Helsinki Pride 2014

Kuva: Juhana Honkanen

Lauantaina osallistuin kesäkuun huipennukseen, mahtipontiseen Pride-kulkueeseen, jo kolmatta kertaa. Aikeena oli ollut mennä myös perjantaina Priden Naistenbileisiin (joita minulle täällä blogissakin oli suositeltu), mutta karvaaksi pettymykseksi ja yllätykseksi luin lippujen olevan loppuunmyyty jossain vaiheessa torstai-iltaa. Kemujen missaaminen harmitti karvaasti, koska koin menettäneeni ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua ihmisiin. Yritin kuitenkin kääntää asian positiiviseksi: säästinpähän pääsymaksun verran rahaa ja sain enemmän nukkuma-aikaa, minkä ansiosta olisin todennäköisesti virkeämpi itse kulkueessa.

Kulkueesta tulikin upea: viime vuoden 8000-9000 paraatilaista yli tuplasivat määränsä ennätykselliseen 20 000:een! Näin suurta määrää en osannutkaan arvata, sillä kahdentoista aikoihin torilla tuntui silmämääräisesti olevan jopa viime vuotta vähemmän ihmisiä. Paikalla oli myös pieni mutta söpö lolitajoukkue upeine kyltteineen!

Saija, Katja, minä ja Jenni. (Seuranani myös Riika ja Inka!)

Asuun en tällä kertaa mainittavasti panostanut, vaan laitoin vain päälle jonkin vanhan sievän mekon. Viime Priden tapaan päälle päätyi punaista, joskin eri mekon muodossa. Jos tästä symboliikkaa haetaan, niin Japanissahan punainen on ilon väri, ja Pride jos jokin on ilon juhla! Hiuspidennyksetkin olin aikeissa laittaa, mutta aamun ajanpuutteen vuoksi päätinkin jättää ne pois - enkä oikeastaan jäänyt niitä edes kaipaamaan.

Tänä vuonna paraati kaarsi kahdesta viime vuodesta poiketen päinvastaiseen suuntaan Mannerheimintietä, nimittäin Bulevardille, ja sitä pitkin Sinebrychoffin puistoon. Pidin vähän enemmän viime vuosien reitistä - nyt kulkue tuntui loppupuolella menevän tylsähköjen, hiljaisten kortteleiden läpi, vähän kuin piilossa. Päätepisteen jyrkkärinteinen puisto oli kuitenkin oikein mukava paikka nauttia Pridelle ominaisesta iloisesta tunnelmasta, vaikka vähän ahdasta olikin. Söin puistossa ensimmäistä kertaa intialaista naanleipää, koska se vaikutti olevan ruokalajeista halvinta.

Kuva: Juhana Honkanen

Pääsimme Jennin kanssa "Ei vihapuheelle" -liikkeen kuvaan

En viipynyt puistossa muutamaa tuntia pitempään, sillä samana päivänä oli vuorossa vielä Ilonan järjestämä vaatteidenvaihtomiitti, jonne vein vajaan matkalaukullisen vanhoja lolitamekkojani ja -hameitani. Myin ja vaihdoin miitissä pois kolme mekkoa ja yhden hameen, joista kaikki (erästä minulle liian isoa mekkoa lukuun ottamatta) ovat täällä blogissakin näyttäytyneet. Mutta joskushan hyvästit on heitettävä. Sain sentään muutaman mukavan palasen tuleviin asuihini!

Niin Pridessä kuin miitissä oli mahtavaa nähdä niin paljon vanhoja ja uusia tuttuja (ja toki ne kaikki 20 000 marssijaa!) saman päivän aikana. Tekee hyvää monen työntäyteisen ja melko epäsosiaalisen viikon jälkeen :)

Aamupäivällä kesken laittautumisen otettu kuva

PS. Tasan kolme kuukautta Japani-vaihdon alkuun!

Desucon 2014

Kesäkuun perinteisiini on kuulunut japanilaisen populaarikulttuurin tapahtuma Desucon jo monen vuoden ajan. Con-innostukseni on tosin viime aikoina ollut laimeanpuoleista (tänäänkin skippasin Hypeconin, jonne oli alun perin tarkoitus mennä), ja Desuconiinkin tuli mentyä enemmän tottumuksen kuin innostuksen yllyttämänä. Tänä vuonna olin myös harvinaisen vähän tullut miettineeksi sitä, millaisissa asuissa kyseisessä tapahtumassa käyskentelisin. Conia edeltävänä viikonloppuna sovitin kaverini brändimekkoa (ja muitakin asusteita), jota hän olisi ystävällisesti lainannut minulle tapahtuman ajaksi, mutta lopulta päädyin kuitenkin käyttämään omia vaatteitani, koska ajatus laina-asussa olemisesta tuntui kuitenkin niin ei-omalta-itseltä. Erään Innocent Worldin JSK-mekon olin kyllä itselleni tilannut, mutta se tupsahti tulliin vasta Desuconin jälkeisenä maanantaina.

PERJANTAI & LAUANTAI

 

Muistatteko tämän mekon kahden vuoden takaa! Joitain päiviä ennen conia aloin muistella, että hei, minullahan oli tällainenkin mekko. En tosiaan ollut käyttänyt sitä kahteen vuoteen, nostalgista. Ajattelin, että saisin sen ympärille ihan sievän, yksinkertaisen ja helpon asukokonaisuuden yhdistämällä sen perus-classic-kenkiini ja valkoiseen rusettipantaan, ja ihan kiva asu siitä tulikin. Hiuksiakin yritin kovasti kiharrella, mutta nepä lössähtivät hetkessä.

Otankohan liikaa kuvia vessassa ^^'...

Perjantain ja lauantain ohjelmasta ei yleisesti ottaen ole paljoa sanottavaa. Surffailin luennosta ja tilasta toiseen ja yritin nauttia con-tunnelmasta. Erityismaininta on annettava lauantain "Otoko no ko" -luennolle, joka käsitteli mangassa ja animessa esiintyviä tytöksi pukeutuvia poikia. Luennon etukäteiskuvauksen perusteella odotin luennolta enimmäkseen perinteisten komediallisten crossdressing-hahmojen (joista en jaksa oikein välittää) käsittelyä, mutta olin erittäin iloisesti yllättynyt, kun luennonpitäjä käytti viitisen minuuttia myös transsukupuolisuutta vakavasti kuvaavasta mangasta kertoilemiseen. Kyseessä oli Hourou Musuko - juuri se samainen manga, jonka transihmisistä tein kandidaatintyöni keväällä. Kovin syvällisesti sarjaan ei perehdytty, ja analyysin muutama osa oli ehkä turhankin mustavalkoinen, mutta joka tapauksessa oli mukavaa, että yleisöä muistutettiin tästä vakavammastakin näkökulmasta.

 SUNNUNTAI

 

Sunnuntain asu oli vähän tällainen kyhäelmä - mustaa ja vaaleanpunaista. Olisin kaivannut asuun lisää vaaleanpunaista, jotta siitä olisi tullut tasapainoisempi, mutta vaaleanpunainen juuri ostettu kukka-headdress oli valitettavasti osoittautunut tyyliltään asuun epäsopivaksi. Näitä Bodylinen teaparty-kenkiä en muuten ollut vielä koskaan käyttänyt, vaikka olin ostanut ne Japanista jo kesällä 2012!

Con-viikonloppu vyöryi eteenpäin hurjaa vauhtia ja pian se olikin jo ohi. Viimeistään nyt tuli opittua, että conin kuvauspisteeseen meneminen on varma tapa saada itseluottamus alas, sillä ne salamavalot tuntuvat kaivavan kasvoistani jokaisen pienimmänkin miesmäisen piirteen esille.

Itse conista tuli vähän sellainen "taas yksi con takana" -fiilis, mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa ihmiset olivat minulle conin paras asia. Kaikki juttelemaan, moikkaamaan tahi halaamaan tulleet olivat niin mukavia ja ihania, kiitos teille!

Hienoja cosplay-asuja oli monta, mutta yksi mieleenpainuvimpia oli tämä japanilaisen cossaama Nanba Mutta - Uchuu Kyoudai on nimittäin yksi viime aikojen lempisarjoistani.