First time at DTM!

Hei taas! Nyt on käynyt niin harvinaisesti, että minä kävin yökerhossa. Tuskin uskon sitä itsekään. Jos laskuni pitävät paikkansa, olin viimeisten viiden vuoden aikana käynyt baarissa/yökerhossa tätä ennen 3 kertaa, ja noinakin kertoina olin ajautunut sinne käytännössä vain seuran vanavedessä. Nyt (viime lauantaina) oli kuitenkin kohteena DTM, "Pohjois-Euroopan suurin homobaari ja -nightclub". Pitihän jo ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, millainen tuo paljon puhuttu paikka on käytännössä.

(Voisi sanoa, että yhtenä syynä menemiseen oli myös [ainainen] yksinäisyys parisuhdemielessä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan tyttöystävää kotona istumalla, joten ajattelin nyt kerrankin tehdä jotain "repäisevää" ja uskaltauduin tottumusteni vastaisesti DTM:ään, jota muutamat olivat minulle suositelleet. Paikka on ilmeisesti lesbojenkin suosiossa, joten mistä sitä tietää vaikka siellä tutustuisi johonkin mukavaan ihmiseen.)

Asuksi ei alun perin pitänyt tulla ollenkaan tätä, vaan olin tilannut netistä erään toisen mekon. Se saapuikin sopivasti torstaina, mutta sovittaessani sitä en harmikseni kokenut sen sittenkään sopivan itselleni niin hyvin (leikkaus tuntui korostavan hartioitani vähän ikävällä tavalla). Todennäköisesti uskaltaudun käyttämään sitä kuitenkin joskus myöhemmin, mutta nyt valitsin päälleni tämän vanhan mutta aina yhtä mieluisan mekon.

Seurakseni DTM:ään lupautui ihana Jenni Pupunen, jolla olikin uusi upea vaaleanpunainen mekko käytössä. Hetken luonani rupateltuamme lähdimme kohti DTM:ää, minä ainakin aika jännittyneenä.

 
Keskiyön maissa saavuimme määränpäähän, ja Jenni esitteli minulle koko luolan. Ihan hieno (tosin väenpaljoudessa ahdas) huoneisto diskopalloineen kaikkineen. Pitkän aikaa olin vain hämilläni minulle melko vieraasta tilanteesta, mutta aikamme ihmeteltyämme päädyimme tanssimaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Minulla ei nimittäin koskaan ole ollut luontaista taipumusta tanssimiseen, joten omalta osaltani tanssi oli hyvin jäykkää ja väkinäistä. (Voisin kyllä kuvitella tanssivani, jos paikassa soitettaisiin lemppari-j-pop-kappaleitani...) Isohko laukkuni myös oli vähän tiellä tanssiessa, joten mahdollista seuraavaa kertaa varten hankin kyllä kätevämmän laukun. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin tanssissa jonkinmoiseen vauhtiin - viuhdoin menemään käsillä joka suuntaan - mutta Jenni totesi sen olleen jopa liioittelua... hups :D

Yleensä en tykkää juoda alkoholijuomia, mutta kun nyt kerran yökerhossa ollaan, niin kaipa drinkki kuuluu asiaan. Jenni oli superystävällinen ja tarjosi minulle. En tiennyt yhtään, mitä tilaisin, joten ilmoitin vain Jennille haluavani jonkin naisten suosiman drinkin - ja pian hän kiikutti minulle tällaisen Puuma-nimisen pirtelön. Usein olen nirso vieraiden juomien kanssa, mutta tämän makeankirpeän litkun sain kuitenkin kurlattua kokonaan.

Jenni lähti pois jossain vaiheessa yötä, ja itsekin päädyin suuntaamaan kotiin jo puoli kolmen maissa. DTM-käynti ei onnistunut lisäämään yökerhokiinnostustani: jotenkin vain tunsin olevani ihan väärässä paikassa, kuin kala kuivalla maalla, ja ylikova musiikki teki oloni vain levottomaksi. Kaikki olivat niin tiiviisti omissa seurueissaan tai vaihtoehtoisesti tanssin lumoissa, että uusiin ihmisiin tutustuminenkin tuntui vaikealta. En sitten tiedä, pitäisikö yökerhosta nauttiakseen olla kunnolla humalassa (tuon drinkin avulla en varmasti ollut ollenkaan), mutta ajatus humalassaolosta ei edes varsinaisesti kiehdo.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mielenkiintoinen, ja ei se kuitenkaan mahdotonta ole, että kävisin paikassa joskus uudestaankin.

Hollywood Princess!

Kuvaaja: Laura Oja

Tervehdys Hollywoodista!

... siis Hollywood-teemaisilta sitseiltä (=akateeminen pöytäjuhla), joille ihana Serina pyysi minua seurakseen. Perusidealtaan sitsit eivät niin innosta minua (en oikein välitä alkoholista ja juomalauluista), mutta innostuin lukiessani teemakuvausta, jonka mukaan "näistä juhlista ei kimallusta puutu" ja "tänä yönä kaikki on mahdollista" - tiesin, että nyt olisi upea tilaisuus käyttää vaaleanpunaista timanttikoristeista juhlamekkoani. Olin ostanut sen eBaystä vuoden 2012 loppupuolella (postikuluineen vain noin 70 eurolla!), mutta vielä en ollut päässyt käyttämään sitä kertaakaan. Juhlaan kehotettiin pukeutumaan joksikin filmitähdeksi tai elokuvahahmoksi, mutta en keksinyt itselleni ketään tarkkaa esikuvaa... samapa tuo! Kysyttäessä voisin sanoa olevani vaikka Tuhkimo!

Lähes kaikki asuun tarvittava minulla oli jo ennestään. Ainoastaan laukkua jouduin metsästämään vielä pari päivää ennen tilaisuutta, ja Haloselta löytyikin melko vaivattomasti tuollainen ihana ruusulaukku. Ostettuani HerStylerin suoristajan olin saanut kaupanpäällisenä viisi ilmaista kampauskertaa, joista nyt pääsin hyödyntämään ensimmäisen - ja se todella kannatti. Kampaaja kiinnitti pidennykset hiuksiini luonnollisemman näköisesti kuin itse olen koskaan osannut ja kiharsi hiukseni kauniille kiharoille. Täytyy myöntää, että kun kaikki oli valmista, tunsin itseni kauniimmaksi kuin pitkään aikaan.

Sitseille mennessäni kuulin kuitenkin harvinaisen selkeästi, kuinka kadulla metrin päästä ohitseni kulkenut tyttö sanoi kaverilleen, että "se on mies", mistä tuli vähän alakuloinen fiilis. En antanut sen kuitenkaan lannistaa, ja sitseillä tunnelma parani nopeasti. En tuntenut Serinan lisäksi ketään entuudestaan, mutta ne muutamat ihmiset, joiden kanssa tulin puhuneeksi, vaikuttivat oikein mukavilta. Eräät vieraat tulivat juttelemaan meille luullen Serinaa puolalaiseksi ja minua espanjalaiseksi!

Serina ja minä

Selfie juhlapaikan vessassa

Kaikkiaan sitseistä jäi tosi hyvä maku, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin - alkuruokana tarjoiltiin tapaksia, pääruokana hampurilainen kasvispihvillä sekä jälkiruoaksi juustokakkua. Seuraavat tämän tyyppiset juhlat taitavat olla jo ensi kuussa, kun oma ainejärjestöni järjestää taas vuosijuhlat. Jos päätän osallistua, lienee taas aika kaivaa samainen ihana mekko kaapista ;)

 (Tulipa hassun näköinen kuoppa kyynärpäähän!)

Prettied up?

Hei! Kävin tänään ammattimeikkaajalla etsimässä naisellisten piirteiden luomisen taitoa. Meikkaaja oli tosi kiva. Kun olin sanonut, että olen transsukupuolinen ja haluaisin oppia tekemään yhä enemmän naisellisuutta korostavan meikin, hän totesi, että "tehdään susta kunnon leidi"! Ensin oli vuorossa kulmien ja ripsien kestovärjäys (jes, pitkästä aikaa!), ja sen jälkeen siirryttiin päivämeikkiin. Tällainen siitä sitten tuli.

Ripsistäni meikkaaja oli aivan haltioissaan ja kehui niitä hirmu pitkiksi, mikä oli ihana kuulla - kivaa että kasvoissani on edes jotain tosi naisellista. Juhlavaksi silmämeikiksi hän suositteli minulle ja raskasluomisille silmilleni ehodottomasti smokey eye -silmämeikkiä, jota en ollutkaan tullut aiemmin ajatelleeksi. Nyt päädyttiin kuitenkin tekemään vaaleanruskea perussilmämeikki. Huuliin sipaistiin kevyt huulikiilto, mutta jatkossa hän suositteli kuiville huulilleni huulirasvaa pehmeyttämään niitä. Sängen peittämiseen hänellä ei ollut mitään erityisiä kikkoja, mutta arveli tarpeeksi laadukkaiden tuotteiden hoitavan asian. 

Kuten näkyy, meikistä tuli hyvin luonnollinen. Lopputulos on ihan miellyttävä, vaikka jollain tapaa sitä kaipaisi naamaansa vähän vieläkin enemmän naisellisuutta. Ehkäpä se vain on niin, että seuraavan naisellisuusasteen saavuttaisi sitten vasta hormoneilla.

Momolife now

Hei kaikk'! Pitkään aikaan en ole postannut mitään kovin tekstipitoista, joten ajattelin tähän väliin kertoilla vähän kuulumisiani erinäisiin asioihin liittyen.

Transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta on jo 5½ kuukautta, melkein puoli vuotta. Aika on kulunut todella nopeasti, mutta hormonipaketit ovat edelleen avaamattomina kaapissa. Iankaikkisiin hormonien alottamiseen liittyviin ongelmiini ei edelleenkään ole löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja - negatiiviset puolet ovat edelleen liian kitkeriä nieltäviksi. Luotan vain siihen, että ajan kuluminen selkeyttää suuntani itsestään. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaisi vähän siltä, että en aloittaisi prosessia ennen kuin olisi aivan pakko, eli tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää olisi.

Hiukset ovat kasvaneet mukavasti. Aloitin kolmannen biotiinikuurin pari viikkoa sitten, jotta kasvuun tulisi taas vähän vauhtia. Noin sentin kuukaudessa nämä tuntuvat kasvavan, eikä biotiini kasvua kyllä kovin paljoa lisää. Joidenkin mielestä lyhyempi pituus sopisi minulle paremmin, mutta haaveenani ovat silti pitkät hiukset. Uskon, että niistä saisi kuitenkin tehtyä minulle sopivia kampauksia.

En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta laserkarvanpoistolla ylähuulen ja leuan alueelta ei ole ollut paljoakaan vaikutusta tähän mennessä. Laskeskelin, että ennen lähtöäni Japaniin vaihtoon ehdin käydä laserissa enää vain noin kolme kertaa, jolloin olisin käynyt siinä yhteensä kuudesti (laser-käyntien välissä tulee nimittäin olla aina vähintään kuusi viikkoa, ja kesällä toimenpiteitä ei voi tehdä rusketuksen takia). Hyvä lopputulos vaatii yleensä yli 10 kertaa. Olen kuullut monissa kuvissani havaittaneen pientä sängen varjoa meikin alta (vaikka olenkin sheivannut), ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin tottahan se on - jopa tämän postauksen alemmassa kuvassa sängen voi vähänlaisesti nähdä. Niinpä ostin Make Up Storelta hyvin runsaspigmenttisen peitevärin, joka vaikuttaa peittävän sängen varjoa hieman entistä paremmin, mutta ei sekään valitettavasti ihan 100%:sti.

Samaa tahtia lasereiden kanssa käyskentelen myös ääniterapeutilla. Terapeutti totesi, ettei koulutuksen puutteesta johtuen välttämättä tunne parhaita metodeja transihmisten ääniharjoitteluun, mutta ihan kelpo sessioita nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet. Tavoitteena olisi saada tänne blogiinkin mahdollisimman pian ääninäytteitä, jotka kuulostaisivat vaikkapa ainakin 80%:sti naisen ääneltä. Nyt vain pitäisi joka päivä jaksaa harjoitella vähintään 5-15 min.

Arjessa olen ollut naisen näköisenä vaihtelevasti. Viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa olin hieman alakuloinen ja välillä melkein luovuttanutkin ulkonäköni suhteen, ja tuntui, etten ilman hormoneja voisi enää kovinkaan helposti tulla pidetyksi naisena - varsinkaan, kun pikku hiljaa vanhenen ja piirteeni menevät luonnonlakien mukaisesti ehkä vieläkin miehekkäämpään suuntaan. Helmikuun aikana olen kuitenkin saanut taas hyvin lisää itseluottamusta, ja viime aikoina olen ollut entistä enemmän arkena ulkoisestikin naisen näköisenä - lukuun ottamatta käyntejä yliopistolla, jossa olen auttamattomasti ajautunut niin pahaan poikamoodikierteeseen, ettei siitä helposti pois pääse. Pikku hiljaa alan harjoitella myös naisääntäni tositilanteissa, kuten kaupan kassalla asioidessa. On muuten yllättävän vaikeaa saada suusta ulos oikeanlainen ääni, kun sanoo jonkin yksittäisen lyhyen sanan, kuten "moi" tai "kiitos". Pitempi lausahdus tuntuu jollain tapaa helpommalta, koska pitemmän puheen aikana äänen saa jossain määrin korjattua ja viritettyä oikeanlaiseksi.

Toisin kuin tuossa syksyllä, nyt ei pitkiin aikoihin ole ollut perheen kanssa nihkeitä tilanteita. Johtunee tietty siitä, ettei transprosessijutuista ole puhuttu varmaan viiteen kuukauteen. Välillä äidiltä vain tulee toive hiuksien lyhentämisestä, mutta ei kovinkaan tiukkaan sävyyn.

Lopuksi mainitsen, että transasioihin liittyvää kandidaatintutkielmaakin on kirjoiteltu. Lopulliseksi aiheekseni muodostui Hourou Musuko -mangan (engl. Wandering Son) transihmisten representaatio, eli tutkailen, miten manga heijastelee tosielämän transihmisten elämää ja ongelmia Japanissa. Reilut kaksi viikkoa on vielä aikaa kirjoittaa, ja vaaditun merkki- ja sivumäärän suhteen vaikuttaisin olevan aika loppusuoralla. Mielestäni laatu ei kuitenkaan todellakaan päätä huimaa, joten todennäköisesti en tule laittamaan raapustustani näkyviin tänne blogiin ^^'.

Hyvää viikonloppua, lukijat!

Bought some useful thingies!

Heipä taas!

Vihaan pakkasta, joten oli aivan pakko käydä ostamassa talvitakki Vero Modasta. Tähänastiset talvitakkini (lolitatalvitakkia lukuun ottamatta) olivat aina olleet "poikamoodia", mutta tulipa sekin kirous vihdoin rikottua. Syntyi aika ruskea-musta asukokonaisuus, mutta toivon mukaan ruskea sopii minulle. Ei tämä ihan lempitakkini ole, mutta koska tarvitsin kylmään sopivan takin heti ilman odottelua, piti tyytyä Suomen valikoimiin. Innostuin shoppaamaan vähän muutakin: kuvien kengät (New Yorker) ja leggingsit (Gina Tricot) ovat myös samana päivänä ostettuja.


Lisäksi ostin tällaisen HerStylerin suoristajan. Yllä olevissa kuvissa näkyy vielä vähän rippeitä kiharoista, joita myyjä teki sillä hiuksiini. Alun perin ne olivat niin upeat että sinetöivät ostopäätökseni. Vielä on kyllä paljon opettelemista, ennen kuin saan itse tehtyä yhtä näyttäviä kiharoita. Kaupanpäällisenä sain 5 ilmaista HerStyler-kampauskäyntiä, ja suunnittelenkin jo innolla, milloin käytän ne!

Ja tänään saapuivat nämä!

Heti näitä kokeiltuani tajusin, miten paljon paremmat nämä ovatkaan vanhoihin tisseihini verrattuna. Toisin kuin vanhat, nämä tuntuvat aidoilta, painavat aitojen verran ja ovat aidomman muotoiset. Mahtavaa, etteivät nämä hiosta ja kutita vaan tuntuvat mukavilta ja vaikuttavat jopa mukautuvan ruumiinlämpöön. Olin aluksi vähän skeptinen näiden pysymisestä paikallaan, mutta kumman hyvin ne kaarituellisilla liiveillä tuntuvat pysyvän, vaikkakin yläosaan saattaa jäädä pieni rako. Tietty omat luonnolliset tissit olisivat suotavammat, mutta nykyisessä tilanteessani pitää vain tyytyä korvikkeisiin. Alla pari vertailukuvaa vanhoista ja uusista.

Vanhat tissit (= kolme paria silikonirintsikoita päällekkäin) vs. uudet tissit

Fanplusfriendin classic lolita -mekkoa vielä odottelen postista, jostain syystä se nyt antaa odotuttaa itseään...

Osallistuin muuten hiljattain Pokerlistingin haastatteluun, jossa kyseltiin mielipidettä HLBT-pokeriturnauksista. Kiinnostuneet voivat lukea koko artikkelin tästä.

Nyt ei muuta, mutta palailen piakkoin! Kunhan ehdin, tarkoitus olisi myös kirjoittaa vähän pidempi teksti nykyisistä mietteistäni trans-asiaan liittyen.

Viikko sitten tuli taas ikää lisää... tämän ihanan kortin sain Ennulta <3

Wintery hair show!

Hei kaikki! Tosi harmillista, että postaustauot ovat viime aikoina venähtäneet näin pitkiksi... Ei vaan ole ollut mitään todella kirjoittamisen arvoista. Mutta antakaas kun kerron missä sain olla mukana ennen joulua!

Hiusalaa opiskelevan kaverini Jessican koulun joulunäytöksessä! Pääsin Jessican meikattavaksi ja "kammattavaksi", ja tulos näkyy alla. Minusta Jessica teki upeaa työtä c: Oli mahtavaa saada kokeilla vaihteeksi näin erilaista hius- ja meikkityyliä. Kampauksen ja meikin tekemiseen taisi kulua noin kolme tuntia. Olin aika yllättynyt, että hiuksistani saa jo nyt näinkin massiivisen kampauksen! Näytöksen teemana oli talvi, joten alun perin ideana oli tehdä minusta eräänlainen "lumikuningatar", mutta lopulta päädyimme tällaiseen nukkemaisempaan versioon. Kuten näkyy, tämä valkoinen simppeli mekkoni sai nyt käyttöä, kun totesimme sen sopivan näytöksen tarpeisiin. Yksinkertainen mekko tuo paremmin esille kampausta (ja meikkiä). Minut oli laitettu aloittamaan koko näytös, mikä toi hieman lisäjännitystä, mutta kävely taisi mennä kuitenkin ihan kelvollisesti. Catwalkilla kävellessäni taustalla soi Game of Thronesin opening-musiikki (jota en tosin itse olisi tunnistanut, koska en ole katsonut sarjaa).

Kaikista kuvista kiitokset kuvaaja Jari Miettiselle.

Tosi hauska kokemus, oli ilo olla mukana!

En taida tästä erillistä postausta tehdä, joten mainitsen vaan tässä samalla, että olin uudenvuoden aikaan pari viikkoa Japanissa (Tokiossa). Matkasin loistoseurassa, Sarin ja hänen kämppiksensä kanssa. Alun perin matkani yhtenä päätarkoituksena oli vierailla Shinjukun lukuisissa transgender-klubeissa ja päästä jopa juttelemaan joidenkin japanilaisten transihmisten kanssa, mutta loppujen lopuksi en tullutkaan menneeksi klubeihin, kun mielikuvani niiden sulkeutuneisuudesta ja kalliista hintatasosta vei voiton. Sen sijaan söin vain kaikkea hyvää, kävin mielenkiintoisissa paikoissa (kohokohtana Takao-vuori) - ja tottahan toki shoppailin. 29 mangan ohella ostin muun muassa Closet Childistä Emily Temple Cuten mekon, joka varmasti pääsee esille tulevissa postauksissa. Koko matka meni kuitenkin valitettavasti poikamoodissa. Päätin olla ottamatta Suomesta mukaan naistenvaatteita, koska ne olisivat tuoneet matkalaukkuun niin paljon lisäpainoa, etteivät kaikki ostokseni olisi tosiaankaan mahtuneet sinne matkan lopussa. (Lisäksi perheeni oli luonani kun pakkasin, joten olisi ollut vähän ongelmallista saada vaatteita laukkuun heidän huomaamattaan...) Joka tapauksessa matka oli oikein onnistunut. Kuviakin olisi, mutta ne lienevät sen verran tavanomaisia, että tuskinpa niitä olisi kovin mielekästä tänne laittaa.

Ostin myös juuri Fanplusfriendistä uuden classic lolita -mekon ja innolla odottelen sitä! Jos se tulee ajoissa perille ja on kaikin puolin sopiva, saatan käyttää sitä jopa Helloconissa.

The Phoniatrist

Vaikka prosessini etenee tällä hetkellä jähmeästi (lähes minimaalisesti), jotain kuitenkin tapahtuu. Jospa sitä saisi edes äänipuolta vähän edistettyä! Viime perjantaina oli vuorossa foniatrikäynti, joka osoittautui mielenkiintoiseksi.

Pakko sanoa, että minulle osunut foniatri oli aivan mielettömän mukava herra! Hän suhtautui koko trans-asiaan mahtava pilke silmäkulmassa, eikä täten kummallekaan osapuolelle tullut ollenkaan vaivaantunut olo. Varmaan mukavimpia lääkärishenkilöitä joiden kanssa olen asioinut. En tiennyt yhtään mitä ja miten hän asioita tutkisi, joten yllätyin, kun hän kaivoi esiin Peppi-kirjan, jota hän pyysi minua lukemaan pätkän. Olipa yllättävä tilanne (toi mieleen ekaluokan), mutta yritin kuitenkin lukea ihan normaalilla äänellä, sujuvasti ja selkeästi. Tämä jälkeen hän pyysi minua lukemaan myös oikein kovalla ja hyvin hiljaisella äänellä. Näiden jälkeen piti huutaa huudahdus sekä tehdä eräänlaisia "ääniliukuja" alhaalta ylös ja päinvastoin. Vähän väliä foniatri kopautteli äänirautaansa ja hymisi, ilmeisesti selvittääkseen äänenkorkeuksiani. Lopputuomio oli (muistaakseni) se, että ääneni on "ylä-A:n ja ylä-G:n välillä" eli kuulemma aika tyypillinen miehen ääni.

Seuraava osio oli jännittävä. Menimme huoneeseen, jossa oli jonkinlainen näyttöpääte. Foniatri pyysi minua menemään istumaan eräänlaiseen mäkihyppääjämäiseen etukenoon asentoon ja työntämään kielen ulos. Näin tehtyäni hän ujutti pienen kameran syvemmälle suuontelooni kuvatakseen äänihuuliani, samalla kun käskystä päästelin lähes hullunkurisia äännähdyksiä. Näin saatiin noin puolen minuutin pituisia videoita äänihuulteni liikkeistä, joita sitten näyttöpäätteeltä tarkasteltiin. Oli mielenkiintoista nähdä omat äänihuulet tosi tarkasti siitä ruudulta! Valitettavasti minulla ei nyt ole näyttää teille kuvaa niistä, mutta ilokseni ne olivat ihan kunnossa. Olinhan etinyt jo pelätä, että ne olisivat jotenkin vaurioituneet, koska en pysty esimerkiksi tekemään tietynlaisia korkeampia ääniä, joita nuorempana muistan pystyneeni tekemään. Joskus olen miettinyt myös ääneni "narinaa" ja eräänlaista monotonisuutta, mutta foniatri ei ainakaan maininnut näistä mitään sanallakaan. Oli positiivista kuulla, että foniatrin mukaan äänihuuleni ovat ehkä hieman sirommat kuin miehillä yleensä - ei varsin paljon mutta edes vähän kuitenkin. Hän myös suositteli olemaan menemättä mihinkään äänihuulileikkaukseen, koska niiden tulokset ovat hyvinkin epävarmoja. Joo, eipä ole aikomustakaan mennä sellaisiin.

Tämä foniatrikäynti oli vain kertaluontoinen kokemus, mutta hän varasi minulle ajan ääniterapeutille, jonka luona käynkin sitten useammin. Oli rohkaisevaa kuulla, että foniatrin mielestä minulla on hyväkin lähtökohdat oppia naisellisempi ääni ja puhetapa. Hän sanoi, että musikaalisesta taustastani (haitarinsoitosta) on varmasti hyötyä, sillä harjoittelussa tarvitaan sävelkorvaa. Ensimmäinen ääniterapeuttikäynti on kuulemma vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta kyllähän tässä odottelee.

Ihan vähänlaisesti olen jo harjoitellut itsekseni naisellisempaa ääntä ja nauhottanut sitä tietokoneella, mutta ne ovat niin alkeellisia yritelmiä, että tuskin kehtaan niitä näyttää. Todennäköisesti jatkossa saan nauhoitettua parempia, ja jos haluatte, voin laittaa niitä kuulosteltavaksi tänne blogiinkin! ^^

***

P.S. Joku mainitsi asiasta jo viime postauksen kommenteissa, joten ilmoitetaan se nyt virallisestikin: pääsin puoleksi vuodeksi (6 kk) vaihtoon Tokion yliopistoon (10/2014 - 03/2015)!