A Summer's Day

Viikko sitten olin kaverini nikdy hyvin luona. Aluksi hän meikkasi minut ammattimaisesti, minkä jälkeen pääsin mukavaan pieneen photoshoottiin kesäisissä maisemissa. Oli oikein kivaa!

Kuvaajan suosikkikuva :)

Towards summer

Heips! Vieläkään ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut, joten tässä vain sekalaisia kuvia viime ja tältä viikolta.

Taas ulkona vakiomekossa

Yksi lempijäätelöistäni

Juhlallinen maksimekko tuntui päälläni lähes täydelliseltä, mutta 140 euron hinta on kova... harkitsen vielä.

Ainakin tuli ostettua reilusti halvempi, viininpunainen maksimekko, joka näkyy tässä yläosaltaan

Kävin ekaa kertaa ripsipermanentissa (johon sisältyi myös ripsien sekä kulmien värjäys), ja olen tosi tyytyväinen. Käyn jatkossakin - tuskinpa minua enää ilman ripsipermanenttia nähdään.

Toissapäivänä oli ekaa kertaa tämä söpö mekko päällä

Väsyneenä metrossa

Yksi huono uutinen: eiliseltä peruuntui eräs käynti, jolla olisi lähes varmuudella (työntekijän sanojen mukaan) saatu pakastusongelmaani ratkaisu. Pettymys oli todella suuri, koska olin henkisesti varautunut, että eilen asia olisi vihdoin ratkennut ja olisin päässyt lähemmäksi hormoneja. Nyt joudun odottelemaan kesäkuun toiselle viikolle asti.

Hyvä uutinen puolestaan on se, että ostin pitkästä aikaa uuden lolitamekon - joka on vieläpä brändiä! Nyt vain toivon, että se saapuisi minulle Desuconiin mennessä.

HBL pictures

Hei taas! Laitanpa näytille vielä muutaman kuvan taannoisesta HBL-artikkelista, joka kertoi minusta, Jennistä ja lolitasta yleisesti (joukossa myös pari artikkelissa julkaisematonta kuvaa). Valmista juttua ei taida olla vapaasti saatavilla netissä, joten tyytykäämme kuvien katseluun. Kuvista kaikki kunnia kuvaaja Laura Mendelinille.

Valitsin artikkelin kuvauksiin tämän musta-sinisen asun yksinkertaisesti siitä syystä, että se on yksi lemppareitani. Kuvauksen aikataulun takia jouduin turvautumaan peruukkiin, vaikka normaaliolosuhteissa olisin varmaankin käyttänyt omiin hiuksiini liitettäviä pidennyksiä kiharruksen kera. Kuvaus tapahtui Jennin luona.

Tässä näytän valitettavan paljon pojalta, mutta olkoon...

Rikkoutunut vetoketju

(PS. 600 lukijaa, uskomatonta! Kiitos kaikille liittymisestä <3!)

Humdrum life

Eräässä sosiaalimediassa pyörivän arkihuvahaasteen innoittamana ajattelin tässä postauksessa pohtia lyhyesti arkeani. Sanakirja kertoi, että humdrum tarkoittaa tapahtumaköyhää - siispä täydellinen sana kuvaamaan nykyistä arkeani.

Elämässäni ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään, mikä on vähän surullista. Tuntuu, että viikot viuhuvat ohitse mielettömällä vauhdilla ilman, että elämässäni tapahtuu juuri mitään merkittävää. Usein elämä tuntuu menevän suorastaan hukkaan, ja yleisin tunteeni nukkumaan mennessä onkin eräänlainen turhautuneisuus: taas yksi päivä (lähes) hukkaan. Ikään kuin eläminen olisi muuttunut pelkäksi olemiseksi. Niin sanotusti opiskelen (ja saan toki tältäkin vuodelta kasaan kelpo opintopistepotin), mutta vaikka olen edelleen kiinnostunut Japanin kielestä ja kulttuurista, tuntuu ettei suurimpaan osaan kursseista ole erinäisistä syistä juurikaan motivaatiota - sivuaineista puhumattakaan. Vaikutuksensa on silläkin, etten vieläkään ole keksinyt tulevaisuudenuraa, jota kohti pyrkisin innolla. Toki arjessani mukaviakin hetkiä on, kuten kaverien näkeminen silloin tällöin ja eräät pienet tapahtumat, mutta nekään eivät itsessään riitä tuomaan elämään kaipaamaani punaista lankaa.

Toivoisin vain, että elämäni saisi jonkin selkeän suunnan. Se suunta voisi löytyä monella tapaa. Jos vaikka keksisin, miksi haluaisin isona (edes suurin piirtein), ja saisin uuden innon opiskeluun. Tai jos tapaisin ihmisen, joka mullistaisi elämäni. Tai ehkäpä kauan haaveilemani hormonien aloittaminen olisi elämäni puuttuva palanen. Haluaisin vain, että edes jotain tapahtuisi, jotta tästä pääsisin eroon tästä tyhjäkäynnistä. Tuntuu, etten kuitenkaan pysty vaikuttamaan tarpeeksi edellä mainittuihinkaan asioihin, vaan kaikki on aikamoisen sattuman varassa. Jos ei aiemmin, niin toivottavasti suunta löytyisi edes Japanin-vaihtoni aikana. Viiden kuukauden kuluttua opiskeluni Tokion yliopistossa onkin jo alkanut. Tulen muuten kirjoittamaan tämän blogin ohella myös vaihtoblogia vaihtoni ajan!

Toivottavasti en kuulosta tosi negatiiviselta, mutta halusin vain kirjoittaa vähän tuntemuksistani. Päällisin puolinhan elämäni menee ihan hyvin, mutta sisäisesti vain on vähän tyhjä olo. Yritän kuitenkin olla stressaamatta asioista liikaa ja elää toiveikkaana päivä kerrallaan. Loppuun muutama arkinen, totutun huonolaatuinen kuva.

 

Mekkoa sovittamassa

Toista mekkoa sovittamassa

Yleensähän blogissani ei ole juuri mitään musiikkimakuuni viittaavaa, mutta tämä kappale (kuten Sekai no owarin muutkin kappaleet) on piristänyt mieltäni viime viikon ajan niin paljon, että poikkeus on paikallaan: