Hei kaikk'! Pitkään aikaan en ole postannut mitään kovin tekstipitoista, joten ajattelin tähän väliin kertoilla vähän kuulumisiani erinäisiin asioihin liittyen.
Transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta on jo 5½ kuukautta, melkein puoli vuotta. Aika on kulunut todella nopeasti, mutta hormonipaketit ovat edelleen avaamattomina kaapissa. Iankaikkisiin hormonien alottamiseen liittyviin ongelmiini ei edelleenkään ole löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja - negatiiviset puolet ovat edelleen liian kitkeriä nieltäviksi. Luotan vain siihen, että ajan kuluminen selkeyttää suuntani itsestään. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaisi vähän siltä, että en aloittaisi prosessia ennen kuin olisi aivan pakko, eli tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää olisi.
Hiukset ovat kasvaneet mukavasti. Aloitin kolmannen biotiinikuurin pari viikkoa sitten, jotta kasvuun tulisi taas vähän vauhtia. Noin sentin kuukaudessa nämä tuntuvat kasvavan, eikä biotiini kasvua kyllä kovin paljoa lisää. Joidenkin mielestä lyhyempi pituus sopisi minulle paremmin, mutta haaveenani ovat silti pitkät hiukset. Uskon, että niistä saisi kuitenkin tehtyä minulle sopivia kampauksia.
En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta laserkarvanpoistolla ylähuulen ja leuan alueelta ei ole ollut paljoakaan vaikutusta tähän mennessä. Laskeskelin, että ennen lähtöäni Japaniin vaihtoon ehdin käydä laserissa enää vain noin kolme kertaa, jolloin olisin käynyt siinä yhteensä kuudesti (laser-käyntien välissä tulee nimittäin olla aina vähintään kuusi viikkoa, ja kesällä toimenpiteitä ei voi tehdä rusketuksen takia). Hyvä lopputulos vaatii yleensä yli 10 kertaa. Olen kuullut monissa kuvissani havaittaneen pientä sängen varjoa meikin alta (vaikka olenkin sheivannut), ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin tottahan se on - jopa tämän postauksen alemmassa kuvassa sängen voi vähänlaisesti nähdä. Niinpä ostin Make Up Storelta hyvin runsaspigmenttisen peitevärin, joka vaikuttaa peittävän sängen varjoa hieman entistä paremmin, mutta ei sekään valitettavasti ihan 100%:sti.
Samaa tahtia lasereiden kanssa käyskentelen myös ääniterapeutilla. Terapeutti totesi, ettei koulutuksen puutteesta johtuen välttämättä tunne parhaita metodeja transihmisten ääniharjoitteluun, mutta ihan kelpo sessioita nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet. Tavoitteena olisi saada tänne blogiinkin mahdollisimman pian ääninäytteitä, jotka kuulostaisivat vaikkapa ainakin 80%:sti naisen ääneltä. Nyt vain pitäisi joka päivä jaksaa harjoitella vähintään 5-15 min.
Arjessa olen ollut naisen näköisenä vaihtelevasti. Viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa olin hieman alakuloinen ja välillä melkein luovuttanutkin ulkonäköni suhteen, ja tuntui, etten ilman hormoneja voisi enää kovinkaan helposti tulla pidetyksi naisena - varsinkaan, kun pikku hiljaa vanhenen ja piirteeni menevät luonnonlakien mukaisesti ehkä vieläkin miehekkäämpään suuntaan. Helmikuun aikana olen kuitenkin saanut taas hyvin lisää itseluottamusta, ja viime aikoina olen ollut entistä enemmän arkena ulkoisestikin naisen näköisenä - lukuun ottamatta käyntejä yliopistolla, jossa olen auttamattomasti ajautunut niin pahaan poikamoodikierteeseen, ettei siitä helposti pois pääse. Pikku hiljaa alan harjoitella myös naisääntäni tositilanteissa, kuten kaupan kassalla asioidessa. On muuten yllättävän vaikeaa saada suusta ulos oikeanlainen ääni, kun sanoo jonkin yksittäisen lyhyen sanan, kuten "moi" tai "kiitos". Pitempi lausahdus tuntuu jollain tapaa helpommalta, koska pitemmän puheen aikana äänen saa jossain määrin korjattua ja viritettyä oikeanlaiseksi.
Toisin kuin tuossa syksyllä, nyt ei pitkiin aikoihin ole ollut perheen kanssa nihkeitä tilanteita. Johtunee tietty siitä, ettei transprosessijutuista ole puhuttu varmaan viiteen kuukauteen. Välillä äidiltä vain tulee toive hiuksien lyhentämisestä, mutta ei kovinkaan tiukkaan sävyyn.
Lopuksi mainitsen, että transasioihin liittyvää kandidaatintutkielmaakin on kirjoiteltu. Lopulliseksi aiheekseni muodostui Hourou Musuko -mangan (engl. Wandering Son) transihmisten representaatio, eli tutkailen, miten manga heijastelee tosielämän transihmisten elämää ja ongelmia Japanissa. Reilut kaksi viikkoa on vielä aikaa kirjoittaa, ja vaaditun merkki- ja sivumäärän suhteen vaikuttaisin olevan aika loppusuoralla. Mielestäni laatu ei kuitenkaan todellakaan päätä huimaa, joten todennäköisesti en tule laittamaan raapustustani näkyviin tänne blogiin ^^'.
Hyvää viikonloppua, lukijat!
