-pillerikin on ollut markkinoilla vasta n 50 vuotta, joten näyttöä pitkäaikaisvaikutuksista ei ole. Olen aiemmin käyttänyt pillereitä, ja niistä tuli minulle sivuvaikutuksia jo lyhyellä aikavälillä, kammottaakin ajatella mitä pitkästä käytöstä seuraa, puhumattakaan tuntemattomista yhteisvaikutuksista muiden kemikaalien kanssa :/
Toivottavasti saat pääsi selvitettyä, tsemppiä ja rohkeutta!
"Onnellisempi nyt, kun murehdit vanhempiesi mielipiteestä etkä käytä hormoneja, vai kun murehdit vanhempiesi mielipiteestä ja käytät hormoneja"
PoistaToi on tässä ihan avainkysymyksiä... ja siihen onkin tosi monimutkaista vastata. En tiedä mikä mussa on, mutta tietyllä tapaa mun sydän särkyisi jos aiheuttaisin vanhemmilleni sen surun, paniikin, masennuksen, vihan ym. Ehkä en vaan ole tarpeeksi vahva :/ Tää on niin hankalaa.
Joo, e-pillerit on kyllä hyvä vertaus. Ja mä kun olen vielä niin terveydestä huolehtivainen ihminen, että hormonien aloittaminen olisi siinäkin mielessä aika paljon vastoin luontoani...
Kiitos tuhannesti :)!
Moi, oletko kokeillut sellaista meikkivoidetta kuin Veil cover cream? Ei taida olla kovin tunnettu Suomessa, itse tilasin netista. Silla pystyy peittamaan arpia ja tatuointejakin. http://www.veilcovercream.com/
VastaaPoistaEn ole heilla toissa enka saa mitaan provisiota mainostuksesta, ajattelin vain ehdottaa kun ainakin itse olen ollut tyytyvainen siihen miten hyvin se tasoittaa ihonvaria.
Moi! En ole kokeillut, enkä ole kuullutkaan :D! Mutta kiitos vinkistä, tutustunpa tuohon. (Ennen kuin harkitsen ostoa, pitää kuitenkin käyttää tuo juuri ostamani ensin loppuun)
PoistaJoo, luonnollisesti pitaa ensin kayttaa loppuun ne mita on ostanut, muuten kaapit tayttyy kaikista purkeista ja puteleista. xD Varsinkin jos se mita ostit on hyvaa niin ei sit mitaan.
PoistaItse tutustuin tohon Veiliin kun Venus Angelique oli tehnyt youtubeen android-meikkitutoriaalin (ja olen tekemassa yliopistossa esitysta jossa olen androidi/nukke/joku semmoinen juttu) ja tuotteet vaikutti hyvilta -> tilasin naytepakkauksen ja olin tyytyvainen.
Näin raskasluomisena voisin antaa (ainakin minulla toimineen) pienen vinkin silmämeikkiin :)
VastaaPoistaLuomivärejä en käytä koska ne jäisi niin piiloon luomien alta joten laitan vain ohuen rajauksen eyelineriä ja sitten tekoripset. Ripset "peittävät" luomia sen verran että näyttävät nätiltä.
Olisi mahdollista myös käyttää ihan sellaisia luomiteippejä joita esim. monet aasialaiset käyttää jotta sais mongolipoimun piiloon mutta ite en oo semmosii alkanu jaksaa väkertää :D
Kiitos vinkistä! Oon ajatellutkin että tekoripset taitaa toimia ihan hyvin mulla. En vaan tule laittaneeksi niitä kovin usein, koska ne ovat ainakin tähän mennessä tuntuneet silmissä epämiellyttävän raskailta (tosin siihen varmasti tottuu) ja mulla on aina suuria vaikeuksia saada ne irti illalla ^^'. Voiko ne siis ihan vain ronskisti repiä? Meikinpoistoaine ei tunnu aina auttavan kovin paljon. Pelkään että repiminen vahingoittaa silmäluomia jotenkin :s
PoistaLuomiteippejäkin oon ostanut pari kertaa, mutta mulla on sama homma: en oo pitemmän päälle jaksanu väkertää niiden kanssa :D
Ihan varoituksen sananen siitä et ronskisti ei kannata niitä ripsiä irti vetää, koska viime helloconin aikana revin alatekoripset irti silleen et lähti mukana omia ripsiä :'DD. Vetelet silleen varovasti, kyl se sit lähtee. Jos on tiukemmassa kiinni nii voi meikeinpoistoaineella pestä eka ja lämpimällä vedellä nii niitten pitäis helpommin lähtee irti. Ja tos tekoripsien raskuudessa vaikuttaa kans se et millaset ne on. Aika monet markettien tekoripset se "juuri nauha" tuppaa olemaan vähän sellasta tönkköä, eikä ne vastaa kyl sitä hintaansa. Tosin itte oon löytäny kirppareilta käyttämättömiä ripsiä jollaan eurolla ja oon ollu niihin tyytyväinen :DD ja käytän eBayn ripsii kans, jotka ei aina oo mitään parasta laatua nekään, mutta en valita.
PoistaKiitti Kaichi! Eiköhän nämä taas lähde, etenkin kun tänään pistin erityisen vähän liimaa (niin että juuri ja juuri pysyvät kiinni). En tullu ostaneeksi Japanista kuin yhdet ripset, mutta nyt on mullekin tulossa eBaystä mukavasti ripsipareja :3 Hinta on niin edullinen, että kyllä ne menettelee.
PoistaMun silmät on eriparia. Toisen silmän luomivako on alempana, niin käytän sellaista teippiä toisessa silmässä. Toimii hyvin, vaikka ei mitkään aasialaiset silmät olekkaan.
PoistaTuttu teippi :) Mä en vaan jaksa yleensä laittaa sitä, ja se tuntuu mulla vähän epämiellyttävältä silmiä räpäytettäessä.
PoistaMietin tota nimipuolta, että miten oot sen kanssa ajatellu toimia? Kun mun vanhemmille se tuntuu olevan kaikista vaikein pala koko prosessissa.
VastaaPoistaOon ite 16, oon tutkimuksissa ja mun vanhemmilta ei kanskaan oikeen tukee heru. En kuitenkaan anna sen olla esteenä mun oman elämän alottamiselle. Uskon, että ne ajan kanssa tottuu ja oppii sietämään sitä että mä oonkin poika, ja uskon myös, että hormonien alotus ymv puskee niitä kohti sitä hyväksyntää tai ainaki tottumista. Jostain se muutos kuitenki pitää alottaa. Toivon sulle paljon voimia ja rohkeutta tehä oikee päätös, mikä se nyt sitten ikinä onkaan. Sä oot nimittäin ainoo ihminen joka sun elämää elää, eikä kukaan voi sua omistaa. Varsinkin jos sun vanhemmat saa mahollisuuden huomata kuinka paljon onnellisempi oot naisena, niin en usko että heillä enää sen jälkeen on juurikaan mitään hormonihoitoa vastaan.
Nimipuoli on ehdottomasti vaikea paikka munkin vanhemmille. Kyllähän mä haaveilen nimen vaihtamisesta, mutta saapa nyt nähdä miten nää tilanteet menee, että pystynkö siihen koskaan. Nimenvaihtolupahan (naisen nimeen) mulla kuitenkin virallisesti jo on.
PoistaSanomasi pätee varmasti monien vanhempiin, mutta valitettavasti mun vanhemmat on ihan omaa luokkaansa. En tiedä ootko lukenut vanhoja postauksiani aiheesta, mutta tässä on heillä niin vahva uskonnollinen näkökulma, että hyväksyminen on käytännössä mahdotonta. "Huomata, kuinka paljon onnellisempi oon naisena"... onnellisuus ei heille merkkaa mitään, jos se tulee "väärällä" tavalla, (heidän mukaansa) synnin kautta. Jonkinlaisen pinnallisen "hyväksymisen" he varmaan pakon edessä saavuttaisivat, mutta syvällä sisimmässään eivät koskaan. Ja tuon tiedostaminen tässä omaa mieltänikin surettaa, koska välitän heistä sen verran.
Joka tapauksessa kiitos tsempistä <3 Ja paljon onnea tutkimuksiin!
Oon lukenut ja unohdin sanoa myös sen että mun omat vanhemmat on hyvin uskonnollisia. En kuitenkaan oo selvillä et mitä ne käytännössä ajattelee, mutta jotain sen tyylistä oon kuullu että tää asia on syntikäsityksen ulkopuolella ja että mun pitää sen takia tarkkaan miettiä että onko tää oikein vai väärin. He eivät itse usko että oisin poika koska en oo kuulemma tarpeeks maskuliininen (jaa millähän mittarilla??) jne vastaavaa. Loppu onki sit täyttä kysymysmerkkiä. Ei ne tästä tykkää muttei ne mua yksin aio jättää ja mun täytyy sanoo et inhottaa tuottaa niille tuskaa mut ei mulla oo oikeen muuta vaihtoehtoa. Uskon että mun tuska mun sukupuolesta on suurempi ku niiden tuska siitä että korjaan sen ulkoisesti. Sen oon jo päättäny et ne saa kutsuu mua mun syntymänimellä kunhan vaan tytöttely loppuis.
PoistaKiitos sulle myös! Oot hienona valona paremmalle maailmalle! :)
Hei toi kuulostaa tutulta. Omatkin vanhempani sanovat, etten ole tarpeeksi feminiininen ._. Ja mä oon ajatellut samoin, eli jos joskus vaihtaisin nimeni, niin vanhempani saisivat kutsua mua edelleen syntymänimellä.
PoistaMulle on vielä vähän epäselviä nää tuskallisuuden asteet. Mietin, onkohan vanhemmille aiheutettava tuska sittenkin suurempi kuin itse kokemani tuska sukupuolesta.
Kiitos :) Hienoja valoja on toki monia muitakin.
Kun puhut noista e-pillereiden terveysvaikutuksista, niin elätkö mielummin pitkän elämän ilman hormoneita ja mahdollisesti siten myös onnettomana, vai _ehkä_ lyhyemmän elämän hormoneilla ja mahdollisesti onnellisempana?
VastaaPoistaNiinpä. Tuohon mä yritän miettiä vastausta, mikä ei todellakaan oo helppoa. Pitää mm. yrittää miettiä, miten paljon sukupuoli loppujen lopuksi vaikuttaa mun onnellisuuteen tulevaisuudessa, mutta mistäpä sitäkään voisi tässä vaiheessa tietää :/ Toisaalta on myös mahdollisuus, että hormoneilla elämäni olisi lyhyempi JA onnettomampi (edellä mainituista syistä). Tai sitten se olisikin superonnellinen. Äh kun on hankalaa.
PoistaTämä on tottakai asia jota kukaan ei voi puolestasi päättää ja onkin hyvä, että harkitset tarkkaan.
VastaaPoistaTuli vain mieleen, että tämän jutunhan voi ajatella niinkin, että me ollaan tosi onnekkaita, kun hormonihoitoa on nyt jo saatavilla! Toki tulevaisuudessa niitä on pystytty tutkimaan tarkkaan, mutta on ne nytkin jo todettu sen verran turvalliseksi, että niitä uskalletaan ihmisille antaa. Ja tavallaanhan se hormonihoito vain palauttaisi hormonisi sille tasolle, jolla sen naisena "kuuluisikin" olla. Ja aika monet cisnaisetkin niitä ilmeisesti käyttävät tasapainottamaan hormonejaan. Lisäksi niiden syömisenhän voi lopettaa, jos tuleekin sivuvaikutuksia tai muita terveyshuolia.
Ymmärrän kyllä, että vanhempasi huolestuttavat, mutta olisikohan se kaiken tämän jälkeen enää niin suuri muutos, jos aloittaisit hormonitkin? Kyllähän transihmisten vanhemmillekin on jotain tukipalveluja nykyään? Eniten ne kuitenkin varmasti sinusta välittävät ja sen paniikin ja shokin jälkeen ne varmasti ymmärtäisivät, että nekin voivat olla onnellisia sinun onnestasi.
Tsemppiä kaikkeen, mitä sitten päätätkin! :)
On kyllä valtavan onnekasta mun (ja monien transihmisten) kannalta että tällaisia hormonihoitoja ylipäänsä on olemassa. Arvelen, että hormoneja uskalletaan antaa ihmisille, koska niiden ei ole todistettu tuottaneen vielä mitään kamalan vakavaa, mutta silti olen vähän huolissani. Lääketieteessähän käsitykset muuttuu ajan mittaan. Esimerkiksi ennen kännykän säteilyn terveyshaitoista ei puhuttu juuri mitään, mutta viime vuosina on jo tullut useita tutkimuksia, joiden mukaan siitä olisikin jotain haittaa ihmisille. Mietin vain, että mitä jos hormonien suhteen onkin vähän samantyylinen tilanne :/ Esimerkiksi niin, että pitkästä käytösä todetaankin joskus aiheutuvan luultua suurempi riski. En tiedä, tää vaan on mun spekulaatiota, mutta onhan se fakta että liian vähän hormoneja (ja nimenomaan transihmisten hormoninkäyttöä) on toistaiseksi pystytty tutkimaan. Biologinen mieskeho on kuitenkin biologisesti miehen keho, ja vaikka tuntisin henkisesti itseni naiseksi, sille naishormonien tuottama hormonitaso ei ole se, joka sen "kuuluisi" olla :( Onhan se totta, että hormonien käytön voi lopettaa. Se vaan tuntuisi aika kurjalta, koska sitten olisin tavallaan turhaan menettänyt itseltäni esim. mahdollisuuden saada lapsia. Mitä cis-naisten hormonienkäyttöön tulee, niin luulisin että tasapainotustarkotukseen he kuitenkin syövät niitä vähemmän kuin transihmiset, jolloin riskitkin jäävät luultavasti paljon pienemmiksi.
PoistaHmm, olisikohan se aloittaminen kaiken tämän jälkeen suuri muutos vanhemmilleni? Itse asiassa luulisin, että nyt se olisi heille entistäkin suurempi järkytys. Hormoniasiasta ei nimittäin ole puhuttu pitkiin aikoihin, joten aloittamisen esilleotto näin monen hiljaisen kuukauden jälkeen tulisi heille taas aika puun takaa. Hehän ovat todennäköisesti jo alkaneet ajatella, etten enää edes aio aloittaa. Tukipalveluihini vanhempani ovat kieltäytyneet menemästä, koska he suhtautuvat niin negatiivisesti Setan ym. toimintaan, ja tietävät, ettei näillä "tukijoilla" ole samanlaista kristinuskoon pohjautuvaa maailmankuvaa ja arvomaailmaa kuin heillä. Tiedän, etteivät he koskaan tule olemaan onnellisia onnestani, jos tietävät onneni tulleen asian kautta, joka heidän näkemyksensä mukaan on väärin. (Sori, tää meni taas vähän vanhemmistani jaarittelemiseksi)
Joka tapauksessa kiitos paljon tsemppauksesta, Lyra! :)
Hei, oletko ikinä miettinyt, että alkaisit lakkaamaan kynsiäsi? Se korostaisi naisellisuutta kummasti.. :)
VastaaPoistaJoo siis todellakin! <3 Silloin tällöin olen lakannutkin. En vain nyt viitsinyt, koska tiesin tulevani pian vanhempieni luo, missä lakka ei olisi saanut näkyä. (Ois muuten ihana ottaa kesällä jopa rakenne- tai geelikynnet, mutta niissäkin ois se ongelma, että mitä ihmettä tekisin niille sitten, kun tulen vanhempien tai muiden sukulaisten näköpiiriin...)
Poista:) Vaikka kynnet olisi tosi lyhyetki, niin niistä saa lakalla heti paljon naisellisemmat.. Onneksi tavallisen kynsilakan laittaminen on helppoa, ja sen saa myös nopeasti kynsistä poistettuakin. Olis ihan kiinnostavaa, jos laittaisit joskus sinun kynsistä tänne bloginkin puolelle juttua..
PoistaIhanaa ja toivottavasti aurinkoista keväänodotusta Sulle! :3
Oot ihan oikeassa :) Mä vaan inhoan kynsilakanpoistoaineen hajua :'D Mutta tuskinpa se hengitykselle myrkyllistä on, jos nopeasti poistaa. Voin laittaa blogiinkin jotain juttua kynsistä, jos teen niille jotain kivaa :3
PoistaKiitos, superihanaa ja auringonsäteistä keväänodotusta Sullekin ^^!
Mitä muuten opiskelet yliopistossa? :)
VastaaPoistaHumanistisessa tiedekunnassa Aasian tutkimusta, keskittyen Japanin kieleen ja kulttuuriin :)
PoistaOon ite kans miettinyt hakevani tohon Aasian tutkimukseen lukion jälkeen, mut mietityttää työllistyminen... Mihin kaikkialle oikeen voi ton Aasian tutkimuksen kautta työllistyä, osaatko sanoa? :)
VastaaPoistaTsemppiä muuten vielä, sulla tuntuu olevan vaikeaa, mut jossain vaiheessa asioilla on tapana selvitä. <3
Sen kautta voi periaatteessa työllistyä tosi monenlaisiin juttuihin. Opettaja, tutkija, kääntäjä/tulkki ja erilaiset asiantuntijatehtävät tulevat ekana mieleen, mutta myös sivuaineet määrittävät aika paljon sitä, millaisiin paikkoihin voisi työllistyä. Tietty johonkin kaupan alallekin voi mennä, jos ottaa sivuaineeksi vaikka markkinointia. Vaihtoehtoja on paljon. Itselleni on kuitenkin vielä hyvin epäselvää, mitä haluaisin sitten joskus tehdä ammatikseni...
PoistaKiitos paljon <3! Ehkä saan kuulostamaan tilanteeni vähän liiankin vaikealta, mutta kyllä mulla siis kuitenkin suht hyvin menee c:
Ihan sitä vaan tulin sanomaan, että saatat osittain katua hormonien aloittamista viikon, kuukauden tai vuoden päästä, jos aloitat ne nyt, mutta kymmenen vuotta ajassa eteenpäin ei varmasti kaduta, että päätit tehdä sen jo tässä vaiheessa. :) Se on aina kuitenkin vain viikko, kuukausi tai vuosi enemmän aikaa ihan "oikeana" naisena, vaikket sen vähempi nainen ole nytkään.
VastaaPoistaTsemppiä vielä ihan hirmusesti. Eiköhän sunkin vanhempien ja suvun päät vielä käänny - jos ei muuten niin sitten vaikka kääntämällä! Oot ihana. ♥
Kunpa tosiaan en katuisi ;__; Luulen, että suurin katumuksen aihe olisi se, jos tosiaan menettäisin mahdollisuuden biologisiin lapsiin. (Siitä tuleekin mieleen, että mun on kyllä pakko varata nyt maaliskuussa lääkäriaika hedelmöitysklinikalle ja kysellä lääkäriltä oikein juurta jaksain sukusolujen pakastuksesta. Eli tavallaan jatkaisin siitä, mihin syksyllä jäin. Jos saisin solut pakastettua, niin voisin hyvin aloittaa hormonit ainakin kokeilumielessä.) Suvun päät tosiaan käännetään vaikka kääntäen ja vääntäen, ja jos terveysongelmia alkaa tulla niin sitten vaikka vaan lopetan hormonit. Mutta kunhan tuon mieltä painavan sukusoluongelman saisi ratkaistua, niin mieli kevenisi jo huomattavasti aloituksen suhteen.
PoistaKiitos tuhannesti tsempistä ♥! Ihanaa kevättä sulle!
Tunnen niin suurta sympatiaa tuon leukakarvaongelmasi kanssa... Mutta toisaalta olisin aika toiveikas, että kuudella laserkerralla voit päästä jo ihan okei tulokseen :) Olen tähän mennessä itse käynyt kuudesti käristämässä leukakarvojani (erittäin tummia, paljon ja kasvoivat penteleet niin ahkerasti, että vaikka aamulla ajeli niin illalla oli selkeitä karvoja eikä vain varjoa ;_; ). Alussa huomasin vähän samaa kuin sinä eli että karvat kasvoivat kohta yhtä innokkaasti kuin aiemminkin, mutta neljännen-viidennen käynnin jälkeen välit alkoivat pidentyä hurjasti. Kiva hoitaja selitti, että tämä on tyypillistä, koska karvoilla on jonkinsortin "vuorotyö" ja kullakin kerralla saadaan poltettua vain ne, jotka eivät ole lepovuorossa... mikä on vähemmistö. Tarvitaan siis useita kertoja, että saadaan kiinni kaikista vuoroista porukkaa ;)
VastaaPoistaNyt edellisestä kerrastani on jo kolmisen kuukautta eikä karvoja ole kuin pari hassua, joiden kanssa elää oikein hyvin. <3 Toivotaan, että sulla käy samalla tavalla pian!
Tuloksia odotellessa: olet varmaan kokeillut kaikkia sinisyyttä häivyttäviä aineita, mutta heitän nyt silti omat vinkit vielä tähän. Mulla toimi parhaiten tummiin silmänalusiin tarkoitettu pigmentti (mulla oli viva la divan 3in1, mutta näitähän on muillakin merkeillä) ja Max factorin supertuju ja paksu Pan stick –meikkivoide. Kumpaakin siis laitoin tavallisen meikkivoiteen kaveriksi / alle, niin neutraloivat iltaa kohden ilmestyvää varjoa hyvin.
Hyvää kevättä sinulle ja tsemppiä tutkielmankirjoitukseen!
Oi, kiitos kokemustesi jakamisesta! Lohduttavaa kuulla, että seuraavien laserkertojen jälkeen saattaisi jo helpottaa. Nämä kerrat olisivat todennäköisesti maaliskuun puolivälissä, toukokuun alussa, ja sitten vielä syyskuussa ennen vaihtoon lähtöä. Juuri noin mäkin olen ymmärtänyt karvojen "teorian" menevän c:
PoistaVai tuollaisia. Tosi mukava kuulla kokemuksia toimivista aineista. Tulen varmasti testaamaan noita seuraavina kertoina kun menen meikkiosastolle.
Ja kiitos paljon tsempistä, oikein loistokevättä sinnekin ^^! <3
Kandisi otsikosta, onko representaatio hyvää suomea? Omia kandeja ja graduja rustaillessa oli tiukka ohje että suomenkielisiä termejä on käytettävä, vaikka alallani (lääketieteellinen tutkimus) kaikki termistö on käytännössä englantia tai siitä väännettyä. Tuli kömpelöä tekstiä, kun ei voinut käyttää perustermejä kuten geenin ekspressio, jopa metaboliasta piti ennemmin puhua aineenvaihduntana. Kaikki olisi ymmärtäneet termit noinkin kirjoitettuna, mutta ne oli kuitenkin selviä anglismeja.
VastaaPoistaEdelliselle anolle, humanistinen tiedekunta diggailee tutkielmissaan näistä lainatermeistä. Representaatio on ihan suositeltu termi, samoin esimerkiksi diskurssi :). Nää on vaan näitä tiedekuntaeroja.
PoistaKiitos huomiosta, eka ano, ja kiitos täsmennyksestä, toka ano :)! Työni virallista otsikkoa en ole tosin vielä päättänyt, ja tähän postaukseen pistin vain jotenkin aihetta kuvaavan ilmauksen miettimättä sen kummemmin, onko se anglismi vai ei.
PoistaSä oot aivan ihana ja niin kaunis ♥ tarkistan sun blogin n. joka toinen päivä uusien postausten varalta :'D voimia sulle tositosi paljon oot ihan mahtava ihminen :*
VastaaPoistaKiitos ihan hurjasti ♥! ;___; Ihana ja mahtava se sinäkin varmasti!
Poista(Kivaa että seurailet, ja nyt pienen "tauon" jälkeen tuntuu, että mullakin on taas enemmän postaamisintoa!)
Ei liity asiaan, mutta opiskelen korkeakoulussa, jossa on vaatimuksena englannin ja ruotsin lisäksi opiskella jotain kolmatta kieltä. Vaihtoehdoissa on japani ja se kiinnostaisi minua harrastaneisuuteni puolesta, mutta kielet ovat minulle heikkous. Onko japani vaikea kieli oppia? Harrastuksistani olisi apua sen oppimisessa ja se on ainoa kieli mitä minua kiinnostaisi opiskella jossain määrin. Muihin kieliin ei olisi motivaatiota ollenkaan, vaikka tiedän kielten tärkeyden.
VastaaPoista"Onko japani vaikea kieli oppia?" on kuin kaksiteräinen miekka. Helppo siinä mielessä, että lauseita voi muodostaa moneen muuhun kieleen verrattuna paljon vapaammin, ja kielioppi ei loppujen lopuksi ole kovin monimutkainen. Ääntäminen on helppoa.
PoistaNollasta lähtevälle japanin tekee vaikeaksi ennen kaikkea kirjoitusjärjestelmä, joka vaan on aivan pakko opetella. Yleensä vie kymmeniä tunteja, ennen kuin oppii lukemaan tavumerkkejä eli hiraganoja (ja katakanoja) sujuvasti, ja sen jälkeen alkaakin kiinalaisperäisten kanji-merkkien opettelu. Merkkien opettelu on aika muistia kuormittavaa, mutta siinä auttaa visuaalinen muisti paljon enemmän kuin monien länsimaisten kielten opiskelussa - eli jos on huono muissa kielissä niin japanissa ei välttämättä. Japanin kielen logiikka on muutenkin monin paikoin niin erilainen kuin tyypillisimmissä koulussa opetetuissa kielissä (indoeurooppalaisissa ym.), joten en tekisi suuria johtopäätöksiä niissä menestymisen pohjalta. Riippuu vähän omien ajattelutapojen kangistuneisuudesta/vetreydestä, miten hyvin sen logiikan omaksuu. Vaikeaa on myös esim. se, että sanavaraston kartuttamisessa ei muiden kielten osaaminen juuri auta. Esimerkiksi italiaa opettelevalle ranska tuntunee helpolta, koska varmaan puolet sanastosta on melkein samaa. Japanissa taas on hyvin vähän lainasanoja, joten sanastonkin kanssa joutuu lähtemään aika nollasta, kun ei voi muiden kielten perusteella päätellä, mitä esim. "kasa" tarkoittaa (se meinaa sateenvarjoa).
Sanoisin, että asteikolla 1-100 (helppo-vaikea) japanin vaikeus on 51. Kyllä mä sun asemassa ainakin menisin kokeilemaan, miten sen opettelu lähtee sujumaan.
Mulla on hyvä kuvamuisti, joten se sit varmaan auttaa oppimisessa. Olen myös ajatellut loogisesti järkeviä kieliä suomalaiselle, kuten venäjä, mutta en halua lähteä opiskelemaan mitään kieltä, joka on hyvä valinta työelämän kannalta, mutta motivaatiota opiskeluun ei ole ollenkaan. Tahdon kuitenkin sen kielen olevan sellainen, jota oikeasti tahdon oppia koulun ulkopuolellakin, jotta niiden kurssien käyminen ei ole turhaa. En sit tiedä mitä hyötyä japanista on Suomessa asuessa. Voihan toki työelämässä tulla yllättäviä tilanteita vastaan missä sitä tarvitaan, mutta moni muu kieli olisi moninkertaisesti hyödyllisempää oppia. Elämän vaikeita päätöksiä.
Poista- Ano, joka kysy alun perin.
Jos "työelämässä hyödyllisiin" kieliin ei ole motivaatitoa, niin minusta paras ratkaisu silloin on vaan opiskella kieltä, jota tosiaan tahtoo oppia. Motivaatio on kuitenkin kaiken avain. Itse vierastan kovasti tuota hyötynäkökulmaa opiskelussa - että valintoja pitäisi tehdä niistä tulevan hyödyn perusteella. Mieluummin menen oman kiinnostukseni perusteella.
Poista