Vaikka prosessini etenee tällä hetkellä jähmeästi (lähes minimaalisesti), jotain kuitenkin tapahtuu. Jospa sitä saisi edes äänipuolta vähän edistettyä! Viime perjantaina oli vuorossa foniatrikäynti, joka osoittautui mielenkiintoiseksi.
Pakko sanoa, että minulle osunut foniatri oli aivan mielettömän mukava herra! Hän suhtautui koko trans-asiaan mahtava pilke silmäkulmassa, eikä täten kummallekaan osapuolelle tullut ollenkaan vaivaantunut olo. Varmaan mukavimpia lääkärishenkilöitä joiden kanssa olen asioinut. En tiennyt yhtään mitä ja miten hän asioita tutkisi, joten yllätyin, kun hän kaivoi esiin Peppi-kirjan, jota hän pyysi minua lukemaan pätkän. Olipa yllättävä tilanne (toi mieleen ekaluokan), mutta yritin kuitenkin lukea ihan normaalilla äänellä, sujuvasti ja selkeästi. Tämä jälkeen hän pyysi minua lukemaan myös oikein kovalla ja hyvin hiljaisella äänellä. Näiden jälkeen piti huutaa huudahdus sekä tehdä eräänlaisia "ääniliukuja" alhaalta ylös ja päinvastoin. Vähän väliä foniatri kopautteli äänirautaansa ja hymisi, ilmeisesti selvittääkseen äänenkorkeuksiani. Lopputuomio oli (muistaakseni) se, että ääneni on "ylä-A:n ja ylä-G:n välillä" eli kuulemma aika tyypillinen miehen ääni.
Seuraava osio oli jännittävä. Menimme huoneeseen, jossa oli jonkinlainen näyttöpääte. Foniatri pyysi minua menemään istumaan eräänlaiseen mäkihyppääjämäiseen etukenoon asentoon ja työntämään kielen ulos. Näin tehtyäni hän ujutti pienen kameran syvemmälle suuontelooni kuvatakseen äänihuuliani, samalla kun käskystä päästelin lähes hullunkurisia äännähdyksiä. Näin saatiin noin puolen minuutin pituisia videoita äänihuulteni liikkeistä, joita sitten näyttöpäätteeltä tarkasteltiin. Oli mielenkiintoista nähdä omat äänihuulet tosi tarkasti siitä ruudulta! Valitettavasti minulla ei nyt ole näyttää teille kuvaa niistä, mutta ilokseni ne olivat ihan kunnossa. Olinhan etinyt jo pelätä, että ne olisivat jotenkin vaurioituneet, koska en pysty esimerkiksi tekemään tietynlaisia korkeampia ääniä, joita nuorempana muistan pystyneeni tekemään. Joskus olen miettinyt myös ääneni "narinaa" ja eräänlaista monotonisuutta, mutta foniatri ei ainakaan maininnut näistä mitään sanallakaan. Oli positiivista kuulla, että foniatrin mukaan äänihuuleni ovat ehkä hieman sirommat kuin miehillä yleensä - ei varsin paljon mutta edes vähän kuitenkin. Hän myös suositteli olemaan menemättä mihinkään äänihuulileikkaukseen, koska niiden tulokset ovat hyvinkin epävarmoja. Joo, eipä ole aikomustakaan mennä sellaisiin.
Tämä foniatrikäynti oli vain kertaluontoinen kokemus, mutta hän varasi minulle ajan ääniterapeutille, jonka luona käynkin sitten useammin. Oli rohkaisevaa kuulla, että foniatrin mielestä minulla on hyväkin lähtökohdat oppia naisellisempi ääni ja puhetapa. Hän sanoi, että musikaalisesta taustastani (haitarinsoitosta) on varmasti hyötyä, sillä harjoittelussa tarvitaan sävelkorvaa. Ensimmäinen ääniterapeuttikäynti on kuulemma vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta kyllähän tässä odottelee.
Ihan vähänlaisesti olen jo harjoitellut itsekseni naisellisempaa ääntä ja nauhottanut sitä tietokoneella, mutta ne ovat niin alkeellisia yritelmiä, että tuskin kehtaan niitä näyttää. Todennäköisesti jatkossa saan nauhoitettua parempia, ja jos haluatte, voin laittaa niitä kuulosteltavaksi tänne blogiinkin! ^^
***
P.S. Joku mainitsi asiasta jo viime postauksen kommenteissa, joten ilmoitetaan se nyt virallisestikin: pääsin puoleksi vuodeksi (6 kk) vaihtoon Tokion yliopistoon (10/2014 - 03/2015)!
